perjantai 21. lokakuuta 2016

"Pohje sanoo että mennään, käsi sanoo ettei mennä" näin ei paikka ainakaan löydy

Viikon tauon jälkeen torstaina oli jälleen estevalmennus. Harmittavasti minulta jää usein joka toinen valmennus käymättä töiden takia, mutta näillä mennään mitä on. Chaina oli heti alusta taas hyvin menossa eteenpäin ja pyrki jopa hetkittäin itse pyöreämpään muotoon. Hyppäämisen aloitimme pienellä jumpalla josta tulimme seitsemällä askeleella pystylle sen ollessa pieni. Alkuun Chaina oli hieman omissa maailmoissa eikä ollut jumpalla terävimpänä. Tultuamme tätä useampaan kertaan rupesi se kuitenkin heräämään vaikka väleissä ei ollutkaan aivan parhaimmillaan. Tärkeintä itselleni olikin pitää vain käsi rentona eikä auttaa hevosta liikaa väleissä, näin sen oli itse pakko pitää huoli omista jaloistaan.



Tähän tehtävään yhdistimme kaarevalla uralla olevan linjan johon alkuun piti tulla kahdeksan askelta, tosin itse pidin vielä sitäkin enemmän laukkaa kasassa ja askelia tuli yhdeksän. Esteiden noustua kummassakin välissä askelia piti yksi vähentää, jolloin Chainan tapauksessa tärkeintä oli heti ensimmäisen hypyn jälkeen ratsastaa pari askelta eteen jonka jälkeen estettä pystyi odottamaan. Näin se on itselleni paljon helpompaa, sillä muuten kiire tulee esteen lähellä ja joudun ajamaan sen kaukaa hyppyyn jolloin laatu kärsii siitä. Toki näin pienillä se ei ole vielä Chainalle ongelma, mutta tärkeintä olisi päästä tästä heti eroon ja saada oikea tapa takaraivoon itselle.

Videolta näkee ensimmäisen kerran kun askelia tulee kaarevalle linjalle seitsemän, väli tulee juuri sopivaksi ja ennen hyppyä saan vielä tehtyä pienen puolipidätteen jolloin hyppy lähtee paremmassa tasapainossa. Suoralle linjalle tulevassa kaarteessa Chaina helposti vaihtoi suoristuksen jälkeen laukkaa, mutta paikan sain joka kerta tuotua ihan hyvin mistä olen tyytyväinen. Myös tämä linja sujui ongelmitta kun muistin ottaa jalan heti mukaan. Tästä maneesi kausi on itselleni hyvä, halli vaatii ratsastamaan laukkaa aktiiviseksi koko ajan, en voi lähteä vain kuljeksimaan sillä muuten laukka ei etene tarpeeksi. Petra totesikin tunnin jälkeen että paikat pystymme pääsääntöisesti tuomaan jo hyvin, nyt pitää keskittyä kaarteissa ratsastamiseen jolloin esteelle tulo vielä helpottuu.



Otsikossa olikin tunnin keskeisin asia minulle, tosin näin onneksi tapahtui nyt vain kerran. Nähdessäni ettei paikka ole täysin priima rupean usein ratsastamaan jalalla eteen sillä tiedän sen olevan oikea ratkaisu. Kuitenkin viime hetkellä epävarmuus iskee ja otan pidätteen jolloin ajaudumme juureen. Viimeksi Mikon kurssilla pääsin tästä jo hyvin irti, ja se näkyikin kisoissa. Emme tulleet yhtäkään estettä juureen vaan ratsastin jokaiselle jalalla eteen päättäväisesti. Tähän tulisikin oppia, sillä hyppy on aina parempi kun jalka tukee sitä ja laukka etenee ennen estettä sen sijaan että olisimme juuressa ilman vauhtia. Nyt onneksi olen tiedostanut asian ensimmäistä kertaa kunnolla ja pääsääntöisesti olen pystynyt sitä toteuttamaan vaikka näitä epäonnistumisia välillä tapahtuukin. Toinen tärkeä Petran muistuttama asia on se että minun tulisi olla mahdollisimman keskellä satulaa. Usein lähden helposti menemään puolelta toiselle ja kun Chaina ei ole suorin hevonen lähtee se siihen mukaan jolloin lähestyminen ei ole aivan yhtä hyvä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti