lauantai 8. lokakuuta 2016

Aina ei voi sujua; hevoseni osaa katsoa yläkautta silmiin..

Pitkästä aikaa nyt tasaiselta videota, tosin mikä tuuri on että kun saan kuvaajan paikalle on Chainalla se huonoin päivä. Tosin ainakin tästä näkee rehellisesti sitä minkälainen se on ollessaan hankala, vaikka läheskään kaikkea ei videolla näy. Olen aiemminkin kertonut siitä että sivuohjia käytetään juuri sen takia että Chaina on laukassa haastava. Ravissa niitä ei usein tarvitse, mutta laukan kanssa muotoa on välillä hyvinkin hankala saavuttaa ja kun se rupeaa tappelemaan tuntumaa vasten, jännittyy se ja tämän jälkeen tilannetta on paljon haastavampi saada takaisin hyväksi. Tärkeintä onkin pysyä rentona ja vain jatkaa työskentelyä, sillä oma hermostuminen ja epätoivo vain pahentavat tilannetta.




Torstaina järkytys tuli Chainalle jo siitä kun maneesin väärässä nurkassa oli tolppia, hyvä etten tipahtanut kun se kääntyi täysin yllättäen ilmassa ympäri kun huomasi tolpat. Hetken aikaa niitä pohdittiin ja käveltiin läheltä jonka jälkeen tilanne sen osalta hieman rauhoittui. Verryttelyssä Chaina olikin oikein mukava ja rento, ja vaikuttin hyvin samanlaiselta kuin edellisenä päivänä jolloin oli todella kiva ratsastaa. Käyntien jälkeen alkoi kuitenkin haasteet, se ei olisi halunnut ravata lyhyellä sivulla vaan pomppi ja nosteli laukkaa jääden paikoilleen pomppimaan. Jatkoinkin ratsasmista siirtymisten avulla ja hetken päästä rupesi ravi sujumaan jo ihan kivasti. Maneesissa oli hieman ruuhkaa ollessamme siellä juuri kiireisimpään ilta-aikaan, mutta onneksi maneesi on kuitenkin sen kokoinen että siellä mahtuu hyvin menemään.

Ravin ollessa mukava ja rento, sekä temppuilun unohdettua oli vuorossa laukka. Ajattelin etukäteen että sen ei enää pitäisi olla ongelma, sillä verryttelyssä Chaina oli siinä jo harvinaisen rento, ja nyt olimme saaneet ravissa ongelmat ratkottua. Kuinka väärässä olikaan. Chaina laittoi isoimmat hankaluutensa peliin, nosti pään ylös, selän alas ja lähti pomppien tilannetta pakoon. Näitä ei onneksi ole videolla, mutta sen jälkeisen tilanteen näkee hyvin. Hevonen on pää taivaissa eikä rentoudesta ole tietoakaan. Ajattelin jo että tulen alas selästä ja laitan gramaanit jotta tilanne saataisi nollattua, mutta hetkittäin tuli toivoa paremmasta. Hankalintahan tuossa on se, että nämä jännittymiset tulevat ihan yhtäkkiä, kesken hyvänkin pätkän jonka jälkeen tilanne jatkuu taas normaalina.



Mitään vau-elämystä ei laukasta nyt tullut, mutta toiseen suuntaan oli jo suunta hieman oikeampi. Lopussa Chaina oli jopa yllättävän raskas kädelle mitä se ei vielä kertaakaan tähän asti ole ollut. Perjantaina mentiinkin sitten gramaanien avulla hieman reippaampaa laukkaa, sillä tällaisen päivän jälkeen on mielestäni parempi taas näyttää selkeästi se millaista liikkumista toivotaan. Pyrkimyksenä on koko ajan ajatus siitä ettei apuohjia tarvitse käyttää ollenkaan, mutta tällä hetkellä niihin on hyvä turvautua muutaman kerran viikossa jolloin kaikki sujuu helpommin, joka on kummallekin mukavaa.


3 kommenttia:

  1. Tuo on niin tuttu tunne, olen itse ollut samassa tilanteessa useammin, kuin kerran... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän se on hevosten kanssa, ei voi ikinä tietää minkälainen päivä on tulossa. Toisaalta rasittavaa, mutta toisaalta siksihän tämä on niin mielenkiintoinen laji kun ei voi ikinä ennustaa tulevaa :)

      Poista