lauantai 30. huhtikuuta 2016

"Nyt et hyökännyt sen kimppuun" Pieniä onnistumisen hetkiä hypätessä

Pääsimme onneksi edellisen puomitunnin jälkeen heti seuraavana päivänä hyppäämään, mikä teki erityisesti minulle erittäin hyvää. Chaina oli vielä tunnin alussa menossa normaalia enemmän, ja itsellä oli hieman hakemista miten hevosta kuului tällä tuulella ratsastaa. Rupean helposti kädellä nypläämään sitä liikaa jolloin se jännittyy, ja sen seurauksena rupean entistä enemmän säätämään selässä. Onneksi on valmentaja koko ajan tästä muistuttamassa, ja sainkin kehuja siitä lopussa että vihdoin olin koko tunnin jahtaamatta hevosta enkä hyökännyt sen kimppuun.

Aloitimme jälleen ravi lähestymisillä kuten edellisen päivän puomitunnilla. Ravissa sisään linjalle jossa oli ensimmäiseksi innari, askel ja pysty. Chaina oli heti menossa, ja sitä sai hieman pitää että malttoi ravissa puomille asti. Tämä sujui ongelmitta, ja lisäsimme perään kaarevalla tiellä olevan pystyn viidellä askeleella. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että väli jää lyhyeksi ja otin liikaa pidätteitä, jolloin väli jäi pitkäksi ja tulimme sen yhdellä ylimääräisellä miniaskeleella. Toisella kerralla osasin varautua tähän paremmin, käänsin hieman aiemmin ja annoin välin sujua ilman ylimääräisiä pidätteitä jolloin siinä ei ollut mitään ongelmia. Siitä rata jatkui okserille josta oli viisi askelta innari sarjalle. 

Tässä näkee hyvin kuinka paljon Chaina tulee takaisin pidätteestä
Toisesta suunnasta tulimme ensiksi pelkästää innarisarjan, josta viisi askelta pystylle joka myöhemmin nostettiin okseriksi. Tämä sujui hyvin, eikä siinä ollut kertaakaan ongelmia kun muistin istua rauhassa selässä ja odottaa vain seuraavaa estettä. Tähän lisättiin sama okseri innari linja, joka oli myös edellisessä radassa. Okserin kanssa ei ollut kertaakaan ongelmia, mutta välissä otin Chainaa liikaa kiinni jolloin jouduimme lähtemään hieman kaukaa. 



Viimeinen rata alkoi hyvin, mutta otin jälleen innarille tullessa liikaa kiinni ilman ulkoapuja, valuimme oikealle ja tulimme puolikkaalla askeleella sisään. Tulimme linjan uudestaan, ja käden ollessa rento ei siinä ollut mitään ongelmia. Tämän jälkeen tuli raviin siirtyminen, ympyrä ja kaareva jumppalinja uudestaan. Chaina oli aivan nukuksissa sillä se ei selvästi tajunnut että kesken esterataa voidaan siirtyä raviin. Selkään tuntui että se melkein pysähtyi puomin päälle, jonka seurauksena hypyt kärsivät tästä. Uudelleen tullessa se oli hereillä ja korjasi hyvin virheen, ja saimme myös kaarevan välin sujumaan paljon paremmin.

Minulla on paljon opeteltavaa tällä hetkellä siinä etten pidätä Chainaa liian voimakkaasti. Vaikka se etenee hyvin ja on menossa, se tulee silti aina takaisin pienistä avuista. Tähän on itsellä paljon tottumista, sillä kaikki edelliset hevoseni ovat olleet sen verran vahvoja että pidätteitä on pitänyt ottaa välillä hieman enemmänkin että vaikutus näkyy. Chainalla on iso laukka, mutta se on niin säätelykykyinen ja lyhenee helposti jolloin minun pitää muistaa antaa sen kuitenkin rullata eikä ottaa liikaa pois. Haastetta tuo myös se, että aiemmin se painoi vasempaan reunaan  mutta nyt oikealle, jolloin itse vielä vanhasta muistista tuen sitä vasemmalla pohkeella enemmän vaikka nyt pitäisi pitää huoli oikeanpuolen avuista jottemme valu sinne liikaa. 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Tavoitteeni ratsastajana

Postaushaastena oli tällä kertaa aihe, josta on muutekin pitänyt kirjoittaa pidemmän aikaa. Nyt kun Chaina on ollut jo hetken, on myös tavoitteiden asettaminen hieman helpompaa kun tietää vähän miten hevonen toimii. Toki minulla omia tavoitteita koskien omaa ratsastusta, mutta suurimmaksi osaksi ne koskevat meitä ratsukkona.

Omassa ratsastuksessa suurimpia haasteitani on riittävä ulkoapujen käyttö. Minun tulisi jatkuvasti kiinnittää huomiota siihen, että tuen Chainaa ulkoavuilla, enkä vain käännä sisäohjalla. Hypätessä olen pyrkinyt keskittymään erityisesti siihen että myötäisin tarpeeksi kuitenkaan sukeltamatta liikaa. Olen helposti kädellä hieman kiinni, ja koittaessani parantaa tätä lähden hyökkäämään kaulalle. Hypätessä suuri haaste on myös se, etten aja hevosta takaa ja hyökkää sen kimppuun, vaan muistan istua rauhassa ylävartalolla. Rauhallinen ylävartalo onkin minulle iso haaste, minkä haluaisin saada erityisesti parempaan hallintaan tänä kautena.



Chainan kanssa haluaisin pyrkiä mahdollisimman tasaisiin suorituksiin, ja saada sen tasaisella kulkemaan rehellisesti suorana apujen välissä. Tämä on kehittynyt valtavasti, mutta työmaata on vielä paljon edessä. Kuntoa pitäisi myös saada vielä selkeästi kohoamaan, nyt se jaksaa kantaa itseään hetkittäin ja näitä pitäisi saada kasvamaan. Tämä on kuitenkin asteittainen muutos, sillä liikaa siltä ei voi vaatia kerralta. Tavoitteena onkin, että se jaksaisi kantaa itseään pidempiä aikoja loppuvuoteen mennessä. Vuoden jälkeen näen, että pätkittäinen kokoaminen voisi olla mahdollista jos kehittyminen jatkuu tähän malliin.


Onnellinen ratsastaja kokeilemassa hevosta
Tavoitteenani olisi vihdoin saada myös kunnollinen kisakausi, sillä siitä on pitkä aika kun se on viimeksi onnistunut. Nyt kun puitteet, valmennus ja hevonen ovat kunnossa, minulla on mahdolliset resurssit tähän jos mitään ikävää ei tapadu. Tavoitteena on tasaisia ratoja ja itselle kisarutiinia. Korkeutena näen, että tänä kautena hyppäämme 110- ratoja, loppuvuodesta voisi 115cm olla realistinen tavoite.

Onnen määrä kun Chaina saapui Suomeen

Suurin tavoitteeni on kuitenkin pitää hauskaa hevosen kanssa, ja nauttia kaikista niistä hetkistä mitä se antaa minulle. Ne tavoitteet mitä minulla oli Chainaa ostaessa ovat jo ylittyneet, sillä hevonen on edennyt ja kehittynyt paljon odotettua nopeammin tasaisella. Hypätessä se on osoittanut olevansa kaikkea sitä mitä nyt tarvitsen, ja sen kanssa itsevarmuus on kasvanut huimasti. Kuten Petra sanoi minulle hevosen ostosta puhuessa; osta hevonen jonka kanssa on kiva harrastaa. Hankalia asioita tapahtuu elämässä joka tapauksessa, joten pyri välttämään niitä hevosen kanssa ja osta sellainen jonka kanssa on kivaa. Sitä tämä harrastus on Chainan kanssa ollut joka päivä, ja se on tavoite josta haluan pitää kiinni. Nauttia joka päivästä, ja pitää kivaa hevosen kanssa. Kisasuoritukset ja koulukiemurat tulevat vasta sen jälkeen.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Puomitunnilla pitkästä aikaa

Suomeen ollaan kotiuduttu, ja täytyy myöntää että ponia kerkesi jo tulla hieman ikävä vaikka muuten lomalle olisi mielellän jäänyt. Maanantaina kävin illalla lennon jälkeen hieman keventelemässä, ja ensimmäistä kertaa näin että Chaina pelkäsi jotain hieman enemmän ja yritti pistää vähän vastaan. Välillä se on katsellut jotain maneesissa, mutta nämä ovat nopeasti unohtuneet. Järkytysksen aihe oli nyt suuri vesilammikko mikä oli kentällä. Menin alkukäynnit kentällä joka oli liian märkä muuhun ratsastukseen, ja kentällä oli sateiden johdosta valtava lammikko. Heti sisääntulon kohdalla se pysähtyi ja koitti kääntyä ympäri, jonka jälkeen pohdimme hieman suuntaa. Hitaasti lähestyimme lammikkoa, ja lopulta pienellä rohkaisulla se uskalsi kävellä useaan kertaan sen läpi. Aluksi tosin muut nauroivat sen tyylille, kun se koitti hiipiä ja nostaa jalkojaan korviin kun koittaessaan vältellä vettä.

Tiistaina vuorossa olikin puomitunti, ja tuntui että hyppy- ja puomitaukoa olisi ollut ikuisuuden. Tämä näkyi erityisesti kuskissa, mutta myös hieman hevosessa. Chainassa oli normaalia enemmän energiaa, ja itse tein asioita vähän miten sattuu ja heiluin ja huojuin selässä edes takaisin. Kehitystä on kuitenkin havaittavissa, sillä vaikka alkutunnista kaikki olikin Chainasta hieman jännittävää, ei se jännittyessään enää katsonut yläkautta silmiin ja vetänyt selkää täysin notkolle vaikka apuohjia ei ollut muita kun martingaalit. Jotain siis olen oppinut tässä ajassa, sillä hevonen rentoutuu nopeammin vaikka tänään hieman katselikin kaikkea tasaisella, muunmuassa seinällä olevat puomit ja yleisö olivat jännittäviä.




Aloitimme suoralla linjalla neljällä ravipuomilla jonka jälkeen oli siirtyminen käyntiin ja toiset neljä puomia jälleen ravissa. Tämän jälkeen vuorossa oli pääty-ympyrällä ravipuomit kahden askeleen välillä. Ongelmana tässä oli, etten pitänyt ulkopohjetta kiinni ja meinasimme valua koko ajan ulos, erityisesti kun jäin vetämään sisäohjasta. Suoralla olevat puomit jatkettiin samalla tavalla, jonka jälkeen ympyrä tehtiin laukassa. Tässä edellä mainittu ongelma näkyi selvemmin vielä, ja ensimmäisellä kerralla valuimme ulos viimeisiltä puomeilta.



Kun tämä sujui, teimme hevosille hieman jumppaa, ensimmäisten ravipuomien jälkeen tuli kolme ravipuomia josta ravihyppy ja pääty-ympyrä. Chaina oli hieman laiska tulemaan ravissa esteelle, mikä näkyi ensimmäisellä kerralla ennen puomeja laukkarikkona kun yritin aktivoida ravia. Itselleni on myös vaikea hypätä ravissa kun tuntuu ettei paikkaa ole, ja mukaanmeno on vaikeampaa. Ympyrällä joka kerta viimeisen puomin jälkeen meno oli vähän matomaista kun en tukenut tammaa ulkopohkeella, ja se lähti poikittamaan. Toisella pitkällä sivulla oli vielä puomi, pysty, puomi, 2 askelta, pysty, 2 askelta, puomi, pysty linja. Välit olivat lyhyet, ja tuntui koko ajan että jäin liikaa vetämään kun pidätteet eivät menneet täysin läpi. Valuimme myös ulkoreunaan jatkuvasti tässä, kun en muistanut pitää huolta keskellä olemisesta.



Ai mitkä ulkoavut...
Heti kun itse muistin tukea ulkoota ponia, ei suorana kulkeminen ollut mikään ongelma. Tulimme vielä suoran linjan loppuun kerran. Sisäinen blondi otti jälleen vallan, Chaina nosti väärää laukkaa, ja vasta juuri ennen kaarretta sain sille myötälaukan. Sen sijaan että olisin tehnyt ympyrän ja ratsastanut sen avuille päätin säästää aikaa ja pamauttaa suoraan sisään. No, eihän askel oikein sopinut puomille jonka poni pelasti hyvin pystylle. Viimeinen pysty tuli myös etujalka virheestä alas kun makasin kaulalla, enkä auttanut Chainaa yhtään ahtaassa välissä esteellä jossa ei tarkoituksellisesti ollut maalinjaa. Tulimme linjan vielä uudestaan, ja kas kummaa, kun laukka oli enemmän kuin kaksi askelta ennen estettä valmis oli linjakin parempi. Onneksi keskiviikkona on vielä estetunti ennen sunnuntain kisoja, sillä tarvitsen nyt hieman rutiinia taas parin viikon tauon jälkeen.


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Etelä-Afrikka kokonaisuutena

Tämä on viimeinen postaus tästä lomasta ennen kuin palataan takaisin hevosiin ja normaaliin arkeen. Swazimaasta palauttuamme oli loman "suuret" aktiviteetin suoritettu ja loppu aika olikin enemmän perinteistä lomailua eikä matkustamista paikasta toiseen. Tulimme päivää aiemmin takaisin kun mitä alunperin olimme suunnitelleet, ja tämä päivä oli tarkoitus pyhittää auringonotolle uima-altaalla, päivä olikin sitten loman huonoin ja vettä satoi iltaan asti. Illalla kävimme läheisellä golf-kentällä rangella lyömässä palloa, minä pidin elämäni ensimmäistä kertaa mailaa kädessä ja sen kyllä huomasi. Eipä golf kärpänen vielä puraissut, kyllä ne hevoset ovat huomattavasti enemmän oma juttu. 






Yhden päivän pyhitimme Pretorian tutkimiselle, kävimme läheisessä ostoskeskuksessa mutta sieltä ei tarttunut mitään matkaan sillä merkit olivat pääsääntöisesti samoja kuin täällä, eivätkä hinnatkaan halvempia. Muutenkin ostokset keskittyivät lähinnä sisustamiseen, sillä vaatteita ei kummoisesti edes löytynyt. Kävimme myös paikallisessa Union Buildingissa, mikä toimii lähinnä presidentin linnana, hulppea rakennus oli kyseessä. Rakennukseen ei sisälle pääsyt, mutta piha oli paikallinen nähtävyys mistä näkyi hyvin kaupungin maisemat. Keskusta alueella huomasi hyvin, ettei valkoisia ollut missään muualla kuin autoissa ja muutenkin keskusta oli varsin rähjäistä ja epäsiistiä. 




Viimeinen päivä meni Johannesburgiin tutustuessa. Kävimme paikallisilla ruokamarkkinoilla, jonka jälkeen menimme kiertoajelulle. Tämä oli siitä mukava, että koko kaupungin näki hyvin sekä myös hieman ulkopuolelta. Matkalla kävimme apartheid-museossa, jossa tutustuimme maan historiaan. Kaupunki oli monelta osalta myös parhaat päivänsä nähnyt, ja vaikka uusia rakennuksia oli jonkun verran, oli aivan keskustakin osittain jo autioitunut. Joka korttelissa oli tyhjiä isoja huoneistoja joiden ikkunat oli rikki, ja muutosta ei varmasti ole hetkeen havaittavissa. 

Kokonaisuutena maa oli kuitenkin paljon kehittyneempi mitä etukäteen odotin, ja sainkin kuulla että se on ehdottomasti kehittynein alueen maista eikä sitä voi muihin edes verrata. Oli hienoa että meillä oli auto käytössä ja pääsimme kiertämään ja näkemään myös muita alueita, sekä Swazimaan. Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin Krugerin kansallispuisto, oli hienoa nähdä villieläimiä niin läheltä niiden luonnollisessa elinympäristössään. 

Kaikki nämä ovat takseja johannesburgin keskustassa
Etelä-Afrikan kaksi puolta

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Swasimaa ja ratsastusretki teloitusvuorelle

Krugerin kansallispuistossa oltuamme olimme yhden yön Nelspruitissa josta matka jatkui Swasimaahan. Maa on hyvin vuoristoinen ja kaunis ja viihdyimme siellä yhden yön. Mielenkiintoisia pointteja maasta on se, että sitä hallitsee kuningas jolla on 16 vaimoa. Edellisellä kuninkaalla vaimoja oli 75, ja lapsia 250. Maassa on myös maailman korkein hiv-tilasto, joka kolmannella on sairaus. Tämä ei näkynyt muuten maassa kun siinä, että rajalla oli kaikkialla jaossa ilmaisia kondomeja.

Ensimmäisenä päivänä kävimme maan vanhaa kulttuuria esittelevässä paikassa, jossa oli myös hienot näkymät vesiputoukselle. Täällä esitettiin vanhoja alkuperäistansseja, ja kerrottiin aiemmista asumistavoista. Erityisesti se jäi mieleen, että vaimoja saa ja sai olla kuinka paljon tahansa, mutta vaimo piti ostaa 17 lehmällä. Naisen hinta oli vakio kaikissa tilanteissa.



Toisena aamuna oli vuorossa ratsastusretki paikallisessa riistapuistossa. Vaelluksen kesto oli 4tuntia, ja kohteena oli paikallinen teloitusvuori, joka ei tosin enää sillä nimellä ole. Vuori on saanut nimensä siitä, että ennen kuin maassa oli vielä kuolemanrangaistus, tiputettiin vuoren huipulta syylliset. Vetäjän lisäksi retkellä oli poikaystäväni ja hänen isänsä, jotka kummatkin ovat hevosen selässä olleet kerran.

Yllätyksekseni ravasimme ja laukkasimme myös hieman maastossa, ja miehet yllättivät minut erittäin positiivisesti tasapainollaan. Huomattavan paljon huonompia suorituksia olen nähnyt, sillä nyt ei kertaakaan näyttänyt edes siltä että kyydistä meinattaisi tippua vaikka tasapaino hieman hukassa olikin. Toki hevoset olivat kilttejä ja rauhallisia, mutta varsin mallisuoritus miehiltä!


Vuoren huipulla


Maisemat olivat aivan mielettömät kun kapusimme ylöspäin vuoren rinnettä, ja voi kyllä kehua myös varmajalkaisia hevosia. Oli pitkästä aikaa outoa olla hieman pienemmän hevosen kyydissä, omalta ratsultani kokoa oli noin 160cm. Retki oli hyvin suunniteltu, ja muutaman kerran talutimme hevosia jyrkempien kohtien ohi. Ennen vuoren huippua jätimme hevoset niille tehtyihin tarhoihin ilman varusteita lepäämään, ja kävelimme loppumatkan huipulle, mikä olikin erittäin jyrkkä. Huipulla ei tosiaan tehnyt mieli mennä liian lähelle reunaa, niin jyrkkä oli seinämä alaspäin. Eväät, ja erityisesti vesi maistui hyvin kun ilma oli 30asteinen, ja paluumatkan menimme rauhallisemmassa temmossa.

Hevosten selästä pääsi todella lähelle eläimiä, sillä eläimet eivät pelkää ihmisiä samalla tavalla kun näkevät hevoset. Loppupäivä menikin autossa Pretoriaan takaisinpäin ajellessa, sillä matkaa oli kuitenkin 400kilometriä. Oli hauska käydä näkemässä toiselta puolelta maailmaa hevoskulttuuria, ja näin äkkiseltään voi ainakin todeta että paikan hevoset oli hyvin hoidettu. Kaviot olivat siistit, jokaisella omat nimikoidut varusteet ja hevoset tyytyväisen oloisia.

Vaelluksella poimimme puista guava-hedelmiä


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Krugerin kansallispuisto

Etelä-Afrikassa on viihdytty nyt reilu viikko, ja palasimme takaisin Pretoriaan loppulomaksi. Muutaman postauksen verran ajattelin pitäytyä reissun teemoissa ennen kuin paluu arkeen koittaa. Krugerin kansallispuisto ansaitsee oman postauksensa jo pelkästään kuvamäärien perusteella, sillä kahden ja puolen päivän aikana niitä kerääntyi lähes 1000 kappaletta, joita on kovalla kädellä karsittu pois tässä viime päivinä.








Meillä on oma auto käytettävissä mikä helpottaa paljon, sillä kansallispuisto on valtava eikä siellä voi kun autolla mennä. Porteista sisäänpäästyämme alkoi samantien näkyä eläimiä tiellä ja sen vieressä. On täysin tuurista kiinni mitä näkee vai näkeekö mitään, meillä selvästi paras päivä oli viimeinen aamupäivä jolloin näimme harvinaisimmat eläimet.





Puistossa on öisin kiellettyä liikkua, ja kaikkien majoitusalueiden portit sulkeutuivat kuudelta jonka jälkeen vietimme yön omissa majoissa. Olimme yöt eri paikoissa ja oli mukava nähdä eri puolta Krugerista, sillä eläimiä oli aivan eri tavoin pohjoisessa ja etelässä. Alkuun sarvikuonot olivat todella harvassa, ja loppureissusta niitä näkyi aivain kaikkialla. Mahtavin kokemus oli silti ehkä päästä noin puolentoista metrin päästä leijonalaumasta aamulla. Niillä ei ollut mitään kiirettä siirtyä pois autojen tieltä, siinä ne tyytyväisenä makoilivat eivätkä olleet milläänsäkkään avoinaisista auton ikkunoista.






Toinen ehkä hienoimmista hetkistä oli nähdä leopardi, ne ovat harvinaisia ja monet eivät näe niitä vaikka ovat vierailleet kymmeniä kertoja puistossa. Elefantteja ja kirahveja näkyi paljon, ja välillä sai odottaa pidempäänkin että lauma ylitti tien aivan auton edestä. Viimeisenä aamuna kävimme vielä erikseen vedetyllä aamusafarilla ennen kuutta, ja oli hienoa saada eläimistä lisätietoa vetäjältä. Vaikka kuinka paljon on nähnyt aiemmin eläimiä eläintarhoissa, on aivan erilainen olo nähdä ne vapaana sulassa sovussa luonnossa ja katsoa niille ominaista käytöstä.