perjantai 23. helmikuuta 2018

Itsenäisiä pikkuhyppyjä

Meillä on Chainan kanssa nyt jokin karmanlaki. Juuri kun Chaina on palautunut kuntoon ja meidän piti päästä hyppäämään, sairastui valmentaja. Maneesissa oli kuitenkin sopivasti tilaa ja päätinkin tehdä meille pienen ja helpon kolmen esteen tehtävän jotta pääsisimme hieman hyppäämisen makuun. Olemme tänä vuonna viimeksi hypänneet ennen jalan haavoja 18 tammikuuta, ja sitä ennen joulukuun alkupuolella jonka takia päätinkin että hyppyloma saa nyt riittää. Tiistaina haimme hieman kontrollia puomitunnilla ja luultavasti tämä olikin auttanut, sillä nyt Chaina malttoi hyvin odottaa ja oli pehmeä kädelle.

En mitenkään erityisesti pidä yksin hyppäämisestä, jonka takia aina kun hyppään itsenäisesti pidän tehtävät helppoina ja estekorkeuden mukavuusalueella pienenä. Etenkin nyt, kun päätin extempore rakentaa muutaman esteen halusin sijoittaa esteet niin että pääsen tulemaan niitä molemmista suunnista helposti peräkkäin mahdollisimman vähän rakentamisvaivalla. 

Kuvat viime viikolta. Kuten olen aiemminkin sanonut, Chaina saisi olla ryhdikkäämpi edestä mutta tässä muodossa se pysyy rentona ja on miellyttävä ratsastaa sekä on kevyt kädelle. 



Chaina oli oikeastaan heti alussa kiva, rento ja vastaanottavainen avuille sekä kuunteli hyvin. Aloitin yksittäisellä pystyllä suoralla, vahtien vain että Chaina pysyy esteen jälkeen suorana eikä painu oikealle kuten helposti hypyissä tekee. Tämän onnistuessa vaihdoin suuntaa ja tulin samalla ajatuksella toiseen kierrokseen, nyt keskittyen siihen että oikealaukka pysyisi oikeana eikä laukka vaihtuisi. Suoralla sain laukan korjattua hyvin myötään jonka jälkeen tamma teki perinteisiä ylimääräisiä vaihtoja takaa, mutta muutaman hyppykerran jälkeen laukkakin rupesi paranemaan kun Chaina malttoi hieman odottaa paremmin. 


ja loppuun eteen alas rennosti, aivan kuten aasin korvista näkyy
Temmon kanssa oli ajoittain lähestyessä pieniä rikkoja, mutta kokonaisvaltaisesti olen todella tyytyväinen. Vaikka taukoa oli kummallakin meistä, huomasin että oma estesilmä toimi silti samalla tavalla, ja jopa viime vuotta paremmin. Chaina oli rento, kuunteli ja otti jokaisen pidätteen läpi eikä tapellut ollenkaan sitä vastaan toisin kun tiistaina. Lisäksi olen todella tyytyväinen siihen kuinka hyvin laukka säilyi läpi kaarteiden oikeassa kierroksessa, sillä tämä alkoi onnistua vasta loppuvuonna kun takana oli koko kisakausi jossa olimme laukkaa koittaneet korjata. Tästä on hyvä jatkaa ensiviikkoon ja tavoitteellisempaa hyppäämistä, jos vain kelit sallivat.


tiistai 20. helmikuuta 2018

Hyvä mieli tarttuu

Viime päivien pakkanen ei ole paljoa meitä haitannut, ja huomaan että olen ollut harvinaisen hyvällä tuulella. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta luultavasti ainakin Chainalla on hyvinkin suuri merkitys tähän. Kun Chainalla on hauskaa ja hyvä mieli, tarttuu se itseenkin kun näkee kuinka toinen nauttii elämästään. Aivan sama asia on myös Nalan kanssa, sen seurassa ei voi olla kuin iloinen ja hyvällä tuulella kun seuraa sen toilailuja ulkona. Kun ympärillä on ihmisiä jotka hymyilevät ja ovat iloisia, tarttuu hyvä mieli kuin itsestään, aivan kuten muut huomaavat sen kun itsellä on hyvä päivä. Lisäksi monena peräkkäisenä päivänä loistanut aurinko ei ainakaan laimenna hyvää mieltä.


Onni on iso tarha, vapaa heinä ja paras kaveri


Voidaan syödä samaa heinänkortta kun ollaan bestiksiä

Chainan hyvään mieleen on ainakin hyvin helppo löytää syitä. Se on päässyt vihdoin liikkumaan normaalisti, tiistaina ensimmäisellä puomi/kavaletti tunnilla, ja muuten tasaisella. Kuten aiemminkin mainitsin, on Chaina ollut puolentoista viikon taluttelun jälkeen todella hyvä ratsastaa. Chainalle sopii muutenkin kylmemmät ilmat hyvin, se innostuu aina selvästi enemmän ja on todella energinen, välillä jopa liiallisen kun sillä on niin hauskaa. Vaikka yleensä suurimpaan osaan hevosista pakkanen tuo lisäenergiaa, mutta verrattuna aiempiin hevosiin Chaina on paljon pirteämpi ja tykkää selvästi viileämmistä keleistä toisin kuin muut hevoset ovat olleet enemmän lämpimien ilmojen perään.

Liikunnan lisäksi Chainalle hyvää mieltä on ehkä vielä enemmän isoon tarhaan pääseminen kavereiden kanssa. Halusin ottaa varmuuden vuoksi viikon ekstraa sairastarhassa jotta tamma pääsisi ensimmäiseksi liikkumaan normaalisti, ja sen jälkeen vasta isoon tarhaan jotta olisi saanut hieman purettua ylimääräistä energiaa ratsastettaessa. Illalla on hyvin huomannut että tamma on ollut hieman tylsistyneen oloinen ja tullut paljon normaalia energisemmin sisään nähden mörköjä, kun normaalisti se on aivan rauhallinen ja rento. Kun Chaina maanantaina kouluvalmennuksen jälkeen tajusi että käännymme tallin ovelta isojen tarhojen suuntaan emmekä saikkuihin, oli hyvä että se pysyi nahoissaan kun lähti kiitämään kohti kavereita ja vapaata heinää. Siellä tammat ovat nyt onnessaan olleet yhdessä tämän viikon, yhdessä syöden ja toisiaan rapsutellen.




Chainalle on muutenkin tainnut tulla kevättä rintaan, ja hormonit hyrräävät. Chaina on aina ollut tarhassa lauman alimmainen, se on kiltti eikä yritä sanoa ikinä takaisin. Ratsastaessa tilanne on kuitenkin toinen, alku- ja loppukäynneissä se kiukuttelee lähellä olevilleen korvien ollessa luimussa, vaikka siihen kiukuttelu jääkin. Tilanne on nyt täysin samanlainen, paitsi silloin kuin vieressä on suomenhevosruuna. Jostain syystä jo viime syksyn kiimoissa suokit olivat ne jotka sulattivat Chainan sydämen, niille se hörisee hellästi heti kun saa jonkun lähelleen mutta muut hevoset ovat täysin neutraaleja sille. En ole vielä selvittänyt mikä suokeissa on se joka tammaan iskee, mutta aivan selvästi niissä on jotain erikoista kun ne ovat Chainan suosikkeja.

Ja loppuun vielä kaksi muuta onnellista parasta kaveria keskenään