lauantai 23. maaliskuuta 2019

Mieletön loma takana!

Viikko sitten kotiuduimme aivan uskomattomalta lomalta, ja täytyy sanoa että loma teki kyllä niin hyvää. Olimme kaksi viikkoa nauttimassa Mauritiuksen lämmöstä, viikon perheen kesken ja viikon kahdestaan. Loma tuli sopivaan hetkeen sillä yksin vietetyn alkuvuoden jälkeen tuntui että moni asia oli hieman kasautunut niskaan joten irrottautuminen arjesta oli juuri se mitä tarvitsin. Tähän kun vielä yhdistetään aurinko, lämpö ja mitä uskomattomin vesi eri parempaa keinoa arjesta irrottautumiselle ole.





Olemme suunnittelleet reissua varsin vähän etukäteen, ja ainoastaan majoitukset olivat varattu lentojen lisäksi. Asuimme koko loman ajan huoneistoissa, ensimmäisen viikon Grand Baiessa, toisen viikon alun varsin lähellä Troux aux Bichesissä ja viimeiset kolme päivää aivan saaren eteläosassa La Mornessa. Saari on varsin pieni, ja ajoimmekin sen useamman kerran päästä päätyyn matkan kestäessä noin puolitoista tuntia. Meillä oli koko ajan käytössä auto mikä helpotti liikkumista paljon, ja erityisesti etelässä ilman autoa ei olisi pärjännyt jollei olisi vain ollut rannalla.

Verrattuna muuhun Afrikkaan, on Mauritius hyvin länsimaalainen. Liikkuminen oli turvallista, ja vaikka maassa on paljon turismia ei missään tullut tunnetta että tuotteita koitettiin pakkomyydä ja kaupustelijat jotka tulivat luokse olivat hyvin harvassa. Lomakohteena se ei toki ole halvimmasta päästä ja hinnat ovat paljolti Suomen hintaluokkaa.







Mielettömintä reissussa oli meri! Kävimme muutaman kerran snorklailemassa, jonka lisäksi olimme kanoottiretkellä, uimassa villien kilpikonnien sekä delfiinien kanssa ja laivaretkillä lähisaarille ja toki muuten vain uimassa. En luultavasti ole ikinä ollut noin lämpimässä vedessä, sillä uiminen muistutti kylpyammeeseen menoa. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja hohti vaaleansinisenä. Vesiaktiviteettien lisäksi kävimme katsomassa vesiputouksia ja katsomassa paikallisia nähtävyyksiä, kiipeämässä La Mornessa vuorelle joka oli varsinainen urheilusuoritus helteessä, tutustumassa sokeriruokomuseoon, kasvitieteelliseen puutarhaan sekä myös yhtenä päivänä golfaamassa jossa itse olin tosin katsojan roolissa. Kaksi viikkoa oli juuri sopiva aika, sillä ensimmäinen viikko meni aivan silmän räpäyksessä ohi. Loman jälkeen on aina täynnä uutta tarmoa, ja olikin ihana päästä heti sunnuntaina näkemään Chainaa tallille. Tosin maanantaina sitten töissä tulin kipeäksi jonka vuoksi tämä viikko on mennyt lähinnä sängyn pohjalla, tosi perjantaina pääsimme onneksi estevalmennukseen kuukauden tauon jälkeen.






















keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kuinka vaikea kaarteesta voi olla ratsastaa

Nyt jälleen hyppäämisen pariin valmennuksen muodossa. Joka kerta valmennukseen lähtiessä olen pakahtua innosta, sillä jokaisella kerralla olen saanut Chainan mukavaksi ratsastaa ja ymmärtänyt jotakin uutta. Opeteltavaa on paljon, ja se mikä on itselle aina haastavaa on se, että yhden asian sujuessa hieman paremmin ymmärtää kuinka moni muu asia on vielä pielessä.

Se mikä ajatus on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana eniten on ajatus siitä mitä haluan hevoselta verryttelyssä. Aiemmin verryttelyn idea on usein ollut siinä että hevosen lihakset lämpenevät. Esimerkiksi Mikon valmennuksissa jossa usein on painotettu hyvin paljon verryttelyä ovat olleet ajoittain vaikeita kun en saa Chainaa tasaisella rennoksi tai hyväksymään tuntumaa. En ole tästä ollut kuitenkaan huolissani, sillä hypätessä Chaina on ollut mukava ja kuitenkin pelkästään tasaisella avut ovat tulleet läpi ja hevonen rennoksi.





Alkuun tämä olikin todella haastavaa kun tasaisella ruvettiin vaatimaan yhä enemmän hypätessä, ja Chaina vastusti ajatusta kun oli saanut lähinnä hölkkäillä kuten mieli teki. Erityisesti laukassa ongelmat näkyivät selvästi ja yhteisen sävelen löytyminen oli työn ja tuskan takana. Nykyään pyrinkin verryttelemään tamman uran sisäpuolella erityisesti vasemmassa kierroksessa jossa se nojaa oikeaan ohjaan ja uraan. Oikeassa kierroksessa se on puolestaan vinompi ja kulkee pää vinossa helposti ja takaosa sisällä. Videolta näkeekin hyvin kuinka vino hevonen on alkuun, mutta positiivista on että se on rento ja vastaanottavainen vaikka kulkeekin liian syvässä muodossa. Chainan korvista on niin helppo lukea mitä se ajattelee, ja korvien roikkuessa sivuilla tamma keskittyy työntekoon. Toinen suuri kehityksenkohde aiempaan on se, että laukka rullaa selvästi aiempaa paremmin vaikka kokoaisin hevosta.

Hyppäämisen aloitimme ympyrällä, joka on itselleni yksiä vähiten miellyttävimpiä tehtäviä, ehkä sen takia että se on itselleni sekä hevoselle vaikeaa. Oikeassa kerroksessa laskeutuessa haasteena on myötälaukan säilyminen, kuten se on ollut alusta alkaen. Vuoden takaiseen nähden ero on silti valtava, sillä muistelen yhtä jos toistakin Mikon valmennusta jossa joka viides tai kymmenes yritys pelkässä kahden laukkapuomin ylityksessä ympyrän kaarella myötälaukassa onnistui. Verrattuna tuohon ero on suuri, sillä nyt muoto säilyy pyöreämpänä läpi kaarteen jolloin myös laukan pitäminen myötänä onnistuu asteittain paremmin. Toisaalta, aivan kuten videosta näkee, ei tilanne ole vielä millään tavalla "valmis" tai edesä lähellä sitä. Laukat vaihtuvat takaa helposti, ja heti kun menetän pyöreyden katoaa ratsastettavuus.





Emman mukaan itselleni vielä yksi isoimpia haasteita on se, että en ratsasta hevosta hyvin kaarteeseen. Suoristan sen automaattisesti vaikka tehtävänä olisi hypätä kaarella. Teen tämän automaattisesti ilman että edes huomaan sitä aina sillä haluan ratsastaa aivan liikaa paikkaa ja helpottaa tehtävää jotta laukka säilyisi paremmin. Tämä ei puolestaan kehitä Chainaa millään tavalla, ja minun onkin vain tultava toistoa toiston perään jotta saan sen rehellisesti hyppäämään pieniä esteitä kaarteen mukaisesti. Vaikka oikea kierros vaikeampi Chainalle, on taas vasempi ympyrällä vaikeampi ratsastaa kun en saa sitä rehellisesti ulko-ohjalle. Kuten videolta hyvin näkeekin, painuu se valtavasti ulos kaarteessa kun en saa ratsastettua sitä tukea vasten ja se painuu pois päin, aivan kuten suorallakin uran sisäpuolella jossa se vain lähtee painumaan uralle päin.

Hyppäämisen aloitus jälleen hyvällä tehtävällä jolla sai katsottua kuinka hyvin ympyrällä olin saanut Chainan suoraksi ja rehellisesti pohkeen väliin. Tulimme sarjan b-osalle hieman vinosti, ja nämä Chaina suorittikin hyvin. Sen sijaan meille ehdottomasti haastavin tehtävä oli kaarteesta lyhyt lähestyminen oksereille. En saanut Chainaa rehellisesti pohkeen ympyrälle jolloin laukka kärsi kaarteessa, ja suoristaessa se ampaisi eteen. Aivan kaikki pätkät eivät näy videolla sillä kuvaajan piti tehdä myös töitä valmennuksen aikana jolloin osa radoista ja radan pätkistä jäi kuvaamatta. Erityisesti oikeasta kaarteesta tuleva okseri oli meille todella haastava, sillä laukka vaihtui helposti takaa ja Chaina rykäisi vaihdon jälkeen eteen eikä ollut tuntumaa vasten ollenkaan hypätessä.





Nyt kisakauden lähestyessä ovat tehtävät keskittyneet ratalaukan löytymiseen, mikä on itselleni usein se haaste. Monet välit ovat jääneet meille pitkäksi kun en saa hevosta rennoksi ja haluan ratsastaa sitä kohti tuntumaa jolloin laukka lyhenee. Talven treenit kontrollitehtävillä ovat kuitenkin selvästi tuottaneet tulosta, sillä nyt laukka rullaa aivan eri tavoin kuin aiemmin ja välit tulivat yllättävän helposti. Erityisesti okseri okseri sarja oli hieman pitkä, mutta Chaina imi hyvin eteen jolloin suhteutetut linjat tulivat hämmästyttävän helposti siihen nähden mitä etukäteen ajattelin. Sen sijaan yhden askeleen sarja tuntui jäävän hieman pitkäksi vaikka Chaina suorittikin sen joka kerta hyvin, ja kahden askeleen sarja puolestaan oli aavistuksen ahdas ja välissä sai istua pystyssä jotta tamma pysyi ryhdikkäänä ja mahtui väliin hyvin.

Ennen viimeistä rataa tulimme vielä haastavamman puolen uudestaan, ja ennen ensimmäistä hyppyä Chaina joutui tekemään nurkkaan niin monta volttia kunnes jäi odottamaan kaarteessa. Vaikka okserit näyttivät selästä alkukäyntejä kävellessä että niihin on pitkä matka, huomasi selästä heti kuinka nopeasti ne todella tulevat eteen ja kuinka jokainen sentti piti käyttää lyhyeltä sivulta jotta esteelle sai edes hieman paremman lähestymisen. Radan pätkän jälkeen tulimme vielä uudestaan haastavan puolen, ja ero oli valtava kun sain Chainan pysymään myötälaukassa kaarteen läpi jolloin se odotti rehellisesti hyppyä. Tähän suoritukseen olikin hyvä lopettaa sillä tamma teki juuri niin kuten pyysin.