keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Laakso 28.6 Saako kuskille antaa rauhoittavia

Eilen meillä oli Laaksolla extempore kisat, kun huomasin maanantai iltana kutsun. Päätin ilmoittautua kisoihin vaikka hyppyjä ei ollut alla kuin kerran tauon jälkeen. Tämä sen takia, että seuraavat kisat ovat vasta heinäkuun puolenvälin jälkeen kun olen seuraavat kolme viikonloppua kiinni enkä pääse kisoihin. Tarvitsen itse vielä paljon rutiinia, jolloin jokainen rata on itselle tärkeä. Luokkina olivat tutut 100cm ja 110cm, sillä 90cm tuntuu niin pieneltä etten nähnyt järkeä hypätä sitä, ja ratsastan aina toisessa luokassa paremmin sillä olen itse rennompi.



Verryttelyssä Chaina oli heti kiva, tosin alkuun lähes kaikki jännitti toista. Hypyt olivat kuitenkin hyviä, poni oli rento ja käytti itseään hyvin. Okserille ei askel meinannut löytyä niin hyvin ja otin sitä helposti liikaa taakse. Radalle lähdin kuitenkin tyytyväisenä, sillä Chaina oli normaali oma itsensä ja hyppäsi hyvin. Ensimmäiselle esteelle se meinasi hieman lähteä ja poikitella, itse menin lukkoon enkä tehnyt selässä mitään, keskityin vain siihen että ohjaan tolppien väliin. Tuloksena puomi alas jonka jälkeen rata jatkui ristilaukassa. Olin jotenkin aivan lukossa selässä, enkä edes lähtenyt korjailemaan laukkaa vaan keskityin vain nyppimään kohti seuraavaa estettä. Hyppy oli kuitenkin ihan hyvä, ja siitä tuli sujuvat askeleet linjan jälkimmäiselle osalle. Kaarre meni taas ristilaukassa kun olin niin jännittyneenä selässä enkä keskittynyt mihinkään. Linjalle hieman pienesti sisään, välissä laukka pois ja yksi askel liikaa väliin. Sarjaväli oli pitkä, reilu 12m jonne olisi pitänyt tulla reilusti sisään, mutta nypin taas ja tulimme sen kolmella. Kaarre taas räpellystä, ja tällä kertaa ilman paikkaa liian kaukaata ponnistus. Nyt muistin kuitenkin ratsastaa välissä ja jälkimmäinen okseri linjasta meni hyvin.

Chaina tsemppaa kun pitää hypätä liian läheltä kuskin tunaroidessa

Perusrata loppui tähän, mutta arvosteluna oli special luokka jolloin uusinnan sai mennä halutessaan. Lukuunottamatta viimeistä okseria paikat olivat jo parempia, mutta laukan korjaamisessa vielä paljon tehtävää. Olo oli radan jälkeen epätoivoinen, en muista koska olisin viimeksi ratsastanut yhtä huonosti ja jännittyneenä. Sydän hakkasi hulluna ja jalat tärisivät. Pohdin seuraavaan luokan starttia, mutta totesin sen olevan itselleni hyvä jotta saisin hieman edes ratsastettua. Tuloksena 4vp radasta, ja mielettömät kiitokset Chainalle kun pelasti kuskin enemmän kuin tarpeeksi.


Verryttely sujui jo huomattavan paljon rennommin, ja lähdin sisuuntuneena radalle. Ykköselle tuli heti hyvä tie ja hyppy, jonka jälkeen en muistanut lähteä korjaamaan laukkaa. Linja sujui ongelmitta, ja seuraava kaarrekin jo paremmin. Nyt väliin meni sujuvat kuusi askelta, sillä muistin ratsastaa eteen. Kaarre oli myös sujuva, mutta sarjalle epäröin jälleen ja otin liikaa laukkaa pois jolloin väliin tuli taas kolme askelta. Loppui radasta meni ihan hyvin, ja pääsimme virallisesti uusintaan. Siinä kympiltä tuli takajalka virhe kuin olimme hieman lähellä, ja tuloksena lopulta 0-4. Sijoituimme kuitenkin sillä toiseksi, ja poni voitti Krafftin tuotepalkinnon itselleen.


Toisen luokan tulokseen olen tyytyväinen, sillä nyt muistin jo ratsastaa enkä vain matkustaa selässä. On jännä huomata, miten näinkin pieni tauko saa itseltä rutiinin täysin pois ja jännityksen aivan eri lukemiin. Nyt ei muuta kuin paljon treeniä itselle, ja kisoja jotta jännitys taas katoaisi ja selässä pystyisi ratsastamaankin. Ei yhtään haitannut päivän jälkeen että kisat venyivät, sillä tallilla taivas oli vielä todella kaunis ja ponin voittama palkinto erittäin hyödyllinen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti