perjantai 26. helmikuuta 2016

"Pylly penkkiin, äläkä keiku"

Miten joka kerta tuon hevosen selässä voi tehdä aina vain onnellisemmaksi. Tänään oltiin jälleen estetunnilla, ja kerta kerralta poni parantaa suoritustaan. Tässä toki vaikuttaa myös se, että itse oppii ratsastamaan sitä paremmin, mutta selvästi myös Chainan kunto nousee.

Aloitimme tunnin suuntaa vaihtavalla pystyllä, josta jatkoimme kaarevalla uralla toiselle pystylle. C tuli tätä hyvin, ja oikea kierros aloittaa oli minulle selvästi helpompi kuin vasen. Tulimme saman tehtävän myös vasemmassa kierroksessa, ja ensimmäisellä kerralla jäin erityisesti seisomaan välissä jalustimille sen sijaan, että istuisin satulaan ja ratsastaisin laukan kuntoon. Yhdistimme tähän linjan, jossa ensimmäiseen väliin tuli neljä askelta, ja jälkimmäiseen kolme. Ensimmäinen väli varsinkin oli hieman ahdas, ja jäin helposti siihen kädellä nyppimään.




Videolla näkyy tämä kaarre vasemmasta kierroksesta, missä ongelmana on jälleen vaihtuvat laukat. Sen sijaan että istuisin esteen jälkeen satulaan, jään keikkumaan jalustimille, jonka seurauksena laukkaa ei korjaannu. Tämän myötä myös lähestyminen on epätasainen, kun en ole antamassa hevoselle tukea. Linjalle tullessa minun olisi pitänyt lähteä kääntämään jo aiemmin, sillä se tuli joka kerta ulkopohjetta vasten, mutta vasta viimeisellä radalla tein asialla jotain. Pääsimme linjalle kuitenkin hyvin sisään, mutta olisin voinut ottaa pidätteen heti alkuun, jottei viimeisistä pidätteistä tulisi liian rajuja. Toinen väli sujui kuitenkin koko ajan hyvin, ja olin paremmin rento kädellä. Sarjalle sain hyvän tien, ja vaikka väli oli hieman ahdas mahduimme sinne hyvin. Sarjan jälkeen olisi ollut hyvin aikaa laittaa laukka kuntoon, mutta jälleen jäin seisomaan ja laukka oli kunnossa vasta suoristaessa esteelle. Lisäksi tie oli hieman huono, eikä paikkaa ollut sopiva, jolloin jouduimme lähtemään hieman kaukaa.

Tulimme saman radan uudestaan, ja nyt kun ensimmäisessä välissä istuin alas, ei laukka ollut yhtä räpellystä, ja paikat löytyivät paremmin. Linjalla taas ensimmäinen väli olisi pitänyt ottaa hieman aiemmin kiinni, mutta muuten se oli sujuva. Sarja sujui taas hyvin, ja vaikka laukan säätäminen kesti hetken, oli se jo huomattavasti parempi edelliseen kierrokseen nähden. Laukka oli hyvä, ja nyt saimme viimeiselle okserille selvästi paremman hypyn.

Viimeisen radan tulimme hieman isompana. Ensimmäiselle tuli ihan ok tie, ja välin sain ratsastettua hyvin. Laukka oli hyvä, ja huomasin kaksi askelta ennen pystyä että paikkaa ei ole. Lähdin ensin ratsastamaan eteen, kunnes viimeisessä askeleessa päätinkin lähteä läheltä. Ponnistuksessa menin kuitenkin lukkoon kun tajusin kuinka juuressa olemme, ja jätin hevosen yksin. Olin aivan varma että se pysähtyy, koska sillä olisi ollut täysi oikeus siihen, mutta niin se vain kiltisti meni yli ja korjasi kuskin älyttömyyden. Sain kuitenkin jatkettua siitä hyvin, tosin linjan ensimmäiselle jäin ratsastamaan hieman liikaa eteen. Jälkimmäinen väli oli kuitenkin super hyvä. Sarja sujui jälleen nätisti, välissä laukan korjaaminen kesti taas hieman liian pitkään, mutta viimeinen okseri oli hyvä.

Tulimme vielä kaksi ensimmäistä uudestaan, ensimmäiselle en saanyt kunnon paikkaa ja lähdimme hieman kaukaata, mutta itse väli ja pysty sujuivat hyvin. Tulin vielä ensimmäisen esteen uudestaan, ja nyt paikka oli hyvä. Eniten tällä hetkellä pitää keskittyä siihen, että saan käden rentoutettua, sekä erityisesti laskeutumisen jälkeen istun satulaan ja ratsastan laukan kuntoon. Kun jään seisomaan jalustimille ei laukka korjaannu, tai se kestää aivan liian pitkään..

tiistai 23. helmikuuta 2016

"Enää se ei ole kuin mäyräkoira"

Olimme tänään koulutunnilla, ja huomasi taas hyvin että eilinen hölkkäily oli tehnyt erittäin hyvää hevoselle. C yllättää aina, sillä se jaksaa kantaa itsensä kerta kerralta paremmin ja pidempiä aikoja, ja koko muoto on jo selvästi mennyt eteenpäin. Otsikko viittaakin päivän kommentteihin valmentajalta, kun kehui Chainaa ja kuinka paljon se on mennyt eteenpäin. Ero on selkeä, ja erityisesti ravissa poljenta on parantunut jo huomattavasti.




Laukka ei enää vaihdu uralla samalla tavalla, mutta suoristamista täytyy harrastaa vielä selvästi enemmän. Tänään harjoittelimme ympyrällä avoa, jossa siittyimme käyntiin pariksi askeleeksi josta tuli uusi siirtyminen raviin. Vasemmalle tämä sujui yllättävän hyvin, haasteena oli ettei avo muuttunut sulkutaivutukseksi. Oikeassa kierroksessa tämä oli selvästi haastavampaa, ja takapää meinasi heitellä mihin sattuu. Pätkittäin hevonen oli jo oikein mukavan tuntuinen kun jaksoi kantaa itseään hetkittäin hyvin.

Erityisesti olen tyytyväinen siihen, miten näin lyhyessä ajassa on jo tapahtunut suuri muutos. Toki siihen vaikuttaa varmasti se, että olen itse tutustunut hevoseen paremmin, ja päässyt jyvälle siitä kuinka sitä kuuluu ratsastaa. Chainan oma kunto on jo kohonnut selvästi, mutta vapaa- ja hölkkä päivät tekevät sille selvästi hyvää, ja näitä voisi antaa muutamia enemmän. Sen haasteena on pitkä runko ja kaula, mutta voimaa tullessa lisää on myös kokoaminen helpompaa. Tällä hetkellä mitään kokoavaa ei voi edes ajatella, vaan tavoitteena on saada hevonen hieman lyhyemmäksi ja aktivoimaan takajalkojaan. Kuvituksena toimivat kisa kuvat, joista ei nyt tämän tunnin lyhentynyt hevonen tule täysin ilmi, mutta halusin kuvat heti esille kun sain ne.


Syy martingaaleille...





Oli pakko laittaa tämä kuvasarja, osa 1

osa 2, jossa muututaan ilmapalloksi

Osa 3

osa 4, ja kaikki uudestaan :D




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kisakausi korkattu

Tänään olivat vuorossa ensimmäiset yhteiset kisat, kun kotitallillamme järjestettiin rataharjoitukset. Luokiksi valittiin 80 ja 90cm, sillä yhteistä taivalta on alla niin vähän aikaa että on parasta aloittaa helpolta tasolta. Lisäksi halusin olla itse varma siitä miten poni käyttäytyy, kun ulkona jännitti jo kovasti oman tallin ympäristön muuttuessa niin paljon. Arvosteluina luokissa olivat A.0.0, ja radan saa tarvittaessa aina ratsastaa loppuun. Radat olivat luokissa samat, mutta 90cm tuli esteiden alle tuli paljon uutta. Radalla oli 15 estettä, joten tekemistä riitti.



80cm verryttelyssä ponia jännitti kamalasti katsomo pääty, ja kävimme pienen neuvottelun siitä miten käyttäydytään. Hypätessä tamma oli kuitenkin oma mukava itsensä, eikä jännitys näkynyt kuin kuskilla joka hieman säätöi omiaan. Ensimmäiselle tuli hyvä tie ja hyppy, mutta esteen jälkeen mopo hieman karkasi käsistä. En ollut tähän varautunut, sillä treeneissä kontrolli on kuitenkin pysynyt hyvin käsissä. Tie oli onneksi pitkä ja sain vähän vauhtia pois, ja askel sujui hyvin. Kaarre tuli hyvin myötälaukassa, ja viiden askeleen linja sujui kun tuli huutoa pitää kontrolli. Vitoselle tuli ihan hyvä hyppy, josta laskeuduimme myötälaukassa, mutta kaarteessa vaihto tuli ristilaukalle.

Esteelle suoristaessa sain laukan vaihdettua, mutta esteelle Chaina sai rykäistyä minut kunnolla, eikä lähestyminen ollut hallittu. Seuraava linja sujui taas ihan hyvin, aivan lopussa tuli taas hetki ristilaukkaa, mutta suoristaessa sain myötälaukan, ja lähestyminen oli hyvä. 10-13 olivat kaikki ihan hyviä, ongelmat olivat taas kaarteessa esteen jälkeen, kun laukka vaihtui useamman kerran. Loppurata oli taas ihan hyvä, ei mitään kummallista sanottavaa. Tuloksena kuitenkin puhdas rata, mistä olen tyytyväinen. Selkään tuntui että rata oli epätasainen, ja rytmin kanssa oli hakemista. Kun hevonen pyrki eteenpäin enemmän kuin treeneissä, jäin itse hieman nyppimään ja samalla ajamaan eteen. Lisäksi vauhti oli hieman liian kaahottava, mutta paremmalta video näytti mikä tunne oli selkään.



Toisen luokan veryttelyssä ei tarvinnu ottaa kuin pari hyppyä, sillä niitä oli paljon alla edelliseltä radalta. Ykköselle tuli taas hyvä lähestyminen, hieman meinasi taas vauhti kiihtyä, mutta sain sen paremmin kiinni.. Rata oli selvästi tasaisempi, ja näin paikat paremmin. Muutama tuli hieman lähelle, ja 11 jouduin lähtemään liian kaukaa, mutta Chaina pelasti tilanteen hienosti. 14 se venähti pitkäksi kun selvästi väsähti, ja itse en kerennyt lyhentämään sitä ajoissa jonka seurauksena paikka oli taas vähän kaukana. Viimeisella tsemppasin kuitenkin itse, ja sain taas rytmin paremmaksi ja hevosen paremmin avuille. Tuloksena jälleen puhdas rata, ja vihreä ruusuke.

Itse esteet tuntuivat pieniltä ja kivoilta, suurin ongelma onkin kaarteissa vaihtuvat laukat ja ristilaukat. En ole tottunut tämäntapaiseen vaihtamiseen, ja minun on itse opittava reagoimaan näihin nopeammin. Olen kuitenkin tyytyväinen päivään, ja jälkimmäinen rata oli selvästi paremman tuntuinen selkään. Kaksi nolla rataa, jolla kummallakaan ei tapahtunut mitään katasrofaalista, niin tästä on hyvä jatkaa.




torstai 18. helmikuuta 2016

Rentouta käsi ja katso eteen

Näitä kommentteja aika lailla saatiikin tämän päivän puomitunnilla. Videot katsottua olen myös  itse aivan täysin samaa mieltä, se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Aloitimme tunnin suoralla puomilinjalla jonka väli oli 25m. Ensimmäisellä kerralla väli piti vain tulla rennosti ja laskea paljonko askeleita tuli väliin. Saimme 7, ja seuraavalla kerralla piti tulla myös 7. Ensimmäisellä kerralla viimeinen askel jäi hieman pienemmäksi, ja toisella kerralla sain askeleet samanpituisiksi. Tämän jälkeen piti lisätä yksi askel, ja Chaina tuli hyvin takaisin, ja saimme välin sujuvasti. Vähensimme vielä askeleita 9, jossa viimeinen tuli hieman lähelle mutta C mahtui kuitenkin hyvin väliin. Tämän jälkeen tulimme taas 7, jolloin heti ensimmäiselle tullessa sai rentoutua kun aiemmin oli laukkaa otettu pois. Viimeisellä kerralla tulimme välin 6, joka olisi ollut hyvä väli jos puomit olisivat olleet esteitä. Olin hieman epäileväinen kuinka poni suorittaa lyhentämisen, ja se yllätti minut erittäin positiivisesti.


Tämän jälkeen jälkimmäistä puomia nostettiin pystyksi, ja väli piti tulla taas seitsemällä josta jatkoimme kavaletti kasalle. Tämän Chaina suoritti oikein mallikkaasti, ongelmana oli oikeassa kierroksessa esteeltä laskeutuessa kaartessa ristilaukka, sillä takaata vaihtaminen kaarteessa on sille hankalaa. Vasemmassa kierroksessa tätä ongelmaa ei ole. Vaikka kuinka tuntuu, että hevonen kaatuisi, pitää minun ottaa vain reilusti ulko-ohjalla pidätteitä, jolloin laukka vaihtuu heti takaata. Tasaisella tätä ongelmaa ei ole samalla tavalla, ja tasaisella se vaihtaa helpommin vasemmassa kierroksessa suoralla uralla, mutta oikea laukka pysyy suoralla hyvin.

 Meille haasteena oli jo etukäteen kauhulla katsomani kavaletit ympyrän kaarella. Tai eihän tämä olisi ollut mikään ongelma Chainalle, mutta itse tein siitä ongelman ratsastamalla äärimmäisen huonosti. Pelko ympyrän kaarella hyppäämiseen on jäänyt Battrosta, sillä sille se oli vaikein tehtävä ja sitä seurasi usein kasa ongelmia. Tästä tietoisena, että kaarella hyppääminen on haastavaa eikä Chaina ole kovin notkea vielä tulin jo valmiiksi asenteella että nyt on vaikeaa. Tästä seuraa se, että käperryn kasaan ja jännitän käteni, mikä aiheuttaa vain lisää ongelmia. Heti kun muistin katsoa minne olen menossa ei mikään ollut ongelma tässä tehtävässä. Ei muuta kuin treenaamaan, sillä sillä pääsee ongelmista parhaiten eroon.

Tässä korostuvat oikeastaan kaikki ongelmani, etuvartalo syöksyy ja käsi jää kiinni
Tässä jo paremmin käsi, minulla on tuntuma suuhun mutta en ole kädellä kiinni
Jälleen kädellä kiinni...
Josta seuraa ongelma seuraavalle kavaletille jonne askel ei sovi yhtään, ja Chaina pelastaa


Kokonaisuutena olin tuntiin kuitenkin tyytyväinen, sillä hevonen teki kaiken mitä pyysin ja vielä vähän enemmän. Ilman, että kerron sille kuitenkaan mitä tehdä, ei sekään voi tietää mitä siltä halutaan. Erityisesti se, kuinka hyvin se lyhensi askelta puomeilla teki suuren vaikutuksen. Suurin ongelmani on käsi, minun pitäisi pystyä rentouttamaan sitä enemmän ja myötäämään hypyissä enemmän ilman että kuitenkaan itse syöksyn kaulalle.




maanantai 15. helmikuuta 2016

Paljon töitä edessä, erityisesti kuskilla

Viime tunnin jälkeen päätimme laittaa ponille kumpparit niskan taakse, sillä laukassa varsinkin se pääsee nousemaan niin ylös ja jännittämään koko kroppansa mistä ei ole kuin haittaa. Kumppareilla Chaina onkin ollut paljon parempi, se ei vedä sitä tiukalle ja antaa periksi, mutta pitää niskalinjan alempana. Viikon kuluessa se on parantunut paljon, moottoria on löytynyt enemmän ja rentoutta löytynyt enemmän. Ensimmäisten videoiden jälkeen voin kuitenkin todeta, että kuskilla on paljon opeteltavaa.

Ensimmäinen järkytys oli kun näin videon, miten pitkät ohjat minulla on. Selkään huomaan välillä että ohjat välillä valuvat, mutta ihan noin järkyttävää pituutta en ajatellut kuin mitä video näytti. Lisäksi huomio oli siinä, kuinka leveälle kädet välillä menevät ja rupeavat liikkumaan aivan liikaa. Sen olen huomannut itse jo selkään, että harjoitusravia on harjoitelteva paljon. Tämän huomaa erityisesti silloin kun Chainaa pitäisi pyytää ravaamaan enemmän eteen, mutta oma istunta ei meinaa kestää sitä. Omaa jalkaa pitäisi rauhoittaa huomattavasti, sillä se liikkuu välillä aivan liikaa.

Pääasia on kuitenkin, että hevonen tuntuu kerta kerralta selvästi paremmalta. Se ei ole aivan yhtä kuiva kuin tullessaan, ja selkeästi jaksaa joka kerta enemmän. Olen pitänyt kuitenkin ratsastukset kohtalaisen lyhyinä, jotta into säilyy eikä sitä aja loppuun. Se on selvästi heikompi oikeaan kierrokseen, enkä saa sitä rehellisesti ulko-ohjalle, mikä näkyy sisäänpäin kaatumisena ja epätasaisuutena. Laukassa se on hyvin vino, ja tämä näkyy vasemmassa kierroksessa suoralla uralla laukanvaihtoina.





Tänään tunnilla teimme päätyihin voltit laukassa, josta loiva väistö pari metriä uran sisään ja suoristuksen kautta uralle. Oikeassa kierroksessa väistö uran sisälle oli todella vaikea hevoselle, ja vaihtoja tuli sarjoina, mutta muutaman toiston jälkeen se alkoi hyvin ymmärtämään mitä siltä halutaan. Hetkittäin se liikkui oikein kivasti, mutta kunto ei anna enempää periksi, eikä sitä siltä tosin vaadittakaan.

Puomitunnilla se teki kaikki harjoitukset todella kivasti. Tulimme pientä jumppaa jossa oli suoralla pysty, 3 askelta, pysty, 3 askelta ja pysty. Se tuli todella hyvin takaisin, haasteena olikin esteen jälkeen se vaihtoi helposti ristilaukalle, jonka jälkeen vaihto myötälaukkaan oli vaikeaa. Itse hypyt sujuivat kuitenkin hyvin, ja hevonen oli hieno.




keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Raspattu, kengitetty, klipattu ja ratsastettu


Ei voi kun ihmetellä kuinka hyvin Chaina on kotiutunut, ja erityisesti sitä miten viisas ja hyväkäytöksinen hevonen voi olla. Sunnuntaina menin ensimmäisen kerran selkään ja liikutun ponia kevyesti. Katsoimme satulat alkuun Petran kanssa, ja yllättävän hyvin vanhat satulat menivät selkään. Mattesin osto vaan alle, jotta koulusatulaan saadaan hieman lisää täytettä taakse. Nuo kun sopivat niin hyvin, niin turha tässä kohtaa on uusia lähteä hankkimaan, kun tietää että lihaskunto tulee muuttumaan huomattavasti.


Ratsastaessa kokeilin kevyesti vain askellajit läpi, ja keventelin rentoa hevosta hakien. Selästä huomasi hyvin, kun hevonen jännittyi sen kaulalinja nousi ylös, ja selkä meni lukkoon. Ravissa saatiin aikaiseksi muutamia hetkittäin rentoja pätkiä, mutta laukassa myötääminen oli ihan mahdoton ajatus.

Illalla vuorossa oli vielä raspaus, sillä sitä oltiin suositeltu ostotarkastuksessa. Kävi vielä hyvä tuuri kun tallille oli sunnuntaina tulossa valmiiksi eläinlääkäri, ja mukaan mahtui vielä niin saatiin tämä hoidettua heti pois alta. Tiistaina vielä neiti klipattiin, joka tapahtui myös erittäin helposti. Tänään vuorossa oli vielä kengitys, sillä hokkeja ei kengissä ollut, joten ulosmenemistä ei tähän asti ole voinut harrastaa muuta kuin pienessä sairastarhassa jonka pohja on sulanut.





Lisää lihasta ja massaa pitäisi saada varsin paljo


Eilen vielä oltiin ensimmäisellä koulutunnilla, ja täytyy sanoa että töitä on paljon tiedossa. Tällä hetkellä Chaina on täysin voimaton ja kunto heikko, ei puhettakaan että töitä jaksaisi tehdä tuntia. Ensimmäiset kuukaudet menevätkin varmasti vain perusratsastuksen parissa ilman minkäänlaisia temppuja, sillä tällä hetkellä haemme vain lisää voimaa, kuntoa ja letkeyttä hevoseen. Keskityimme vain siihen, että se taipuisi rungostaan ja kaulastaan, mikä ei sekään ollut helppoa. Hetkittäin tuli muutamia hyviä askeleita, ja näistä hetkistä on hyvä jatkaa. Kuvia tai videoita ei vielä valitettavasti ole ollenkaan, ja toivonkin että niitä lähiaikoina saisi, jotta myöhemmin muistaisi paremmin mistä on lähdetty liikkeelle.






lauantai 6. helmikuuta 2016

Suomessa ollaan

Poni saapuikin tänään odotettua aiemmin Suomeen, joten ihan emme ehtineet vastaanottamaan rouvaa rekasta pois. Olin kuitenkin tallille kerennyt asiasta ilmoittaa, joten Chaina oli karsinassa odottamassa. Rekasta neiti oli tullut oikein nätisti, ainut vaan että lyhyt matka talliin oli ollut hieman vaikeata kun raukalla ei ollut hokkeja tietystikään jalassa.




Talliin päästyämme vastassa oli karsinassa rauhallinen hevonen, joka tyytyväisenä söi heiniään. Chaina otettiin käytävälle, jossa harjasin sen pikaisesti, raukka parka kun ihan tärisi kylmissään kun oli ollut tallissa ohuessa sadeloimessa. Harjaaminen tuntui kuitenkin niin hyvältä, että koko naama meni ihan väärinpäin. Loimi niskaan, suitset päähän ja maneesiin kävelemään, onneksi tallista matkaa on vain 10 metriä maneesiin niin matkan selviää missä tahansa kelissä.


Ensimmäisellä kierroksella poni aavistuksen katseli seinällä olevia puomeja, mutta jo seuraavalla kierroksella meni niitä tyytyväisenä nuuhkimaan. Kerran katossa vähän kolahti jotain mikä aiheutti säpsähdyksen, muttei mitään muuta. Ihmettelimme kaikki tamman hyvää käytöstä, ja pohdimme onko kyseessä vieraskoreus.

Kävimme koirien kanssa kävelyllä, ja tämän jälkeen menimme vielä uudestaan maneesiin kävelemään. Nyt juoksutin aivan kevyesti liinassa pari kierrosta, jotta poni pääsi vähän avaamaan paikkoja. Chaina käyttäytyi oikein hyvin, ei mitään riehumista mistään. Karsinassa poni olikin aivan väsynyt, ja nuokkui pää ruokakupissa. 












maanantai 1. helmikuuta 2016

Saksa, päivä 2

Toisena päivänä sain nukkua pidempään sillä hevosia ei ollut kuin kolme kokeiltavana, ja lento lähti vasta illalla Suomeen. Hotellilla aamiaisen syötyä Emma tuli hakemaan, ja ensimmäisenä kokeilussa oli 6-vuotias tamma. Nyt menin heti itse selkään, ja sain tunnustella ilman muiden asetuksia miltä hevonen tuntui. Tasaisella tahmeus oli tiessään, ja muutenkin tuntui huomattavasti helpommalta edellispäivään nähden. Niskaan ja kaulaan olisin kaivannut enemmän pyöreyttä, mutta muuten olo oli oikein mukava.

Ensimmäiset pari hyppyä oli vähän tunnustelua, ja lähdin ylävartalolla helposti tuuppaamaan aivan liikaa. Pikku hiljaa pääsin kuitenkin juoneen mukaan, ja paikat alkoivat onnistua paremmin. Aiemmin en ole tämän tyyppisillä hevosilla ratsastanut, ja viimeisten vuosien aikana muutenkin ratsastus on ollut varsin yhden tyyppisellä hevosella, joten alku on aina hakemista. Tämän jälkeen siirryimme pienelle radan pätkälle, jossa en edellisenä päivänä saanut millään sarjalle sopivaa askelta. Nyt kuitenkan tempo oli parempi, ja tuntui että muutenkin paikat näkyivät helpommin, eikä katastrofaalisia jälkeen jäämisiä jäänyt hypyissä. Viimeisen radan jälkeen olikin hyvä lopettaa, ja tuntemukset edellispäivältä nousseet huomattavasti tämän kerran jälkeen.



Seuraavaksi ajoimme 8-vuotiaan luokse. Nyt kun edellisestä ratsastuksesta oli jäänyt niin hyvä tunne itselle, ei tämä enää tuntunutkaan yhtä kivalta kuin eilen. Toki jo edellisenä päivänä tamma tuntui selkään helposti hieman ponimaiselta, mutta asenne korvasi kaiken. Nyt kuitenkin laukassa huomasi todella suuren eron selkään 6-vuotiaan jäljiltä, ja erityisesti kun esteet kasvoivat hieman, jäi itselle tunne ettei hypyissä ole yhtä hyvin mukana. Meno oli muuten rauhallisempaa ja hallitumpaa kuin edellisenä päivänä, ja kaikki sujui hyvin, mutta jokin tunne jäi puuttumaan kun vertasi 6-vuotiaaseen. Paikan näkeminen ei ollut yhtä helppoa, laukka ei rullannut yhtä hyvin, ja hyppy ei ollut yhtä mukava selkään.



Viimeisenä vuorossa oli iso 9-vuotias tamma. Maasta katsottuna kaikki katsoimme kuinka iso se oikein onkaan, mutta selässä tämä tunne katosi heti. Tasaisella tunsi heti, että työtä on paljon tehtävänä, mutta pidin tamman asenteesta kovin, ja tunteeksi jäi että työstäminen on kuitenkin omilla taidoilla mahdollista. Hyppääminen oli jälleen helppoa, vaikka laukka ei ollutkaan tarpeeksi alla ja muutenkin oli paljon kehitettävää, tuntui kuitenkin hyppääminen helpolta, sekä ennenkaikkea mukavalta. Isommat esteet eivät tuntuneet selkään yhtään sen vaikeammilta pysyä kyydissä, ja koko ajan olo muuttui mukavammaksi.



Autossa keskustelimme Mikon ja Emman kanssa siitä vielä, mitkä olivat heidän mielipiteensä sopivuudesta. Paluulennolla kävi vielä harvinaisen hyvä tuuri, ja vaihtolento Amsterdamiin oli yllibuukattu, joka vaihdettiin minulle suoraan lentoon Suomeen joka oli vielä pari tuntia aiemmin perillä.