keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Super hieno pomppu poni!

Emme saaneet ryhmää kokoon omalta talliltamme, joten keksin extempore maanantai illalla että voisin lähteä Pinjan luokse hyppäämään. Kymmeneltä illalla asia varmistui, ja tiukalla aikataulutuksella kaikki saatiin hoidettua. Olin itse aamuvuorossa, joten isä haki treilerin jolla tuli hakemaan minua töistä ja äiti tuli tässä vaiheessa myös mukaan. Tallilla hevosen pika putsaus, poni koppiin ja matkaan. On muuten niin helppo lastattava ettei helpompaa voisi oikein olla.

Pinjan luona Battro huuteli ensin trailerista, ja heti ulos päästyään se seisoi tyytyväisenä paikallaan. Oli muutenkin niin helppo käsitellä täysin vieraassa paikassa että tietää jo valmiiksi ettei kisoissa pitäisi tulla mitään ongelmia. 





Verkkasimme hetken aikaa, ja B oli oikein mukava, ei mitään ylimääräistä kuikuilua tai mitään muutakaan, käyttäytyi kyllä äärimmäisen hyvin. Se oli mukavan ja pehmeän tuntuinen, ja oli mukava päästä myös isomalle kentälle jossa pystyi ratsastamaan laukkaa paremmin eteen kun tila ei kesken loppunut. Aloitimme hyppäämisen pienellä pystylle jota tulimme kahdeksikkona. Vieläkin ylävartalo menee liikaa kaulalle, mutta kyllä se koko ajan on hieman rauhoittunut. 

Pystyä hypättyämme siirryimme pysty-okseri kaarevalle linjalle johon tuli kuusi askelta, tosin esteiden ollessa pieniä meille tuli seitsemän, tai jos rupesin liikaa nypläämään tuli myös yksi ylimääräinen askel. Hyppäsimme linjaa myös toisinpäin, ja tähän yhdistimme toisen suoran pysty-okseri linjan. Itse jännitin hieman kaikkia esteiden alla olevia härpäkkeitä, mutta hevonen ei ollut niistä moksiskaan. Tähän radan pätkän alkuun yhdistime okserin, josta matka jatkui taas kaarevalle linjalle pysty-muuri. Lopuksi lisäsimme radalle vielä pystyn josto viisi askelta suoralla uralla sarjalle. 





Hieman epäonnistunut hyppy



Tyytyväinen hieno mies
Battro oli oikein hieno vaikka kuski ei aina täysin onnistunutkaan, ja se pelasti minut ties kuinka monta kertaa. Juuri tälläistä hevosta juuri halusin, se ei ole automaatti, mutta antaa myös anteeksi ja sen kanssa itseluottamus nousee hurjaa vauhtia. Nyt nypin vielä varsin paljon sitä kädellä ja meinaan ottaa laukkaa pois liikaa, josta johtuen tuli yksi täysin epäonnistunut lähestyminen. En nähnyt askelta yhtään, ja ajauduimme ihan juureen jolloin ajattelin sen pysähtyvän, mutta kilttinä poikana se hyppäsi ja minä roikuin kyydissä. Jätin senkin nyt videolle, vaikka se ei mitään parasta mahdollista suoritusta olekkaan. 

Jäi kyllä niin hyvä olo taas hyppäämisestä, ja kerta kerralta luottamus hevoseen kasvaa silmissä. Vaikka tiesin sen olevan fiksu, ihan tuo en osannut odottaa. Pinja totesi istuntani parantuneen jo nyt huomattavasti ensimmäisestä kerrasta ja käteni rauhoittuneen, joten suunta on ainakin oikea. Saimme jo käskyn lähteä kisoihin, koska siellä sitä vasta oppii rataa hyppäämään kunnolla.





tiistai 30. heinäkuuta 2013

Tasaisuutta tarvitaan..

Sunnuntaina äiti tuli taas tallille, jolloin sain taas videoita. Battro on kyllä rauhoittunut huomattavasti ja oma käsinikin pysyy jo hieman tasaisempana, mutta ei hevosta voi vielä tasaiseksi edestä sanoa. Pätkittäin se pysyy jo ihan hyvin pidemmällä kaulalla, tosin nyt muoto on ruvennut helposti painumaan liian alas. Heti kun ohjia kuitenkin lyhentää ja yrittää nostaa hevosta ylemmän, lyhenee sen kaula myöskin ja turpa meinaa kadota ryntäiden väliin.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut, ja hevonen on huomattavasti rennomman oloinen ratsastaa. Kukuiluja tulee vielä varsin paljon, mutta jännittyneisyys niistä on ruvennut katoamaan, enemmänkin se haluaa nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Seuraavana tavoitteena onkin ruveta tuollaisissa tilanteissa itse muistaa jalalla heti eteen päin, koska näin B:kin lopettaa sen samantien. Nyt huomaan antavani sen vain välillä katsella, koska se palautuu nopeasti alas, mutta pikku hiljaa siihen on puututtava, koska nopeasti se oppii sitä käyttämään hyväkseen. 

Battron kulkiessa nyt rennompana kuin aiemmin en ole vielä kiinnittänyt hirveästi huomiota sen epätasaiseen muotoon. Videolta katsoessa huomio kiinnittyy kuitenkin automaattisesti siihen, ja itseä pitää muistuttaa myös siitä että hevonen on nyt ollut noin kuukauden Suomessa, joten ei siltä voi vielä liikoja vaatia. Itse huomaan nyt, että meinaa helposti tulla "hätä ja paniikki" kun hevonen ei vielä kuljekkaan joka kerta yhtä tasaisesti ja varmasti kuin Vivan jonka kanssa olin neljä vuotta tehnyt työtä. 

Ihan perusympyröillä ja uralla kulkiessa ohjien pituukseen on jo alkanut tottua, mutta heti kun pitäisi alkaa tehdä jotakin muuta ei mikään onnistu. Pohkeenväistöt, avot, sulut, tuntuvat mahdottomilt tehdä pitkällä ohjalla, kun hevonen vain lähtee menemään alta pois. Heti kun ohjia lyhentää asiat sujuvat paremmin, joskaan eivät vieläkään ole helppoja, ja muoto on liian syvä. Torstaina olisi tarkoitus olla ensimmäinen koulutunti, joten jännä nähdä mitä vinkkejä saadaa tulevaisuutta varten, ja millä neuvoilla lähteä kehittämään yhteistä taivalta. Meni taas hieman ohi otsikosta, juurikin tasaisuutta toki tarvitaan, mutta välillä itseä pitää myös muistuttaa pitämään jalat maassa eikä vaatia liikoja.



Loppuun vähän isompaa laukkaa

Ja sieltä se  hieman venyy..

Loppuun vielä pieni täysin muokkaamaton laukkapätkä jossa näkyy hyvin sen epätasaisuutta ja hetkittäistä kuikuilua muualle

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Rohkea pienisuuri mies

Vuorossa oli ensimmäistä kertaa "kunnolla" pellolla menoa, ja suoritus olikin enemmän henkisesti kuin fyysisesti raskasta. Kävelimme pellolle vielä tietä pitkin, jota emme ole aiemmin tehneet ja hyvin pääsimme oikeaan paikkaan. Matka oli äärimmäisen jännittävä vaikkei pitkä ollutkaan, mutta kun kaikki on uutta ja ihmeellistä se ei ole aivan niin helppoa.

Hyvä että tien leveys meinasi taas riittää kun jalat meinasivat mennä minne sattuu jos kuski ei ohjannut ihan koko ajan. Kun Battro näkee jotain sen jalat vain menevät sinne suuntaan, eikä se huomaa vaikka tulisi oja tai monttu tiellä vastaan kun se haluaa tutkia jotain. Pellolla olikin kaikkea todella jännittävää, oli pellon ympärillä olevia puita, vieressä olevaa taloa, pitkää ruohoa, kahta maastoestettä, oikeastaan kaikkea.

Kävelimme alkuun hieman jännittyneenä ohjat kädessä, mutta mitään isompia ryntäämisiä ei tullut, pientä sivuhyppyä, mutta siihen osasin jo varautua. Ravailimme tasaisella alueella ympyrää, ja yllättävän hyvin B rentoutui, tosin toinen sivu oli äärimmäisen vaarallinen kun tukki oli kymmenen metrin päässä hevosesta. Vasempaan kierrokseen tukki muuttui lopulta sen verran siedettäväksi että ohi pystyi menemään ilman koko vartalolukkoa, mutta oikeassa kierroksessa asia ei tullut mieleenkään.

Laukassa Basse oli yllättävän rento, ja katseli kaikista vähiten ympärilleen, ainoastaan tukki ja hauta olivat laukassa jännittämisen arvoisia asioita. Ravailimme vielä hetken aikaa, ja B muuttui koko ajan rennommaksi. Käynti ei enää rentoa ollut, kun paarmojakin rupesi tulemaan niin paljon. Menimme vielä kentälle menemään pari kierrosta rentoa ravia ja laukkaa ihan henkisen puolen takia, ja kertaakaan Battro ei niin rento ole ollut. Oli selkeästi aika rankka homma mennä pellolla, vaikka kaikkine alkukäynteinensä olimme vain 20 minuuttia siellä. Nyt olisi vain pikku hiljaa tarjoitus harjoitella asiaa, ei mitään kiirettä, mutta ei myöskään unohtaen.

Hevoselle on hyvää vaihelua päästä muualle kuin kentälle, ja  varmasti sekin muuttuu varmajalkaisemmaksi kunhan tottuu muuhunkin  kuin pelkkään tasaiseen pohjaan. Lisäksi tuollaiset hieman jännittävät asiat kasvattavat luottamusta puolin ja toisin, kun itse opin huomaamaan että kaikesta huolimatta hevonen tekee sen mitä siltä pyydetään, ja hevónen huomaa etten tuo sitä suoraan kuolemaan. Uskon myös että motivaatio pysyy parempana kun ei vain koko ajan kehää kierrä, sekä itsellä että hevosella. Ja ainakin tähän asti jokainen hevonen jonka tiedän on oppinut nauttimaan maastoilusta, ja saamaan siitä hyvää vaihtelua arjen rutiineihin.

"Mua vähän jännittää kun täällä tuulee, mun tukka on iahn sekasin ja korvat vinossa.."

torstai 25. heinäkuuta 2013

Vapaa poni

Eilen Battro pääsi ensimmäisen kerran vapaana maneesiin, kun oli sen verran kiire töihin. Juoksutin sen ensiksi maneesissa pelkällä riimulla ja se olikin oikein rento. Venytti nyt jo oikein hyvin eteen alas heti alkuun, ja oli oikein tyytyväisen oloinen pieni hevonen.

Venyy venyy
Päästin sen vapaaksi hetkeksi maneesiin, ensiksi se lähti raviin ja sen jälkeen tutki kaikki paikat hyvin tarkkaan. Basse käyttäytyi todella rauhallisesti, pari kertaa teki pienen spurtin, mutta käytti aikansa enemmän paikkojen tutkimiseen. Varsinkin kottikärryt johon kakat siivotaan oli todella kiinnostava, kuten myös pienet "tuuletus reiät" maneesin seinissä. Ja toki peilistä piti hieman ihailla itseään. Ja ihan nätisti poni antoi itsensä kiinni, kun sitä hieman jännitin.
Kylläpä siellä peilissä on komea mies

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sukeltaminen ei kannata

Pinja oli tällä viikolla kipeä joten tuntia ei taaskaan ollut, mutta Tina ystävällisesti lupautui neuvomaan minua ja päästiin vähän hyppelemään pikku esteitä. Mitään vähääkään isompia en halua hypätä ilman Pinjan apua, mutta näin pienillä se on oikein hyvää harjoitusta itselle, varsinkin kun Tina on vielä neuvomassa.

Alkuun menimme taas ravipuomeja, jotka sujuivat vielä paremmin kuin viimeksi, mutta laukkapuomeilla ero oli huomattavan paljon isompi vielä. Nyt puomien väli oli vielä vähän pidempi kuin viimeksi, ja Bassekin tajusi niiden idean jo hieman paremmin eikä vain laukkaillut yli jalkojen mennessä sinne tänne.

Tämän jälkeen siirryimme pienelle ristikolle jonka molemmilla puomilla oli apupuomit kolmen metrin päässä. Se sujui myös ihan hyvin, tosin edessä oleva puomi ei hirveästi merkinnyt B:lle ollenkaan, kunhan nyt yli meni. Tällä kertaa yritin olla mahdollisimman rauhallinen ylävartalolla, ja yllättävän hyvin se sujuikin. Menimme sen ristikkona muutaman kerran jonka jälkeen pystynä.



Hieno rento mies
Tästä siirryimme kahden askeleen mini sarjalle. Ensimmäisellä kerralla tulin aika rauhassa sisään, ja väli jäi hieman pitkäksi jolloin hyökkäsin toiselle esteelle, ja siitähän Battro innostui, lähti varsin reippaalla vauhdilla heti esteen jälkeen. Toisella kerrallakin vielä hieman syöksyin, hieman maltillisemmin, ja B lähti hieman maltillisemmin viemään. Kahdesta kerrasta oppineena muistin taas ylävartalon pitää hieman tasaisempana, jolloin hevonenkin pysyi tasaisempana.

Loppuun tulimme vielä sarjan pari kertaa uudestaan, johon oli yhdistetty ensimmäisenä hypätty pysty ja toinen ilman puomeja. Jäi taas itselle oikein hyvä mieli vaikka esteet vielä kavaletti kokoisia ovatkin. Kunhan Pinja pääsisi ensi viikolla niin pääsisi ihan kunnolla jo menemään. Nämä pikkuiset ovat itselle äärimmäisen hyvää harjoitusta, voi vain keskittyä omaan itseensä ja siihen että pysyy rentona eikä häiritse hevosta. Ja tuohon otsikkoon viitaten vielä, ei muuten oikeasti tuolla hevosella voi ylettömän paljoa sukeltaa, tai ei tule sillä vauhdilla ratoja ainakaan suoritetua. Hyvähän se on, niin saa ainakin rauhallisemman ylävartalon aika nopeasti kun heti huomaa jos liikaa syöksyy kaulalle makoilemaan.



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ponin elämän ensimmäinen hieronta


Battrolla oli tänään sen ensimmäinen hieronta ainakin Suomessa, ja luultavasti ihan koko elämän aikana. Tulin tallille sen verran myöhään etten muuta kuin laittanut B:n narun päähän hetkeksi hölkkäämään, jonka jälkeen se pääsi hierontaan. D hieroi sen tänään hieman kevyemmin, koska ei ole tietoa miten se tulee siihen reagoimaan joten on parempi aloittaa varovaisesti.

Alkuun Basse ihmetteli kovasti mistä on oikein kyse, ja jakkara joka tuotiin karsinaan jännitti myös hieman, mutta kun sitä sai nuuhkia rauhassa se paljastuikin mitä parhaimmaksi huulien rapsuttelu tuoliksi. Ensimmäisenä hierottiin kaula, jossa oli pientä jumia joka avautui kyllä hyvin. Tämä johtuu varmasti siitä kun sitä vielä vähän jännittää ja se haluaa katsella ympäriinsä se on pää varsin korkealla ennen kuin malttaa rentoutua. Haluan sen kuitenkin nyt alkuun liikkuvan mielummin vaikka vähän liian ylhäällä kun aivan luotiviivan alapuolella, koska tuolla tavoin sen saa liikkumaan nopeammin rehellisesti oikein päin rentoutuneena.
Mango oli tukena rohkaisemassa, ja syömässä ruokia..

Selässä ei ollut mitään sanomista, ja se saikin kehuja paljon hyvästä kunnosta. Takasten koukistajat olivat myös hieman jumissa, johtuen juuri tästä vielä hieman ajoittain jännittyneestä kulusta, mutta avautuivat onneksi taas hyvin. Muuta ei löytynytkään, ja varsin yleinen hyvä lihasten kunto sai paljon kehuja, lihakset ovat pehmeitä ja kimmoisia ja hevonen on muutenkin hyvin terveen oloinen. Eksta kehut tulivat jaloista, joissa ei ollut mitään huonoa sanomista, luusto on kuulemma oikein hyvä ja vahva, jalat kuivat ja harvoin kuulemma tulee noin vahvoja ja sileitä jänteitä vastaan.

Battro venyteltiin vielä loppuun, ja ensimmäisen jalan jälkeen se tajusi jo itsekkin hieman ideaa ja rupesi venyttämään itse sen mukaan. Tästä on nyt hyvä jatkaa liikuttamista, ja nähdä parin viikon päästä mitä sanotaan. Kaikki jumit olivat pieniä ja aukesivat hyvin, joten saa nähdä tuntuuko vaikuttavan huomiseen liikkumiseen.



Tämän hetkinen tilanne, saisi vielä lisää pyöreyttä tulla


"mikä tää juttu on?"

"ai mun pitäis venytellä"

Ja hienosti venyy
Tässä syy miksi kaula vähän jumissa
Niin ei onneksi pitkään jaksa liikkua


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Maneesissa menoa

 Tänään keli oli sen verran vaihteleva että päätin suosiolla mennä heti alusta maneesissa, ja tekee Battrollekin saada hieman uusia maisemia. Alkuun peili jännitti aivan kamalasti, ja sen edessä piti seistä puhisemassa toiselle kaverille, mutta kun ruvettiin ravailemaan peilikin unohtui. B käyttäytyi todella hienosti, haukkuva Mango tai auki oleva ovi eivät haitanneet ollenkaan, vaikka vähän ulos pitikin kuikuilla.

Menimme taas ihan perusjuttuja, taivutteluita ja siirtymisiä. Kolmikaarisia on varsinkin maneesissa hyvin tehdä kun maneesi rajoittaa hieman kaarteiden venähtämistä. Nämä ovat muutenkin hyviä harjoituksia, paljon käännöksiä jolloin B:n pitää kuunnella pohjetta ja taipua sen mukaan. Basse alkaa selvästi muutenkin rentoutua kerta kerralta, vaikka paljon on vielä tehtävää. 




Ravissa keventäen B pysyy pitkiäkin pätkiä rentona ja pitkällä kaulalla, harjoitusravissa on vielä enemmän tehtävää. Tähän varmasti vaikuttaa se ettei sitä ole sen kanssa paljoa työstetty, ja itsellä menee vielä paljon keskittymistä siihen että pääsen istumaan sen liikkeessä, hitaasti hyvä tulee. Kaikkea oppimista helpottaa kuitenkin sen mielettömän mukava ja utelias luonne, kaikki uudet asiat mitkä jännittävät sitä se haluaa silti tutkia.

Battrolta on tällä hetkellä vielä toisella puolella paljon ötökän puremia, vaikka se käyttääkin ulkona aina ötökkäloimea. Raukka kun ei ole vielä oikein tottunut näihin Suomen paarmoihin, niin on hieman hysteerinen. Toinen opettelemisen arvoinen asia on maastoileminen. Se ei selkeästi ole ikinä maastossa ollut, ja maneesiin menevä ylämäki on vähän jännittävä, ja alamäkeen mentäessä jalat meinaavat mennä aivan solmuun. Olemme nyt hitaasti alkaneet käydä tallin ympäristössä kävelemässä, ja varsin varuilla saa itse olla kun toinen ei yhtään ole varma omista jaloistaan miten ne toimivat. 
Ponin patit :(



Pesupaikalla oli ihana sieni, joka oli aivan pakko tutkia


Sieltä peilistä katseli takas ihana hevonen


torstai 18. heinäkuuta 2013

Valmentajista

Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää, että minulla on valmentaja johon voin luottaa. Tälläisten valmentajien löytäminen ei ikävä kyllä ole aivan niin helppoa kun kuvittelisi olevan. Sen olen vuosien aikana oppinut myöskin, että yksi valmentaja voi sopia tietyn tyyppisille hevosille, mutta toisille ei ollenkaan.

Taran kanssa meitä valmensi eräs H, jonka kanssa löysimme juuri sille hevosella sopivan tavan treenata. H oli muutenkin mitä parhain ensimmäisen oman hevosen kanssa oleva valmentaja, hän pääsi kisoihin hyvin paikalle, jolloin myös kisatilanteissa sai neuvoja. Vuoden aikana tapahtunut kehitys hevosessa oli hyvää, saimme sen toimimaan pelkällä kolmipalalla, kun alkuun se ei meinannut pysyä kädessä lähes millään vahvemmallakaan kuolaimella. Toki itsekkin kehityin huimasti tänä aikana.

Tara
Vivanille H ei kuitenkaan sopinut, joten valmentajan vaihto tuli kyseeseen. Tällöin kuvioihin tuli mukaan P, joka sopi Vivanin tyyliin todella hyvin. Vivan oli aina hieman erikoinen hevonen valmentaa, siitä joko tykättiin äärimmäisen paljon tai lähes vihattiin.Ties kuinka monta kertaa sain käskyn myydä sen välittömästi, mutta lähes yhtä monta kertaa minulle kehuttiin sen mielettömän hienoa hyppyä ja ostomahdollisuuksia.

P muutti kuitenkin muualle, joten uusi valmentaja oli taas haussa. Kuvioihin tuli T jota minulle paljon suositeltiin hieman hankalammissa hevosissa, mutta tämä ei sopinut meidän tyylillemme. Lopulta myös valmentaja itse sanoi, että hevonen on liian vaikea hänelle, hän ei tiedä mitä tehdä sen kanssa. Vivan oli aina hieman hankala hypätessä, ja sitä ei ikinä voinut pakottaa mihinkään, maassa olevan piti aina olla askeleen edellä sitä.

Tässä kohtaa kuvioihin tuli mukaan R, jonka kanssa asiat lähtivät sujumaan todella hyvin. Ensimmäisen parin kuukauden aikana tapahtui huomattava muutos, ja suunta oli koko ajan ylös päin. Pääsimme jo treenaamaan muualle, ja vaikka ongelmia oli R ei luovuttanut. Lähes vuoden jälkeen hän ehdotti minulle kuitenkin hevosen myyntiä, ja uuden ostoa tilalle, mutta tähän en halunnut suostua. Pitkän pohtimisen jälkeen päätin kuitenkin lähettää Vivanin hänen mukaansa ulkomaille treenaamaan, joka osottautui suurimmaksi virheeksi ikinä.


Ensimmäiset kaksi kuukautta kaikki sujui hyvin, sain videita hevosesta ja viesteillä kerrottiin miten oli mennyt. Tämä rupesi pikki hiljaa harvenemaan, ja lopulta en saanut enää mitään yhteyttä omalla puhelimellani henkilöön. Lopulta sain hänet kiinni, ja Vivan lähti ensimmäisellä kyydillä Suomeen. Kun hevonen saapui koti pihaansa, en ole sitä koskaan nähnyt niin kamalassa kunnossa. Aina hienossa lihaksessa ollut kiiltävä karvainen hevonen oli kuin muisto entisestään. Se oli laihtunut, kylkiluut näkyivät eikä lihaksista ollut tietoakaan. Myös puolet tavaroista jäivät matkalle, ja ne jotka tulivat takaisin olivat aivan kamalassa kunnossa.

Eläinlääkäri tutki hevosen, ja diagnoosiksi saatiin vain että hevonen oli luultavasti seissyt kaksi kuukautta karsinassa. Ikinä en tätä olisi uskonut tulevan ihmiseltä, joka tienaa elantonsa tästä lajista, ja joka oli vielä ennestään tuttu. Tämän matkan jälkeen mukaan astuikin Pinja enkä ole hetkeäkään katunut.

Pinja kertoi heti alkuun minulle ettei taival Vivanin kanssa tule olemaan helpoin, mutta jos haluan jatkaa tämän hevosen kanssa hän auttaa minua. Kertaakaan Pinja ei luovuttanut Vivanin kanssa vaikka olikin myös huonoja hetkiä, eikä kertaakaan ensimmäisen keskustelun jälkeen yrittänyt myydä minulle omiaan. Tämä on yksi suurimmista syistä mikä saa minut luottamaan valmentajaan. Hän valmentaa jokaista yksilönä, ja jokaisen hevosen omilla ehdoilla eikä ketään yritetä laittaa tiettyyn muottiin. Jokainen tunnilla oleva on saanut kehittyä omaan tahtiin, jolloin takaiskut eivät ole niin voimakkaita ja luottamus hevoseen sekä valmentajaan syntyy.




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Muutama ristikko

Pinja ei päässyt tällä viikolla, ja ajattelin aluksi etten hyppää ollenkaan ennen tuntia. Tänään tätini tuli ensimmäistä kertaa katsomaan Battroa, ja kun Tina vielä hyppäsi kentällä päätin itsekkin mennä muutaman ristikonkun sain neovoja kahdesta eri suusta. Kokeilin tänään uudestaan suoraa kumikuolainta, ja se tuntui jo huomattavasti paremmalta, ja varsinkin kaikilta katsojilta tuli paljon kehuja kuinka paljon rennompi sen suu, joten kuolain jatkaa käytössä.

Basse oli heti alkuun rennompi ja kulki pidempänä. Menimme alkuun viittä ravipuomia, ja ne poika suoritti oikein hyvin. Itseä alkuun vähän jännitti tulla puomeille Vivanin jälkeen, mutta heti ensimmäisen kerran jälkeen aloin rentoutumaan. Tämän jälkeen siirryimme kolmelle laukkapuomille, ja niistä B ei kyllä mitään tajunnut. Alkuun kaksi puomia meni yhdessä, ja tämän jälkeen menimme ne muutaman kerran ravi-laukka sekoituksella. 

Vaikka sainkin askeleen sopivaan, Basse meni ensimmäisen puomin hyvin, jonka jälkeen kaksi muuta sinne päin. Ensimmäisellä kerralla etujalka saattoi kopauttaa puomia kun jäi niin kauas, ja seuraavalla astua takajalalla sen päälle. Hirveän rehellisesti se puomeja meni, vaikkei selkeästi niiden ideaa tajunnutkaan. Kun saimme pari sujuvaa suoritusta lopetimme ne. Vaikkei Battro laukkapuomeista mitään tajunnutkaan jäi itselle niistä hyvä olo, ja hyvä niitä on pikku hiljaa lähteä harjoittelemaan, eikä poika niistä ainakaan yhtään stressaantunut vaikka idea ei tullutkaan selväksi.

Tästä siirryimme hyppäämään pientä ristikkoa. Koitin olla menemättä niin paljoa hyppyihin mukaan, mutta videolta kyllä näin kuinka paljon oikein kaulalla makaan. Liikkeissä onnistuin olemaan sentään hieman rauhallisempi, joten B ei esteiden jälkeen lähtenyt syöksymään aivan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Menimme pelkästään yhtä ristikkoa ja kaarevaa "linjaa". B oli oikein hieno, ja oikein tyytyväinen olen tähän päivään vaikka kuskilla vielä paljon tehtävää onkin. 

Laitan nyt muutamia videolta poimittuja kuvia, ja yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen videon viimeistään huomenna. Ikinä en ole sellaista tehnyt, ja olen aivan onneton koneiden kanssa, mutta siinähän sitä oppii. Ainakin toivottavasti :)

Ravipuomit ensimmäistä kertaa