keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Ajatusta ratsastukseen

Oman hevosen kanssa aina välillä yksi haaste tuntuu olevan se, miten ratsastaa ja mitä tehdä kun ratsastaa itsenäisesti. Aina välillä huomaan kuin meno muistuttaa lähinnä haahuilua, ja idea ja ajatus ratsastuksesta puuttuu. Etenkin tammikuussa kovien pakkasten takia sekä ajoittaisen ruuhkan takia ratsastus muuttui lähinnä liikutukseksi ja kun tähän yhdistettiin vielä villi riehuva, pomppiva hevonen oli ratsastuksen tavoite monesti pysyä selässä niin että häiritsi muita mahdollisimman vähän.




On aina yhä kamalaa huomata kuinka paljon könötän ja istun vinossa vasemmassa kierroksessa. Vasen kylki on mutkalla ja huomattavasti lyhyempi, jolloin istun myös vinossa selässä. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana, sillä katsoessani kuvia huomaan että ryhtini on suuremmaksi osaksi paljon parempi kuin aiemmin.

Itsessäni on se vika, että mitä enemmän annan lupaa lomailuun ja lähinnä hömpöttelyyn, meinaa tilanne jäädä päälle kunnes lopulta herään siihen että pyörimme maneesissa ympyrää ilman ajatusta siitä mitä haluan saada aikaan. Muuton myötä olen saanut paljon motivaatiota, ja ratsastukseen on löytynyt jälleen tavoite ja ajatus siitä mitä haluan saada aikaiseksi. Tarkoituksena on myös päästä kouluvalmennuksiin, ja vähintään muutaman kerran kuussa valvovan silmän alle. 

Valmennusten hyvä puoli on se, että yhden valmennuksen lisäksi niistä saa ideoita omaan ratsastukseen. Emman valmennuksista olen saanut valtavasti ideoita omaan ratsastukseen, sekä tasaisella että hypätessä. Monet tehtävät ovat helppoja toteuttaa puomeilla ja kavaleteilla, jolloin itsenäinen treenaaminen valmennuksen jälkeisellä on helppoa. Valmennuksissa huomio on hyvin paljon alkuverryttelyssä jotta hevonen on hyvin avuilla hyppäämisen alkaessa. Olenkin saanut paljon ajatusta siihen mitä kaikkea minun tulee vaatia Chainalta tasaisella, ja miltä sen pitää tuntua. Tämän lisäksi Emma kiinnittää paljon huomiota omaan ratsastukseeni ja asentooni, ja vaikka tiedossa ovat pitkään olleet virheeni ja heikkouteni ratsastaessa, olen saanut myös paljon uusia asioita joihin minun tulee keskittyä ratsastettaessa.






Nyt kun voin keskittyä treenaamiseen kunnolla, olenkin ottanut tavoitteeksi pohtia viimeistään tallimatkalla mikä on päivittäisen ratsastuksen tavoite ja idea. Mitkä asiat ovat niitä mihin haluan keskittyä, ja millä tavoin tulen saavuttamaan sen. Pyrin jo edellisellä viikolla suunnittelemaan tulevan viikon kulun ja mitä Chainalla on ohjelmassa. Kuitenkin viimeisen päätöksen seuraavan päivän ohjelmasta antaa aina se miltä hevonen tuntuu edellisellä ratsastuskerralla. Jos esimerkiksi se on erityisen vino, pyrin tottakai suoristamaan sitä jo samalla ratsastuskerralla, mutta jatkan samalla teemalla seuraavalla kerralla jotta saan sen yhä varmemmin suoraksi.

Itselläni on tiettyjä perustehtäviä joita teen usein, ja pyrin tekemään näihin muunnelmia jotta tehtävät eivät pysy kerrasta toiseen samanlaisena ja Chaina opi ennakoimaan. Vakiotehtäviä ovat siirtymiset, avo- ja sulkutaivutukset sekä väistöt sekä vastalaukat. Näitä pyrin muokkaamaan ja yhdistämään eri tavoin, ja näillä tehtävillä saa varsin hyvän perusrungon ratsastukseen. Esimerkiksi siirtymiset avo tai sulkutaivutuksessa ovat hyviä, mutta varsin haastavia Chainalle. Sen sijaan avo-sulku-avo ovat helppoja, ja tehtävällä saa hyvin hevosen pohkeen ympäri ja kulkemaan rehellisesti pohkeen ja ohjan välissä. Omien tehtävien lisäksi valtavasti ideoita omaan ratsasukseen saa katsomalla muiden ratsastusta, luonnossa sekä videoilla. Muiden ratsastuksen katsominen opettaa valtavasti jonka lisäksi saan siitä ideoia kuinka monella eri tavalla asioita voi tehdä, eikä toistaa omia juurtuneita tehtäviä päivästä toiseen.





lauantai 9. helmikuuta 2019

Diagonaaleja ja linjoja

Nyt muuton ja vuosipäivän jälkeen jälleen valmennusvideoiden pariin helmikuun ensimmäiseltä viikolta. Tuo viikko oli oikeastaan ensimmäinen kun Chaina tuntui villin tammikuun jälkeen normaalilta, vaikka vielä pientä villiä menoa ajoittain olikin ilmassa. Hypätessä onneksi Chaina on useimmiten rauhallinen ja ylimääräiset pomput sijoittuvatkin verryttelyyn.

Hyppäämisen aloitimme tulemalla vinosti pystyjä, joiden avulla sainkin Chainaa hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Olen vasta Emman kanssa aloittanut tulemaan esteitä vinottain ja koska tämä on itselleni uusi asia, ei se todellakaan ole asia helpoimmasta päästä. Tehtävästä on kuitenkin todella paljon monessa asiassa, uusinnoissa tulevaisuudessa, mutta pelkästään siinä että saan sen avulla hevosen ohjan ja pohkeen väliin. Chaina on varsin joustava rungostaan ja se hakee usein joka suuntaan jotta saisi tukea.




Yksi iso asia jossa olemme kehittyneet syksyn aikana on pyöreys hypätessä. Tarkoituksena ei ole, että Chaina kulkee lyhyenä radalla ilman että näkee edessä olevia esteitä, vaan se että saan rennoksi ja ratsastettavaksi verryttellessä. Pikkuhiljaa tätä on tarkoitus tuoda yhä enemmän pienille esteille, jotta Chaina notkistuisi ja tehtävät muuttuisivat sitä kautta helpommiksi sille. Kaikki eriliaset kaarteet ovat vaikeita, ja tamman vastustaessa tuntumaa ne muuttuvat yhä vaikeammiksi. Sen sijaan sen ollessa pyöreä on se vastaanottavainen rento ja helppo ratsastaa jolloin myös esteille tuleminen on helpompaa ja paikat tulevat helpommin vastaan.

Ikuinen ongelma sen sijaan liian pitkien ohjien kanssa jatkuu. Vaikka ohjien pituus on jo hieman lyhentynyt, ovat ne liian pitkät jolloin jokainen käden liike on liian suuri. Liian pitkän ohjan lisäksi minun tulisi saada käsi korkeammalle hypyssä, sillä nyt painan sitä helposti liikaa harjaan jolloin käsi lukkiutuu hyppyssä ja jää pitämään liikaa vastaan. Erityisesti pienillä esteillä tämä korostuu todella paljon, mutta myös isommilla esteillä ongelma on sama. Haastavaa on se, että tietää monta kehityskohdetta mutta kaikkeen ei voi keskittyä yhdellä ratsastuskerralla. Olenkin ottanut nyt tavoitteeksi käden nostamisen hypyssä jotta en jää suuhun kiinni, sekä rennomman pyrkimyksen istua selässä. Teen helposti aivan liikaa selässä ja luon sitä kautta ristiriitaisia käskyjä Chainalle. Mitä rennommaksi saan itseni, sitä vähemmän teen kaikkea yksinkertaista jolloin en luo painetta turhaan jonka jälkeen taas ratsastan taaksepäin. Jo pelkästään näiden kahden asian korjaaminen on hidasta ja vaikeaa, mutta kun ne rupeavat tulemaan selkärangasta voin antaa enemmän keskittymistä seuraaville asioille.




Alun jälkeen aloitimme hyppäämisen kootussa laukassa diagonaaleilla, niin että jokainen este hypättiin vinoon. Ei tosiaan itselleni helpoin tehtävä, mutta Chaina puolestaan pysyi hyvin pohkeen välissä kun vain itse olin varma selässä miten halusin sen tulevan esteet. Kuten videolta näkee, ei ensimmäisellä kerralla pidätteet meinanneet mennä täysin läpi jolloin saadakseni viisi lyhyttä askelta jouduin ottamaan pidätteet varsin suurina. Heti kun istuntani rentoutui, muuttui Chaina myös rennommaksi ja välit tulivat helpommin vaikka toki niissä oli ratsastamista. Tämän jälkeen muutimme välit normaaliin neljään askeleeseen jolloin huomaan että ensimmäisellä kerralla usein lähden ratsastamaan aivan liikaa tempoa. Tämä kostautuikin ensimmäisellä kerralla jolloin kaarteen jälkeen yllätin Chainan täysin eikä se nähnyt estettä kuin vasta sen tullessa aivan sen naaman eteen.  Vanhat tavat tulevat ikävä kyllä selkärangasta, ja seuraavalla lähestymisellä ratsastin vain lisää painetta hevoseen vaikka Chaina ei olisi todellakaan tarvinnut. Se näkyy heti esteiden välissä jossa meno muuttuu kiireisemmäksi ja Chaina juoksee minua karkuun kun jahtaan sitä. Ero seuraavaan videoon on suuri, sillä heti kun olen rento selässä on Chainakin rento jolloin välit eivät ole juoksemista vaan seuraavan esteen odottamista.

Loppuun tulimme vielä pitkät suorat linjat ilman että välissä oli mitään askelmäärää. Tärkeintä oli ajatus rennoista tasapainoisista askeleista ja suora hevonen. Pitkät linjat ovat siitä haastavia Chainalle että se valahtaa helposti pitkäksi ja etupainoiseksi ensimmäisen esteen jälkeen. Emman ohjeena olikin pitää leuka pystyssä jolloin istunta on automaattisesti hieman enemmän pystyssä jolloin en tuo lisää painoa etuosalle joka muutenkin meinaa tulla turhan matalaksi. Viimeisellä kerralla Chaina pysyikin ryhdikkäämpänä johon oli hyvä lopettaa. Olen saanut valtavan määrän uusia ahaa-elämyksiä viime kuukausien aikoina, ja itselle on tullut tätä kautta paljon uutta motivaatiota. Samalla haasteen toki aiheuttaa se, että ymmärtää kuinka paljon tehtävää on edessä mutta toisaalta jo lyhyessä ajassa olen saanut niin paljon opittua uutta, ja tässä harrastuksessa tietää ettei ikinä voi olla valmis.