perjantai 25. huhtikuuta 2014

Ensimmäiset hypyt ulkona

Eilen vuorossa olivat ensimmäiset hypyt ulkona, ja kun tallille ei saatu tarpeeksi porukkaa lähdimme Pinjan luokse hyppäämään. Muutenkin tämä on hyvä treeniä, sillä siellä on iso kenttä niin Battro saa laukata kunnolla. Harmi vain kun Mäntsälä on niin kaukana niin ihan viikottain ei viitsi lähtä kun on koko illan retki. Aloitettiin pienellä pystyllä jonka edessä oli puomi-7m-pysty-ja innari puomi takana. Ensimmäisellä kerralla poni meinasi ihan pysähtyä kun oli niin ihmeissään että ulkona oli esteitä ja tämän jälkeen hieman tajusi jutun juonen. Tulimme tätä muutaman kerran, meno parani koko ajan, mutta kertaakaan poni ei kuumunut tehtävästä vaan oli jopa hieman enemmän jalalla ratsastettava.

Kuski kärsivän ja poni iloisen näköisenä




Tämän jälkeen aloitimme pienellä radalla, ensimmäinen okseri meni hyvin, mutta tämän jälkeen matka katkesi okserille jonka alla oli laatikko. Lähdin taas liian ajoissa kaulalle, ja kun poni ei ollutkaan niin paljon eteen tuli stoppi. Tulimme uudestaan, mutta nyt stoppi tuli jo useampia metrejä ennen estettä. Kolmannella päästiin yli ja aloitimme radan alusta. Kesti hetken aikaa ennen kun sain itse oltua tarpeeksi pystyssä enkä syöksyttyä kaulalle, sillä B oli aivan erilainen ratsastaa kuin mihin olen tottunut. 




Tyytyväinen hevonen treenien jälkeen





Oikeastaan oli hyvä päästä isolle kentälle jossa sai hieman enemmän laukata, ja silti huomasin ettei poni lähde käsistä. Lisäksi nyt kun vauhtia ei ollutkaan niin paljon korostui se, etten voi makoilla kaulalla tai Battro ei hyppää. Näin pysyin paremmin pystyssä, vaikkakin sitten hypyn päällä taas lähdin helposti liikaa sukeltamaan jälleen kaulalle. Jalka oli kuitenkin nyt paremmin kyljessä kiinni, sillä ilman sitä B ei olisi kaikkia erikoisia esteitä hypännyt. Oikeastihan Battro ei mitään katsele, mutta kun annan sille luvan siihen ei se ole tyhmä. Itsellenikin näistä erikoisesteistä on enemmän hyötyä, sillä huomaan että saan sen ratsastettua niistä yli vaikka se saattaisikin olla alkuun hieman kyylä. 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Poni riehumassa

Keskiviikkona oli paluu arkeen ponilla kun Paulinen antamat lepopäivät oli lomailtu. Satuloita ei vielä ollut ja muutenkin tuollaisen kolmen päivän lomailun jälkeen arvasin että energian määrä tulee olemaan aikamoinen. Juoksutin ponin ensiksi maneesissa pelkällä riimulla, oikeaan kierrokseen ravailu sujui ihan nätisti mutta vasemmalle lähdettiinkin aikamoisella vauhdilla. Hetken höntyilyn jälkeen Battro malttoi kuitenkin rauhottua ja ravaaminenkin sujui.

Tämän jälkeen päästinB:n irti, ja johan siitä lähti. En muista koska poika olisi ihan noin pitkään reikkunut, sellaista kyyti sieltä tuli. Alkuun taas normaalit äkkispurtit joista pukkeja ja  potkuja, sekä tällä kertaa ohjelmassa oli lisänä etäänpäin menevät loikat. Varsin pitkään poni jaksoi riekkua, ja lopulta tuli rauhallisesti kävellen luokse selvästi itseensä tyytyväisenä. Toivotaan että tämän ansiosta olisi nyt hieman rauhallisempi ratsastaa, muuten selässä ei tule olemaan kivaa. Alla muutama tältä päivältä otettu kuva, ja pari vanhempaa riekkumis kuvaa. Ei voi ainakaan sanoa etteikö hevonen hauskaa osaisi pitää.


"Kato äiti miten hyvin osasin riehua ihan itse!"





maanantai 14. huhtikuuta 2014

Satulan sovitusta Hipposportissa

Tänään vuorossa oli päiväretki Hipposportiin, kun Battro tarvitsee uudet satulat. Lastaus sujui jo hyvin, yksin pääsimme puoleenväliin asti siltaa, ja loppu hevonen saatiin autoon liinan avulla. Nyt riitti yksi liina joka vain kevyesti kosketti hevosta ja poni olikin jo autossa. Satulastudioon kiivettiin puista lastaussiltaa pitkin, ja vaikka ponia kovasti jännitti se käyttäytyi erittäin hyvin ja käveli heti ensimmäisellä yrityksellä rohkeasti sisään. Sähköllä toimiva laskeutuva ovi jännitti myös, mutta myös tästä selvittiin pelkällä katsomisella ja herkkujen syönnillä.

Satuloiden sovitus aloitettiin koulusatuloista jotka olivat erittäin hankalia. Merkista Prestige oli paras, sillä Battrolla on iso säkä joka ottaa monissa satuloissa helposti kiinni etukaareen. Tämän lisäksi B:n selkä ei ole kovin pitkä joten satulan pitää olla malliltaan lyhyt jotta se pystyy käyttämään selkäänä hyvin. Näiden lisäksi tarve on isolle lapatilalle, joten malleja ei ole paljoa. Prestigen D1 oli ainoa meille sopiva malli, mutta hinta 4000-4500 oli hieman liian kova omaan makuuni, sillä estesatula on kuitenkin meille se tärkeämpi vaikka koulusatulalla haluankin mennä.


Yksi muuten hyvä satula oli jokin Butetin malli joka oli sopivan lyhyt ja jossa lavoilla oli paljon tilaa, mutta tässä säkä oli valmiiksi kiinni etukaaressa. Toiseksi parhain oli lopulta meidän oma koulusatula jota pystytään muokkaamaan ponille. Se ei ole aivan yhtä lyhyt kuin D1, mutta kuitenkin tarpeeksi eikä säkä ole kiinni kaaressa. Toppaukset muutetaan päinvastaiseksi mitä ne nyt ovat, jolloin lavoille ja sään viereen saadaan lisää tilaa sekä puristus pois.


Korkea pitkä säkä, lyhyt selkä ja paljon lapatilaa ei helpoin yhdistelmä ollut tuli tänään huomattua




Estesatuloista meille löytyi kaksi sopivaa Michael Robert ja jokin jonka mallia en muista. Nämä kummatkin istuivat ponille erittäin hyvin ja näitä pääsin testaamaan myös selästä. Satulastudiosta  lähteminen olikin jännittävää eikä poni meinannut uskaltaa tulla siltaa alaspäin ollenkaan, muistutti varmaan liikaa rekan lastaussiltaa. Pienellä kannustamisella selvisimme siitä kuitenkin ja hieman hypähtäen ja ylpeä ilme naamalla.

Maneesissa oli hieman jännää mutta satuloita pääsi kokeilemaan. Laukassa meinasi tulla jotain ihme hyppypomppua, mutta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pääsimme. Ensimmäinen satula oli Michael Robert ja tuntui itselle erittäin hyvältä. Sen istuisosa oli täysin erilainen kuin Versaillesissa, ja tuntui että paino oli automaattisesti molemmilla istuisluilla. Vaikka hevonen oli jännittynyt se pysyi syystään täysin rentona eikä ruvennut yhtään leikkimään suulla mitä on tehnyt kun satula ei ole hyvä.




Vaihdoimme toiseen satulaan joka ei omaan peppuun enää tuntunut läheskään yhtä hyvältä kuin edellinen. Atte ei tietokoneelta katsoessa huomannut eroa muuta kuin että istuin tasaisemmin ja suoremmassa ensimmäisessä satulassa, muta hevoselle satulat olivat yhtä hyviä. Battron syy kävi selvästi enemmän kuitenkin toisessa satulassa, joten valinta Robertiin oli helppo lopulta. Ei sekään satula halpa ollut, uusi markkinoilla ja kallinta Prestigen käyttämää nahkaa. Tämän satulan pitäisi olla kuitenkin muokattavissa hyvin paljon, joten toivottavasti se on ponin elinikäinen satula. Sain onneksi vanhasta estesatulastamme hyvitystä, mutta eipä tämä ihan halpa päivä ollut. Torstaina olisi edessä satuloiden hakeminen. Toisella kerralla poni uskalsi jo tulla sillankin normaalisti alas, ja sai kaikilta paljon kehuja sen hienosta käyttäytymisestä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kontrolli tarkastus ja hevosille puhumista

Eilen meillä kävi tallilla Pinjan kautta Suomeen tulleet hollantilainen eläinlääkäri pariskunta Doc ja Pauline. Doc on ammatiltaan eläinlääkäri ja kiropraktikko, ja Pauline "puhuu" hevosille jos asiaa voi näin ilmaista. Itse en ole kokenut että uskoisin tämänlaisiin asioihin, mutta aikamoisen vaikutuksen Pauline minuun teki. Kuvia en eilen tajunnut ottaa kun hieman kiireessä kerkesin paikalle, ja kun hoito aloitettiin unohdin ottaa kuvia sillä se oli niin mielenkiintoista.

Doc katsoi Battron ensin läpi, muuten hevonen oli hyvässä kunnossa mutta selkä oli hieman jumissa. Selkä manipuloitiin, ja oli uskomatonta nähdä kuinka kaikki jumit aukesivat yhdellä neulan pistolla. Alkuun hevonen joka oli aristanut selkäänsä ei regoinut mihinkään painallukseen, sillä jumit aukesivat täysin. Oli uskomatonta, kuinka kun neula tökättiin kylkeen koko hevonen sai ikäänkuin sätkykohtauksen ja muuttui villiksi, mutta parin kymmenen sekunnin jälkeen koko hevonen rentoutui. Vasen puoli oli enemmän jumissa, kuten viimeksi Pinjan kanssa tunnilla epäilimmekin. Muuten hevonen sai kehuja ja todettiin erittäin terveeksi. Ohjeiksi saimme paljon laukkaa, ja ennen ratsastusta karsinassa selkäjumppaa. Minun tulee tökkiä ponia vatsaan jollan tikulla, jolloin se köyristää selkää ja saa selkälihakset käyttöön kunnolla.

Paulinen kanssa keskustelu olikin ehkä mielenkiintoisin kokemus, minkä olen hevosten kanssa ikinä saanut. Ensimmäisellä kerralla kun Pauline kosketti Battroa, hän kertoi että se luulee olevansa ori. Ennen kun hän tämän muille kertoi, tarkasti hän oikein erikseen asian sillä B sen hänelle niin vakuuttavasti sanoi. Keskustelu kesti reilun tunnin, sillö Battrolla oli niin paljon asiaa, ja kaikki huonot kokemukset haluttiin saada heovsesta pois ja B rennoksi.

Pinja piti B:tä koko ajan kiinni ja itse en saanut hevoseen koskea ollenkaan, sillä minusta siirtyisi liikaa energiaa hevoseen. Battrolla on kuulemma ollut rankkaa ennen minulle tuloa, ja sen itsetunto on vedetty täysin nollaan. Sillä on suuri ja avonainen sydän, mutta sen ympärillä on suuri suojamuuri koska se pelkää että se hylätään. Se rakastaa minua, ja on vain yhden ihmisen hevonen. Pauline kertoi, että useat Hollannista tulleet hevoset kertovatt haluavansa takaisin sinne kun he kuulevat kielen, mutta Battro ei missään nimessä, sillä tuntee olevansa nyt kotona. Lisäksi se tykkää nykyisestä tallista paljon, sekä naapurin karsinan hevosesta, mutta on hyvä että naapureita on vain yksi sillä muuten se olisi liian mustasukkainen.

Minun tulee olla kurinalaisempi sen suhteen, sillä se tarvitsee kunnon johtajan ja jos se pelleilee ratsastaessa en saa sallia sitä yhtään vaan käsken vain tekemään töitä. Tämän myönnän itsekkin, sillä tallissa olen tiukka enkä salli kiukuttelua, mutta ratsastaessa sen jäädessä tuijottamaan jotain saatan antaa sen pysähtyä ja taputan sitä vain ja kerron ettei ole mitään pelättävää. Sama koskee myös minua ja erityisesti minun tulee keskittyä siihen että teen vain yhtä asiaa kerralla. Battro on mustasukkainen siitä että olen liikaa kännykällä, minkä voin häpeäkeni myöntää pitävän paikkaansa. Kertaakaan en puhelimeen koskenut tallilla olon aikana, mutta näin Pauline näki Battrosta ja tämä piti paikkaansa.

"En se minä ollut joka sen tiputti"



Kaiken oriuden alla minä B piti itseään, se pitää erityisesti vaaleanpunaisesta ja muista hempeistä pastelliväreistä, liila ja oranssi eivät sen mieleen ole tuli myös selväksi. Pauline myös näki että pojalla on karsinassa lelu joka muistuttaa palloa, ja tämähän myös piti paikkaansa. Lisäksi poni haluaa itselleen karsinaan pehmolelun, koska haluaa jotain mitä voi hamuta huulillaan. Mangolle ja muille koirille se on kateellinen niiden palloista ja haluisi oman sillä koirilla näyttäisi olevan niin kivaa niiden kanssa. Sitä minun ei tule kuitenkaan hankkia sille, sillä se on Paulinen mukaan vain rahan hukkaan heittoa.

Ruokinnasta minun tulisi jättää pois triamiini ja e-selen sille ne saavat pojan voimaan pahoin, eikä se pysty hyödyntämään niitä. Oli uskomatonta, kuinka hän yhtään tietämättä mitä hevonen syö, sanoi yhtäkkiä että se saa jotakin jauhemaista aineta, mikä ei sovi sille. Lisäksi se Battro kertoi sen huonoista traileri kokemuksista Hollannissa ja sen kuinka sitä pelotti tulla ulos rekka-autossa Suomeen tultuaan. Pauline myös kertoi että se on erittäin nopea ja ketterä hevonen, jolla on valtava hyppykapasiteetti. Voin saavuttaa sen kanssa mitä tahansa, kunhan vain olen tarpeeksi kurinalainen ja vaadin siltä tarpeeksi olemalla kuitenkin samalla kiltti. Lisäksi minun pitää kehua sitä enemmän, sillä Battroa ärsyttä se kun se ensiksi kuopii ja kerjää vesikarsinassa, mutta rauhottuessaan en kehu sitä tarpeeksi.

Asiat mitä Pauline sanoi myös muille hevosille ja niiden omistajille osuivat oikein. Oli uskomatonta katsoa, kuinka ilman että hän kosketti hevoseen sai heidät väristämän koko kehon läpi, osan aivastaaan pahat henget pois ja se kuinka esimerkiksi Battron silmät lähes nukkuivat loppukäsittelyn aikana, kun alkuun se säpsyi ja ei pystynyt keskittymään mihinkään. Jos ikinä haluan myydä hevosen sain luvan soittaa Paulinelle sillä hän rakastui hevoseen täysin. Kolmeen päivään Battroa ei saa nyt liikuttaa, tarhassa se saa käydä mutta muista sen tulee saada taukoa että pystyy sisäistämään kaiken mitän sille kerrottiin. Maanantaina meillä on kuitenkin satulan sovitus mitä en pysty enää perumaan, mutta muuten poni saa nyt lomailla. Mielenkiinnolla odotan vaikuttaako tämän B:n käytökseen, sillä Pinja kertoi että usean heidän hevosiaan Paulinen käsittely on rauhoittanut ja turha stressaaminen loppunut.




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hyvin menneet hypyt

Tänään oli taas Pinjan valmennus, ja oli kyllä loukkaantumisen jälkeen paras valmennus. Aloitimme mukavalla suoralla linjalla, kavaletti jonka jälkeen kaksi puomia innari välein, yksi askel, ponnistuspuomi ja pysty, joka muuttui nopeasti okseriksi. Ensimmäisellä kerralla tulin aivan liian hitaasti sisään ja menimme yhden askeleen välin kahdella, jonka jälkeen ymmärsin ja muistin ratsastaa jo kaarteessa enemmän eteen. Tämä oli minulle oikein hyvä harjoitus, sillä otan aina tiukassa kaarteessa laukkaa liikaa pois, jonka jälkeen joudun helposti tykittämään kohti estettä ja rytmi menee rikki.

Okseri nostettiin nopeasti hieman isommaksi ja Battro teki siihen muutamia todella hienoja hyppyjä. Tästä jatkoimme kaarevalla linjalla oleville kavaletille ja aalto lankulle. Ensimmäisellä kerralla olin varautunut että kavalettia katsotaan, ja kun pääsimme sen yli jätin ponin yksin jonka seurauksena aallolle tuli stoppi. Tulimme koko tehtävän heti uudestaan, ja nyt kun muistin istua takaisin satulaan ja pitää pohkeen kyljessä ilman että menin makaamaan kaulalle hyppäsi se sen ilman mitään ongelmia.





Rata jatkui tästä kahden askeleen sarjalle, jonka ensimmäinen kerta ei ollut paras mahdollinen ja hyppy oli selätön. Heti kun muista istua pystyssä esteen jälkeen enkä hyökkää kaulalle pysyy poni rauhallisena esteen jälkeen, mutta makoilu kostautuu heti villiintymisenä. Tänään vartalo oli taas paremmin pystyssä kun viimeksi mikä näkyi heti rauhallisempana hevosena. Välissä silti ylävartaloni on varsin villi, mutta videolta katsominen auttaa itseäni huomattavasti sillä pystyn reagoimaan asiaan paremmin ja korjaamaan virhettä.




Erittäin epäskarppi, mutta näkee hyvin kuinka Battron jalatkin menevät sekaisin kun kääntyy esteen päällä

Selkään hevonen oli tänään selväst paremman tuntuinen kun aiemmin ja kun itsellä pysyi rentous ei hevonenkaan stressaannu. Viimeisenä tehtävänä oli tulla rata väärinpäin, jolloin saimme alun lyhyiden teiden jälkeen pitkiä lähestymisiä. Ensimmäinen tehtävä oli erittäin hyvä minulle, ja nyt muistin ratsastaa jo ensimmäiselle esteelle hyvässä temmossa jonka seurauksena ensimmäinen linja oli sopiva, enkä joutunut ajamaan välissä eteen ja rikkomaan tempoa. Sarja tuli hyvin, portille tuli radan huonoin lähestyminen, askel ei ihan sopinut joten pieni töpö askel tuli siihen jonka poika hienosti suoritti kuitenkin hyvin. Viimeiselle linjalle sain hyvän sisääntulon, mutta jostain syystä B kääntyi hypyn aikana ulospäin mikä helpotti meitä toki sillä 5 askelta oli hieman lyhyt väli. Nyt väli tuli hyvin, mutta varsin mielenkiintoinen ratkaisu kääntyä ponilta esteen päällä noin voimakkaasti vinoon. Lauantaina on tulossa eläinlääkäri, niin saadaan ainakin tarkistettua ettei ponissa ole mitään vialla.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kisakausi avattu

Kisakausi päästiin viimein avaamaan kaikkia mutkien kautta 6.4 Hästbackassa seurakisojen merkeissä. Luokkina menimme helpot 80 ja 90, itsellä kun on kolme kunnollista hyppykertaa vasta takana ja selässä oltu nyt reilu kuukausi. Alkuun saimme vielä pientä jännitystä kun lastatessa pojalla oli hieman erimielisyyksiä ja kerran hieman enemmän komennettua protestoi B tätä hypäten ilmaan. Mango puolestaan innostui siitä ja juoksi ilmassa olevaa hevosta vastaan. Kuin ihmeen kaupalla B osui astui vain kavion etukärjellä Mangon tassun kärjen päälle. Uikahdus oli kova, mutta mitään siitä ei seurannut. Tassua ollaam kovasti tarkkailtu, mutta ei siinä mitään näy, ei Mango sitä arista tai onnu joten säikähdyksellä taidettiin selvitä. Toivoin tosin kovin että olisi oppinut hieman varomaan hevosia, mutta taisi olla turha toivo. Eiköhän se jo illalla juossut vatsan alta hakemaan palloa, että näin kovapäinen otus on...

Hästbackan maneesi on mukavan iso omaamme verrattuna, joten oli mukava päästä maneessiin jossa mahtui laukkaamaan. Verryttely oli ryhmissä ja ryhmien ollessa suuret se ei ollut paras vaihtoehto Battrolle. Varsinkin 80cm verryttelyssä poni oli erittäin jännittynyt ja jäi paikoilleen helposti. Selkään tunsi että laukkaa pitäisi saada ratsastettua enemmän, mutta tunsi että poni voi joka askeleella singota minne tahansa jos saa vain mahdollisuuden. 

Radalla ratsastinkin hieman liian hitaassa temmossa, vaikka poni rentoutuikin heti kun pääsi yksin maneesiin. Rata oli mukava ja helppo, juuri sopiva avauskisaksi. 1. helppo pysty kohti muita hevosia, 2. ja 3. suoralla linjalla, tosin pidin tässä hieman ja askeleita tuli yksi liikaa. 4. oli pitkä tie 5. - 6. kaarevalle linjalle jossa taas yksi askel liikaa. Tämä tapahtui myös viimeisessä linjassa, ja uusinnassa ratsastin vain rauhallista ja siistiä rataa. Tuloksena oli 0-0 ja mielestäni siisti rata, tosin liian hitaassa temmossa ratsastettu. Kamerasta loppui akku kesken radan, joten uusinnan viimeinen este ei videolla ole.





90cm oli sama rata, tosin nyt esteiden alle oli tullut tavaraa lisää. 2. alle pienet muuri palat, 4. lainelankku, 7. neliöitä ja 13. alle puoliksi avonaiset laatikot. 7. saimme onneksi hypätä väärästä suunnasta mikä oli meille helpotus. Ensimmäisellä kerralla Battro stoppasi 3 metriä ennen estettä, ja suostuttelun jälkeen sain sen kävelään metrin päähän esteestä, lähemmäksi ei ollut mitään mahdollisuutta päästä. Seuraavalla kerralla istuin niin syvällä satulassa kun mahdollista pohje aivan kyljessä kiinni ja pääsimme yli, tosin rentoa hyppyä se ei ollut nähnytkään. Tulimme tätä usemman kerran, ja kerta kerralta poni parani, tosin yksin sitä ei voinut jättää hetkeksikään. 

Radalla ratsastin huomattavasti enemmän jalalla kun edellisessä luokassa ja tempo oli selkeästi parempi. Kaikista linjoista lähti yksi turha askel pois ja paikat olivat heti parempia. Muutama hyppy lähti hieman kaukaa, kun askel ei sopinut täysin, mutta pääsin mukaan hyppyihin kuitenkin. Selkään tuntui, että poni katseli hieman juuri esteiden alla olevia asioita ja vaati selvästi jalkaa, mutta videota katsossa en tätä huomannut. Tuloksena taas 0-0, mistä olen tyytyväinen etenkin kun selkään tuntui että ratsastaa sai selvästi enemmän että yli mennään. Video on kaukaa otettu nyt, kun kännykällä tarkennus ei toimi kesken videon ja alussa se unohtui tehdä. Temmossa tapahtuvan muutoksen huomaa kuitenkin selvästi. Tästä on nyt erittäin hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, sillä juuri tälläistä kauden aloitusta tarvitsin.






lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mitä meille kuuluu

Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina kiireiden vuoksi, mutta nyt asioisen pitäisi olla järjestyksessä ja aikaa riittää. Loppuvuosi ja alkuvuosi ovat olleet varsinaista vuoristorataa, mutta eiköhän asiat ala nyt olemaan kunnossa. Loppusyksy meni treenatassa ja tulosta alkoi syntymään. Satulat kävivät pojalle liian pieniksi, minkä huomasi liikkeen käydessä edestä jäykemmäksi. Hyvä satula löytyi kuitenkin ja treenausta päästiin jatkamaan.

Marraskuu, kuski vielä ehjänä

Tammikuu, vielä maasta käsin



Joulukuussa kuitenkin lensin selästä pahemmin kun Battro säikähti jotain maneesissa. Menin ilman satulaa, ja säikähtäessään poni lähti alta täysin. Lopulta lensin pää edellä maneesin seinää päin kun B kääntyi ympärin, ja kipu oli kova. En päässyt itse maasta ylös mutta onneksi minulla oli puhelin taskussa sain soitettua tallinomistajan miehelle joka soitti ambulanssin paikalle. Lopputuloksena oli kaksi murtunutta selkänikamaa ja toisessa keuhkossa pieni reikä. Jorvissa parin vietetyn yön jälkeen oli selvää, että kauden alkaminen venyykin hieman sillä lääkäreiltä tuli ratsastuskielto.Selän parantelussa menikin lähemmäs kolme kuukautta jonka aikana en päässyt selkään ollenkaan. Tänä aikana poni pääsi onneksi liikkumaan ja juoksutin sitä itse paljon. Hyppäämiseenkin löytyi kuski, mikä helpotti omaa selkään palaamista paljon. 


Jorvissa, aikaa hyödyntäen koulutehtäviä

Kypärä tuli ainakin kunnolla käyttöön, luultavasti hengen pelastaen

Ensimmäistä kertaa ponin luona onnettomuuden jälkeen
Ensimmäinen ratsastus, onnen määrä oli aikamoinen
Nyt olen reilun kuukauden taas ollut ponin kyydissä ja valmennuksiin on päästy. Battro on maneesissa tällä hetkellä oikein hyvä ratsastaa, hypätessä pääsääntöisesti hyvä mutta räjähtelee muiden hyppäämisestä kuuluvista äänistä. Kentällä meno onkin sitten ollut kaikkea muuta, kerran olen jo sitäkin pohjaa päässyt tutkimaan. Toivottavasti meno tästä rauhoittuu kunhan sinne vain päästään menemään, vaikka sitten alkuun juoksuttamalla jotta hölmöilyt saataisiin kytkettyä pois. 
Poni lainakuskin kanssa