maanantai 27. helmikuuta 2017

Kisakausi korkattu

Sunnuntaina meillä oli kauden avaus omalla tallilla harjoituskisojen merkeissä. Luokkina olivat tutut ja turvalliset 100cm ja 110cm jotta saisin ratarutiinia takaisin. Verryttelyssä Chaina oli alkuun hieman pienkeänä, mutta lähti siitä nopeasti rentoutumaan ja hypyt olivatkin hyviä kunhan vain itse muistin olla rentona. Rata oli pitkä, hyppyjä yhteensä 17 joten tekemistä riitti eikä herpaantumiselle ollut aikaa. Tämä oli oikeastaan varsin hyvä, sillä juuri näin sitä ratarutiinia saa.

Ensimmäinen rata alkoi ihan hyvin, rytmi oli kunnossa ja esteen jälkeen laukkakin oli myötä. Tosin kaarteessa se meni ristille ja vasta pari askelta ennen linjaa oli takaisin myötänä. Hyppy lähti lapojen päältä sillä en tukenut Chainaa tarpeeksi jolloin puomi lähti matkaan. Linja oli kuitenkin hyvä ja väliin tuli kuusi samanlaista askelta. Keskityinkin radalla siihen että laukka rullaisi mahdollisimman hyvin ja itse pysyisin rentona. Pääsääntöisesti paikat löytyivät hyvin lukuunottamatta 12 jolle lähdimme kaukaa. Oikeassa kierroksessa kaarteissa ristilaukka on ongelmana, mutta pääsääntöisesti vaihdot tulivat vaikkakin hieman liian hitaasti. Se mistä olen tyytyväinen on linjat, jokaisessa välissä ratsastin vaadittavat askeleet enkä ottanut ylimääräisiä kuten viime kaudella usein kävi. Tuloksena siis neljä virhettä.

Kaikki kuvat ovat metrin luokasta ja ne on ottanut Nea Levonius

Tässä esimerkiksi näkee hyvin sen kuinka Chaina lähtee hieman lavoille, ja itse en auta sitä yhtään maatessani niiden päällä

110cm nypin heti ensimmäiselle esteelle turha yhden ylimääräisen askeleen jonka jälkeen laukka lähti paremmin pyörimään. Laukat olivat tässä luokassa yhtä lailla haasteena, mutta laukka pääsääntöisesti rullasi kuitenkin kunhan muistin pitää sitä yllä. Muutaman kerran olimme hieman lähellä, mutta Chaina hyppäsin hyvin. Kuten olen aiemminkin maininnut on haasteena se että hypyt ovat välillä etupainoisia. Tällöin minun tulisikin istua satulassa ja ratsastaa laukkaa ylöspäin jotta hyppykin lähtisi myös sinne eikä vain eteen. Alkuradasta tämän vielä muistin ja pyrin keskittymään, mutta loppua kohden myös oma kunto rupesi antamaan periksi jolloin se hieman jäi. Tämän takia 11 tulin huonoon paikkaan enkä antanut tukea jolloin puomit lähtivät matkaan. Tuloksena siis neljä virhettä myös tästä luokasta.




Onni näissä kotikisoissa on aina valmentajan neuvot. Erityisesti näin alkukaudesta on todella hyvä saada neuvoja läpi radan, sillä tämä helpottaa myös muissa kisoissa muistaessani mitä neuvoja olen radoilta saanut. Puhuimmekin myös siitä että välillä Chainan pitää saada ottaa puomeja tietyissä tilanteissa. Juuri oikeankierroksen lähestymiset ovat sille vaikeampia jolloin se lähtee helposti lavoille. Näissä sen tulisi välillä saada puomi matkaansa jotta se oppisi itse korjaamaan virheensä enkä aina pyrkisi auttamaan sitä. Toki minun pitää muistaa myös tukea sitä ja auttaa sitä, mutta yksi puomi aina silloin tällöin ei tee sille huonoa. Chaina on kuitenkin hypätessä fiksu ja se korjaa kyllä virheensä nopeasti eikä halua ottaa puomeja matkaan. Laukkojen lisäksi minun tulee jälleen keskittyä omaan istuntaani jotta en makaisi niin kaulalla jalan heiluessa taakse. Sain tätä jo parannettua loppukaudesta mutta nyt tauon jälkeen istunta on jälleen hieman hakoteillä.  Ei mikään mahtava kauden aloitus, mutta ei myöskään katastrofaalisin. Tästä on hyvä jatkaa ja hakea lisää rutiinia taas kuskille.

Video on valitettavasti hieman kaukaa kuvattu sillä unohdin kameran kotiin joten radat on kuvattu kännykällä.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Pala Chainan historiaa

Viime viikolla minulle tapahtui jotain mieletöntä. Olemme aina välillä pohtineet ja miettinett Chainan menneisyyttä ennen minulle tuloa sillä paljoa siitä ei ole tiedossa. Se on tiedossa että se on ostettu kasvattajalta joka ei ikinä ollut suunnitellut sen myyntiä ja sillä on kilpaillut joku ulkopuolinen. Chaina on ostettu myyntitallin kautta jossa se oli kerennyt olla muutaman kuukauden, ja kilpailla parit kisat. Luokat olivat selvillä, mutta siinä kaikki mitä tiesin hevosesta. Olen yrittänyt googlailla jotakin kuvia, mutta muuta kuin sukua en ole löytänyt.

Heti Chainan tultua Suomeen hevosesta oppi toki paljon lisää, ja se mikä selvisi heti oli että sitä on aina kohdeltu hyvin. Se luottaa ihmisen täysin ja antaa tehdä mitä vain itselleen. Vaikka sitä ei tasaisella oltu ratsastettu parhaalla mahdollisella tavalla on sen asenne ollut koko ajan todella hyvä. Näkee että se ei ole joutunut liikkumaan kipeänä ja se tykkää työnteosta. Kaikesta ei voi sanoa mikä on koulutusta ja mikä hevosen omaa luonnetta, mutta se on selvää että siitä on pidetty hyvää huolta. Hampaita on hoidettu, kaviot olivat siistit ja muutenkin hevonen ihan hyvännäköinen vaikkakin hieman lihasköyhä.

Chaina ja emänsä
Nyt viime viikkoon. Sain facebookissa kaveripyynnön jota en hyväksynyt sillä en tuntenut ihmistä. Heti sen perään tuli kuitenkin yksityisviestiä naiselta Saksalta. Hän kertoi olevansa tallilla välillä töissä mitä Chainan kasvattaja pitää ja hoitavansa Chainan emää jo yli 10 vuoden ajan joten hän on tuntenut Chainan sen syntymästä asti. Hän oli löytänyt minun blogini kautta, tai oikeastaan hänen ruotsalainen ystävänsä oli löytänyt blogini josta oli kertonut naiselle. Chainan emähän on jo 26-vuotias, mutta siellä se elelee pirteänä ja hyvinvoivana.

Nainen kertoi että hänellä ja kasvattajalla on vieläkin välillä Chainaa ikävä. He olivat molemmat todella onnellisia siitä että Chaina näyttää löytäneen rakastavan kodin jossa siitä pidetään huolta, nyt on kuulemma vielä helpompi ajatella sitä kun tietää että sillä on asiat hyvin. Heidän suurin toiveensa myynnin tapahtuessa olikin että Chaina löytäisi rakastavan kodin, sillä se on ansainnut sen. Kasvattaja on tehnyt Chainan peruskoulutuksen itse ja sille on annettu aikaa kasvaa. Luonteensa se on perinyt emältään, molemmat ovat kilttejä ja nöyriä tammoja. Myös kotonaan se on ollut todella sotkuinen karsinassa, selvästi siis sama hevonen tullut Suomeen. Lisänä sain tietää että sitä ei ole kutsuttu Chainaksi kotona vaan kutsumanimi on ollut Hummel, mikä tarkoittaa kimalaista. Sain yhden kuvan nyt tuolta ajalta, mutta toivotaan että muutama kuva löytyisi vielä lisää, hauska nähdä miltä Chaina on nuorempana näyttänyt. Tämän lisäksi löysin vielä vihdoin Chainan myyntivideon, hauska nähdä sen hyppäävän hieman isompia esteitä. Ja samat virheet näkyvät myös tuossa videossa, oikeassa kaarteessa laukka menee todella helposti ristille.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Hyvän valmentajan arvoa ei voi mitata rahassa

Olen paljon kirjoittanut valmentajan merityksestä ja siitä kuinka paljon hyvä valmentaja voi vaikuttaa ratsastukseen. Jälleen kerran asia korostui ja tuli mieleeni kun olin loppuviikosta valmennuksessa. Hyvä valmentaja on aina hyvä valmentaja, mutta nimenomaan ongelmatilaneiden syntyessä pääsee usein näkemään saadanko ongelmat korjattua. Juuri nämä hetket ovat ne joissa näkee todella sen sopiiko valmentaja itselle ja saako häneltä oikeanlaisia neuvoja myös silloin kuin kaikki ei mene kuten aiemmin. Toki myös normaaleissa tilanteissa ja valmennuksissa pitää tapahtua eroa hevosessa alun ja lopun välillä, mutta ongelmien tullessa ero on usein kaikista selkein.

Kuten mainitsin, on Chaina ollut viime viikon paljon haastavampi, herkkä edestä ja voimakas reagoimaan kaikkeen. Tätä on tapahtunut kuitenkin vain minun kanssani, ei vuokraajan. Kerroinkin heti valmennuksen alussa tästä ongelmasta ja itsenäisen verryttelyn sijaan sainkin heti yksityisopetusta alkuun. Heti kun jotakin tapahtui sain neuvoja kuinka lähden ratkaisemaan tilannetta ja mitä minun tulee tehdä jotta pääsemme hetkestä yli. Nämä toimivatkin todella hyvin, ja pääsinkin itse jyvälle siitä kuinka minun tulee ratsastaa. Itsenäisesti kun olin mennyt aiempina päivinä lähdin ajattelematta lisäämään vain painetta tai vaihtoehtoisesti ottamaan kaiken pois mikä ei myöskään toiminut. Nyt kun joku oli maasta katsomassa ja neuvomassa uskalsin vaatia asiat loppuun mutta kuitenkin niin että paine hevosta kohtaan ei lisääntynyt.




Kun näitä neuvoja sain koko valmennuksen ajan, kasvoi myös oma luottamus siihen että uskallan tehdä ja vaatia asioita Chainalta myös silloin kun kaikki ei mene kuin normaalisti. Se, että olen muutaman kerran lopettanut ratsastuksen hieman ristiriitaisin tuntein, tai että olen lopettanut niin että homma vielä on hanskassa mutta en ole vaatinut kunnolla mitään vaikuttaa mielialaan ja siihen millä asenteella menee seuraavan kerran selkään. Nyt pystyin lopettamaan hyvin mielin, Chaina oli rentoutunut ja tyytyväinen mutta kuitenkin töitä tehnyt, ja mikä tärkeintä, koko ratsastus oli parantunut valmennuksen aikana. Juuri näissä hetkissä korostuu se, kuinka tärkeää on löytää valmentaja joka sopii itselle ja jonka kanssa saa tuloksia aikaan.

Tämä ei toisaalta ollut yllätys minulle, että tiesin saavani ongelmiin apua valmentajalta. Chainan kanssa meillä ei ole paljoa ole ollut näin "suuria" ongelmia, mutta Battron kanssa senkin edestä. Tuona aikana mitä Battron kanssa nykyisellä tallilla vietimme, kehityimme todella paljon. Se, mistä lähdimme liikkeelle ei todellakaan ollut paras mahdollinen tilanne, mutta säännöllisellä ja hyvällä valmentautumisella kehityimme. Suuri kehitys tapahtui toki omassa ratsastuksessa, mutta sitä suurempi kehitys oli vielä henkisesti. Kirjoitin noin vuosi sitten siitä, että tarvitsen valmentajan joka pystyy luomaan minulle itsevarmuutta ja luottamusta. Se mihin pisteeseen jäimme Battron kanssa jatkoimme siitä Chainan kanssa.

Mitä pidempään olemme tehneet yhteistyötä, sitä paremmin valmentaja toki minut myös tuntee ja pystyy antamaan aina tarkempia ja minulle spesifimpejä ohjeita. Tämä näkyy erityisesti meillä estevalmennuksissa, siinä missä minä saan neuvoja hengittää syvään, rauhoittua, odottaa ja olla huolehtimatta liikaa, saa toinen valmennuksessa oleva käskyn ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa voimakkaammin. Toki, silloin kun tarvitsen muita ohjeita saan myös niitä, ja älyttömistä ratkaisuista saan myös palautetta joka saa toimimaan eikä vain säätämään selässä lisää. Tärkeää onkin että minulla on valmentaja joka osaa samalla rauhoitella, mutta myös vaatia, sillä sen avulla pystyn toimimaan ja kehittymään. Pelkällä toisella noista menisin vain lukkoon kunnes olisin epätoivon vallassa. Tästä pääsemmekin jälleen siihen mistä aloitin kirjoituksen, hyvä valmentaja on kultaakin arvokkaampi ja siitä kannattaa pitää tiukasti kiinni kun sellaisen on löytänyt.




lauantai 18. helmikuuta 2017

Ei niin täydellinen estevalmennus

Torstaina oli vuorossa jälleen estevalmennus, joka tosin ei ollut parhaimpiamme. Chaina on ollut alkuviikon normaalia hankalampi ratsastaa ja vastustellut sekä tuntumaa että pohjetta. Nytkin se oli tasaisella hieman vaikeampi, mutta parani kuitenkin koko ajan. Hyppäämisen alussa Chainalla oli selvästi hieman normaalia enemmän energiaa ja minulla oli vaikea löytää sopivaa tuntumaa.

Aloitimme yksittäisellä pystyllä jonka jälkeen piti pysähtyä. Chainan kanssa keskittyminen oli siinä että se kulkisi esteen jälkeen suoraan mikä ei ollut helpoin tehtävä. Minun tuli keskittyä siihen että vasenkäteni olisi vasemmalla mikä ei ole todellakaan helppoa oikeassa kaarteessa. En tiedä miten se voi olla niin vaikeaa sillä oikealle se onnistuu kyllä ja vasemmalle sen ollessa sisäkätenä. Kuten videolta näkyy vauhti ei pysy tasaisena koko lähestymistä vaan kiihtyy helposti kaksi askelta ennen estettä jolloin hyppy ei ole niin laadukas. Tarkoituksena olisi saada Chaina ottamaan kaarteissa etuosa ulospäin, jolloin se joutuu hakemaan tasapainon rehellisesti myös takaa ollessaan suorempana jolloin laukat myös pysyisivät paremmin myötänä.





Haasteena muutenkin alun tehtävissä oli rytmin löytäminen tuntumaan nähden. Chaina hyppää paremmin kun se saa hieman tuntumaa hypyissä, mutta nyt en saanut tätä tunnetta käteen. Tuntuman lisääntyessä rytmi katosi liikaa mutta ilman sitä tuntui että minulla ei ole kontrollia hevoseen. Välillä mukaan tuli muutamia parempia hyppyjä, mutta koko ajan minulla oli selkään olo että jotakin puuttuu jolloin kaikki oli enemmän sinnepäin kun tarkkaan vaadittua. Näissä tilanteissa minun olisi vain rentouduttava kädellä sillä Chaina ei lähde ja tulee kyllä vaadittaessa takaisin. Heti kun annoin sen imeä enemmän olivat hypyt parempia. Linjat sujuivat kuitenkin ihan hyvin sen suhteen ettemme jääneet kertaakaan kauas. Nyt kun muistan alussa ratsastaa eteen, pitäisi keskittyä siihen että kaksi askelta ennen hyppyä tekisin pienen pidätteen jolloin hyppy lähtisi terävämpänä eikä niin etupainoisena kuin nyt.






Ensimmäinen rata sujui ihan hyvin viimeiselle esteelle asti. Tie ei ollut mitenkään normaalisti poikkeava, karteesta okseri pitkällä lähestymisellä. Muistan että joku kerta Mikon kurssilla oli suunnilleen samanlainen tehtävä mutta sarjalla ja se oli jostain syystä silloin todella vaikea minulle. Ensimmäisellä kerralla paikka oli aivan liian kaukana jolloin tulimme sen uudestaan.  Toisella kerralla käänsin itse pois sillä roikuin niin pahasti ohjassa että Chaina ei tiennyt yhtään mitä haluan jolloin ei olisi ollut oikein tuoda sitä esteelle. Ongelma oli se, että kaarteen jälkeen jäin pitämään sitä aivan liian vinossa vasemmalla mutta selkään tunsin vain kuinka se puski oikealle jolloin vedin koko ajan lisää vastaan. Kuten videosta näkee hyvin, tulee Chaina täysin vinossa esteelle jolloin ei ole ihme että se puskee voimakkaasti pois paikalta. Kolmas kerta oli kohtuullinen vaikka ei vielä hyvä, mutta pyrin keskittymään vain siihen että istuisin itse keskellä enkä vetäisi kummastakaan ohjasta liikaa. Välillä on jännä huomata kuinka näin yksinkertainen tehtävä voi olla äärimmäisen vaikea, eikä siitä meinaa millään päästä yli.


Tässä näkyy hyvin kuinka paino on liikaa lavoilla


Viimeinen rata oli jo parempi, vaikka hypyt eivät vielä super hyviltä selkään tuntuneetkaan. Kuten videolta näkyy hyvin ovat paikat pääsääntöisesti hyviä mutta hypyt lähtevät hieman etupainoisina. Ensimmäisellä linjalla oli sama haaste kuin viimeksi, painuimme oikeaan reunaan. Oksereille tulevat hypyt olivat kuitenkin parempia kuin pystyille tulevat eivätkä olleet niin etupainoisia. Heti kun rupean kaarteissa ja väleissä liikaa säätämään ja nyppimään rytmiä huonontuu laukka ja ylimääräisiä vaihtoja väleihin. Juuri noissa etupainoisissa hypyissä auttaisi se että pystyisin tukemaan Chainaa kädellä ja pitämään pohkeen lähellä jolloin hypyt olisivat terävämpiä eikä kisoissa tulisi puomeja alas. Loppukaudesta pystyin jo saamaan tälläisiä ratkaisuja esteelle tullessa jolloin kummallakin meistä oli helpompaa, tätä lähdetään tavoittelemaan nyt jo heti alkukaudesta. Ja kuten näkee radan viimeiselle okserille jolle edellisellä radalla olin ratsastanut huonosti tuli päivän paras hyppy. Sain jo kaarteesta hyvän laukan, paikka oli hyvä, tarpeeksi tukea edestä ja hyppy oli rento. Paljon siis treeniä vain kuskille niin homma rupeaa taas sujumaan.


torstai 16. helmikuuta 2017

Tauot korostavat virheitä

Omassa hevosessa on paljon hyvää, mutta myös omat huonot puolensa. Yksi isoimpia haasteita usein on, että hevosen loukkaantuessa tai ollessa lomalla tulee myös ratsastajalle lomaa. Välillä tauko tekee myös hyvää, mutta se aiheuttaa omat haasteensa. Ainakin itsessäni huomaan heti kun olen ollut pari viikkoa pois selästä kuinka paljon vaikeampaa kaikki on. Toisaalta nämä tauot ovat siinä mielessä hyviä että huomaa omat ja hevosensa virheet paljon selkeämmin.

Itse huomaan kuinka paljon istuntani heikentyy, kädet liikkuvat paljon enemmän, jalka ei pysy paikalla, ohjat valuvat ja katse on niskassa. Nämä kaikki, ja monet muut, ovat niitä virheitä jotka ilmenevät toki aina ratsastaessani, mutta kun en ole hetkeen joutunut keskittymään niihin ovat ne vielä paljon voimakkaampia. Hyvä puoli tässä on toki se, että nyt kun kokemusta on jo hieman enemmän osan näistä virheistä huomaa heti ja rupeaa kiinnittämään niihin huomiota. Itselleni tässä vaikeaa on vain se, että kun ongelmakohtia on paljon ei niitä kaikkia voi korjata kerralla. Pitäisi keskittyää ratkaisemaan muutama ongelma kerralla sillä keskittyminen liian moneen asiaan harvemmin tuottaa tulosta.

Tällä kertaa pari vanhaa kuvaa Battrosta sen ensimmäisestä syksystä Suomessa



Sen jälkeen kun olen pari kierrosta päivitellyt tuon jälkeen sitä miltä hevonen tuntuu rupean kiinnittämään huomiota hevoseen. Erityisesti Chainan kanssa huomaan että se tuntuu jokaisen tauon jälkeen ihan erilaiselta. Battron kanssa nämä ongelmat eivät olleet niin isoja, sen liike tuntui lähes aina samantyyppiseltä, tauon jälkeen suurin asia oli saada hevonen kuuntelemaan edes hieman ja pysymään maan tasoll ilman turhia hyppyloikkia. Toki ratsastettavuus oli haastavampi, mutta pääsääntöisesti tuntuma selkään oli hyvä.

Chaina kanssa näin ei todellakaan ole. Kuten olen monta kertaa täällä kirjoittanut, on Chainan takapää hieman heikompi ja viikonkin jälkeen huomaa että sen tasapaino herpaantuu. Se onneksi muuttuu nykyään myös paljon nopeammin ja jo kahden kerran jälkeen tunne selkään on täysin erilainen. Chainan kanssa tauon jälkeen olo selkään on usein kuin nuoren hevosen selässä, sen verran hontelolta tamma tuntuu usein alkuun. Toinen asia mikä tauon jälkeen korostuu aina on vinous. Chainahan on lähes  vino, mutta tauon jälkeen se on aina vinompi, ja toisaalta tunnen sen myös itse paljon paremmin selkään. Tälläiset virheet ovat usein mielestäni parhaita hetkiä tauon jälkeen, sillä vaikka moni asia on hieman hakusessa pystyy esimerkiksi vinoutta korjaamaan hyvin kun sen tuntee niin selkeästi.

Hypätessä tulee tauon jälkeen sitten omat haasteensa kuten viimeksi kirjoitin. Oma silmä on hieman hukassa, rytmi kateissa ja paikat huonompia. Usein kun tähän lisätään vielä hieman innokas hevonen tauon jälkeen on ensimäinen hyppykerta hieman hakemista. Chainan kanssa minua puolestaan tässä hämmästytti se kuinka hyvin paikat kuitenkin löytyivät sillä etukäteen oli varma että silmä on kadonnut täysin. Muistissa oli myös se kuinka kaarteissa pitäsi rastastaa, toteutus vaan vielä oli hieman kadoksissa. Kuitenkin se, miten varman olon Chaina pystyi tuossa antamaan vakuutti minut täysin, hyppäämisen tuo hevonen osaa ja siinä tauko tekee eniten minulle haasteita toisin kuin tasaisella jossa tauko näkyy aivan eritavoin Chainassa, vaikka tosin myös minussa.




tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivän kunniaksi tällä kertaa ajatuksia ystävyydestä. Chaina on minulle ystävä, perheenjäsen, josta pidetään huolta. Se, että hevonen on kuin perheenjäsen vaatii kuitenkin sen että hevonen on omistajalleen sopiva. Hieman sama kuin ihmisissäkin, meitä on niin monenlaisia ettemme kaikki ole toistemme parhaita kavereita eikä meidän pidäkkään olla. Etsimme ympärillemme ne ihmiset joista oikeasti pidämme ja vietämme aikamme heidän kanssaan.

Hevonen ei voi päättää itse kenet saa omistajakseen, joten löytäessämme sen hevosen jota pidämme ystävinämme tulee meidän kohdella sitä kuten se ansaitsee. Meitä hevosenomistajia on monelaisia, mutta uskon että kaikilla meillä perustuu päätökset siihen minkä uskomme olevan parasta sille. Menemme sitten kuolaimetta, suitsitta, kengättä, kannuksilla, uskon että jokainen meistä tekee niin kuten näkee ja kokee itse olevansa oikea ratkaisu. Minulla on ollut näkemyksiä joita olen halunnut toteuttaa hevosten kanssa, mutta kun hevosen oppii tuntemaan paremmin on niistä välillä luovuttava jotta hevonen voisi paremmin.




Hevosten kanssa, samoin kuin ihmisten kanssa, on välillä vaikeaa. Ensimmäisestä, toisesta, tai vielä useammastakaan vastoinkäymisestä ei kannata luovuttaa ja paeta paikalta, sillä ne vain vahvistavat suhdetta. Tosin joskus meille voi tulla vastaan tilanne hevosen kanssa jossa hevonen ei ole meille enää sopiva, ja luopuminen, joko myymällä tai lopettamalla voi olla suurin ystävyyden teko jonka toinen osapuoli ansaitsee. Liian monta vastoinkäymistä voi saada aikaan sen ettei hevonen välttämättä enää jossain kohtaa ole se paras ystävä.

Kuitenkin on muistettava että vastoinkäymiset kuuluvat jokaiseen ystävyyteen, ja niiden avulla ystävyys usein kuitenkin vahvistuu kun kasvamme yhteen ne voittaen. Tämä on kaikista parasta mielestäni ystävyydestä ja hevosissa. Mitä pidempään opimme tuntemaan toisen sitä pidemmän yhteisen historiamme pystymme rakentamaan. Vivanin kanssa olen saanut tähän mennessä kokea pisimmän yhteisen taipaleen, ja vaikka se päättyi silti aivan liian nopeasti. Kuitenkin kaikki ne kokemukset mitä koimme yhdessä opettivat minule aivan valtavasti ja säilyvät muistoissa ikuisesti. Odotan innolla mitä kaikkea tulemme vielä Chainan kanssa kokemaan, ja mitä kaikkea mahtuu ystävyyteemme.





lauantai 11. helmikuuta 2017

"Älä mieti hirveästi asioita" estevalmennuksen tärkein tehtävä ratsastajalle

Perjantaina meillä oli vuorossa vuoden ensimmäinen kunnon estetunti. Tammikuussa kerkesimme kerraan hyppäämään pari estettä, mutta rataa olen viimeksi ratsastanut marraskuussa. Huomasinkin hyvin että tauon jälkeen on taas hieman nappuloiden etsimistä ja itselle muistamista siitä mitä kaikkea pitää, ja mitä ei pidä tehdä radan aikana. Positiivista oli itselleni se että paikat tuntuivat pääsääntöisesti löytyvän ihan hyvin vaikka silmä välillä hukassa olikin eikä rimakauhua ollut päässyt syntymään. Sen sijaan vanha kammo "pelottavista" esteitä korostui. Halusin päästä heti hyppäämään muutakin kuin puomeja, ja onneksi valmentaja käskikin laittaa kaiken paitsi sarjan olle jotakin. Itse tein kuolemaa sinisestä tynnyristä jonka takia halusinkin sen mukaan. Chainahan ei kotona tai kisoissa ole ikinä katsonut mitään, mutta tauon jälkeen itse olin nostanut pelon noita kohtaan sillä mielessä vielä kummitteli ajat Battrosta joka kyyläili millon mitäkin. Eikä muuten Chaina katsonut yhtään mitään, ja selvinsin hengissä.




Aloitimme yksittäisellä pystyllä jossa tärkeintä oli tulla rennosti sisään ilman ylilmääräisiä askeleita. Hypyt tulivat oikeassa kierroksessa jolloin tärkeä oli saada laukka vaihdettua esteen jälkeen, mutta kuitenkin niin että esteen jälkeen jatkoimme hetken suoraan ennen kääntämistä. Hypyt olivat pääsääntöisesti hyviä, tärkeintä oli että kaarteessa jatkoin laukkaa enkä ottanut sitä pois vaatien siinä vaihdon. Tämä on itselleni välillä haastavaa sillä lähden helposti nypläämään laukkaa liikaa pois jolloin vaihto tulee toki nopeammin, mutta radalla se ei ole vaihtoehto sillä rytmi kuolee liikaa. Sen takia on tauon jälkeen tärkeintä että saan heti oikean tavan ratsastaa kaarteet vaatien vaihtoa, sillä sen jälkeen myös myöhemmin tapa tulee itsestään.

Toinen verryttelyeste oli pelkäämäni tynnyri. Pyrin pitämään rytmin hyvänä eikä este tuottanutkaan mitään ongelmia, kuten sen ei pitänytkään. Vasemmassa kierroksessa laukat vaihtuivatkin paljon paremmin kuten aiemminkin. Tästä siirryimme pienelle radanpätkälle jossa tarkoituksena oli vain hakea rytmiä. Ensimmäiselle esteelle en sitä kunnolla saanut ja tulimme hieman juureen hypyn lähtiessä täysin lavoille kaatuen. Kaarteessa keskityin siihen että laukka lähtisi paremmin rullaamaan jotta linja olisi helpompi ja Petra osasikin heti keskittyä tärkeimpään asiaan, sen verran kun hyvin tuntee minut. Tehtävänä olikin keskittyä ratsastamiseen eikä siihen että ajattelen liikaa, jolloin keskityn vain siihen enkä saa mitään aikaiseksi. Kun keskittyminen oli vain rentoudessa oli linjalle helppo tulla ja väli ratsastaa sujuvalla viidellä askeleella.





Ensimmäinen rata oli meille rytmin löytämistä ja muistamista itselle mitä kaikkea radan ratsastaminen oikein vaatiikaan. Erityisesti kaarteissa rytmi meinaa meillä hieman kuolla jonka seurauksena lähestymisessä pitää ratsastaa jalalla hieman liikaa. Heti kun kaarteessa laukka rullaa löytyvät paikat helpommin ja esteelle saa tulla odottaen mikä on tarkoitus. Erityisesti sarja mille oli pitkä tie laukka meinsasi kuolla jolloin b-osalle hypyt tulivat hieman kaukaa, mutta tässä muistin antaa tukea jalalla. Toiselle linjalle tulin ensimmäisellä kerralla juureen, mutta kerrankin muistin ratsastaa heti ensimmäisellä askeleella eteen jolloin väliin tuli sujuvat viisi askelta.

Viimeisen radan tulimme hieman korotettuna vaikka esteet vielä pieniä olivatkin. Jälleen valmentaja osoitti sen kuinka hyvin tuntee panikoitumiseen ja yliratsastamiseen helposti ajautuvan kuskin sillä osasi sanoa ne sanat joiden avulla en lähtenyt tekemään aivan liikaa. Ensimmäinen rata oli tosin varsin hakemista, en ensimmäiselle linjalle nähnyt paikkaa yhtään jolloin lähdin vain tuuppaamaan Chainaa ilman tuntumaa jolloin se päätti ottaa yhden ylimääräisen askeleen minun lentäessä kaulalle. Sain kuitenkin itseni sen verran ryhtiin että linja onnistui kuten pitikin. Tulimmekin koko radan perään uudestaan ja nyt keskityin siihen että annan edestä tuntumaa jalan ollessa lähellä jolloin hypyt onnistuivat paljon paremmin. Vaikka olen hehkuttanut kuinka kiva Chaina on ollut tasaisella, muistan taas nyt miksi olen valinnut esteet. Niin kivaa se vaan on, ja koko illan hehkutin jälleen ponia ja sen supertähti asennetta.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Intopiukeana puomeilla

Tiistaina meillä oli vuorossa puomitunti, ja Chainalla oli harvinaisen hauskaa tauon jälkeen. Eipä selässä voinut kuin nauraa kun toinen meni häntä tötteröllä tehden ylimääräisiä loikkia kun ei meinannut nahoissaan pysyä. Aloitimme yksittäisellä kavaletilla josta piti johtavalla ohjasotteella kääntää pois linjalta, josta matka jatkui kahdelle puomille. Ensimmäisellä kerrella tulimme todella kiemurellen puomeille sillä poni pomppi joka suuntaan, mutta tämä jäi videolta sillä toinen hevonen oli edessä. Kuten videolta näkee kuitenkin, on ponilla varsin hauskaa, toisella kerralla se rupesi jo kaarteessa pomppimaan kun odotti "esteelle" pääsyä. Se mikä oli positiivista että jo toisella kerralla Chaina laskeutui kavaletilta myötälaukassa, vaikka puomien jälkeen laukkaa pitikin korjata sen innostuessa hieman liikaa.



Jee jee sanoo Chaina
Oikeassa kierroksessa tehtävä oli hieman haastavampi, etenkin kun tie kavaletille oli itselleni vaikea, en saanut millään sopivaa tietä aikaiseksi. Erityisesti tämän kaarteen jälkeen Chainalla oli alkuun hyvin hauskaa tehden ylimääräisiä loikkia. Tehtävää muutimme nyt niin, että tulimme kolmen askeleen linjan josta kaartaen kavaletille. Kolme askelta sai mennä normaalissa ratatemmossa, jolloin oikea loiva kaarre oli meille haastava etenkin kun tie tästä suunnasta oli jotenkin mahdotonta hahmottaa. Se mikä oli kuitenkin todella positiivista oli laukat. Vaikka Chaina ei laskeutunut aina myötälaukassa se korjasi niitä todella hyvin ja nopeasti mikä ei ole meille helpoin asia. Toisella kerralla lähdin kääntämään sitä aivan liikaa linjan jälkeen mutta jalkani ei ollut mukana, joten olimme aivan hukassa ennen kavalettiä. Chaina oli kuitenkin kiltti ja meni yli vaikka itselläni ei ollut mitään käsitystä tilanteesta enkä tehnyt selässä mitään.





Tunnin suurin haaste olikin itselleni paketin kasaan saaminen. Olen tottunut siihen helposti puomeilla ja pikkuesteillä että pystyn pitämään vauhdin pienempänä ja askelpituuden lyhyempänä jolloin myös kaikki kääntäminen on tietysti helpompaa. Nyt kun tehtävät vaativatkin isompaa laukkaa jäin helposti puolikkaisiin askeliin enkä päättänyt ajoissa mitä tehdä, toisin kuin jos kyseessä olisi isommat esteet. Tosi asia on kuitenkin, että Chainan pitäisi olla minkä tahansa kokoisilla esteillä ja puomeilla kuuliainen, ja minun pitäisi voida ratsastaa näitä tehtäviä myös puomeilla joissa teknisyyttä voi olla enemmänkin. Toki paljon tässä vaikuttaa myös se, että marraskuun jälkeen olen kerran hypännyt ja mennyt kaksi kertaa puomeja joista viimeisimmästä on jo kolme viikkoa. Huomaan heti että kahdenkin viikon tauon jälkeen oma tekeminen on hieman hukassa ja teitä tulee ratsastettua eritavoin kuin pitäisi. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa sillä hevosella ja kuskilla oli ainakin todella hauskaa mikä on se tärkein asia.