maanantai 30. tammikuuta 2017

Viikko juoksutusta

Tällä kertaa perinteisempiä kuulumisia vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Perjantaina Chaina pääsi ravaamaan ensimmäisen kerran, ja siitä lähtien sitä on juoksutettu. Ohjelmassa on nyt viikko kevyttä ravia liinassa jonka jälkeen on paluu normaaliin ratsastukseen. Chainalle ja minulle taisi tulla eri paperit eläinlääkäristä, omissani kun luki että kevyttä ravia juoksuttaen. Chainan versiossa taisi olla pikaisia spurtteja hyppien, pomppien ja laukaten..




Joka päivä meno on kuitenkin rauhoittunut ja ajoittain ravikin pysyy jopa rentona. Eilen pääsimme jopa muutaman kerran tilanteeseen jossa sain sen pidettyä ravissa eikä se lähtenyt tekemään laukkaspurttia, vaikka siitä näkikin että se oli mielessä. Toki näitäkin tapahtui muutama, mutta perjantaihin verrattuna meno oli jo huomattavasti rauhallisempaa. Chainakin on aivan selvästi tyytyväinen kun pääsee edes hieman tekemään töitä, vaikka onkin paljon huomionkipeämpi kuin normaalisti. Se olisi koko ajan tunkemassa syliin ja kerjäämässä rapsutuksia kaikilta ohi kulkijoilta, vaikka normaalisti on tyytyväinen huomattavasti vähempään huomioon.





Kuten videolta ja kuvista näkee olisi myös laihtumiselle tarvetta. Yhtä paha tilanne ei ole kuin marraskuun sairasloman jälkeen, mutta kiloja on silti vielä liikaa. Toivon kuitenkin että rankentuva liikunta auttaisi tässä, ainakin viimeksi se toimi edes hiukan. Vihdoin on löytynyt myös ruoka joka maistuu neidille iltaisin, sillä tähän asti iltapuuron syöminen on ollut hyvin satunnaista. Lese, melassi, mash eivät ole kelvanneet, mutta greenline saa puuron ja vitamiinit uppoamaan hyvin. Ainut vaan että sitä se ei tarvitsisi hyvän heinän takia, mutta onneksi vähäinen määrä saa jo ruuan maistumaan. Ja vielä viime perjantain kohokohta itselle, kandin tutkielma tuli palautettua ja nyt on ajatukset jo tulevissa opiskeluissa!


torstai 26. tammikuuta 2017

Kokoa ympärillesi verkosto joka sopii sinulle

Niin pitkään kun harrastamme ratsastusta niin että hevonen ei ole oma saamme usein lähes kaiken valmiina. Tuo aika on helpompaa kuin oman hevosen kanssa, ei tarvitse pohtia mitä kaikkea vastuuta hevonen tarvitsee ja kaiken pitäisi olla valmiina. Oma valinta perustuu siihen että löytää tallin joka itseä miellyttää, hevoset ja opettaja ovat itselle sopivia. Siinä kohtaa kun hankimme oman hevosen kaikki kuitenkin monimutkaistuu. Tämän jälkeen meidän tulee luoda verkosto ympärillemme, sillä harva, jos kukaan pärjää yksinään hevosen kanssa. Emme voi olla kengittäjä, elinlääkäri ja tallinpitäjä samanaikaisesti.

Omaan hevoseen kuuluu paljon vastuuta, ja tarvitsemme ympärillemme verkoston jotta pystyisimme harrastamaan. Erityisesti jos puhutaan vielä tavoitteellisesti harrastamisesta mitä tämä on minulle, tulee verkostoa vielä enemmän. Kun kyseessä on kuitenkin vain harrastus, vaikkakin tavoitteellinen, on erityisen tärkeää että harrastaminen on kivaa ja hauskaa itselle. Oma hevonen on kallis investointi etenkin jos kyseessä on täyshoitotalli, ja kun siihen käyttää paljon rahaa ja aikaa, tulee siitä saada enemmän takaisin henkisesti kuin sille antaa. Tällä hetkellä minulla on näin, mutta olen joutunut aiemmin myös pohtimaan sitä, saanko tältä lajilta yhtä paljon kuin annan sille.



Siitä kun hankimme ensimmäisen oman hevosen vuonna 2007, on samana pysynyt vain kengittäjä. Tallipaikat, hevoset, valmentajat, eläinlääkärit, tallikaverit ja monet muut ovat vaihtuneet useasti, mutta vihdoin tunnen että kaikki on tasapainossa, ja mikä tärkeintä, minulle sopivat. Se mikä on yhdelle toimiva ratkaisu ei välttämättä ole toiselle sopiva, ja tämän takia on tärkeää oppia tuntemaan itsensä jotta pystyy löytämään itselle sopivan ratkaisun.

Kaikista tärkeintähän tässä on se, että hevonen on itselle sopiva. Ilman hevosta jonka kanssa tekemistä nauttii, ei harrastus voi olla vain mieluinen. Vaikka kaikki muut puitteet ja ihmiset ympärillä olisivat oikeanlaisia, mutta hevosen ollessa itselle väärä ei tästä voi saada kaikkea irti. Etenkin kun kyseessä on yksi hevonen johon käyttää aikansa, on erityisen tärkeää että sen kanssa on kivaa. En kadu pätkääkään Battron ostoa, sillä sen kanssa opin paljon, ja sen kanssa, tai sen takia päädyimme nykyiseen tilanteeseen. Nyt kuitenkin kun olen löytänyt Chainan, huomaan kuinka paljon enemmän kaikesta voi vielä saada kun kaikkea aikaa ei tarvitse käyttää ongelmien ratkomiseen, ja oman rohkeuden nostamiseen. Kehittyminen on paljon nopeampaa, ja koen että saan tästä vielä niin paljon enemmän kun minulla on juuri minulle sopiva hevonen.



Sopivan tallipaikan löytäminen on vaikeaa, ja tallipaikan tulee vastata omia tarpeitaan. Meillä tallipaikan vaihto ratkaisi todella monta ongelmaa, ja suurimmat edut sain siitä itse. Tallipaikan vaihdon mukana lisäksi valmennusasiat kuntoon, mutta myös talliympäristön joka sopii minulle. Hevosten hoidossa minulla ei ole millään tallilla ollut valitettavaa, sillä siitä en lähde tinkimään. Kuitenkin nykyisellä tallilla on monia asioita joita koen itselleni tärkeäksi hevosen kannalta hyvän hoidon lisäksi, isot tarhat, pitkät tarhausajat ja paljon heinää. Se, että hevosella on asiat on hyvin on tärkeintä, mutta omalla viihtyvyydellä on lähes yhtä suuri merkitys.

Nykyään saan apua sitä kysyessä, ja myös muutenkin, mutta saan tehdä päätökset kuitenkin itse. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä välillä apuja ja neuvoja on tullut hieman liikaakin. Kun ohjeita kuinka toimia tulee monta kertaa viikossa, eivät ne enää vaikuta positiivisesti. Avun lisäksi tallin muilla ihmisillä on suuri merkitys omaan viihtyvyyteen, sillä paljon sosiaalisesta ajasta tulee vietettyä tallilla. On ihanaa kun voi luottaa siihen että tallityöntekijöiden lisäksi tallikaverit pystyvät tarvittaessa hoitamaan hevosta jos en itse pääse paikalle.



Erittäin suuri merkitys on valmentajalla, sillä se on edellytys kehittymiselle. Itselle sopivan valmentajan löytyminen ei ole helpoin homma, sillä tyylejä ja tapoja on monia. Sen lisäksi että valmentajan pitää sopia itselle, on tärkeää että se sopii myös hevoselle. Hyvä valmentaja toki pystyy muuttamaan tyyliään hevosen mukaan, mutta hevosiakin on erilaisia. Sopivaa valmentajaa erityisesti esteille etsin todella monta vuotta, sillä jokin asia ei tuntunut ikinä loksahtavan kohdalle. Minulla ei ole resursseja lähteä viikoittain muualle treenaamaan, joten on tärkeää että valmentaja käy kotona. Tallipaikan vaihdon yksi isoimpia syitä oli säännöllinen valmennus, ja valmentajan ollessa lähellä on sitoutuminen kummankin puolelta helpompaa. Treenaaminen on aivan eri tavalla tavoitteellista kuin aiemmin kun hevosen näkee säännöllisesti ja ohjeita saa usein. Tämä on tyyli joka meille sopii, ja kaikkien vuosien jälkeen olenkin onnellinen kun vihdoin löysin sen.

Sopivan verkoston löytyminen on vienyt minulta paljon aikaa, mutta nyt sen löytyessä en voisi olla onnellisempi. On ihanaa että minulla on kengittäjä lähes kymmenen vuoden takaa, juuri hänen kanssaan muisteltiin kuinka paljon aikaa tuostakin on ja kuinka asiat ovat muuttuneet tuosta 16-vuotiaasta hevosen omistajasta. Nykyisen luottoklinikan ja eläinlääkärin löysin vanhan valmentajani ja Battron avulla, ja nykyisellä tallilta löytyi vielä hyvä kotieläinlääkäri. On tärkeää että minulla on ihmiset ympärillä joihin voin luottaa jos epäilen että hevosessa on jotakin vikaa, sillä itsellä ei tarvittavaa tietämystä ole vaikka kuinka haluaisin.

Nykyisen tallin kautta olen löytänyt lisäksi sen kaikista tärkeimmän, eli hevosen, Chainan. Chaina kautta löysin vielä kotivalmentajan lisäksi meille hyvän kakkosvalmentajan, jolloin valmennuksen kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Kun kotona on hyvä valmentaja, on hyvä päästä välillä myös toisten silmien alle joka kiinnittää eri asioihin huomiota (vaikka myös samoihin), ja päästä hyppäämään erilaisia tehtäviä. Ilman hyvää kotivalmennusta vierailevat valmentajat eivät kuitenkaan tuota tulosta, sillä ne vain sotkevat usein lisää kun selkeää suuntaa valmennuksissa ei ole. Tämän takia uskonkin ettei meistä kukaan voi löytää sopivaa verkostoa heti alkuun, sillä ilman muutamia kokeiluita ja epäonnistumisia emme tunne itseämme niin hyvin, ja pysty sanomaan mikä on meille paras tapa toimia. Kun me löydämme vihdoin sopivan tavan toimia, antaa tämä laji vielä enemmän kuin mitä olisimme voineet toivoa.



maanantai 23. tammikuuta 2017

Kun eläinlääkäristä jää huono maku

Olen perjantaista asti pohtinut kirjoitanko tästä, mutta päätin kuitenkin tarttua asiaan. En halua lähteä syyttelemään ketään julkisesti, enkä julkaise nimiä. Koen kuitenkin että asia on tärkeä meille lähes kaikille hevosen, ja muiden eläimien omistajille, ja uskon että monella on ollut elämänsä aikana samankaltaisia tilanteita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun lähden klinikalta miettien että onkohan eläinlääkärin antama diagnoosi aivan oikea. Jokainen eläinlääkäri on ihminen, ja tällöin virheet ovat inhimillisiä. Kuitenkin nyt klinikkareissulla oli useampi asia jonka takia päätin avata suuni. Satunnaisia kuvia Chainasta nyt kuvittamassa tätä kirjoitusta, sillä klinikkareissusta en halua laittaa kuvia julkiseksi.

Lähdimme perjantaina Chainan kanssa klinikalle, tarkoituksena tehdä samanalainen vuositarkastus kuin kesällä. Chainan liikkuminen on parantunut koko ajan, ja se on ollut äärimmäisen hyvä ratsastaa. Tarkoituksena oli katsoa läpi, taivuttaa jalat ja pliistrata polvet. Vuositarkastus on meillä tarkoitus tehdä puolen vuoden välein, näin pystyy heti puuttumaan jos jokin vaikuttaa olevan ongelma. Lisäksi halusin että polvet pliistrataan, kesällä ne piikitettiin sillä lihasta ei ollut tarpeeksi polvissa jolloin piikityksen jälkeen ne vahvistuivat. Ero olikin hyvin selkeä Chainassa ja sen tasapaino parani huomattavasti, ja nyt tarkoitus olisi siirtyä pliistraukseen joka on kevyempi vaihtoehto kuin kortisoni, mutta auttaa lihasten vahvistamisessa.



Ajan varauksen yhteydessä olin kertonut tilanteen, hevosessa ei ole mielestäni vikaa ja kyseessä olisi tarkoitus olla vuositarkastus. Kuten tavallisesti, aloitin kertomalla meistä ja kuinka on sujunut. Eläinlääkäri ei kuitenkaan keskittynyt kuulemaansa, ja pyysi kertomaan uudestaan. Toisella kerroin saman, hyvin menee, mutta erityisesti hypätessä oikeat kaarteet ovat vaikeita. Kerroin että viime kesänä Chainan polvet hoidettiin jonka jälkeen se parani huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt eläinlääkärille ja hän jatkoi kyselemistä siitä mikä on vialla. Sanoessani ettei mikään suoranaisesti ole vialla, vaan halutessani vain katsoa että kaikki on kunnossa hän ravisteli päätään ja kehotti olemaan tekemättä diagnooseja polvista.

Katsoimme Chainan pikaisesti läpi, eikä hän löytänyt siitä mitään vikaa. Tämä on hyvä, mutta ristiriidassa loppu päivään. Polvet eivät hänen mielestään olleet löysät eivätkä yhtään kipeät. Menimme katsomaan liikkumista, enkä kuullut mitä mieltä hän oli liinassa liikkumisesta. Taivutukset tehtiin vain yhteen kohtaan jaloista, vaikka muut eläinlääkärit joita olen käyttänyt ovat aina taivuttaneet sekä ylhäältä että alhaalta. Vikaa ei ollut hänen mielestään missään, ja sanoinkin ongelma olevan laukassa. Katsoimmi laukan liinassa, ja Chaina meni perinteisesti ristilaukkaa kuten aina. Sen jälkeen elinlääkäri päivittelikin suureen ääneen ettei ole hetkeen nähnyt hevosen laukkaavan noin kipeästi, hyvä että se pystyy edes kävelemään puhtaasti.



Chaina oli alkukäynnin hyvin jännittynyt ja juoksi häntä pystyssä, jonka seurauksena vielä pörisi ja hengitti pinnallisesti tutkimushuoneeseen mennessä. Nyt sillä oli myös ongelmia hengitysteissä, jonka totesin  johtuvan jännityneisyydestä, sillä valmennuksien jälkeen se ei ole ikinä noin hengittänyt. Jännitystä tuki myös pää pystyssä seisova hevonen, jonka lihakset olivat kivikovat jännityksestä... Aloitimme tutkimisen polvien ultraamisella, ja sieltä ei löytynyt mitään. Sen jälkeen eläinlääkäri halusi puuduttaa polvet jotta näkisimme paraneeko sen laukka siitä. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, joten ei muuta kuin lisätutkimuksiin. Polvista ja kintereistä otettiin kuvat, joista ei ollut sanomista. Eläinlääkäri otti kuvat avustajansa kanssa, ja tullessani katsomaan kuvia hän kuitenkin ilmoitti että Chainan ristiselkä on niin kipeä että hyvä että sillä on pystynyt ratsastamaan. Säikähdin tästä toki kovasti, sillä päivittäin käyn hevosen läpi painelemalla eikä se ole aristanut ikinä mitään. Eikä kyllä eläinlääkäri alkututkimuksissa huomannut selän aristusta vaikka paineli sen läpi.

Ei muuta kuin lääkitsemään Chaina ensin rauhoituksen saatua. Ensimmäinen rauhoite ei riittänyt eläinlääkärin mielestä jolloin hän antoi lisää. Hetki siitä koko hevonen jännittyi, sai ikäänkuin kokovartalo lukon, ja lähti kaatumaan suorilta jaloilta suoraan kyljelle hidastetusti. Juoksimme äkkiä irrottamaan pään ketjuista, samalla kun kaksi kolme ihmistä juoksi työntämään sitä pystyyn. Kohtaus loppui, mutta rauhoitus oli niin kova että Chainaa tuettiin lähemmäs 20 minuuttia ennenkuin se pysyi pystyssä omilla jaloillaan, samalla kun sitä koitettiin läpsiä hieman hereille. Nyt kun selkä oli lääkitty, kysyin pliistrataanko polvet. Nekin olivat kuitenkin kuulemma niin kipeät että kortisoni oli ainoa vaihtoehto. No nyt on hevonen ainakin hoidettu, vaikkakin oli heti tuolloin hieman skeptinen kaikesta. Ei lopullisen diagnoosin takia, vaan siksi kun mielipide muuttui useampaan kertaan.



Koko ajan eläinlääkärin käytös oli huonoa, kuten totesimme, heti alusta näki että hän oli huonolla tuulella. Epikriisin sain vasta sunnuntaina, kaksi päivää eläinlääkärin jälkeen, eikä siellä ole mitään mainintaa kuinka selkä on lääkitty. Mitään diagnoosia en myöskäään saanut, pelkästään oireen; Chaina on hyvin kipeä. Syy tähän on ristilaukka juoksuttaessa, ulta ja kuvat ovat kunnossa. Mitään mainintaa palpaatiosta ei ole, kuten ei mainintaa että hevonen on taivutettu, eikä myöskään taivutuksen tuloksia.

Haluaisin luottaa tuohon käyntiin ja uskon että Chaina on nyt kunnossa, sillä muuta siitä ei löytynyt. Toisaalta tähän en uskonutkaan, sillä se on tehnyt töitä niin mielellään ja hyvällä asenteella. Säikähdin myös kovasti selän diagnoosista, sillä vaikka kuinka olen yrittänyt tunnustella sitä en ole mitään löytänyt. Perjantain jälkeen olen entistä tarkemmin painellut selkää, mutta en saa mitään aristusta mistään aikaiseksi, Chaina kun nauttii siitä niin paljon että on huuli pitkällä. Eilen pyysin muitakin käymään selän läpi, mutta kukaan ei sieltä mitään löytänyt. Nyt mielessä onkin vain tunne siitä että selkä on luultavasti turhaan hoidettu. Menemme nyt kuitenkin näillä ohjeilla sillä selkä on hoidettu, joten kävelemme viikon jonka jälkeen viikon juoksutamme, josta siirrymme normaaliin liikuntaan.



Olen käynyt kyseisellä eläinlääkärillä muutaman kerran aiemminkin, kaksi hyvää, ja nyt kaksi huonoa kokemusta. Nyt kuitenkin niin moni asia jäi vaivaamaan mieltä, ja teimme äitini kanssa päätöksen että tuonne emme enää mene. Vaikkakaan mitään vakavaa ei tapahtunut, haluan lähteä eläinlääkäriltä niin, että edes tiedän mitä hevoselleni on tehty ja miksi. Tästä edes jatkamme siis Sarin luona käymistä Valkeakoskella. Siellä tiedän minkälaista palvelua saan, näen koko tutkimuksen, kaikki asiat selvitetään minulle, tiedän miksi mitäkin tehdään ja mikä on minkäkin asian tarkoitus. Lisäksi epikriisi on aina hyvin selkeä, ja tiedän tarkasti mitä asioita minun tulee tarkkailla tulevaisuudessa.

Kuten aloitin koko kirjoituksen, olen valmis hyväksymään eläinlääkäreiden tekemät virheet. Virheitä joita tehdään voi olla monenlaisia, ja niitä on tapahtunut aiemminkin minulle. Milloin irtopalaa ei ole nähty kuvissa, tai hevosta on tutkittu väärästä kohtaa. Kuitenkin eläinlääkärin oma käytös vaikuttaa paljon, ja nyt kun se oli huonoa jäi käynnistä kaikkinensa vain huono maku. Olen tyytyväinen että selkä hoidettiin jos se oli kipeä, mutta itsestäni se vain tuntui hieman hakuammunnalta, sillä alkuun hän ei tuntenut kipeää selkää eikä kukaan muukaan sitä ole sen jälkeen tuntenut.

Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia eläinlääkäri käynneiltä?


perjantai 20. tammikuuta 2017

Vuosi sitten näin Chainan ensimmäistä kertaa

Tasan vuosi sitten näin Chainan ensimmäistä kertaa. Olin aamulla lentänyt Amsterdamin kautta Hampuriin josta Emma haki minut kentältä ja lähdimme suoraan katsomaan ensimmäiselle tallille hevosia. Tallin "vintillä" oli sosiaalitilat jossa pääsin vaihtamaan vaatteet, sieltä näkyi maneesi joka oli rakennettu keskellä tallia, mielenkiintoinen mutta varmasti toimiva ratkaisu. Maneesissa minua odotti ensimmäinen hevonen, suuri valkoinen tamma. Minulle kerrottiin sen olevan 9-vuotias joka oli kisannut 130-luokkia ja se tuli suoraan kasvattajalta. Kasvattaja ei kuulemma halunnut sitä myydä, mutta miehen kuoleman jälkeen hevosi oli vähennettävä. Se oli kisannut säännöllisesti, mutta paljoakaan sillä ei oltu treenattu sillä se kuulemma sijoittui ilman sitäkin.





Tamma näytti varsin mukavalta ratsastaa, se ei ollut mikään tasaisin edestä mutta näytti kuitenkin hyvin vastaanottavaiselta. Suuri koko minua hieman hirvitti, mutta ainakaan miehen alla se ei näyttänyt niin suurelta, hieman vain lihasköyhältä. Laukassa se muutaman kerran säikkyi sitä sun tätä, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään tyhmää tai pukitellut mistä olin tyytyväinen. Tamman hyppäämisessä vaikutuksen teki sen tasaisuus, se imi esteelle muttei kertaakaan lähtenyt käsistä esteelle tullessa tai sen jälkeen. Esteitä nostettiin ihan reippaasti siihen nähden mitä muistin Battron kokeilusta, ja se hyppäsi kaiken ongelmitta ilman ainoatakaan pudotusta. Kaikkinensa tamma näytti oikein kivalta ja simppeliltä maasta käsin.

 Selkään mennessä huomasi oikein kunnolla kuinka iso tamma oli, ehkä jopa isoin hevonen jolla olen mennyt. Totuttuani Battroon tuntui tamma tietyllä tavalla paljon hitaammalta, mutta kuitenkin eteenpäin pyrkivältä. Lisäksi se ei ollut yhtä helppo edestä kuin Battro, mutta olo jäi kuitenkin sellaiseksi että työllä tammasta voisi tulla varsin mukava ratsastaa. Etenkin laukassa huomasi hyvin että se ei ollut omaan käteeni helpoin ja tuntui täysin erilaista kuin hevoset mihin olin tottunut. En osaa sanoa mistä se johtui, mutta jokin siitä teki paljon vaikeamman itselleni kuin aiempien hevosieni laukka.




Hyppäämisen aloitimme pienellä pystyllä ja ensimmäiset kerrat olin täysin hukassa. Paikka ei ollut paras, mutta hevonen vakuutti minut sillä kuinka varmasti meni ilman mitään kyseenalaistamista mistään. Vaikka lähdin hieman kaulalle ei vauhti kiihtynyt esteen jälkeen ja hyppy hypyltä oloni varmemmaksi. Estettä nostettiin varsin paljon, mutta luotin siihen että esteiden nostajat tiesivät mitä tekivät. Lopulta este oli varmaan isoin esteeni hetkeen, mutta ei tuntunut selkään yhtään jännitävältä tai isolta mikä vakuutti minut täysin. Juuri edellisenä päivänä olin saanut hypätä vielä eräällä Petran hevosella jolloin sain neuvoksi etsiä hevosen joka jättää yhtä varman tunteen minulle. Jo muutaman hypyn jälkeen pystyin hymyillen toteamaan että tämä hevonen on juuri sellainen mitä tarvitsen.

Kaarteissa minulla oli välillä haaste pitää laukkaa yllä, ja erityisesti tiukempi kaarre oikealle oli haastava kun tamma meni helposti ristilaukkaa, mutta kaikki vain tuntui niin varmalta vaikka tilanne olikin jännittävä. Suuren vaikutuksen minuun teki myös se, kuinka hyvin tamma osasi katsoa paikkoja, vaikka olimme hieman lähellä tai kaukana se lähti täysin varmana hyppyyn. Sen jälkeen kukaan hevonen ei tuntunutkaan yhtä hyvältä, vasta viimeisellä tallilla oleva tumma tamma tuntui yhtä mukavalta.




Toisena päivänä Mikko oli mukana ja näin videota tammasta kisoissa jossa se hyppäsi varman näköisesti. Valitettavasti tätä videota en saanut ikinä, mikä on armi sillä minulla ei ole ainoatakaan kuvaa tai videota Chainasta ennen minulle tuloa. Toisena päivänä oloni oli jo varmempi, ja myös hyppääminen ja paikkojen löytyminen oli helpompaa kun olin päässyt hyppäämään hieman enemmän jo. Esteitä taas nostettiin, mutta varmuus mikä tuon hevosen kanssa löytyi oli uskomaton. Minun ei tarvinnut jännittää että se lähtisi ennen estettä tai sen jälkeen, tai että se pysähtyisi viime hetkellä. Jos 6-vuotiaassa minua epäilytti sen haastavuus tasaisella, oli tumman tamman hyppy selkään isommilla esteillä taas vaikeampi minulle. Chaina ei ollut täydellinen, tai edes lähelle sitä tasaisella, mutta se tuntui siinä kaikista eniten siltä että siitä saisi työstämällä kivan. Hyppääminen sen kanssa puolestan oli helpointa siihen asti, hyppäsin tuolloin ehkä jälkimmäisellä kerralla elämäni isoimmat esteet, mutta ne eivät edes tuntuneet isoilta selkään. Se varmuus mikä minulle jäi noista ratsastuksista oli uskomatonta.

Aamulla olin tuolloin jo Petran kanssa puhunut hevosista ja lähettänyt hänelle videot niistä jonka perusteella hän oli karsinut tumman tamman pois, tai ainakin sen hintaa olisi hänen mielestään pitänyt pudottaa. Mikon mielipide riippui vain omista tavoitteistani, ja lopullisen mielipiteen muodostin vain fiiliksellä ja järjellä. Luotin siihen että vanhemmalla tammalla oli jo enemmän kokemusta ja uskoin sen kanssa tulevaisuuden olevan helpompi. Lisäksi se oli kummallakin kerralla vakuuttanut minut, kun nuorempi tuntui vasta toisen kerran jälkeen hyvältä. Kentällä soitin äidille kertoakseni päätöksestä, ja sen jälkeen sainkin Mikolta puhelua että tammalle voitaisi tehdä jo seuraavana päivänä ostotarkastus tai se menisi parin viikon päähän eläinlääkärin ollessa muualla, ja samalla selvisi että tamma on myös oikeasti 10-vuotias. Nopea puhelu Petran kanssa, ja päätös tamman ostotarkastuksesta oli tehty.

Olin tuolloin aivan varma että tamma ei mene ostotarkastuksesta läpi, sillä sitä ei oltu aiemmin kuvattu jolloin olin varma että sieltä löytyisi jotakin yllättävää. Kuitenkin tamman mentyä Saksan päässä kaikesta läpi ilman huomioita lähtivät kuvat myös Suomeen kahdelle eläinlääkärille. Kun kaikki näyttivät vihreää valoa saatiin tamma lähtemään kohti Suomea. Chaina on varmasti ollut paras hevosostos mitä olen tehnyt, eikä sitä ole tarvinnut päivääkään katua. Se on ylittänyt kaikki odotukset siitä mitä lähdimme hevoselta hakemaan ja on vakuuttanut minut sillä miten helppoa hevosen kanssa kaikki voi olla. Petra käski minun hankkia hevosen jonka kanssa on kivaa, ja sen kyllä löysin niin monin kertaisesti.


torstai 19. tammikuuta 2017

Hammaslääkärin jälkeen on hyvä hymyillä

Keskiviikkona Chainalla oli vuorossa hammaslääkäri eli raspaus. Viimeksi Chaina raspattiin heinä-elokuun vaihteessa, ja tämä noin puolen vuoden väli on meille selvästi sopiva. Tämä oli nyt kolmas kerta kun Chaina Suomessa ollessaan raspattiin, ja joka kerralla suussa on ollut pientä piikkiä mutta haavoja ei ole onneksi kerennyt tulla. Jatkamme tällä välillä siis tulevaisuudessakin, ja jos iän mukaan hampaiden kasvutahti näyttää hidastuvan voi väliä pidentää. Raspausväli on aina hevoskohtainen, mutta olen pääsääntöisesti huomannut puolen vuoden välin oleva toimiva. Vivania tosin piti ensimmäiset reilu kaksi vuotta raspata neljän kuukauden välein, sillä piikit olivat puolessa vuodessa jo todella isot. Tämän jälkeen kasvu hieman rauhoittui ja puolen vuoden väli riitti. Battrohan raspattiin ensimmäisen kerran vasta Suomeen tullessaa sen ollessa seitsemän vuotias. Tällöin siltä poistettiin sudenhampaita, ja poskissa oli monen sentin paksuiset arpikudokset joille ei enää voinut tehdä mitään. Uskon tämän olleen yksi syy siihen miksi se helposti availi suutaan, sillä suuhun oli varmasti jäänyt jo kipumuisti.




Chaina käyttäytyi raspauksessa hyvin, mitä nyt alkuun sai tuplarauhoitteet. Se oli otettu ajoissa sisään jotta sai hetken hengähtää karsinassa ennen raspausta samalla kun katsoi kahden muun hevosen raspauksen. Käytävälle otettaessa se oli täysin rauhallinen ja rauhoite päästiin laittamaan. Yhtäkkiä se huomasi kuitenkin raspausvälineet edessään jolloin rauhoituksen vaikutus katosi varsin nopeasti tammasta. Eläinlääkäri laittoi varmuuden vuoksi hieman lisää rauhoitetta jotta raspaus tapahtuisi mahdollisimman mukavasti, ja nyt Chainakin malttoi rauhoittua.

Suu oli siisti, pieniä piikejä oli ilmestynyt takahampaisiin mutta muuta sanottavaa ei ollut. Takana on yksi diasteema, eli hieman normaalia isompi hammasväli joka huomattiin viimeksi raspatessa. Se on kuitenkin ollut kummallakin kerralla täysin puhdas eikä sinne ole kertynyt yhtään ruokaa, mikä on hyvä. Siitä ei pidä siis olla huolissaan, mutta hyvä seurata tilannetta jokaisella raspauskerralla ja jos syömisen kanssa tulee ongelmia on hyvä tietää mistä lähteä etsimään ensimmäisenä mahdollista syytä. Nyt se ei ole aiheuttanut mitään ongelmia ja kaikki ruoka menee hieman liiankin hyvin alas. Nyt on taas hyvä Chainan hymyillä ja tehdä töitä kun suu on kunnossa.

Ilta sujui rauhoituksesta selviytyessä

tiistai 17. tammikuuta 2017

Laukannostot eivät onnistu jos takajalat ovat aivan levällään

Maanantaina meillä oli vuorossa kouluvalmennus ja ideana oli harjoitella hieman laukan kokoamista. Kootuksi laukaksi meidän menoa ei voi missään nimessä vielä sanoa, mutta ajoittain Chaina kuitenkin lyheni jo hieman rungostaan mistä on hyvä lähteä liikkeelle. Mitään kouluratojen koottua liikettä se ei luultavasti tule ikinä esittämäänkään kunnolla sillä en osaa edes niitä kunnolla vaatia, mutta lyhyinä pätkinä nämä tehtävät ovat meille hyvää kontrollin opettelua sekä Chainalle mitä parhainta jumppaamista sillä se joutuu keskittymään ja työskentelemään joka askeleella,

Viime aikoina on tuntunut että olemme päässeet tamman kanssa samalla aaltopituudelle paremmin laukassa ja meninkin tunnille ilman gramaaneja. Verryttelyssä vastustelua oli pitkästä aikaa ilmassa, mutta sain tilanteen ratkottua nopeasti jolloin rentous säilyi. Chainan muoto pitäisi saada nyt avonaisemmaksi ja ylemmäksi ja tämä onkin meidän seuraava tavoite kouluratsastuksellisesti sen lisäksi että hevonen rupeaisi kulkemaan suorempana.




Kuten videolta hyvin näkee, etenkin käynnissä Chaina kiemurtelee todella paljon, kulkee vinona ja hakee muuta tekemistä. Alkuun nostin laukkaa mistä kohdista tahansa, mutta ollessaan pois seinältä pyrki Chaina tasapainottamaan itseään nostossa levittämällä takajalat leväälle jolloin nosto kärsi sen lähtiessä ensimmäiset askeleet pomppimaan takaa. Noston tapahtuessa seinän vieressä sai tamma siitä hieman enemmän tukea jolloin nostot olivat parempia.  Alkuun myös siirtymiset laukasta käyntiin tulivat pudoten sillä en tukenut jalalla tarpeeksi jolloin Chainalla oli mahdollisuus rojahtaa käden kautta käyntiin.

Oma haasteeni on aivan liian pitkät ohjat, ja ne eivät auta Chainaa kulkemaan yhtää korkeammassa muodossa. Heti kun ohja on pidempi ovat myös käsien liikkeet paljon suurempia jolloin tuntuma ei ole tasainen koko aikaa. Tämä näkyy erityisesti nostoissa jossa tuntuma katoaa hetkeksi kokonaan jonka jälkeen joudun keräilemään ohjia käteen. Huomaan myös lösähtäväni ylävartalolla joka mahdollistaa Chainalle syvemmässä muodossa kulkemisen, heti kun suoristan itseni rupeaa hevonenkin kulkemaan ryhdikkäämpänä. Loogista, mutta niin vaikea muistaa kaikkea selässä kerralla.

Tässä näkee hyvin kuinka Chaina levittää jalkojaan saadakseen tasapainoa


Chaina yllätti minut sillä kuinka hyvin lähti lyhenemään, sillä normaalisti se hermostuu heti kun lähden vaatimaan siltä liian pientä laukkaa. Nyt se kuitenkin malttoi kuunnella ja rentoutui tehtävässä mikä ei ole itsestäänselvyys meille. Laukka saisi kuitenkin rullata paljon enemmän ylämäkeen, mutta tähän Chainalla ei riitä vielä voima. Isossa laukassa se menee välillä todella kivan tuntuisesti ylämäkeen, mutta nyt vielä lyhyenä kulkeminen vaatii voimaa jolloin tätä ei voi vaatia. On kuitenkin hyvä harjoitella näitä osissa jolloin joskus saatamme pystyä yhdistämään nämä palaset yhteen.

Positiivisin huomio oli meillä oikeassa, eli vaikeammassa kierroksessa. Heti kun muistin pitää nostoissa ulko-ohjan kädessä oli tamma heti alusta asti suorassa ja etenkin lopputunnista täysin kevyt kädelle ja kuunteli pohjetta. Tähän oli hyvä lopettaa Chainan tuntuessa todella kivalta selkään. Tänään hyppäsimme ensimmäsitä kertaa pari estettä sitten marraskuun ja kyllä kummallakin oli hauskaa. Tästä ei ole materiaalia, mutta eiköhän sitä saada pian lisää.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Entä jos olisin valinnut toisin

Ensi viikolla tulee kuluneeksi vuosi siitä kuin istuin ensimmäistä kertaa Chainan selkään Saksassa. Tästä tulossa silloin lisää, mutta rupesin samalla katsomaan muita hevosen kokeiluvideoita sekä Saksasta, että Hollannista ja Suomesta. Hollannin videot ovat vuodelta 2013 jolloin etsin Battroa, ja ne päätyivät myös nyt katsottaviksi. Päiväkään en ole Chainan valintaa katunut, mutta toisaalta on hauska katsoa muita hevosia joita on pohtinut ja miettiä kuinka asiat niiden kanssa olisi sujunut.

Videolla ensimmäisenä on Hollannista 6-vuotias ruuna jota pohdin jonkin verran. Se oli minulle juuri sopivan kokoinen ja varsin varma ollakseen noin nuori. Syy miksi tuolloin en siihen päätynyt oli sen nuorehko ikä, sillä se että sen olisi saanut kunnolla tasaisella ratsastetuksi olisi vienyt aikaa. Se olisi saattanut olla kuitenkin helpompi valinta kuin Battro, mutta tätä ei voi tietää. Toinen hevonen oli 9-vuotias tamma joka oli minun kakkosvaihtoehto tuolloin, mutta päädyin kuitenkin toiseen valintaan tuolloin. Tamma oli yksi simppeleimmistä hevosista millä olen ratsastanut, mutta se oli varsin lavoillaan kuten videolta näkyy. Epäilen että sen kanssa olisi saattanut tulla myöhemmin terveydillisiä ongelmia, sillä se oli ennen tuota ollut laitumella vuoden jolloin sen kestävyydestä ei olisi saanut tietoa sen tarkempaa. Viimeinen Hollanin videoissa oleva hevonen on 10-vuotias tamma mihin olin etukäteen ihastunut. Tuolloin se oli ehkä hieman liian vahva ja vei minua, mutta nyt jälkeenpäin kun katson noita videoita olisin saattanut päätyä tuohon tammaan taikka ensimmäiseen nuoreen ruunaan.




Videolta näkyy myös yksi Suomessa kokeilemani hevonen, mutta tätä en todellisuudessa edes pohtinut. Se ei vakuuttanut tasaisella taikka hypätessä, mutta oli paras Suomessa kokeilemistani hevosista. Kerrottakoon myös että kuulin myös varsin mielenkiintoisia tapoja myydä hevosia Suomessa. Eräästä hevosesta minulle vakuutettiin sen olevan täysin terve ja hyppäävän varmasti 130- ratoja, mutta kouluratoja sillä ei voinut mennä sillä se aina välillä tahditti ravissa. Tuota hevosta en edes kokeillut kun kuulin tuon ennen selkään menoa.



Saksan hevosista minulle jäi erityisesti mieleen 6-vuotias tamma jota alunperin lähdin Saksaan kokeilemaan. Syy miksi se ei mennyt ostotarkastukseen oli kuitenkin se, että tasaisella se ei ollut aivan mieleeni ja mietin että luultavasti iän takia voisi tulla myöhemmin ongelmia. Sen hyppy oli kuitenkin varsin kiva eikä hevosessa muutenkaan mitään vikaa ollut. Yhtenä vaihtoehtona oli 8-vuotias tamma joka oli tasaisella kaikista mukavin. Kuitenkin esteiden noustessa hyppy ei ollut yhtä helppo ja mukava selkään kuin muilla kokeilemillani hevosilla jonka takia en päätynyt siihen. Luonteeltaan se oli kyllä helpoimman oloinen hevonen mitä olen tavannut ja se olisi täydellinen opetusmestari kelle tahansa. Viimeisenä vielä vuorossa oli 10-vuotias ruuna joka oli sijoittunut 140kv luokissa, mutta tämä jäi sen vahvuuden takia. Se kyllä varmasti olisi hypännyt mitä tahansa ja uskon että joku siitä sai kivan kilpakumppanin.




Chainan kohdalla en usko että olisin voinut tehdä parempaa valintaa mutta on hauska katsoa vanhoja videoita ja miettiä miten asiat olisivat voineet mennä. Battron suhteen esimerkiksi toinen valinta olisi voinut muuttaa tulevaisuutta paljon, ja toisaalta Chainan kanssa myös jos olisin päätynyt toiseen tammaan sillä se ei olisi mennyt ostotarkastuksesta läpi, jonka jälkeen Chaina ei olisikaan ehkä enää ollut vapaana. Nyt kun noita parhaita vaihtoehtoja katson on tuolloin ihastukseni kummastakin tummasta tammasta mennyt vaikka ne aikanaan olivat kovassa pohdinnassa.

Oliko teidän mieleenne joku hevonen aivan erityisesti videolta?