sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Saksaan käy tie

Tavoitteenamme oli apunperin etsiä hevosta Suomesta, mutta eipä markkinoilla oikein ollut mitään sopivan oloista. Pari potentiaalisen oloista oli Lempäälässä, jonne päätimme lähteä. Ensimmäinen reissu kuitenkin peruuntui kamalien pakkasten takia. Sovittiin sitten uusi päivä seuraamalle viikolle, jolloin tallin pihatielle käännyttyämme auto rupesi savuttamaan ja reissu jäi tekemättä. Siinä sitten hinausautoa odotellessamme Petra rupesi puhumaan kuinka oli saanut vinkin todella kivasta 6-vuotiaasta tammasta, joka on Saksassa. Ei muuta kuin kalenteri käteen, ja katsomaan koska pääsisi lähtemään sinne. Illalla oli lennot varattuna seuraavalle viikolle, ja Petra ilmoittanut Saksaan että olen tulossa, ja myös muita hevosia voi lähteä katsomaan jos löytyy. Ja pääsin lopulta käymään myös Lempäälässä, josta tosin piti lähteä tyhjin käsin pois.

Keskiviikko aamuna oli lähtö Hampuriin Amsterdamin kautta. Kentällä oli Emma vastassa, josta lähdimme suoraan ajamaan ensimmäiselle tallille. Ensimmäisenä oli 9-vuotias iso kimo tamma, joka oli kisannut ja sijoittunut 130-luokissa. Tasaisella tamma oli mukavan näköinen ja hyppäsi hienosti. Selästä se ei kuitenkaan tuntunut niin suurelta, ja vaikka olikin epätasainen edestä jäi tunteesta mukava. Hyppääminen tuntui kuitenkin harvinaisen helpolta, ja hyppäsin isoimpia esteitä hetkeen.


Seuraavana vuorossa oli 8-vuotias ruuna, joka oli myös hypännyt 130-luokkia. Se oli rakenteellisesti ihan erityyppinen, ja muutenkin erilainen. Selästä ruuna ei ollut yhtään omanlainen, enkä viitsinyt sillä edes lähteä hyppäämään, kun laukka oli jo sen verran epämukava minulle.
Kolmantena tallilla oli 10-vuotias ruuna jolla oli 140-sijoituksia kv-tasolta. Se tuntui kuitenkin liian vahvalta hypätessä, ja muutaman hypyn jälkeen ei ollut enää tarvetta jatkaa.



Seuraavaksi siirryimme Emman ja Mikon tallille, missä oli vuorossa 6-vuotias tamma, jota alunperin lähdin Saksaan katsomaan. Se oli hypännyt 120-luokkia Mikon kanssa viime kauden. Tamma oli juuri sopivan kokoinen, mutta tasaisella hieman tahmea ja jäykkä kaulainen. Hyppääminen oli kuitenkin erittäin helppoa, ja se tuntui erittäin helpolta. Tällä tallilla oli myös toinen kokeiltuna, 8-vuotias 130-luokkia kisannut tamma. Se oli kuitenkin todella vahva, ja laukassa tuli olo että minua viedään kuin märkää rättiä, joten en kokenut tarvetta hyppäämiselle.



Viimeisellä tallilla oli vuorossa 8-vuotias tamma, joka oli varsonut edellisenä vuonna, ja tätä ennen kisannut 110- ja 120-luokkia nuorten hevosten luokassa. Se oli erittäin lihava, mutta todella sympaattinen. Esittäjä ei ollut taidoiltaan kummoinen, ja veti esteen sekaankin pariin kertaan, mutta tamma ei ollut tästä moksiskaan. Se oli oikein kiva ja rehellinen, ja tästä jäi hyvä maku suuhun. Viimeisenä oli vuorossa 8-vuotias tamma, mutta se oli aivan liian reaktiivinen, eikä yhtään sopiva.


Päätimme  seuraavalle päivälle kolme uudestaan kokeiltavaa, ensimmäisenä olleen tamman, 6-vuotiaan tamma, sekä viimeisellä tallilla olleen 8-vuotiaan tamman. Illalla kävimme vielä yhdessä syömässä, jonka jälkeen videoiden lähetys Suomeen äidille ja valmentajalle, jotta sain heidän mielipiteensä vielä.


perjantai 29. tammikuuta 2016

Ja tässä sitä ollaan

Aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan, eikä edes sinne päin. Viime vuosi oli yksi elämäni rankimmista, joten tänä vuonna ei ole suunta kuin ylöspäin. Alku keväästä Mango sai diagnoosin luuydinsyövästä joka oli edennyt jo pitkälle. Päätimme yrittää sytostaatti hoitoja eläinlääkärin kanssa keskusteltuamme, ja nämä toivatkin tulosta. Muutaman hoitokerran jälkeen Mangosta ei olisi kukaan uskonut että koira on kipeä, sillä energiaa oli ties kuinka paljon. Hoitoja kerettiin jatkaa lähes 4kuukautta, kun kyseessä oli puolen vuoden ohjelma. Kuitenkin elokuussa kunto romahti täysin yllättäen, ja diagnoosina oli sydämen vajaatoiminto, mikä oli seurausta sytostaateista. Tässä kohtaa oli aika luovuttaa, ja Mango lähti viimeiselle matkallaan kuukautta ennen 9- vuotis päivää.



Alkukeväästä juuri Mangon diagnoosin jälkeen maaliskuussa Battro ontui ensimmäistä kertaa, ja oli aivan kolmijalkainen. Epäilimme jo kavioluun murtumaa kun tilanne oli niin paha. Klinikalla ei löytynyt mitään kunnon syytä äkittäiseen ontumiseen, mutta kummastakin etujalasta paljastui paha nivelrikko kehä- ja kavionivelestä. B hoidettiin kuntoon, ja kahden viikon jälkeen hevonen oli täysin puhdas, eikä aristanut mitään jaloissa. Kaikki näytti hyvältä, mutta yllättäen oikealaukka ei lähtenyt tuntumaan yhtä hyvältä miltä olisi pitänyt tuntua.

Lähdimme uudestaan huhtikuussa klinikalle, jossa nivelet taas piikitettiin sekä selkä hoidettiin. Tämän jälkeen vaihdoimme vielä tallia, jotta pääsimme pehmeämmille pohjilla, sekä kengitystä muutettiin. Sitten hevonen liikkuikin paremmin kuin ikinä, ja hypytkin alkoivat luistaa. Juuri kun kaikki tuntui hyvältä, tuli ensimmäinen merkki hypätessä että kaikki ole kunnossa. Ei muuta kuin aika klinikalle syyskuusa, ja poni taas piikitykseen. Tämän jälkeen kaikki olikin taas hyvin, ja Battro hyppäsi paremmin ja rennompana kuin ikinä aiemmin, sekä tasasella tuli lähes päivittäin wow elämyksiä.

Eräänä päivänä joulukuussa poni oli riehunut tarhassa, venäyttänyt lavan ja oli hieman jumissa. Kävelytyksellä ja kipulääke tilanne ei kuitenaan lähtenyt paranemaan, ja viikon kuluttua venähdyksestä hieman tahdittanut hevonen muuttunut kolmijalkaiseksi, kun varoi lapaa ja niveltulehdus laukesi jälleen. Varattiin taas aika klinikalle, jossa poni kuvattiin ja jalkojen tilanteen todettiin menneen maaliskuulta jo huomattavasti huonompaan. Tässä kohtaa en nähnyt muuta vaihtoehtoa kun päästää Battro pois kärsimyksestään. Näin klinikka reissu päättyi siihen, että lähdimme tyhjän trailerin kanssa kotiin.



Olin päättänyt, että nyt tulee tauko hevosteluun ja hoidan opiskelut alta pois ennen uutta hevosta. Niinhän siinä kävi, että kaksi viikkoa tapahtuneesta piti soittaa valmentajalle ja ilmoittaa että jatkan tallipaikan vuokraa. Niinhän siinä ruvettiin etsimään hevosta, ja lopulta varattua matka Saksaan kun Suomesta ei tuntunut löytyvän mitään. Ja tänään sitten varattiin tammalle kuljetus Suomeen.