Olen perjantaista asti pohtinut kirjoitanko tästä, mutta päätin kuitenkin tarttua asiaan. En halua lähteä syyttelemään ketään julkisesti, enkä julkaise nimiä. Koen kuitenkin että asia on tärkeä meille lähes kaikille hevosen, ja muiden eläimien omistajille, ja uskon että monella on ollut elämänsä aikana samankaltaisia tilanteita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun lähden klinikalta miettien että onkohan eläinlääkärin antama diagnoosi aivan oikea. Jokainen eläinlääkäri on ihminen, ja tällöin virheet ovat inhimillisiä. Kuitenkin nyt klinikkareissulla oli useampi asia jonka takia päätin avata suuni. Satunnaisia kuvia Chainasta nyt kuvittamassa tätä kirjoitusta, sillä klinikkareissusta en halua laittaa kuvia julkiseksi.
Lähdimme perjantaina Chainan kanssa klinikalle, tarkoituksena tehdä samanalainen vuositarkastus kuin kesällä. Chainan liikkuminen on parantunut koko ajan, ja se on ollut äärimmäisen hyvä ratsastaa. Tarkoituksena oli katsoa läpi, taivuttaa jalat ja pliistrata polvet. Vuositarkastus on meillä tarkoitus tehdä puolen vuoden välein, näin pystyy heti puuttumaan jos jokin vaikuttaa olevan ongelma. Lisäksi halusin että polvet pliistrataan, kesällä ne piikitettiin sillä lihasta ei ollut tarpeeksi polvissa jolloin piikityksen jälkeen ne vahvistuivat. Ero olikin hyvin selkeä Chainassa ja sen tasapaino parani huomattavasti, ja nyt tarkoitus olisi siirtyä pliistraukseen joka on kevyempi vaihtoehto kuin kortisoni, mutta auttaa lihasten vahvistamisessa.


Ajan varauksen yhteydessä olin kertonut tilanteen, hevosessa ei ole mielestäni vikaa ja kyseessä olisi tarkoitus olla vuositarkastus. Kuten tavallisesti, aloitin kertomalla meistä ja kuinka on sujunut. Eläinlääkäri ei kuitenkaan keskittynyt kuulemaansa, ja pyysi kertomaan uudestaan. Toisella kerroin saman, hyvin menee, mutta erityisesti hypätessä oikeat kaarteet ovat vaikeita. Kerroin että viime kesänä Chainan polvet hoidettiin jonka jälkeen se parani huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt eläinlääkärille ja hän jatkoi kyselemistä siitä mikä on vialla. Sanoessani ettei mikään suoranaisesti ole vialla, vaan halutessani vain katsoa että kaikki on kunnossa hän ravisteli päätään ja kehotti olemaan tekemättä diagnooseja polvista.
Katsoimme Chainan pikaisesti läpi, eikä hän löytänyt siitä mitään vikaa. Tämä on hyvä, mutta ristiriidassa loppu päivään. Polvet eivät hänen mielestään olleet löysät eivätkä yhtään kipeät. Menimme katsomaan liikkumista, enkä kuullut mitä mieltä hän oli liinassa liikkumisesta. Taivutukset tehtiin vain yhteen kohtaan jaloista, vaikka muut eläinlääkärit joita olen käyttänyt ovat aina taivuttaneet sekä ylhäältä että alhaalta. Vikaa ei ollut hänen mielestään missään, ja sanoinkin ongelma olevan laukassa. Katsoimmi laukan liinassa, ja Chaina meni perinteisesti ristilaukkaa kuten aina. Sen jälkeen elinlääkäri päivittelikin suureen ääneen ettei ole hetkeen nähnyt hevosen laukkaavan noin kipeästi, hyvä että se pystyy edes kävelemään puhtaasti.


Chaina oli alkukäynnin hyvin jännittynyt ja juoksi häntä pystyssä, jonka seurauksena vielä pörisi ja hengitti pinnallisesti tutkimushuoneeseen mennessä. Nyt sillä oli myös ongelmia hengitysteissä, jonka totesin johtuvan jännityneisyydestä, sillä valmennuksien jälkeen se ei ole ikinä noin hengittänyt. Jännitystä tuki myös pää pystyssä seisova hevonen, jonka lihakset olivat kivikovat jännityksestä... Aloitimme tutkimisen polvien ultraamisella, ja sieltä ei löytynyt mitään. Sen jälkeen eläinlääkäri halusi puuduttaa polvet jotta näkisimme paraneeko sen laukka siitä. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, joten ei muuta kuin lisätutkimuksiin. Polvista ja kintereistä otettiin kuvat, joista ei ollut sanomista. Eläinlääkäri otti kuvat avustajansa kanssa, ja tullessani katsomaan kuvia hän kuitenkin ilmoitti että Chainan ristiselkä on niin kipeä että hyvä että sillä on pystynyt ratsastamaan. Säikähdin tästä toki kovasti, sillä päivittäin käyn hevosen läpi painelemalla eikä se ole aristanut ikinä mitään. Eikä kyllä eläinlääkäri alkututkimuksissa huomannut selän aristusta vaikka paineli sen läpi.
Ei muuta kuin lääkitsemään Chaina ensin rauhoituksen saatua. Ensimmäinen rauhoite ei riittänyt eläinlääkärin mielestä jolloin hän antoi lisää. Hetki siitä koko hevonen jännittyi, sai ikäänkuin kokovartalo lukon, ja lähti kaatumaan suorilta jaloilta suoraan kyljelle hidastetusti. Juoksimme äkkiä irrottamaan pään ketjuista, samalla kun kaksi kolme ihmistä juoksi työntämään sitä pystyyn. Kohtaus loppui, mutta rauhoitus oli niin kova että Chainaa tuettiin lähemmäs 20 minuuttia ennenkuin se pysyi pystyssä omilla jaloillaan, samalla kun sitä koitettiin läpsiä hieman hereille. Nyt kun selkä oli lääkitty, kysyin pliistrataanko polvet. Nekin olivat kuitenkin kuulemma niin kipeät että kortisoni oli ainoa vaihtoehto. No nyt on hevonen ainakin hoidettu, vaikkakin oli heti tuolloin hieman skeptinen kaikesta. Ei lopullisen diagnoosin takia, vaan siksi kun mielipide muuttui useampaan kertaan.


Koko ajan eläinlääkärin käytös oli huonoa, kuten totesimme, heti alusta näki että hän oli huonolla tuulella. Epikriisin sain vasta sunnuntaina, kaksi päivää eläinlääkärin jälkeen, eikä siellä ole mitään mainintaa kuinka selkä on lääkitty. Mitään diagnoosia en myöskäään saanut, pelkästään oireen; Chaina on hyvin kipeä. Syy tähän on ristilaukka juoksuttaessa, ulta ja kuvat ovat kunnossa. Mitään mainintaa palpaatiosta ei ole, kuten ei mainintaa että hevonen on taivutettu, eikä myöskään taivutuksen tuloksia.
Haluaisin luottaa tuohon käyntiin ja uskon että Chaina on nyt kunnossa, sillä muuta siitä ei löytynyt. Toisaalta tähän en uskonutkaan, sillä se on tehnyt töitä niin mielellään ja hyvällä asenteella. Säikähdin myös kovasti selän diagnoosista, sillä vaikka kuinka olen yrittänyt tunnustella sitä en ole mitään löytänyt. Perjantain jälkeen olen entistä tarkemmin painellut selkää, mutta en saa mitään aristusta mistään aikaiseksi, Chaina kun nauttii siitä niin paljon että on huuli pitkällä. Eilen pyysin muitakin käymään selän läpi, mutta kukaan ei sieltä mitään löytänyt. Nyt mielessä onkin vain tunne siitä että selkä on luultavasti turhaan hoidettu. Menemme nyt kuitenkin näillä ohjeilla sillä selkä on hoidettu, joten kävelemme viikon jonka jälkeen viikon juoksutamme, josta siirrymme normaaliin liikuntaan.


Olen käynyt kyseisellä eläinlääkärillä muutaman kerran aiemminkin, kaksi hyvää, ja nyt kaksi huonoa kokemusta. Nyt kuitenkin niin moni asia jäi vaivaamaan mieltä, ja teimme äitini kanssa päätöksen että tuonne emme enää mene. Vaikkakaan mitään vakavaa ei tapahtunut, haluan lähteä eläinlääkäriltä niin, että edes tiedän mitä hevoselleni on tehty ja miksi. Tästä edes jatkamme siis Sarin luona käymistä Valkeakoskella. Siellä tiedän minkälaista palvelua saan, näen koko tutkimuksen, kaikki asiat selvitetään minulle, tiedän miksi mitäkin tehdään ja mikä on minkäkin asian tarkoitus. Lisäksi epikriisi on aina hyvin selkeä, ja tiedän tarkasti mitä asioita minun tulee tarkkailla tulevaisuudessa.
Kuten aloitin koko kirjoituksen, olen valmis hyväksymään eläinlääkäreiden tekemät virheet. Virheitä joita tehdään voi olla monenlaisia, ja niitä on tapahtunut aiemminkin minulle. Milloin irtopalaa ei ole nähty kuvissa, tai hevosta on tutkittu väärästä kohtaa. Kuitenkin eläinlääkärin oma käytös vaikuttaa paljon, ja nyt kun se oli huonoa jäi käynnistä kaikkinensa vain huono maku. Olen tyytyväinen että selkä hoidettiin jos se oli kipeä, mutta itsestäni se vain tuntui hieman hakuammunnalta, sillä alkuun hän ei tuntenut kipeää selkää eikä kukaan muukaan sitä ole sen jälkeen tuntenut.
Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia eläinlääkäri käynneiltä?