maanantai 31. lokakuuta 2016

Hästbacka 30.10 Kuskia voi rankaista ja kunnolla

Eilen vuorossa jälleen kotikisat ja kyllä illalla ärsytti oma typeryys. Chaina oli heti alussa varsin pirteä, muunmuassa ulkona kentällä kävellessä sieltä piti lähteä pois kun se rupesi niin paljon hyppimään ja pomppimaan etten halunnut ottaa riskejä että mitään tapahtuisi. Verryttelyssä käytös oli jo asiallista, mutta Chainaksi energiaa oli selvästi normaalia enemmän ja sitä sai pitää hyvin tuntumalla ettei vauhtia tullut liikaa. Kuitenkin ongelmaksi tuli perinteinen virheeni ja rupesin nyppimään turhia ylimääräisiä askeleita kohti esteitä.

Kaikki kuvat Nea Levonius




100cm radan pääsin aloittamaan hyvässä rytmissä ja paikka löytyi hyvin. Kaarteessa tuli hieman pompuilla olevia vaihtoja mutta lopulta sain myös myötälaukan ja kakkoselle tulimme myös hyvässä rytmissä. Kolmonen ja nelonen olivat linjalla välinä 22m ja sain siinä ratsastaa hieman eteen jotta paikka osui hyvin. Tämän jälkeen tuleva kaarre yllätti minut, vaikka kävelyssä tiesin kaarteen olevan tiukempi tuntui se selkään paljon tiukemmalta ja tuli hieman pussin suuksi mutta paikka oli hyvä. Seuraavassa kaarteessa tein perinteisen  toisen virheeni, paikka oli juuressa ja ponnistaessa lähdin makaamaan kaulalle enkä tukenut pohkeella jolloin puomi tuli mukaan. Kyllä ärsytti, täysin oma virhe joka kostautui. Välissä lisäksi en muistanut ratsastaa heti tarpeeksi eteen ja otin liikaa kaarretta jolloin askeleita tuli yksi liikaa 23m linjalle mutta nyt ponnistaessa painopisteeni oli paremmin sekä jalka tuki hevosta. Viimeinen sarja sujui hyvin ja tuloksena 4vp. Tässä kohtaa ärsytti sillä puomi oli juuri samanlainen virhe mitä olen tehnyt varsinkin alkukaudella paljon, mutta viime kisoissa olen muistanut tukea Chainaa jolloin lähellä ollessa ei ole tullut puomeja.

110cm radalla ykköselle löytyi jälleen hyvä paikka ja pomppu vaihtoja tuli edellistä vähemmän. Kakkosella olimme juuressa mutta edellisluokasta oppineena jalka oli tukemassa hyppyä jolloin Chaina ponnisti skarpisti. Kaarre sujui nyt myös myötälaukassa ja linja onnistui kun muistin ratsastaa heti eteen, tosin trippeli hypättiin oikeasta laidasta mikä hankaloitti tietä seuraavalle esteelle. Kaarevalla linjalla tein jälleen saman virheen kuin viimeksi ja askeleita tuli yksi liikaa. Uusinnan ensimmäiselle paikka oli huono, mutta nyt sain ratsastettua sen kaukaa jolloin rytmi jatkui hyvin esteen jälkeen. Tämän jälkeen tapahtuikin radan tyhmin virhe kuskilta, ja vielä kolmansissa kisoissa peräkkäin. Käänsin esteelle sisäohjalla ja jäin paino sisälle jolloin Chaina pääsi valahtamaan pois esteeltä. Loppuradasta ei ole oikestaan sanomista, linja onnistui lopulta viideltä ja Chaina suoritti hyvin. Tuloksena 0-4vp.




Ärsytyksen määrää omaan tekemiseen on vaikea kuvailla. Se, että tein niin kerran Ypäjällä oli vielä anteeksi annettavissa sillä silloin tilanne yllätti minut. Ainossa se vielä menetteli vaikka ärsyttikin kovasti, mutta nyt on tekosyyt loppuneet täysin. Joka kerta olen ottanut syyn täysin itselleni mutta nyt tilanne on vielä aivan erilainen. Kun se on käynyt aiemminkin, kuten läheltä olevat puomit pitäisi itse osata jo kiinnittää siihen huomiota ja varmistaa ettei niin pääse tapahtumaan. Vielä enemmän ärsyttävämmäksi tästä tekee sen että Chaina on ollut viime aikoina todella kiva ja hyvä hypätä ja sitten mokaan tilanteet itse. Onneksi on vielä parit kisat tällä kaudella jos vaikka saisin ne korjattua jossakin kisoissa.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Yhdessä vai yksin?

Tämä aihe jakaa ihmisiä paljolti, eikä siihen ole oikeata vastausta. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee itselleen ja hevoselleen, mutta ajattelin avata omia näkemyksiäni siitä ovatko hevoseni yksin vai laumassa ulkona. Voisin pohjustaa tätä sillä, että aikoinani aina ajattelin että ainoa hyvä tapa on pitää niitä kaverin kanssa sillä hevonen on laumaeläin, mutta vuosien varrella olen joutunut muuttamaan näkökantaani. Usein kuitenkin taustalla on ollut ajatus siitä että parhaimmat hevoset tarhaavat yksin jotta riski loukkaantua vähenisi.

Tara tarhasin aina kaverin kanssa, laumassa oli usein kolme hevosta; kaksi tammaa ja yksi ruuna. Nämä tulivat äärimmäisen hyvin toimeen keskenään, tuona aikana ei kertaakaan tarvinnut pelätä että yhteydenottoja tulisi ja loimetkin säilyivät ehjänä. Tara oli laumassa pomon paikalla mutta ikinä en nähnyt sen potkivan tai hyökkivän muita kohtaan ja muutenkin tuolloin tallilla suurinosa hevosista tarhasi muiden kanssa ongelmitta. Tuohan on se ideaali tilannne, ainakin itselleni, hevoset tulevat täysin ongelmitta toimeen ja saavat olla isossa tarhassa jossa mahtuu liikkumaan.




Vivanin tullessa oli ajatus antaa sillekin tarhakaveri. Toisin kuitenkin kävi. Yritimme useampaan kertaan laittaa sitä eri hevosten kanssa laitumelle, mutta tulos oli aina sama. Heti kun toinen tuli paria metriä lähemmäksi alkoi sarjatulitus toista kohtaan ja toisen ajaminen muualle. Siinä kohtaa kun tallin parhaiten toimeentulevat hevoset oli yritetty ja joka kerta tuloksena rikkoutuneet aidat ja pelko siitä mitä toiselle käy piti yrittäminen luovuttaa. Siitä päivästä asti Vivan tarhasi yksin, ja tarhojen välissä piti olla vielä tyhjää tilaa sillä muuten se yritti hyökätä kimppuun jos välissä oli vain aita. Ikinä en noissa tilanteissa pelännyt sitä mitä Vivanille tapahtuisi, se oli niin nopea väistämään muita mutta pelkäsin muiden puolesta mitä oma hevoseni heille aiheuttaa. Vivanhan oli muutenkin äärimmäisen kiukkuinen muita hevosia kohtaan, ratsastaessa jonkun tullessa liian lähelle se potki heti kohti tai muiden haistellessa sitä rupesivat jalat heti huitomaan. Kuitenkin ainoa hevosista joka on loukannut itsensä kunnolla on Vivan riehuessaan yksin tarhassa, tuloksena hiusmurtuma ja leikkaus. Ei siis voi sanoa että yksin oleminenkaan suojaisi aina vaikka toki sillä voi välttää riskejä. 

Battro tarhasi aiemmin yksin sillä vanhalla tallilla oli pienet tarhat joihin ei mahtunut kuin yksi hevonen. Kesällä se sai kuitenkin laitumelle kaverin ja ne tulivat heti toimeen keskenään. Muuton seurauksena halusinkin saada Battron isoon tarhaan johon ehtona oli toinen hevonen. Tätä ei tarrvinnut kahta kertaa miettiä, ja Battro nauttikin siitä suunnattomasti kun löysimme sopivan kaverin seurauksi. Ensimmäisellä yrityksellä toiset paljastuivat liian pomotteleviksi eikä Battro päässyt liikkumaan tarhassa, mutta seuraava yritys toi pojista parhaat kaverit. Leikkikaveri ulkona rauhoitti sitä muutenkin paljon ratsastaessa mikä oli positiivista. Mielenkiintoista tässä oli huomata, että kesän aikana Battro oli hetken yksin isossa tarhassa jolloin pöllöily lisääntyi huomattavasti taas. Pelkkä iso tarha ei innostanut ja saanut sitä liikkumaan samoin kuin kaveri. 




Chainan kanssa lähdin heti ajatuksesta että se saa ulkona kaverin. Alku sujuikin todella hyvin, mutta kavereiden muuttaessa piti löytää uusi seuralainen. Tämä ei ollutkaan enää niin helppoa, ja piti kokeilla useita yrityksiä ennen kuin sopiva löytyi. Tässä kohtaa jouduin jo itse välillä pohtimaan onko touhussa järkeä ja kestääkö hevonen ehjänä kun Chaina oli täynnä puremajälkiä ja kaveri vaati tikkejä, mutta sopivan kaverin löydyttyä se palkitsi heti. Chaina ja nykyinen kaveri saattavat villitä toisiaan minkä kerkiävät kun näkevät mörköjä, mutta samalla osaavat ottaa myös rauhassa. Vaikka tammat vetävät kamalaa pukkilaukkaa ympäri tarhaa ei mitään ole sattunut, ja kummatkin selvästi nauttivat olostaan. Mielenkiintoista on myös se, että kaikki keiden kanssa Chaina on parhaiten tullut toimeen ovat olleet nuoria, nykyinen kaveri on 5-v ja aivan samalla tasolla tammat henkisesti ovat. 

Haluankin pitää mielummin hevosia kaverin kanssa sillä ne ovat laumaeläimiä ja nauttivat toistensa seurasta. Jokainen hevonen on kuitenkin huomioitava yksilönään, ja välillä paras ratkaisu on pitää niitä yksin. Itse olen mielummin valmis ottamaan riskin siinä että hevonen voi loukkaantua ulkona riehuessaan, sillä se voi loukkaantua muutenkin. Pahimmat ongelmat ovat tulleet itselleni silloin kun hevonen on tarhannut yksin, yksi iso loukkaantuminen ja toisen hevosen muuttuminen hyvinkin villiksi. Ja on tallillamme myös niitä parempia hevosia jotka tarhaavat muiden kanssa, ihan 140- tasolla kisaavat ovat osa laumassa ja riehumassa muiden kanssa. Itselleni on tärkeämpää nähdä onnellinen hevonen joka nauttii olostaan kuin onnellinen omistaja joka pyrkii hieman minimoimaan riskejä tarhaamalla yksin. Toki järkeä käyttäen.







maanantai 24. lokakuuta 2016

Itsensä voittamista

Chaina on ollut muutaman viime päivät jälleen todella mukava ratsastaa, joka kerta on pystynyt jatkamaan siitä mihin viimeksi on jääty. Itselleni on tullu jälleen sama ongelma mikä minulla oli aikoinaan Taran kanssa ensimmäisellä satulalla, takapuoleni hiertyy ratsastaessa. Näin ei ole tapahtunut pitkään aikaa, en tiedä onko sitten syynä talven kuiva ilma mutta nyt joudun ratsastamaan välillä laastari pakaroissa. Sen takia tänään päätinkin mennä aivan kevyesti kun harjoitusravi satulassa ei liiemmin innostanut. Verryttelyn jälkeen päätin päästää Chainan ensimmäistä kertaa maneesiin irti, tosin eipä se siellä paljoa juossut ennemmin hölkkäili tyytyväisenä menemään. Ja mihinkäs sen olisi tarvinnut juosta, niin paljon se ulkona riehuu. Kuitenkin loppukäynneiksi keksin mennä selkään takaisin, mutta en jaksanut enää satulaa laittaa selkään.

Chainalle tämä oli lähes varmasti ensimmäisiä kertoja ilman satulaa sillä en usko että sillä on tehty niin Saksassa. Itsehän olen viimeksi ollut ilman satulaa ratsastamassa lähes kolme vuotta sitten, kerta jolloin tipuin Battrolta ja mursin selkäni. Sen jälkeen kyseinen talli kielsi minulta sillä ilman satulaa selkään menon eikä siihen todellisuudessa ole tullut edes tarvetta sillä koen etten kunnolla pysty ilman satulaa edes ratsastamaan.


Ei minua oikeastaan yhtään jännittänyt mennä selkään ilman satulaa enkä ole edes ajatellut että siitä mitään pelkoa olisi tullut. En sitä toisaalta ole tehnyt juuri sen takia että koen että se on ollut aiemminkin aina satunnaista vapaa päivien hömpöttelyä. Nyt hetki oli kuitenkin sopiva ja mikäs siinä kuin Chainan selkään. Chainalle tämä ei ollut mikään ongelma, hieman se ihmetteli selkään menoa mikä ei niin korkealle ollut aivan helppoa. Mielenkiintoista oli kuitenkin itselleni se, että selässä ollessa tuli heti epävarmempi olo kun ei ollut mitään mihin tukeutua. Kävelinkin lopulta hyvin pitkään ja vain nautin tunteesta kun Chaina rentona käveli. Lopulta päätin ottaa myös pari kertaa ravia ja täytyy myöntää että ensimmäinen kerta oli varsin henkistä taistelua itseni kanssa. Olin kuitenkin päättänyt että haluan ravata muutamia lyhyitä pätkiä ihan vain itselleni vaikken välttämättä tule taas vuoteen ilman satulaa menemään selkään. Ja niin vain Chaina ravasi tyytyväisenä ja rentona, ja sen selkäkin oli varsin mukava, mikä ei ole ihme pienen ylimääräisen rasvakerroksen takia..

Jännittävintä oli huomata että asiasta oli tullut itselleni pieni epävarmuus takaraivoon vaikken sitä ole kertaakaan tapahtuman jälkeen ajatellut. Chainan kanssa epävarmuus on muutenkin jäänyt huomattavasti taka-alalle enkä muista koska olisin oikeasti viimeksi jännittänyt hevosen selässä. Tuntuu helpommalta hypätä isompia esteitä kuin koskaan mutta kaksi askelta ravia jännitti. Hyvähän se on että näistä päästään yli ja katsotaan milloin tulee seuraava tilanne jossa joutuu voittamaan itseään näin selkeästi.


perjantai 21. lokakuuta 2016

"Pohje sanoo että mennään, käsi sanoo ettei mennä" näin ei paikka ainakaan löydy

Viikon tauon jälkeen torstaina oli jälleen estevalmennus. Harmittavasti minulta jää usein joka toinen valmennus käymättä töiden takia, mutta näillä mennään mitä on. Chaina oli heti alusta taas hyvin menossa eteenpäin ja pyrki jopa hetkittäin itse pyöreämpään muotoon. Hyppäämisen aloitimme pienellä jumpalla josta tulimme seitsemällä askeleella pystylle sen ollessa pieni. Alkuun Chaina oli hieman omissa maailmoissa eikä ollut jumpalla terävimpänä. Tultuamme tätä useampaan kertaan rupesi se kuitenkin heräämään vaikka väleissä ei ollutkaan aivan parhaimmillaan. Tärkeintä itselleni olikin pitää vain käsi rentona eikä auttaa hevosta liikaa väleissä, näin sen oli itse pakko pitää huoli omista jaloistaan.



Tähän tehtävään yhdistimme kaarevalla uralla olevan linjan johon alkuun piti tulla kahdeksan askelta, tosin itse pidin vielä sitäkin enemmän laukkaa kasassa ja askelia tuli yhdeksän. Esteiden noustua kummassakin välissä askelia piti yksi vähentää, jolloin Chainan tapauksessa tärkeintä oli heti ensimmäisen hypyn jälkeen ratsastaa pari askelta eteen jonka jälkeen estettä pystyi odottamaan. Näin se on itselleni paljon helpompaa, sillä muuten kiire tulee esteen lähellä ja joudun ajamaan sen kaukaa hyppyyn jolloin laatu kärsii siitä. Toki näin pienillä se ei ole vielä Chainalle ongelma, mutta tärkeintä olisi päästä tästä heti eroon ja saada oikea tapa takaraivoon itselle.

Videolta näkee ensimmäisen kerran kun askelia tulee kaarevalle linjalle seitsemän, väli tulee juuri sopivaksi ja ennen hyppyä saan vielä tehtyä pienen puolipidätteen jolloin hyppy lähtee paremmassa tasapainossa. Suoralle linjalle tulevassa kaarteessa Chaina helposti vaihtoi suoristuksen jälkeen laukkaa, mutta paikan sain joka kerta tuotua ihan hyvin mistä olen tyytyväinen. Myös tämä linja sujui ongelmitta kun muistin ottaa jalan heti mukaan. Tästä maneesi kausi on itselleni hyvä, halli vaatii ratsastamaan laukkaa aktiiviseksi koko ajan, en voi lähteä vain kuljeksimaan sillä muuten laukka ei etene tarpeeksi. Petra totesikin tunnin jälkeen että paikat pystymme pääsääntöisesti tuomaan jo hyvin, nyt pitää keskittyä kaarteissa ratsastamiseen jolloin esteelle tulo vielä helpottuu.



Otsikossa olikin tunnin keskeisin asia minulle, tosin näin onneksi tapahtui nyt vain kerran. Nähdessäni ettei paikka ole täysin priima rupean usein ratsastamaan jalalla eteen sillä tiedän sen olevan oikea ratkaisu. Kuitenkin viime hetkellä epävarmuus iskee ja otan pidätteen jolloin ajaudumme juureen. Viimeksi Mikon kurssilla pääsin tästä jo hyvin irti, ja se näkyikin kisoissa. Emme tulleet yhtäkään estettä juureen vaan ratsastin jokaiselle jalalla eteen päättäväisesti. Tähän tulisikin oppia, sillä hyppy on aina parempi kun jalka tukee sitä ja laukka etenee ennen estettä sen sijaan että olisimme juuressa ilman vauhtia. Nyt onneksi olen tiedostanut asian ensimmäistä kertaa kunnolla ja pääsääntöisesti olen pystynyt sitä toteuttamaan vaikka näitä epäonnistumisia välillä tapahtuukin. Toinen tärkeä Petran muistuttama asia on se että minun tulisi olla mahdollisimman keskellä satulaa. Usein lähden helposti menemään puolelta toiselle ja kun Chaina ei ole suorin hevonen lähtee se siihen mukaan jolloin lähestyminen ei ole aivan yhtä hyvä.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kesä Ruotsissa, kokemuksia heppatöistä ulkomailla

Vietin kesän 2009 Ruotsissa Satu Liukkosen tallilla. En ole aiheesta paljoa kirjoittanut, enemmin maininnut sivulauseissa. Keksin talvella ennen viimeistä lukiovuotta että haluan kehittyä ratsastuksessa enemmän, ja vaikken siitä ikinä ole ammattia halunnut on kehittyminen aina kiinnostanut. Tara oli tuolloin vielä kohtuun uusi ja kiinnostus ratsastusta kohtaan kasvanut huomattavasti ensimmäisen oman hevosen seurauksena. Ajatus lähteä muualle kiinnosti, ja lopulta tätini ehdotti minulle Satu Liukkosta joka oli hänelle tuttu entuudestaan. Ei muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan hänelle. Jännitys oli kova, mutta hyvin selvisin ja lopulta lähdin kesän alussa Skåneen Kööpenhaminan kautta lentäen. 

Kuvia valitettavasti on todella vähän, sille ne kaikki jäivät edelliselle tietokoneelle
Hevonen jonka olisin ottanut koska vain itseleni
Vivanin kanssa ensimmäisiä hyppyjä Ruotsissa

Kesä oli valtavan opettavaista aikaa, tallilla oli toinen tyttö kanssani ja asuimme yhdessä piharakennuksessa. Välillä meitä oli vielä yksi lisää, ja päivät menivät yhdessä hevosten kanssa puuhaillessa. Päivät olivat samanlaisia, aamulla hevosten ruokinta jonka jälkeen puolet hevosista meni ulos ja aloimme putsaamaan karsinoita. Puolen päivän maissa ulkona olevat hevoset tuotiin sisälle ja loput vietiin ulos. Tallitöiden jälkeen oli hevosten hoitamista, kuntoon laittamista ja ratsastusta iltaan asti. 

Päivittäin pääsin ratsastamaane erilaisia hevosia mikä oli äärimmäisen opettavaista itselle, Kävimme hyvin paljon maastossa hevosten kanssa, maastot olivat valtavat ja pohjat hyviä joten treenaaminen siellä oli helppoa. Lisäksi pääsin usein verryttelemään hevosia kentälle valmiiksi ja ratsastamaan niitä tasaisella paljon. Muutaman kerran pääsin myös hyppäämään, ja osa hevosista oli äärimmäisen hienoja. Erään ruunan olisinkin halunnut ostaa kun sain kuulla hevosen hankinnasta, mutta se ei ollut myynnissä. Kuulinkin että vuoden päästä siitä se myytiin kuusinumeroisella summalla mikä ei alkanut ykkösellä, eli ei hevosta olisi ollut edes mahdollista tuolloin ostaa vaikka se olisikin myyty. Sen sijaan saman hevosen omistaja tarjosi minulle toista tammaansa ostettavaksi, mutta tälle en lämmennyt vaikka tamma olikin todella mukava. Tamma oli helppo ja tasainen, juuri sellainen kun minun olisi pitänyt tuolloin ostaa. Olisi saattanut olla yksi viisaimmista päätöksistä ostaa tuo kyseinen tamma, se nimittäin on Cue-Channan emä Rox Zäta. Olisi saattanut siitä tammasta saada muuten itselle myöhemmin pari varsin hienoa jälkeläistä.




Lisäksi viikoloppuisin oli paljon kisoja, usein yksi jäi kotiin hoitamaan tallia ja hevosia ja muut lähtivät kisoihin apukäsiksi. Oli todella hienoa päästä näkemään hieman isompien kisojen tuntua ja käydä erilaisissa paikoissa. Pelkästään muiden ratsastusta katselemalla oppi aivan valtavasti, ja kisoissa näkyi hienoja suorituksia. Kokemuksena oli hyvä nähdä myös se, mitä ammattilaisen työ ratsastuksen parissa on. Työ oli itselle äärimmäisen opettavaista, ja vaikka päivät olivat pitkiä ei se tuntunut kertaakaan liian rankalta. Etenkin alun jälkeen kun työhön oppi niin hommat nopeutuivat huomattavasti eikä päiväkään aina venynyt niin pitkäksi.



Cue-Channan emä
Ylivoimaisesti paras kokemus tässä kesässä oli se, että pääsi näkemään niin paljon enemmän kuin mitä pelkästään oman hevosen kanssa pääsee kokemaan. Vaikka valmennuksissa ei käynyt paljoakaan, opetti valtavasti jo pelkästään se että pääsi menemään niin paljon erilaisilla hevosilla joista moni oli hyvinkin laadukas. Kesän jälkeen vanhan tallin väki totesikin että istuntani on parantunut huomattavasti vaikken koulusatulalla ja kunnon kouluvalmennuksissa käynytkään. Hyvänä puolena tuossa oli myös se kuinka kesän aikana pääsi itsenäistymään kun ei ollut vanhempia mukana auttamassa eri tilanteisa. Nautin tuosta kesästä valtavasti ja se oli kokemuksena mitä hienoin, mutta samalla myös itselleni varmistus siitä että haluan pitää hevoset vain harrastuksena ja työn siitä erillään. Bonuksena toki tuossa työssä on se kuinka paljon oma fyysinen kunto kasvaa ja pysyy yllä itsestään, muutenkin kun ei tule noin fyysisesti liikuttua niin paljoa vaikka vieläkin teen seisomatyötä. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Entä jos...

Tulin jälleen ajatelleeksi sitä kuinka onnellinen olen kun olen löytänyt tuollaisen hevosen kuin Chaina. Samalla kuitenkin mieleeni tuli ajatus siitä, kuinka paljon olisin voinut kehittyä jos olisin löytänyt tuollaisen hevosen jo aiemmin. Rumasti ilmaistuna, ei olisi mennyt vuosia yhtä paljon "hukkaan" että olisi päässyt tähän tilanteeseen ja kehitysvaiheeseen missä nyt olen. En kuitenkaan voi sanoa että vuodet ovat hukkaan heitettyjä, mutta monelta ongelmalta olisi säästytty jos olisin tehnyt aiemmin erilaisia ratkaisuja. Tätä on kuitenkin turha murehtia, sillä uskon että kaikella on tarkoituksena jotta asiat järjestyivät miten ne nyt ovat.

Tilanne miten Chainan ostoon on päädytty on tapahtunut monen mutkan kautta. Lähdetään liikkeelle siitä kun sain ensimmäisen oman hevoseni. Taran osto tapahtui sattumien kautta, hevosen ostosta ei oltu puhuttu äidin kanssa. Tai toki heppatyttönä aina haaveilin omasta hevosesta ja sen olin ääneen sanonutkin, mutta mitään vakavampaa ei ollut. Taran löytyminen vuokrahevoseksikin oli sattumaa, tätini tallillta eräältä hevoselta oli vuokraaja lopettanut ja omistajalle tätini ehdotti minua sillä tiesi minun haluavan oman vuokrahevosen jonka kanssa pystyisi kehittymään. Tästä alkoikin Taran vuokraussuhde, joka kesti ostoon asti. Nämä vuodet olivat perusta kaikelle, sillä ilman Taraa en usko että hevosta olisi hankittu niin pian. Luultavasti oman hevosen olisin saanut, mutta se olisi tapahtunut vasta myöhemmin kun omat taitoni olisivat karttuneet vuokrahevosen kanssa.



Taran ollessa minulla reilun vuoden tuntui kuitenkin ettei se riitä minulle sillä sen potentiaali oli hyvin rajallinen. Olin keksinyt talvella 2008 että haluan seuraavaksi kesäksi tallille töihin ja tarkoituksena oli ottaa Tara mukaan Ruotsiin Satu Liukkosen tallille. Ideana oli, että pystyisin treenaamaan ja kisaamaan sillä jotta loppukesästä hevonen olisi helpompi myydä, ja sen jälkeen hankkia uusi. Alkukeväästä Taran irtopala rupesi kuitenkin vaivaamaan joten lähdin Ruotsiin yksin ilman hevosta. Tuona kesänä ostimme Vivanin, hienon mutta liian vaikean hevosen. Tosin kaikkea ei voi tietää siitä, kuinka pitkään haasteet hypätessä johtuivat kivusta eivätkä hankaluudesta. Minulla oli tuolloin hyvä kouluvalmentaja, mutta hyvä estevalmentaja puuttui. Tämä on suurimpia syitä miksi Vivan tuli ostettua, kukaan pidempään minua tunteva ei ollut sanomassa että hevonen ei ole minulle sopiva. Tuossa kohtaa olisi pitänyt ostaa hieman vanhempi ja kokenut hevonen, hyvä juniorihevonen, sellainen siis kun Chaina on.

Vivania seurasi Battro jonka kanssa tuli uudet ongelmat. Battron kanssa kuvioissa oli mukana valmentaja, mutta tuolloin ei aivan tullut ymmärrettyä kuinka reaktiivisen hevosen ostimme. Ilman ongelmia Battron kanssa en olisi välttämättä kuitenkaan ikinä saanut päätöstä muutettua nykyiselle tallillemme. Täällä olen ensimmäistä kertaa saanut kunnollisen valmennussuhteen, näin luottamus valmentajaan on, apua saa heti kun sitä tarvitsee, valmentajan keskustellaan tulevan kauden suunnitelmista ja ongelmien synnyttyä päästään heti puuttumaan niihin. Ilman Battron ongelmia en olisi tullut muuttaneeksi ja lopulta sen seurauksena hankkineeksi Chainaa.




Chaina on tullut elämääni monen mutkan, ja hyvin monen tuhlatun euron takia. Kuten aloitin, välillä tulee miettineeksi kuinka paljon pidemmällä sitä voisi olla jos Chainan kaltainen hevonen olisi tullut hankittua heti Taran jälkeen. Toisaalta tilanne voisi tällöinkin olla aivan jotain muuta, ja nyt kaikkien vastoinkäymisten jälkeen osaan arvostaa entistä enemmän sitä mitä minulla nyt on. Vaikka kisamenestystä ja esteillä tason nostamista ei ole vuosien jälkeen tapahtunut, on kuitenkin jokainen hevonen opettanut minulle paljon. Tasaisella ratsastuskseni on kehittynyt huomasti, ja hevosen hoidosta on opittu paljon. Nyt tiedän ainakin sen, että ongelmien syntyessä lähdetään heti etsimään syitä nopeaan käytöksenmuutokseen. Ei ainoastaan oleteta että hevonen vain testaa. Tosin näin ei ole tehty Vivanin ja Battron kanssa aiemminkaan, syitä on etsitty mutta niitä ei ole löydetty jolloin on luotettu siihen että hevonen on vain vaikea. Vasta kun ongelmat ovat todella suuria on lähdetty kunnolla kaivaman kaikki mahdollinen. Tätä pyrimmekin estämään säännöllisellä vuosihuollolla, näin pienemmät muutokset näkyisivät jo aiemmin vaikka hevosessa ei vielä näkyisi muutosta.

Välillä on hauska miettiä sitä missä tilanteessa voisi olla nyt, mutta toisaalta nautin tästä tilanteesta niin paljon etten haluaisi muuttaa mennyttä. Koen että asiani joka elämän kohdalla ovat tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aiemmin, kaikki pohdinta siitä miten asiat tulevat onnistumaan näyttävät nyt hyvältä. Muutto asuntoon on muutaman viikon päästä, poikaystäväni pääsi opiskelemaan Suomeen jolloin etäsuhde loppui viimein, opiskelu tuntuu edistyvän paremmin kuin hetkeen ja minulla on tuollainen hevonen kuin Chaina. Petra käski hankkia hevosen ostoa suunnitellessa hevosen jonka kanssa on kivaa, ongelmia kun saa muualtakin kun hankalasta hevosesta. Nähtävästi kivan hevosen seurauksena myös muusta elämästä tulee kivaa.



torstai 13. lokakuuta 2016

Tulevaisuuden suunnittelua talvea kohti

Hevosten kanssa tulevaisuuden suunnittelu on aina arpapeliä. Usein tuntuukin että heti sen jälkeen kun on sanonut tavoitteet ääneen, tulee hevoselle loukkaantuminen jonka jälkeen kaikki menee uusiksi. Koputetaan nyt äkkiä puuta, ja toivotaan ettei näin käy tällä kertaa.

Kisakausi lähenee hitaasti mutta varmasti loppuaan, ja pikku hiljaa tässä on alkanut tekemään alustavia suunnitelmia loppukautta kohden, miksei jo ensikauttakin vaikka vielä hyvin epävarmoje ne ovatkin. Chainan kanssa olisi tarkoitus saada kisakausi hypättyä "loppuun asti", töiden mukaan jopa joulukuun alkuun. Tähän mennessä olen tällä kaudella käynyt enemmän kisoissa kuin koskaan aiemmin, ja olen nauttinut siitä sydämen kyllyydestä. Huomaan kuinka paljon oma jännittämiseni on helpottanut, ja rutiinia radoilta löytyy vaikka sitä tarvittaisiinkin vielä huomattavasti enemmän. Kisarutiinia ei kuitenkaan saa kuin kisaamalla, sillä vaikka kotona treenaisi kuinka on tilanne aina kisoissa eri.

Kuvia tällä kertaa Battrosta keväältä 2015



Nyt lokakuussa meille tulee pari viikkoa kisataukoa kunnes kuun lopussa on omat kisat. Tästä eteenpäin en ole voinut vielä suunnitelmia tehdä sillä työvuorot eivät ole tiedossa, mutta kalenterissa on kaikki potentiaaliset kisat joihin mennään jos töiltä päästään. Tämä kausi olisi tarkoitus kisata 110-115cm luokkia, jonka alle pienempi luokka. Omia kisoja lukuunottamatta tarkoituksena on käydä 2-tason kisoja sillä näissä on teknisempiä ratoja, ja nimenomaan niiden hyppäämiseen tarvitsen rutiinia. On täysin eri asia mennä pitkiä helppoja linjoja joiden välissä hengähtää, kuin ratoja joissa on huomattavasti enemmän tekemistä.

Kisakauden loppumisen jälkeen Chainalla on vuorossa eläinlääkärin tarkastus, samanlainen kuin meillä oli keväällä. Katsotaan hevonen kokonaan läpi ja taivutetaan, jolloin voidaa tarvittaessa hoitaa ongelmat ennen kuin ne ilmaantuvat. Perinteistä vuosihuoltoa siis jonka tarkoituksena on antaa enemmän kilometrejä tulevaisuutta varten. Jouluna on lisäksi vuorossa rokotus ja raspaaminen, jotta kaikki on kunnossa uutta kautta ajatellen. Joulukuun puolesta välistä olisikin tarkoitus aloittaa kuukauden kestävä hyppytauko sekä muutaman viikon kevyempi ajanjakso jolla Chaina saa levätä hieman enemmän. Ilman liikuntaa sitä ei ole kuitenkaan tarkoitus jättää, vaan kevyellä hölkkäilyllä mennään. Tammikuun puolenvälin jälkeen kelien salliessa olisi tarkoitus taas palata kunnon liikuntaan ja ruveta treenaamaan kohti uutta kisakautta.

Rakkaat jotka kumpikin poistuivat liian pian luotani




Loman jälkeen Chainalla alkaakin kuntokuuri, ja tarkoituksena olisi saada entistä enemmän voimaa hevoseen läpi kehon, ja erityisesti taakse voimaa jotta laukka paranisi. Toivottavasti talvesta tulisi luminen, jolloin pääsisi kunnon hankitreeniä tekemään, sekun on kiva ja helppo tapa hankkia kuntoa ja lihasta. Alkukaudesta olisi tarkoituksena jatkaa 110-luokkia, ja viimeistään ulkokaudelle siirtyessä siirtyä 120-tasolle jos kaikki etenee yhtä hyvin kuin nyt. Tähän toki voi tulla vielä paljon muutoksia, ja mennään päivä kerralla mutta itselleni on mukavampaa jos on jotakin jota kohden mennä ja tavoitella.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Aino 9.10 Kun keskittyy yhteen asiaan, unohtaa toisen

Sunnuntaina vuorossa oli Ainossa kisat, luokkana vain 115cm. Mielelläni olisin hypännyt kaksi luokkaa, mutta pienemmät luokat olivat päivän lopussa jolloin menimme vain aamun ensimmäisen luokan. Toki tämä oli hyvä sen takia että pääsin remonttiin ajoissa, mutta kuten huomasi hyvin oli jännittyneisyyttä ilmassa jolloin toinen rata olisi varmasti tehnyt meille hyvää. Maneesille pääseminen oli meille kuitenkin päivän isoin haaste, Chaina ei millään olisi halunnut liikkua pois kentän luota, ja matkalla harjoittelimme peruuttamista, pohkeenväistöä, pomppimista ja muita mahdollisia liikkeitä välillä lähes seiniin törmäten.




Verryttelyssä Chaina ei ollut hyvä, muttei huonokaan. Itse huomasin kuinka paljon opeteltavaa on taas halliin siirtyessä kun verryttely alueet ovat pienempiä, jolloin rytmin löytäminen on huomattavasti haastavampaa. En saanutkaan Chainaa täysin pohkeen eteen ja hypyt olivat helposti hieman liian lähellä. Chaina kuitenkin hyppäsi skarpisti ja hyvin vaikka paikka ei ollut täydellinen joten lähdin tyytyväisenä radalle. Lähtömerkin saatua otin heti hyvän laukan joka tosin tössäsi nopeasti sillä Chaina katsoi maneesin toista päätyä ja lähes pysähtyä. Olikin hieman haastavaa lähteä radalle kun se tuijotteli kulmaa jonka vieressä ensimmäinen este oli. Laukka oli kuitenkin ihan hyvä ja paikka myös vaikka ponnistus lähtikin hyvin vinoon ja sisäänpäin kääntyen. Siitä johtuen jouduin ottamaan sitä hieman toiseen suuntaan takaisin jotta emme oikaisisi liikaa kaarretta. Olimme hieman juuressa, mutta muistin hypyssä tukea jalalla kuten Mikko neuvoi sekä en mennyt makaamaan kaulalle jolloin puomi pysyi ylhäällä, edistymistä tässä asiassa.

Kolmoselle ei ollut ongelmaa, mutta siitä oli suhteuttu linja neloselle viidellä askeleella kaarevalla tiellä. Tässä olisi pitänyt ottaa enemmän kulmaa sillä tulimme sen hieman suoraan jolloin Chaina hyppäsi esteen aavistuksen vinoon.  Sarjalle tiesin että laukan pitää olla hyvä, sillä se oli okseri-pysty josta suhteutetulla linjalla vielä okserille ja tehtävä alkoi nopeasti kaarteen jälkeen. Lisäksi Chaina tykkää helposti ottaa näihin yhden ylimääräisen askeleen jos en ole itse hereillä ja valmis selässä. Sisääntulo sarjalle olikin hyvä, ja välissä muistin tukea pohkeella jotta tamma lähti hieman terävämmin hyppyyn. Linja sujui hyvin neljällä askeleella suunnitelmien mukaan ja laukkakin vaihtui, tosin sitten useampaan kertaan edes takaisin. Viimeiset kolme estettä olivat myös suhteutetulla linjalla, ensimmäinen hyppy oli hyvä, toiselle paikka oli hieman kaukana mutta olin päättänyt askel määrän etukäteen ja lähdin vaatimaan sitä Chainalta jolloin se teki mitä käskettiin. Siitä vielä neljällä askeleella viimeiselle pystylle jonka hyppäsimme reunasta.



Tässä kohtaa tiesin, että uusinnan ensimmäinen on meille haastava sillä se oli perusradan ensimmäinen jolloin se oli ponista radan pelottavimmassa kulmassa. Heti kaarteesta se lähti puskemaan sisäänpäin, ja tässä kohtaa olin liikaa omissa ajatuksissa jolloin en korjannut sitä ollenkaan. Esteen lähestyessä valuimme vain koko ajan ulospäin, kunnes esteen kohdalla olimme keskellä johdetta. Chaina teki täysin oikein ja stoppasi siihen sillä se ei olisi voinut siitä lähteä hyppyyn. Toisella kerralla tajusin tehdä asialle jotain ja vaadin sitä nurkkaan päin, vaikkei se hyvin onnistunutkaan. Kuitenkin pääsimme yli, tosin hyppy kaatui sisäänpäin. Tämän seurauksena jatkoimme oikealle, enkä tajunnut että menen liian tiukkaa tietä seuraavalle, tuli sitten mentyä tiukin reitti täysin vahingossa kun olin keskittynyt vain edelliseen okseriin. Paikka kuitenkin onnistui hyvin ja loppuradasta ei ollut suurempia ongelmia. Tuloksen 0-6, 2 ylitetystä enimmäisajasta voltin takia.



Niin luksusta kun voi kahviossa lämpimässä syödä ja katsoa kisoja
Ja loppuu vielä kuva kun Chaina järkyttyi kisojen jälkeeen tarhaan päästessään. Laitumella oli tammat ja varsat jotka ovat olleet siellä viimeiset kaksi viikkoa, ja joka kerta tarhaan päästessään se juoksee lähelle puhisten ja tuijottaen niitä..
Positiivista on kuitenkin se, että kerrankin sain ratsastettua kaikki linjat suunnittelemillani askelmäärillä enkä jäänyt nypläämän laukkaa pois. Chaina teki kaiken mitä sen pitikin, puomit pysyivät ylhällä mutta omaa ajattelemattomuuttani en vaatinut sitä uusinnan ensimmäiselle kunnon tiellä. Laukat olivat myös parempia, vaikka ristilaukkaa oli muutamassa kaarteessa. Huomaa jälleen, että toinen rata tähän perään olisi ollut hyvä sillä kumpikin meistä oli kuitenkin hieman jännittynyt, ja vasta uusinnassa alkoi rytmi löytyä paremmin. Mikon ehdottamat kannukset toimivat hyvin, nyt sain tarvittaessa hieman skarpimmat ponnistukset kun paikka ei ollut aivan priima. Lisää ratoja vain kuskille niin muistaa kaiken selässä. Tässä vaiheessa huomaa hyvin, että radan ollessa teknisempi keskittyy vielä paljon tehtävien ratsastukseen kun helpommalla radalla jää helposti seilailemaan väleissä. Hyvä kuitenkin on, että esteet tuntuvat sopivan kokoisilta eikä radalla tarvitse niitä yhtään jännittää, vaikka radan kävelyssä katsoin että olivathan ne jo ihan hyvän kokoisia.