maanantai 28. marraskuuta 2016

Katsaus kisakauteen

Kuten viimeksi Ypäjän kisojen jälkeen kirjoittelin, on kisakautemme saatu päätökseen. Tänään olisi ollut vielä tallillamme kauden viimeiset omat kisat joissa ratkotaan myös seuramestaruus, mutta Chainan ollessa sairaslomalla ja itsekin olin tänään töissä jäivät ne meiltä pois. Kausi oli meillä kuitenkin ensimmäinen kokonainen kauteni ikinä, vaikka olisi se voinut vielä aavistuksen pidempikin olla, sillä 2-tasolla pääsime kisaamaan vasta ulkokaudelle sillä tamman paperit eivät olleet kerinneet rekisteröityä.




Ensimmäiset kisamme hyppäsimme 21. helmikuuta Chainan oltua vain pari viikkoa Suomessa. Luokkina tällöin olivat 80cm ja 90cm, ja arvosteluna clear round. Tämä oli hyvä aloitus meille, sillä hevonen oli täysin uusi eikä ollut tiedossa kuinka se kisatilanteessa käyttäytyy, joten tässä oli hyvä harjoitella kun kotona oltiin ja valmentajalta sai neuvoja koko ajan. Tuloksena tällöin 0-0 kummassakin luokassa ja ruusukkeet, ja onnellisempi ratsastaja kuin hetkeen. Seuraavat kisat meillä oli maaliskuun lopussa omalla tallillamme jälkeen, ja nyt nostimme luokka korkeutta 10cm, 90cm ja 100cm. Tällöin myös tuloksena 0-0, ja vielä sijoitus kummassakin luokassa.

Ensimmäiset ulkokautemme sekä 2-tason kisamme olivatkin seuraavat kisat Riders Inn:ssä vappuna, luokkina 100cm ja ensimmäinen 110cm. Tällöin ensimmäisestä luokasta tuli voitto, ensimmäinen 2-tason voitto ikinä. Tämä taso tuntui meille sopivalta, ja tällä jatkoimmekin kauden loppuun asti. Kesäkuun alussa Chaina kävi eläinlääkärissä ja sai useamman viikon hyppytauon, jonka jälkeen palasimme Laaksolla kisarutiiniin. Tällöin tauko ja hyppäämttömyys näkyivät, ja hyppäsimme silloin meidän siihen mennessä huonoimmat radat, etenkin ensimmäinen luokka oli silkkaa räpinköintiä.





Heinäkuun puolessa välissä hyppäsimme kotona ensimmäistä kerta 105cm ja 110cm, joista jälkimmäisestä luokasta vielä voitto. Sea Horse Weekissä saimme ehkä siihen mennessä yhden kauden siisteimmistä radoistamme, ja 100cm vielä sijoituksen. Kauden huonoimman ja parhaima tuloksen hyppäsimme Ainossa elokuun lopussa, ensimmäisestä luokasta voitto ja jälkimmäisestä luokasta 8vp.

Hallikausi alkoi meillä hyvin Ypäjällä sijoittuen ensimmäisessä luokassa, mutta toisena päivänä liika ahnehtiminen koitui ja uusinassa tuli hylky kun lähdin liikaa kääntämään. Lokakuun alussa Ainossa meille tuli vihdoin kauden ensimmäinen kisa jossa emme sijoittuneet, 15 kisoissa Chaina oli napannut ruusukkeen mukaansa. Tästä alkoi meidän huonoin tulosputki, tein useammassa kisassa saman virheen sekä muita tyhmiä virheitä. Kaudelle tuli kuitenkin mitä parhain lopetus Ypäjällä kun sijoituimme 115cm kolmanneksi.





Koko kauden aikana meille tuli 38 starttia joista yksi oli epävirallinen. Ruusukkeita meille tuli 21 joista yksi tyyliarvostelusta, enemmän kuin mitä olisin itse voinut ikinä uskoa. Näistä 0-0 ratoja oli 23, ja 27 kertaa pääsimme uusintaan. Kerran meille tuli yksi 8vp rata, muuten yhden puomin ratoja oli loput lukuunottamatta radan unohtamista josta saimme vain yliaikaa. Voittoja tuli 8, joista kaksi 2-tasolta. Seurassamme olimme paras 2-tason ratsukko, ja tästä täysi kiitos hevoselle. Kauden ehkä hienoimpina kokemuksina olivat itselleni Ainossa 100cm voitto, Ypäjällä toinen sija, Hangossa sijoitus sekä ehkä yhtenä hienoimpana 115cm kolmas sija. Loppukauden kisat joissa sijoituksia ei tullut menivät täysin omaan piikkiini. Rupesin anehtimaan liikaa uusinnoissa, jolloin oma tasapainoni kärsi liikaa tästä. Toisaalta tämä opetti myös valtavasti, sillä myös riskejä on otettava kisatessa. Alkukaudesta en niitä niinkään uskaltanut vielä ottaa, mutta oman varmuuteni kasvaessa myös nälkä sijoittua kasvoi.




Tärkeimpänä kuitenkin kaudesta jäi rutiini kisaamiseen, sillä loppukaudesta jännitys oli helpottanut huomattavasti. Korkeus tuntui koko kauden sopivalta, loppukaudesta jopa pieneltä mutta toisaalta nyt on kivempi lähteä ensi kaudelle kun on varma olo siitä mitä tekee. Paljon on vielä parannettavaa ensi kaudelle, ja tason noustessa myöskin sijoitusten määrä tulee varmasti laskemaan. Tällä kaudella kuitenkaan en kokenut että tasoa olisi tästä voinut enempää nostaa, ja koen että kausi opetti minulle aivan valtavasti. Kaikki kiitos tästä upeaakin upeammasta kaudesta hevoselle, mutta myös valmentajalle neuvoista, äidille tuesta ja Mikolle ja Emmalle hevosen löytämisestä sekä kaikille kuvaajille eri kisapaikoissa. Niiden ansioista nämä kaikki hetket pystyy muistamaan entistä paremmin, ja toivon todella että myös ensi kaudella kuvaajia löytyy kentän laidalta.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Klinikalla käyty

Perjaintai aamuna oli vuorossa klinikkareissu, sillä halusin katsoa jalan kunnolla läpi ja hyvä niin. Chaina jälleen käyttäytyi hienosti, kuten lähes aina. Jalan turvotus on vähentynyt, se on tippunut alaspäin ja muuttunut pehmeämmäksi kuin mitä oli vielä alkuviikosta. Se ontuu kuitenkin vielä, ja etenkin ulkojalkana ollessaan on huono, sisäjalkana ontuminen on paljon lievempää. Aloitimme nyt katsomalla liikkeen liinassa ja tulos oli sama, sisäjalkana meno oli ok, ei puhdas muttei täysin ontuva kun ulkojalkana hevonen on könkkä.


Jalka nesteen poiston jälkeen
Aristelua jalassa ei ole ollut missään kohtaa, ja jalkaa saa rauhassa painella. Otimme siitä ensiksi röntgenkuvat jotta varmistuisimme kaikesta. Kuvat olivat kuitenkin onneksi puhtaat ja siirryimme ultraamaan hevosta. Jalka piti tosin ensin klipata, ja klipperin päälle laittaessa Chaina näytti siltä että pyörtyy. Tämä unohtui kuitenkin hyvin nopeasti, ja kun jalkaa ruvettiin klippaamaan venyi huuli pitkälle, niin ihanalta vuohisen klippaaminen nähtävästi tuntui.

Ultrakin oli periaatteessa täysin puhdas. Jänteissä ei näkynyt mitään ongelmia, mutta nestettä jalassa oli todella paljon. Diagnoosina  jännetupintulehdus. Nyt päivittäin jalan kylmäämistä, yöksi side jalkaan ja hetki lomailua. Ei mukava uutinen, mutta toisaalta ennuste on todella hyvä ja Chaina olisi muutenkin ansainnut talviloman joka nyt vain tuli hetkeä aiemmin kuin suunnittelin. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn että jalka tulee nopeasti kuntoon tämän jälkeen.

Turvotus perjantaina, nyt turvotus laskenyt jo lähes kokonaan
Kuinka söpö olenkaan <3

maanantai 21. marraskuuta 2016

Voihan jalka sentään

Torstain estetunnista kirjoitinkin viimeksi ja Chaina oli tuolloin mitä mukavin ratsastaa. Perjantaina se sen sijaan oli jopa vielä parempi treenatessamme keskiviikon koulutunnin tehtäviä. Se teki parhaimmat vastalaukat tähän mennessä, ja hetkittäin jopa sitä pystyi hetkittäin taivuttelemaan sisäänpäin. Aiemmin taivutuksista on seurannut laukanvaihto, mutta nyt laukka pysyi hyvin tasapainossa.

Lauantaina sain töihin viestin vuokraajalta että Chainan vasen takanen on turvonnut ja hevonen ontuu. Sunnuntaina pääsin itse tallille, ja siellä odotti jalka tukin kokoisena. Mitään haavaa ei missään näkynyt, jalka ei aristanut tai ollut kuuma, mutta se oli kova kuin kivi. Hetken taluttelin maneesissa jossa pystyi toteamaan että ravissa hevonen on kökkö, eikä jalka kävelyllä lähde yhtään laskemaan. Samaan aikaan maneesissa oli onneksi eläinlääkäri, joten ensijaiset ohjeet saimme heti jalan hoitoon. Paljoa hänkään ei voinut tehdä sillä mitään syytä ei näin selviä. Nyt Chaina on kipulääkekuurilla loppuviikon, jalkaa kylmätään päivittäin, taluttelen sitä hieman ja yöksi se saa vielä kylmän pintelin jalkaan. Jos se ei tällä lähde paranemaan on perjaintaina  meillä klinikalle meno tiedossa. Luultavasti lähdemme sinne kuitenkin jalan näyttämään, sillä tallilta lähtee kyyti joka tapauksessa jolloin matkaan olisi helppo lähteä ja saada varmistus.

Tällä hetkellä epäilys on kova kolaus jalkaan mistä luukalvo on hieman ärtynyt, sillä tämä selittäisi äkkinäisen turvotuksen mikä on paikannettavissa yhteen paikkaan. Tosin kaikki on mahdollista, ja sitä varten haluankin varmistuksen jonka ultralla tai röntgenillä paremmin saa. Tänään jalka oli aivan yhtä tukki kuin eilen, mutta hetken kävelyn jälkeen turvotus pehmeni hieman vaikkei laskenutkaan. Turvvotus on myös paikannettavissa yhteen kohtaan, sillä ylempänä jalka on täysin normaali. Näillä siis mennään, ja toivotaan parasta.




Miten niin paksumpi kuin toinen..

perjantai 18. marraskuuta 2016

"Ongelma on, että jos otat laukkaa liikaa pois se ei enää olekaan notkea iso hevonen"

Torstaina oli jälleen pitkästä aikaa kotona estetunti, ja oli mukava päästä hyppäämään vielä viimeisiä kertoja ennen joulun hyppylomaa. Chaina oli harvinaisen innoissaan ja menossa mikä on aina itselle kiva huomata ettei viikonlopun kisa painanut jaloissa ollenkaan. Aloitimme ravissa tulemaan innarille josta oli neljä askelta pystylle josta toiset neljä pystylle. Heti ensimmäisellä kerralla tamma oli jo ihan hereillä ja menossa, eikä välissä tarvinnut ratsastaa yhtään niin voimakkaasti eteen kuin yleensä ensimmäisillä kerroilla. Tärkeintä oli vain muistaa pitää käsi rentona ja antaa tuke ulkoa jotta hevonen pysyy suorana linjalla.




Seuraavana tehtävänä oli kaareva linja mitä etukäteen "pelkäsin" sillä ensimmäinen este tuli nopeasti kaarteesta jolloin laukka helpoti hieman kuolee ja seuraavalle esteelle joutuu ratsastamaan eteen. Nyt kuitenkaan tätä ongelmaa ei ollut ja muistin joka kerta ratsastaa eteen kaarteesta jolloin viisi askelta seuraaville esteille sai odottaa. Tärkeintä olikin että viimeisen hypyn jälkeen jatkoi suoraan eikä jo esteellä antanut kääntyä mitä meille helposti tapatuu etenkin oikeassa kierroksessa.

Tunnin vaikemmaksi osaksi taisi suurimmalle osalle tullakin maapuomi ennen estetta minkä jälkeen tuli kaksi askelta okserille. Suurimpia syntejäni näissä on että rupean nyppimään turhia ylimääräisiä askeleita jolloin rytmi kuolee ja hypystä tulee huonompi. Petra joutuikin kysymään että tulisinko muka esteille samassa laukassa kuin missä puomeille, eikä vastausta tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kuten otsikossa tuli ilmi, juuri näissä tilanteissa Chainan notkeus katoaa kun yritän ottaa laukkaa liikaa pois ja puristaa sitä liian lyhyeksi. Kun laukkaa taas on enemmän, on se harvinaisen notkea ollakseen noin iso hevonen. Chaina saakin usein hämmästelyjä siitä kuinka helposti se kääntyy ollakseen iso, mutta ilman hyvää laukkaa se ei kuitenkaan siihen pysty ja tätä minun onkin harjoiteltava paljon jotten tee tehtäviä liian vaikeiksi sille. Kuten Petra usein toteaa koulutunneillakin, kun hevonen on iso vaituvat maisemat vain nopeammin ja siihen on totuttava. Se ei tarkoita kovaa vauhtia, mutta pitkillä jaloilla matka vain sujuu nopeammin.



Radalla yhdistimme nämä eri tehtävät ja ensimmäisellä kerralla ei ollut suurempia ongelmia. Kaarevalla linjalla laukka rullasi niin hyvin eteenpäin että väli jäi jopa hieman ahtaaksi, mutta seuraavassa välissä osasin ottaa jo heti pidätteen. Laukka rullasi hyvin jolloin paikat löytyivät eikä vastalaukka aiheuttanut ongelmia. Toisella kerralla rupesin kaarteissa kuitenkin aivan turhaan nypläilemään laukan kanssa jolloin Chaina protestoi sitä heti vaihdoilla ja lähestymisestä tuli oksereille huonompia. Heti kun laukka oli kunnossa ei ristilaukkoja syntynyt ollenkaan samalla tavalla ja hypyt olivat laadullisesti aivan erilaisia, loogista, mutta välillä vain niin vaikea toteuttaa. Olen saanut muutaman kerran kokeilla tallikaverini freejump jalustimia, ja nämä ovat kyllä seuraavana ostoslistalla, niin paljon ne auttavat itseäni hypätessä. Usein lähden nousemaan varpaille hyppyyn ja jalka lentää taakse päin, ja näiden kanssa tuo ongelma on vähenytynyt huomattavasti. Uskomatonta huomata kuinka paljon jalustimet yksinään vaikuttavat ratsastukseen.


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Muistammeko sanoa kiitos

Aihe on mielessäni aina silloin tällöin, ja viime aikoina erityisen paljon sillä kandidaatin tutkielmani liittyy löyhästi myös tähän. Usein valitamme milloin mistäkin kun asiat ovat huonosti, tai ainakin tuntuvat että ovat huonosti. Myönnän itsekin tekeväni tätä liian usein, helposti tulee valitettua että nyt väsyttää, nyt on kiire, nyt ei kerkeä nähdä kavereita, ja mitä tahansa muuta mielessä nyt onkaan. Kuullessamme jollekin tutulle tapahtuvan jotain ikävää huomaamme usein että ehkä meillä ei asiat nyt oikeasti olekaan niin huonosti kun vertaa muihin. Tai näin ainakin itselläni. Juuri kuulin äitini työkaverin kaatuneen työmatkalla ja jääneen auton alle, tuloksena murtunut niskanikama ja leikkaus, hetkeksi taas unohtui valittaa kuinka inhottavaa on kun ulkona on liian kylmä.

Muistamme valittaa kyllä huonoista asioista, mutta ainakin itse olen huomannut kuinka paljon harvemmin kehumme kun meillä menee hyvin. Erityisesti tämä tilanne on itselle silloin tuttu kun meidän pitäisi kiittää toista henkilöä, olemme kyllä iloisia mutta helposti unohdamme sanoa sen toiselle. Oletamme vain että toinen tietää että olemme kiitollisia hänelle. Valittaa muistamme kuitenkin selvästi enemmän jos olemme tyytymättömiä toiseen. Samahan asia on työelämässä, negatiivista palautetta tulee helposti, mutta harvemmin asiakkaat antavat positiivista palautetta.

Kuvituksena tällä kertaa poikaystäväni perheen koira




Sama on rinnastettavissa ratsastukseen. Usein olemme tyytyväisiä valmennuksen jälkeen, mutta silti kiitos jää helposti sanomatta, ainakaan enemmällä ajatuksella. Olenkin pyrkinyt tekemään tähän viimeisen vuoden aikana muutoksen, se ei vie paljoa aikaa, mutta saa minulle hyvän mielen, ja luultavasti myös toiselle osapuolelle. Olen tänä vuonna useampaan kertaan kiitellyt facebookissa valmentajaani sekä Mikkoa ja Emmaa, siitä että olen löytänyt noin täydellisen hevosen, ja siitä että olen saanut sen kanssa niin hyvää valmennusta. Kun työnsä tekee hyvin, siitä on mielestäni ansainnut kiitoksen jonka myös muut voivat kuulla, sillä negatiivista palautetta leviää aina, miksei siis myös positiivista.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata omassa toimissani se, että harviten muistan kiittää äitiäni joka on kuitenkin ollut suurimmassa osassa harrastukseni tukemisessa. Hän ansiostaan Chaina oli mahdollista hankkia, hän on se joka yleensä herää viikonloppuna aikaisin kisoihin seurakseni sekä kuvaa valmennuksia. Jos hän ei pääse mukaan, kiitän kyllä isosti sitä joka tulee mukaani, mutta tärkeimmän tukijan kohdalla kiitos jää helposti sanomatta. Siinä siis tsempin aihe itselleni ensi vuodelle.

Kiitos on pieni sana, mutta sillä voimme saada aikaan paljon parempia vuorovaikutus suhteita muiden kanssa. Tärkeimpänä siinä on kuitenkin arvostus toista kohtaan, sillä osoitamme ettemme pidä toista itsestäänselvyytenä vaan arvostamme mitä hän tekee. Parhaimmat kiitokset valmentajani saavat silloin kun tunti on alkanut todella huonosti, kun sen jälkeen voimme lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, tiedän että minä, hevonen ja valmentaja ovat kaikki työtä sen eteen. Tällöin kiitoksen on ansainnut sekä valmentaja että hevonen, ja yleensä myös tässä kohtaa saa kiitosta valmentajalta siitä että ratsasti hyvin. Tasavertaista siis.

Annatteko te kiitosta lähipiirillenne ratsustuksessa, vai jääkö se vain helposti oletukseksi ja unohtuu?





maanantai 14. marraskuuta 2016

Ypäjä 13.11 Kisakauden päätös

Sunnuntaina vuorossa olivat kauden viimeiset ulkopuoliset kisat, luultavasti myös kauden viimeisset kisat. Tallillamme järjestetään vielä yhdet 1-tason kisat, mutta tällä hetkellä minulla on töitä samaan aikaan joten saa nähdä onnistuuko vuorosta eroon pääseminen. Luokkina olivat tällä kertaa 100cm ja 115cm, ja kisat ja verryttely mukavasti vielä eri hallissa jolloin tilaa oli kunnolla. 100cm verryttelyssä Chaina oli hämmästyttävän rento, ei tahmea muttei myöskään liikaa etenemässä. Se oli todella kiva tasaisella ja täysin ratsastettavissa mitä ei usein hypätessä ole. Sinäänsä mukavaa, mutta toisaalta pidän tärkeämpänä sitä että se etenisi kohti estettä sillä kaikki on silloin helpompaa. Verryttelyssä meillä oli perinteinen ongelma, otin laukkaa liikaa pois okserille jolloin paikat olivat huonohkoja.

Ylimmät kuvat Mari Stendahl-Juvonen



100cm rata on videona hieman huonompi, sillä videokameran muistikortti oli huonosti sisällä eikä sitä kerennyt säätämään joten rata videoitiin kännykällä. Radalle lähdin ajatuksella saada laukka rullaamaan heti alussa, etenkin kun sitä sai ihan kunnolla ratsastaa Chainan ollessa hieman unessa. Ensimmäiselle esteelle löytyi hyvä paikka ja pääsimme jatkamaan pitkää linjaa, tosin välissä sai ratsastaa laukkaa ettei se kuollut. Kakkoselle tuli hyvä hyppy ja sen jälkeen sain käännettyä suunnittelemani lyhyemmän tien kolmoselle. Myös linja kolmoselta neloselle onnistui hyvin kuten myös seuraava neljän askeleen linja. Välit menivät oikeilla askelmäärillä, mutta itselläni oli koko radan ajan olo että jouduin hieman puskemaan hevosta ja pitämään kannusta lähellä kylkeä ettei vauhti hiivu. Sarjalle tulimme ristilaukassa, mutta se ei tuottanut ongelmia. Sarjaa seurasi suhteutettu linja jonka jälkeen ajattelin kääntyä tiukemmin sillä arvosteluna oli A.2.0. Menimmekin okserin sivusta kuten käskin, niin sivusta että potkaisin johteen kumoon huomaten samalla ettei suunnittelemani käännös olisi ollut mahdollista. Viimeiset kaksi estettä sujuivat ongelmitta ja tuloksena 4vp kuskin jalasta, Chaina kun ei puomeihin koskenut. Tuloksissa olimme 14./27. 

Toisen luokan välillä radankävelyn ajan poikaystäväni talutti Chainaa, ja mitä lie sille jutellut sillä hevonen oli huomattavasti pirteämpi ja parempi verryttelyssä. Rytmi löytyi paremmin ja sitä myös hypyt olivat parempia. Radalle lähdin jälleen ajatuksella hakea hyvä rytmi heti alusta, sillä radankävelyssä valmentajan kanssa tuli moneen kertaan esille että tuolla radalla on tärkeä löytää hyvä iso laukka jotta esteille pääsee paremmin kaarteesta. Ykköselle tulikin hyvä laukka, kaartessa tuli ristilaukan kanssa ongelmia mutta suorituksen jälkeen laukka korjaantui. Kakkosella olimme hieman juuressa ja puomiin tuli pieni kolahdus jota käännyin vielä katsomaan. Muistin kuitenkin tukea jalalla ponnistuksessa hyvin jolloin Chaina oli onneksi skarppina. Kolmoselle paikka oli hyvä, mutta askel ennen ponnistusta oli hieman lyhyempi joten hypyssä syöksyin kunnolla kaulalle jotta pääsin isompaan hyppyyn paremmin mukaan.


Super hoitotiimi kuvassa
 Kaarteessa laukka rullasi harvinaisen hyvin eikä laukankaan ollut ongelmia ja hyppy onnistui myös. Pitkä kaareva tie onnistui myös hyvin, yhden pidätteen olisin välissä voinut ottaa enemmän jotta paikka olisi ollut hieman kauempana. Kutoselle pääsimme myös kaarteesta hyvin ja siitä "oikealla" askelmäärällä sarjalle, tosin taas välissä olisi voinut olla yksi pidäte enemmän jotta laukka olisi hieman lyhentynyt ennen sarjaa jonka a-osa kolahti. Kaarteessa ristilaukka oli jälleen ongelma, mutta suhteutettu linja sujui ongelmitta. Näin tuloksena perusradalta 0, ja pääsin lähtemään uusintaan suunnittelemallani tiellä. 

Kiersin kuitenkin toisen esteen jotta kerkesin suoristaa kunnolla estettä, sillä en halunnut ottaa liikaa riskejä viime kisojen jälkeen. Olin pohtinut jo radankävelyssä että kierränkö okserin, ja nyt päätin kiertää sen, sillä kyseinen oikea kaarre on ollut viimeisellä kolmella kerralla se minkä kanssa olen tehnyt virheen. Päätin että tärkeämpää on saada hyvä puhdas rata kuin ottaa riski voitosta vaikka selässä kaarre tuntuikin todella pitkältä. Samaten myös seuraavalle kiersin, sillä suoristuksen kanssa olisi tullut niin tiukkaa ja puhdas rata oli jo niin lähellä. Viimeinen linja sujui ongelmitta ja tuloksena vihdoin 2-tasolla tällä korkeudella 0-0. Sillä lopulta irtosi kolmas sija 34 ratsukosta mikä oli paremmin kuin mitä olin ajatellut etukäteen sillä monessa kohtaa olisin voinut oikaista helposti. Nyt kuitenkin tämä hieman varmempi ratsastus kannatti. Kyllä Chaina ansaitsikin radan jälkeen taputuksia ja herkkuja, niin iloinen ja tyytyväinen siihen olin. Ja kyllähän se oli tyytyväinen palkintojenjaossa, niin se nauttii niistä. 





Ensimmäisen radan jälkeen olin niin pettynyt, sillä jälleen olin itse aiheuttanut täysin radan virheen. Vaikka Chaina ei parhaalta tuntunutkaan teki se kaiken mitä piti ja hyppäsi puhtaasti. Toisen radan jälkeen olo oli äärimmäisen helpottunut ja jalkani ihan tärisivät radan jälkeen selässä, sen verran tuli uusinnassa jännitettyä. Tärkeintä tuossa suorituksessa itselleni oli se, että sain vihdoin ratsastettua radan ilman rikkeitä, sillä viimeisessä neljässä kisassa olen tehnyt toisella radalla jotakin tyhmää ja toisella on taas tullut puomi kun olen parantanut ratsastusta. Täysin tiedostamatta osittain olin ladannut jo itselleni valtavasti paineita, sillä alkukausi meni niin hyvin. Sen takia tämä sijoitus tuntuikin yhdeltä kauden parhaista, ensinnäkin tällä korkeudella, ja lisäksi sain voitettua itseni ja ratsastettua nollan. Hevosta toki suurin kiittäminen tästä, niin hienosti se on suorittanut kisasta toiseen. 


torstai 10. marraskuuta 2016

Lunta taivaan täydeltä

Tällä kertaa kuvapainotteista postausta. Nappasin Chainasta eilen ulkona pari kuvaa ratsastuksen jälkeen, ja oli kyllä jälleen niin nautinto ratsastaa tuolla hevosella. Tunnin teemana oli väistöt ja suorana kulkeminen, meille siis tärkeä tehtävä. Ideana oli mennä mahdollisimman jyrkkää väistöä käynnissä ja ravissa jotta takajalat menevät kunnolla ristiin. Pari kertaa sujui ravissa hyvin jonka jälkeen Chaina hermostui kun ei päässyt hommaa pakoon ja rupesi todella hankalaksi edestä mitä ei ole tehnyt useampaan viikkoon. Hetken päästä pääsimme jälleen yhteiselle aaltopituudelle, ja sen jälkeen koko ratsastus oli jälleen nautintoa vaikka helpolla ei päästy. Loppuun ei voinut kun ihastella kuinka hienosti tamma taas liikkui, niin rentoa, isoa ja ilmavaa ravi oli.

Nyt kuitenkin kuvia, lumeen emme ole vielä päässeet ratsastamaan joten muut kuvat ovat muutaman vuoden takaisia otoksia.

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18

Mikä kuvista on teidän suosikki?