maanantai 7. marraskuuta 2016

Riders Inn 6.11 Radan unohtaminen eikä muutenkaan kummoinen kisapäivä

Sunnuntaina oli kauden viimeisiä kisoja tiedossa kun auton nokka starttasi kohti Hyvinkäätä ja Riders Inn:iä. Luokkina jälleen tutut ja turvalliset 100cm ja 110cm. Aikataulut olin laskenut samoin kun aiemmin, mutta huonosta kelistä johtuen matkaan kului hieman enemmän aikaa ja kisapaikalla tuli varsin kova kiire. Kerkesin kävellä radan jonka jälkeen juoksin jo laittamaan Chainaa kuntoon. Trailerista poistuessa Chaina vielä astui sivuun, mutta onneksi jalat olivat suojattu jolloin mitään vahinkoja ei sattunut. Verryttely oli ehkä elämäni nopein, ja kisamaneesiin päästessäni sainkin lähes jo lähtömerkin. Perinteisesti vielä vuoroa odottaessa kertaan radan ja suunnittelemani ratkaisut mielessäni, mutta nyt siihen ei jäänyt aikaa.




Kun paniikki iskee minuun rupean touhottamaan ja en tee samaan aikaan oikeastaan mitään. Nytkin kävi näin, ja epätoivoisesti lähdin räpeltämään rataa. Ykköselle tuli ihan ok hyppy ja tämä puuttuu videosta. Kakkoselle tuli vielä ihan ok hyppy vaikka linjalle tulikin yksi askel liikaa. Kaarteessa tuli ristilaukkaa mutta koko radan aikana en oikeastaan edes yrittänyt korjata sitä sillä keskittyminen oli jossain aivan muualla. Kolmoselle tuli vielä ihan hyvä hyppy, mutta sen jälkeen pakka hajosi vielä enemmän käsiin. Sarjalle en saanut laukan rytmiä kuntoon ollenkaan, jolloin tulimme aivan juureen. Välissä sentään ratsastin eteen jolloin sarja onnistui hyvin, mutta sen jälkeisellä suhteutetulla linjalla askeleita tuli yksi liikaa ja olimme juuressa.

Kaarteissa yritin vain keskittyä siihen että laukka rullaisi, mutta kun tukea ei edessä ollut oikeastaan ei laukasta tullut kovinkaan laadukasta. Sen seurauksena myös seuraavalla esteellä olimme juuressa, mutta sentään siitä tuleva suhteutettu linja onnistui oikein. Kasille sain vielä ihan hyvän paikan, mutta sen jälkeen jatkoinkin vain ratsastamista kunnes puolessa välissä pitkää sivua tajusin etten muista mikä on seuraava este. Usein tässä kohtaa sentään muistaa mihin piti mennä, mutta nyt minulla ei ollut aavistustakaan mikä oli seuraavana vuorossa. Siirtyessäni raviin yleisöstä sentään huusi joku ystävällinen henkilö seuraavan esteen jolloin pääsin kiertämään lähes koko maneesin esteelle. Siitä vielä viimeiselle esteelle, jonka jälkeen pääsin vihdoin hengittämään. Tuloksena 2vp ylitetystä ajasta, sillä kiertäessäni maneesin en tullut ratsastaakseni omien jälkien yli joten kieltoa ei tuosta tilanteesta tullut. Se häpeän määrä mikä radan jälkeen oli oli sanoinkuvaamaton. Rata ehkä muutenkin tuntui yhdeltä kauden huonoimmista, itse en muuta kuin istunut selässä täysin jännittyneenä ja ohjannut esteeltä toiselle. Chainaahan ei voi syyttää mistään, se teki kaiken niin hyvin kun tuossa tilanteessa voi kuskin ollessa täysin muualla. Syy tähän katasrofiin oli kiireessä, kun juoksin paikasta toiseen paniikissa en missään vaiheessa kerennyt hengittää ja se purkautui lopulta tuohon rataan. Mielenhallintaa siis tiedossa.



Toiselle radalle lähdin ajatuksena unohtaa koko edellinen suoritus ja aloittaa alusta. Verryttelin Chainan kuin edellistä luokkaa ei olisi ollut, ja meno tuntui heti paremmalta. Ongelmana oli että meinasin ottaa laukkaa liikaa pois, mutta viimeinen hyppy okserille oli hyvä ja tiesin että radalle pitää ottaa heti alusta hyvä rytmi. Ykköselle sain heti hyvän laukan ja hypystä tuli hyvä. Kaarteessa laukkakin pysyi paremmin tuntumalla, ja ristilaukka korjaantui nopeasti. Väli tuli oikealla askel määrällä kolmoselle, ja nyt viimeiset askeleet sai jopa pitää tuntumaa vasten. Seuraava linja tuli myös sujuvasti ja laukka rullasi hyvin. Kutoselle laukka tuli ihan hyvin, mutta Chaina otti puomin mukaan. Toki olisin voinut olla paremmin satulassa ja tukea enemmän jalalla, mutta toisaalta samanlaisissa tilanteissa puomi olisi voinut olla myös putoamatta. Siitä otin sarjalle hieman isomman kaarteen ja vaikka paikka olikin ihan hyvä sai välissä ratsastaa hieman eteen ja tukea jalalla. Viimeinen hyppy oli ihan hyvä ja tuloksena 4vp.

Tyytyväisin olen siihen että epäonnistuneen radan jälkeen sain koottua itseni ja toinen rata oli jälleen hyvä. Ensimmäisessä radassa ei ole oikeastaan mitään positiivista osaltani, mutta ikävä kyllä näitä tilanteita tulee aina. Vaikka toisen radan puomi harmittaakin, erityisesti sen takia että olen ihan tyytyväinen tämän radan ratsastukseen, tulee välillä puomeja alas. Nyt kuitenkin muistin erityisesti oikeissa kaarteissa pitää huolen ulkoavuista mikä on kehitystä viime aikojen kisoihin nähden. Ensi viikonloppuna on vielä vuorossa Ypäjän kisat, jonka jälkeen katsotaan pääsenkö vielä yksiin tai kaksiin kisoihin jonka jälkeen Chainakin pääsee ansaitulle hyppylomalle.



2 kommenttia:

  1. Harmi, että eka rata ei oikein sujunut. Mutta tosi hyvä, että sait tsempattua toiselle radalle ja "unohdit" ensimmäisen radan epäonnistumisen, kaikki eivät siihen tosiaankaan pysty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta itseni tsemppaamisesta olen tyytyväinen itsekkin, etenkin kun olen hetkittäin panikoivaa häslääjä tyyppiä :D Tässä ehkä juuri auttoi se että takana on kuitenkin onnistunut kausi ja tieto siitä että hevonen tekee kyllä sen mitä tarvitaan jos vain osaan pyytää. Tyhmiähän tuollaiset ensimmäisen radat virheet ovat, mutta aina niistä sentään jotain opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.

      Poista