maanantai 30. kesäkuuta 2014

Hattel Forsten valmennus 10.-11.6.

Olimme Forstenien kaksi päiväisessä valmennuksessa Sannan ryhmässä, eikä tapahtumaa voi kun kehua. Kumpanakin treenipäivänä keli oli ok, ensimmäisenä hieman pilvinen ja toisena erittäin hyvä, tosin kun seuraavan päivän kisoissa. Oli hienoa päästä hyvälle pohjalle, jossa tilaa oli paljo ja esteet hienoja.

Ensimmäisenä päivänä menimme alkuun tasaisella pidempään, ja keskityimme erityisesti ulkoapuihin. Menimme neliöllä, ja ideana oli kääntää jokainen kulma ulkoavuilla, jotta hevonen ei puske sitä vastaan ja kääntämien tapahdu pelkällä ohjalla. Battro oli oikein kiva ratsastaa ja keskittyi hyvin. Saimmekin paljon kehuja tasaisen menosta, ainoastaan muutaman kerran huomautuksen hieman liian syvästä muodosta. Menimme muutamia kavaletteja suoralla linjalla, alkuun hieman kootummin ja myöhemmin yhden askeleen vähentäen. Muutama ensimmäinen kerta oli hieman jännittynyt, mutta muutaman toiston jälkeen hevonen alkoi selvästi rentoutua.

Siirryimme isolle puolelle kenttää, jossa aloitimme muutamalla pikku esteellä. Esteet olivat kuin S:n kaarella, ja toisena oleva valkoinen okseri oli Bassen mielestä ensimmäisellä kerralla aivan kamala jo metrien päästä. Tästä kun pääsimme yli hyppääminen alkoi helpottua ja kuskikin muisti pysyä hereillä kun B oli muistuttanut että ilman sitä homma ei pelitä. Tämän jälkeen vuorossa oli pysty, pysty, okseri, jonka väliin tuli joko 5 ja 4 tai 6 ja 5 askelta. B oli sen verran jännittyneen tuntuinen, joten en yrittänyt liiaksi ottaa ylimääräisiä askeleita.

Pikkuhyppyjen jälkeen tulimme rataa. Ensimmäisellä linjalla B katsoi okseria hieman, mutta muistin pitää pohkeen kyljessä kiinni ja pääsimme yli. Tästä jatkoimme kaarevalle linjalle, josta taas jälkimmäiselle tuli pientä epävarmuutta, mutta pääsimme taas yli. Pystyltä matka jatkui sarjalle, jota B ei katsonut yhtään vaikka alla olikin laatikoita. Tästä pääsimme sujuvasti okseri, pysty, pysty linjalle joka sujui myös hyvin. Tulimme vielä radan peilikuvana jossa isoin ongelma oli sarjan jälkeinen pysty kaarevalla tiellä. Loppuun tulimme linjan vielä muutaman kerran uudestaan ja saimme tiestä sujuvamman.


Toisena päivänä sileän treeni oli lyhempi, ja keskityimme ulkoapuihin ja siihen että hevonen kääntyy niistä. Laukassa teimme kokoamisia ja pidennyksiä, kokoamiset sujuivat hyvin ja pidennykset myös, mutta isomman laukan ylläpito oli hankalaa sillä B  
on koulutreenien myötä alkanut helposti ylläpitämään pienempää laukkaa ja suuren laukan ylläpito vaatii paljon töitä.

Isolla kentällä hyppäsimme radan suoraan kisakorkeudella kahteen kertaan. Ensimmäisellä radalla ensimmäinen suora linja sujui hyvin, jonka jälkeen jatkui kaarevalle okseri okseri linjalle. Ensimmäiselle tuli kuitenkin yllättäen stoppi kun B katsoi alla olevia valkoisia kaaria, ensimmäinen kielto millä hevonen oikeasti taisi katsoakkin esteen alle eikä vain pelleillä. Sarjaa ajattelin ponin katsovan, mutta se ei tuottanut mitään ongelmia. Sarjan jälkeisen okserin jälkeen oli tulossa väärälle esteelle, minkä seurauksena jouduin tekemään yhden ylimääräisen voltin. Loppurata sujui hyvin, ja viimeisen esteen alla olevaa mattoa B katsoi hieman mutta meni kiltisti yli. Toisella kerralla rata oli selvästi parempi, yksi puomi lähti matkaan mutta se nyt ei haitannut. Ennen viimeistä linjaa meillä oli hieman erimielisyyksiä vauhdista, mutta kerkesin juuri saada jonkin reaktion hevosesta jotta emme menneet siitä ohi.




Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen valmennus päiviin, kaikki oli hyvin järjestetty ja puitteet olivat erinomaiset. Harvoin tämän tason ratsastajalla on mahdollisuuksia päästä hyppäämään tuon tason puitteissa, ja se yhdistettynä hyvään valmennukseen on jo yksinään hieno kokemus. Tämä oli meille erittäin hyvää treeniä, sillä toukokuu ja kesäkuu on valmennusten puolelta ollut hieman hiljaisempaa sillä aina valmennuspäivinä minulla on ollut kesäyliopistoa. Lisäksi oli hyvä, että pääsimme hyppäämään paljon sellaisia esteitä joiden alla on tavaraa, sillä olen kehittänyt niistä itselleni jonkinasteisen ongelman vaikkei se hevoselle ole sitä oikeasti.





lauantai 28. kesäkuuta 2014

Hengissä ollaan

Viime aikoina on taas kirjoittelu jäänyt, mutta yritetään jälleen uudestaan elvyttää intoa ja jaksamista. Viimeisen postauksen jälkeen on taas tapahtunut kaikenlaista, josta voisi pitää lyhyen kertauksen. Hyvin menneen Keravan kisojen jälkeen vuorossa oli Laakso, jotka olivatkin täysi floppi meille. Verryttelyssä hevonen oli hyvä, mutta radalla mikään ei onnistunut. 90cm tuli yksi stoppi, ja muut estet sai potkia paikalta yli. Tuloksen 6vp, 2 ylitetystä ajasta. 100cm verryttelyssä olivat ehkä meidän parhaat hypyt koskaan, ja lähdin hyvällä mielellä radalle. Tosin heti toisella esteellä kisa jo päättyi, kun okserille tuli kaksi stoppia.

Tämän jälkeen oli kotona treenit, jotka menivätkin täysin penkin alle. Kuskin sekä hevosen luottamus oli täysin kadoksissa, ja monta kertaa pidimme mielen rauhottelua taukoja kun paketti levisi käsiin. Kieltoja tuli tunnilla enemmän kun aiemmin yhteensä, ja olo masentunnut sekä hevonen järkyttynyt. Tämän jälkeen pidimmekin kahden viikon hyppytauon, ja keskityimme kaikkeen muuhun. Tämä tuotti hieman tulosta, ja hyppääminen oli taas hieman mukavampaa.

Kävimme Peuramaalla ensiksi rataharjoituksissa, ja tämä tekikin meille erittäin hyvää. Ideana oli, että paikalla oli rata valmiina ja huonon sään takia muita ei juurikaan ollut, jolloin saimme hypätä kaikkia esteitä juuri miten halusimme. Muutamia stoppeja tuli, mutta jokaisen esteen toiselle puolelle päästiin ja fiilis seuraavan päivän kisoihin oli hyvä. Kisoissa hyppäsimme 80 ja 90cm, jotta itseluottamus saataisiin taas kuntoon eikä korkeus olisi mikään asia mihin pitäisi keskittyä. 80cm oli hyvä kohtuun siisti rata, tempo hieman liian hidas, mutta mikään ei tuottanut ongelmia. Tuloksena oli 4. sija ollessamme viimeinen sijoittunut. 90cm muistin ratsastaa hieman paremmin eteen jolloin rytmi oli parempi ja hevonen tuntui kivalta ja luottavaiselta. Ei mitään negatiivista sanottavaa, tuloksena siitäkin 0-0, ja sijoitus 3. sekä erityispalkinto siisteimmästä ratsastuksesta ja radasta. Tämä oli juuri sopiva kisa meille, sillä luotto parani ja hevonen tuntui hyvältä.



Pinjan luona kävimme kerran, jossa saimme aikaan ihan hyviä radan pätkiä, tosin muutamia stoppeja oli. Fiilis kuitenkin oli parempi, ja ongelmat tuntuivat mahdollisilta saada ratkaistuiksi. Tämän jälkeen vuorossa oli Hattel-Forstenin valmennus josta voisin tehdä oman postauksen ihan ja kahden valmennuspäivän jälkeen kisat. Nämä olivat siitä hyvät, että pääsimme jälleen kisapaikalle hyppäämään ennen varsinaisia kisoja, jolloin itse luotto hevoseen on parempi. Kisat olivat kamalassa säässä, mutta onneksi se ei hevosta liikaa haitannut. 90cm oli kohtuunsiisti rata, tosin linjalla 3-4, B oli pysähtymässä ja siirtyikin raville kun näki kammottavan vesilammikon johon ei olisi halunnut mennä. Tuloksena kuitenkin 0-0, ja tyytyväinen ratsastaja. 100cm kenttä oli jo veden peitossa ja tämä aiheuttikin alkuun järkytyksen hevosessa. Radalla hevonen kuitenkin kuunteli hyvin ja oli mukava ratsastaa, tuloksena taas 0-0, ja lopulta sijoitumme vielä 10.





Testausta on vielä selvästi ilmassa, ja hereillä pitää olla jos esteistä yli haluaa. Nyt kuitenkin fiilikset ovat taas hyvät ja luotto hevoseen, sekä hevosen luotto kuskiin selvästi parantunut tuon katastrofaalisen Laakson kisojen jälkeen. Ennen kaikkea tarvitsemme nyt vain paljon hyppyjä ja ratoja alle, jotta rutini saadaan syntymään. Tässä vielä radat viimeisistä kisoista, Peuramaalta tosin vain 80cm, sillä 90cm akku kamerasta loppui jo ensimmäisen esteen jälkeen.

Peuramaa 80cm


                                                              Forsten 90cm