perjantai 24. toukokuuta 2013

Pellolla päästelyä

Tänään äiti tuli pitkästä aikaa tallille mukaan, ja sain kuviakin itsestä ponin kanssa. Menimma taas pellolla, joka olikin ponista oikein hauskaa. Pitkästä aikaa Vivan oli hieman iloisempi, mikä on itselle aina mukavaa. Hirveän pitkää en taas viitsinyt mennä, koska rasitus on ihan erilaista pellolla. Kuulinkin sitten, että V oli ollut päivälläkin ihan villi, pukitellut vain tarhassa ennen sisään hakua kun palvelu ei ollut tarpeeksi nopeata.

Perusratsastuksemme nykyyän on suunnilleen aina samanlainen. Alkuun pitkin ohjin käynnit, ravia pitkin ohjin jos poni pysyy nahoissaa. Hieman työskentelyä lyhyemmässä muodossa, laukkaa, loppu ravit ja käyntiä. Alkuun Vivan saa nyt ravata pitkin ohjin, koska Tupamäki meille sitä suositteli. Näin V pystyy itse säätelemään täysin sille parhaan muodon, jolloin sen lihaksisto pysyy niin hyvässä kunnossa mitä se nyt voi olla. Nyt kun tälläsitä ratsastusta on oppinut huomaamaan hyvin, miten alkumuoto kertoo jo paljon siitä millainen päivä on tulossa.

Alkuun oli pieniä ongelmia saada ponin pää ylös

Alkuravit


Kuvia katsoessa huomaa oikein oman järkyttävän könötyksen sekä yli pitkät ohjat, mutta tosin nyt en halua laittaa ponia yhtään enempää pakettiin kun se itse haluaa. Aiemmin oli haaste saada kulkemaan Vivan muuten kun turpa ryntäissä, nyt se vain kuumuessaan pyrkii sinne. Laukassa meillä oli pieniä kommunikaatio katkoksia, josta johtuu pieni kiskominen.. 








Poni halusi omat kynsilakat voikukista




keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Vihreään totuttelua ja sateessa oleilua

Eipä tässä taas mitään ihmeellistä parin viime päivän aikana ole päässyt tapahtumaan. Viimeinen viikko ennen pääsykokeita, joten lukemista ja talleilua pääsääntöisesti tällä viikolla tiedossa. Eilen olimme Vivanin kanssa pellolla, kun kentällä oli hyppytunnint. Nyt taas on hieman huonompi jakso selvästi meneillään, edes pellolla poni ei jaksanut erityisesti innostua. Ainoastaan laukassa haluaisi mennä täysin, ja siihen minä tyhmänä en anna lupaa. Loppukäynneiksi menimme kentälle katsomaan muiden hyppäämistä, ja se nyt oli ponista oikein mukavaa. Tyytyväisenä poni katseli kun muut hyppäsivät, ja samalla nuoli puomeja.





Poni ensimmäisenä kuvassa



En jaksanut syötellä ponia narun päässä, joten päästin sen laitumelle hetkeksi totettelemaan. Kerran se pukkasi ja laukkasi toiseen päätyyn laidunta, ja tämän jälkeen se ei liikahtanutkaan ennen kuin hain sen takasin sisään. Jätin vielä ikkunan auki, ja Vivan rakastaa sitä kun saa seurailla kentällä tapahtuvia asioita.

Tänään P poneili, ja olimme Mangon kanssa nauttimassa sateesta. Mangoa sade ei yllättäen haitannut ollenkaan, ja tyytyväisenä se hakikin palloa oikein paljon. Ilta meni valmennuskurssilla, ja ainakin nyt vaikutti tulos oikein hyvältä kouluun pääsyä ajatellen. Tosin, sittenhän sen näkee oikeassa tilanteessa.




torstai 16. toukokuuta 2013

Ratsastelua ja riehumista

Ponilla oli tänään kevyempi päivä, ja se oli hieman tahmea taas tänään. Pitkästä aikaa sain kuitenkin muutaman kuvan ratsastuksesta, mikä oli oikein mukavaa. Kuvista katsoessa Vivan ei nyt ihan niin huonolta näytä kuin miltä se tuntuu, mutta kyllä sen kuvistakin huomaa ettei liike enää ihan samanlaista ole. Suurin ero on kuitenkin siinä, että ennen aina niin reippaasta hevosesta on tullut hieman "tylsä", ei suoranaisesti laiska, mutta ei myöskään yhtään omalla moottorilla liikkuva. 








Mangolla sen sijaan oli oma moottori kunnossa, kun se pääsi leikkimään Honeyn kanssa. Koirat saivat olla maneesissa vapaana, ja energiaa niillä tuntuikin ihan piisaavan. Olin fiksuna ajatellut, että pesen Mangon ennen kuin menemme hevosia syöttelemään jolloin se saa kuivua, mutta sehän oli vielä kostea kun menimme maneesiin. Enkä ole muuten varmaan koskaan nähnyt niin likaista koiraa. Rapina vain kuului  kun se käveli..

Tässä syy

Ja seuraus






keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Peltoila hieman ja paljon lukemista

Lähdinkin tallille tänään jo heti kahdeksan jälkeen, kun olin sopinut kaverini kanssa tapaamisen jo ennen kahtatoista. Keli oli jo heti aamusta aivan upea, joten ulos lähteminen oli enemmän kuin mukavaa. Vivan nukkui pihalla kun tulin, ja oli oikein tyytyväisen näköinen elämäänsä.


Poni päiväunilla

Vuorossa oli tämän vuoden ensimmäinen pelloll meno kerta, joten laitoin suoraan estesuitset jossa on voimakkaammat kuolaimet sekä martingaalit päälle. Eikä tuntunut yhtään liioittelulta. Käynti sujui ihan hyvin, ja muutama ensimmäinen kierros ravia. Vivan oli yllättävän rauhallinen ravissa, ja ajattelinkin sillä olevan huono päivä.  Tämän vuoksi se sai ravata pidemmällä tuntumalla ja mennä vähän mien halusi. Menimme rauhallista laukkaa, kunnes se yhtä äkkiä pysähtyi, veti päänsä jalkojen väliin ja rupesi hyppimään ilmaan. Onneksi jalustimet olivat lyhyet ja olin valmiiksi kevyessä istunnassa niin ei saanut alas.

Tämän jälkeen totesin, että tämä saa riittää. Ravi sujuikin ihan hyvin, kun menimme laukkaa uudestaan poni olisikin sitten halunnut täysiä päästellä. Kun en antanut tähän lupaa se koitti pysähtyä ja tehdä paikaltaan pukkeja. Kolme kertaa sai tapella ja ajaa sen pohkeella eteenpäin, tämän jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmia käyttäytyä hyvin.

Maisemat kyllä ovat aika hieno aamuratsastukseen





Koko loppu päivä menikin kirjastossa lukiessa, ja tuntuikin ihan hyvältä että nyt sai luettua monta tuntia putkeen. Tälläistä nyt pitäisi jaksaa seuraavat puolitoista viikkoa, mutta ainakin vielä se onnistuu oikein hyvin. Nytkin tuntuu olevan hirveä hinku lukemaan, mutta taidanpa sen silti jättää huomiseksi.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Pöyheä poni

Kävimme ponin kanssa tänään taas lenkillä yhdessä, ja Mangokin pääsi mukaan. Tallimme läheistyyteen rakennetaan toista tallia, ja sen takaa kulkee juuri sopiva lenkki. Kun kävelimme tallin ohi katsoin kun yksi raksa mies rupesi tulemaan meitä kohti. Ajattelin heti automaattisesti että tulee vapaana olevasta koirasta valituksia, mutta ei. Halusi vain tulla rapsuttamaan Vivania ja katsomaan minkänäköisille eläimille tallia oikein rakentaa. Rapsutteli siinä ponia hetken ja kyseli niitä näitä, samalla kun ihmetteli kuinka iso eläin se oikein onkaan.


Lenkillä V käyttäyti oikein hyvin, ja olikin oikein tyytyväisen oloinen. Kotimatkalla takaa tulivat kärryt, eikä Vivan sellaisia koskaan aiemmin ole nähnyt. Se kasvoi hetkessä noin 20senttiä korkeutta ja pörhistyi varsin vauhdilla. Juuri ja juuri se pysyi käsissä, ja kun kärryt menivät ohi hetken päästä se malttoi kävellä jännittyneenä. Kärryt kuitenkin sattuivat kääntymään tien päässä, ja sama pörhistely alkoi uudelleen. Nyt vain pahempana, ja tämän jälkeen ei enää käyntiä mentykkään.


Poni halusi antaa kameralle pusun

Tiedän kokemuksesta, että kun V on noin pörheä ei talliin kannata heti mennä, koska liukas betoni lattia on silloin aikamoinen riski. Käytävällä sen saa vielä komentamalla pysymään aisoissa, mutta karsinaan meneminen on turhan vauhdikas. Menimme maneesiin, jossa poni ravasi kaksi kierrosta ja rentoutui. Tämän jälkeen kaikki stressi kärryistä olikin unohtunut ja oli hyvä mennä päivä ruuille karsinaan.

Ilta menikin taas valmennuskurssilla, enää kaksi kertaa jäljellä. Vähän rupeaa jo jännittämään, mutta sittenhän se on ohi. Ainut että sen jälkeen alkaakin se tulosten odottaminen. Yksi hyvä asia kuitenkin on, että keittiön pöydän saa vihdoin siistiksi. Maaliskuun lopulta kun kaikki materiaalit ovat pöydällä olleet, kun siinä ne on helpointa pitää "järjestyksessä".

Normaali järjestys, epämääräinen kasa

Aiheittain järjestellyt kasat, vielä kaksi viikkoa ja sitten pois 

perjantai 10. toukokuuta 2013

Onnellinen poni ja koira

Laitoin tänään pitkästä aikaa estesatulan ja suitset, ja ne Vivan yhdistää aina jonkun kivan asian tekemiseen. Ennen tätä odottelun aikaa en olisi ikinä voinut uskoa, että se voisi tunnistaa varusteet toisistaan, mutta nähtävästi se on mahdollista. Silloin kun kaikki oli vielä kunnossa, käytin estevarusteita vain hypätessä ja reippaissa maastolenkeissä, joten tämä on varmasti ponin yhdistys varsinkin estesuitsiin.
Poni ja estesuitset
Viimeiset kolme viikkoa V on ollutkin ihan hyvä, mutta huomaa että se ei enää ole se sama hevonen kuin aiemmin, yletön vireystila on muuttunut hitaasti syttyväksi hevoseksi. Halusin koittaa piristäisikö varusteiden vaihto, ja kyllähän se auttoi. Hyvä että alkukäyntien jälkeen meinasi nahoissaan pysyä. Menimme muutaman kerran puomin yli laukassa, mutta sen jälkeen meno olikin niin villiä, että touhu piti lopettaa. Tämä oli mukava piristys ruiske Vivanin arkeen, mutta usein en noita halua tehdä.


Kentällä oli myös pieni kavaletti, ja Mangosta parasta on kun sekin saa hypätä niitä. Aiemmin olemme treenanneet hyppäämistä siten että ohjaan koiraa selästä käsin, tänään hypytimme Vivanin kanssa yhdessä maantasalla. Ensimmäisen kerran kun tätä teimme säikähti Vivan kohti syöksyvää koiraa, mutta tämän jälkeen se vain seisoo vieressä rauhassa ja katsoo sen pomppimista.


tiistai 7. toukokuuta 2013

Pelko uudesta hevosesta

Tuntuu täysin älyttömältä pelätä asiaa joka ei juuri nyt ole vielä tapahtumassa. Kun tiedän, että päätös vakuutusyhtiöltä tulee Vivanista niin hetki kuitenkin tulee, koska en halua että Vivan joutuu kärsimään enää. Onneksi  minulla on valmentaja joka tietää oman tyylini ja millaisista hevosista pisän, mutta koska budjetti on rajallinen se kuitenkin vaikuttaa asiaan.

Vivanilla on ollut ne kaikki ominaisuudet mitä olen ikinä hevoselta halunnut. Sillä on mieletön skouppi, äärettömän hyvät liikkeet, se on unelma ratsastaa, kevyt jalalle, herkkä istunnalle ja pehmeä edestä, ja näiden lisäksi se on ollut parhaimman luontoisin hevonen mitä olen koskaan käsitellyt ja onhan se vielä hyväsukuinen tamma. En olisi ikinä uskonut että voin saada tuollaista hevosta, jossa minkä kanssa mistään ei olisi tarvinnut tinkiä. Ainut sen ratsastuksellinen hankaluus on ollut hypätessä kieltäminen, mutta nyt senkin syy on selvä, koska hyvinä päivinä se ei ole koskaan mitään kytännyt. Olen voinut tehdä sen kanssa mitä vain olen ikinä keksinytkään, vaikka ennen minulle tuloa sillä ei edes koskaan oltu menty ilman satulaa, nyt ratsastus riimulla ohjineen onnustuu hyvin. Käsiteltäessä se on ollut jokaisen tallin omistajan suosikki, eläinlääkärit ovat aina kiitelleet sen käsiteltävyyttä, kengittäessä se on ainoastaan hankala.


Tiedän, että toisen tuollaisen hevosen löytäminen ei ole mahdotonta, mutta silloin hinta on jotain sellaista johon ei ole mitään mahdollisuutta. Ominaisuudet jota hevoselta kuitenkin haluan ovat herkkyys, kevyt, reippaus, mukava hyppy sekä edes jonkunlaiset liikkeet. Vivanissa oli minulle aina kaksi vaihtoehtoa, jos sille tulisi joku hyppäämisen poistava tekijä, saisin siitä aina kouluhevosen. Se on jopa yritetty ostaa vaativiin luokkiin kouluhevoseksi, ja jos sekään ei olisi mahdollista olisi varsottaminen aina mahdollista. Ja silloin tulee juuri se sairaus joka pois sulkee kaikki mahdollisuudet.

Haluan uskoa, että tulen vielä saamaan mukavan hevosen itselleni, mutta pelkään ennen kaikkea sitä etten saa siihen koskaan samanlaista suhdetta. Juuri se, että Vivanissa ei ole ollut mitään piirrettä jota haluaisin muuttaa siinä ovat tehneet sen, että olen jaksanut jatkaa sen kanssa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Olen aina pitänyt sitä liian hyvänä hevosena ollakseen totta, ja niinhän se oli. Ikinä en tule unohtamaan niitä lähes neljää vuotta mitä se minulle on antanut, mutta haluan jatkaa lajia hevosen kanssa mikä ei joudu kärsimään.
Viimeisiä hyppykertoja


maanantai 6. toukokuuta 2013

Vivanin hiusmurtuma

Vivanillahan tuli jalkaan hiusmurtuma sen oltua minulla vajaan vuoden. Tapaturma tapahtui myös samana päivänä, kun edellinen hevoseni oli ruvennut ontumaan jalkaansa. Tarkkaan kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut, koska mitään vammoja hevosessa ei näkynyt ulospäin eikä se käyttätynyt milläään tavalla eritavoin. Jopa ratsastaessa se oli aivan yhtä iloinen ja reipas kuin aiemmin, ainut vain että ontui. Se oli ollut tarhassa yksin koko päivän kuten normaalisti, joten luultavasti sen on vain yksin riehuessaan onnistunut telomaan itsensä koska muu hevonen ei sitä potkullaan voinut aiheuttaa.

Onneksi meillä on äärimmäisen hyvä oma eläinlääkäri joka samantien suositteli klinikka-ajan varaamista kun jalassa ei mitään näkynyt ulospäin eikä mitään kohtaa aristeltu. Tosin ei kukaan tälläsitä silloin osannut epäillä. Klinikka aika saatiin onneksi viikon sisään ja Vivan oli koko ajan tyytyväisen oloinen oloihinsa.

Kliinisessä tutkimuksessa ei todettu mitään poikkeavaa, röntgen oli puhdas kuten myös ultraääni. Käynnissä V oli täysin puhdas suoralla ja ympyrällä, mutta ravissa ontui voimakkaasti. Tämän jälkeen itselle oli jo tullut epätoivoinen olo, hevosella ei ollut kaikki kunnossa, mutta kukaan ei tiennyt mistä kyse. Meiltä kysyttiin lupaa skintigrafiaan johon suostuimme ja Vivan jäi klinikalle yöksi infrapuna karsinaan tyytyväisenä. Seuraavana päivänä meille soitettiin, ja kerrottiin että vuohisluussa voimakasta aktiivusuutta mikä viittaa murtumaan. Meille suositeltiin ratkaisuksi leikkausta, jolla jalkaan laitettaisiin ruuvi ja suostuimme siihen.

Tästä seuraavana päivänä Vivan leikattiin, ja kaikki sujui hyvin. Haimme ponin kotiin, enkä ole koskaan nähnyt yhtä kipeän näköistä hevosta kun se kivusta täristen käveli kiltisti traileriin. Tämän jälkeen alkoikin pitkä parantelu. Ensimmäisen kuukauden aikana se ei poistunut karsinasta muualle kuin käytävälle tukisiteen vaihtoon. Karsinassa ollessa ei mitään ongelmia ollut, se käyttäytyi äärettömän hyvin, tosin oli hyvin seuranhaluinen.

.
18.4 Jalka paketissa
Toinen kuukausi meni sairastarhassa ollessa, aamupäivät se sai seistä ulkona valvonnassa ja iltapäiviksi se tuli takaisin talliin. Kaksi ensimmäistä viikkoa näistäkin sujui vielä hyvin kun kipua oli hieman, mutta kun kipu rupesi katoamaan tuli taluttamisesta varsin haastavaa. Välillä menimme koko matkan takaperin ketju suussa, useimmiten riitti ketju suussa, kolmen askeleen välein pysähtyminen. Huonoksi tavaksi tuli, että se rupesi hyppimään pystyyn ja potkimaan taluttajaa päin. Pahemmilta vahingoilta onneksi vältyttiin, vaikka kerran se onnistui potkaisemaan minua naaman lähelle.
Pieni potilas tikkien poistossa, mitään arpiä ei jalkaan jäänyt

Viimeisen sairasloma kuukauden se sai viettää laitumella jos ei riehuisi, ja onneksi tuore ruoho oli äärimmäisen hyvä rauhoittaja. Ensimmäisen viikon jälkeen se rauhoittui kun huomasi, että pääsee joka tapauksessa ulos päivittäin.


Konrolli käynti jännitti valtavasti, koska en ollut uskaltanut ravuuttaa Vivania yhtään. Ravi oli kuitenkin puhdasta, ja saimme terveen paperit. Ainoana ohjeena oli mennä hevosen mukaan. Hypätä sai vaikka heti, mutta suositeltiin parin viikon kunnon kohotusta. Uskomattominta oli, että koko kolmen kuukauden aikana lihaksia ei ollut paljoa tippunut, vaikka liikuntaa ei ollut ollut ollenkaan. Edes kävelyä. Puolentoista kukauden jälkeen tästä poni oli jo lähes normaalissa kunnossa.
Vko 6 sairaslomalla, varsin hyvä kunto vielä, vähän lihava tosin

16.7 ensimmäistä kertaa selässä
Kokonaisuudessa sairasloman pituus oli 12 viikkoa. Alkuperäinen ohje oli, että hevonen on 12 viikkoa pelkässä karsinassa, mutta olimme klinikkaan yhteydessä kun näytti siltä että hevonen ennemmin satuttaa itseään enemmän karsinassa. Sairastarhassa oleilu olisi onnistunut 8 viikon ajan muuten hyvin, mutta muiden hevosten kadottua näköpiiristä laitumille oli viisaampaa päästää Vivan riskillä laitumelle. Tässä kohtaa jalka oli kuitenkin ollut jo 8 viikkoa levossa, joten näimme paremmaksi ratkaisuksi laitumella kävelemisen kun tarhassa pomppimisen. Vivan kuitenkin oli aina yksin tarhassa, jolloin riskiä toisista hevosista ei ollut.