lauantai 11. helmikuuta 2017

"Älä mieti hirveästi asioita" estevalmennuksen tärkein tehtävä ratsastajalle

Perjantaina meillä oli vuorossa vuoden ensimmäinen kunnon estetunti. Tammikuussa kerkesimme kerraan hyppäämään pari estettä, mutta rataa olen viimeksi ratsastanut marraskuussa. Huomasinkin hyvin että tauon jälkeen on taas hieman nappuloiden etsimistä ja itselle muistamista siitä mitä kaikkea pitää, ja mitä ei pidä tehdä radan aikana. Positiivista oli itselleni se että paikat tuntuivat pääsääntöisesti löytyvän ihan hyvin vaikka silmä välillä hukassa olikin eikä rimakauhua ollut päässyt syntymään. Sen sijaan vanha kammo "pelottavista" esteitä korostui. Halusin päästä heti hyppäämään muutakin kuin puomeja, ja onneksi valmentaja käskikin laittaa kaiken paitsi sarjan olle jotakin. Itse tein kuolemaa sinisestä tynnyristä jonka takia halusinkin sen mukaan. Chainahan ei kotona tai kisoissa ole ikinä katsonut mitään, mutta tauon jälkeen itse olin nostanut pelon noita kohtaan sillä mielessä vielä kummitteli ajat Battrosta joka kyyläili millon mitäkin. Eikä muuten Chaina katsonut yhtään mitään, ja selvinsin hengissä.




Aloitimme yksittäisellä pystyllä jossa tärkeintä oli tulla rennosti sisään ilman ylilmääräisiä askeleita. Hypyt tulivat oikeassa kierroksessa jolloin tärkeä oli saada laukka vaihdettua esteen jälkeen, mutta kuitenkin niin että esteen jälkeen jatkoimme hetken suoraan ennen kääntämistä. Hypyt olivat pääsääntöisesti hyviä, tärkeintä oli että kaarteessa jatkoin laukkaa enkä ottanut sitä pois vaatien siinä vaihdon. Tämä on itselleni välillä haastavaa sillä lähden helposti nypläämään laukkaa liikaa pois jolloin vaihto tulee toki nopeammin, mutta radalla se ei ole vaihtoehto sillä rytmi kuolee liikaa. Sen takia on tauon jälkeen tärkeintä että saan heti oikean tavan ratsastaa kaarteet vaatien vaihtoa, sillä sen jälkeen myös myöhemmin tapa tulee itsestään.

Toinen verryttelyeste oli pelkäämäni tynnyri. Pyrin pitämään rytmin hyvänä eikä este tuottanutkaan mitään ongelmia, kuten sen ei pitänytkään. Vasemmassa kierroksessa laukat vaihtuivatkin paljon paremmin kuten aiemminkin. Tästä siirryimme pienelle radanpätkälle jossa tarkoituksena oli vain hakea rytmiä. Ensimmäiselle esteelle en sitä kunnolla saanut ja tulimme hieman juureen hypyn lähtiessä täysin lavoille kaatuen. Kaarteessa keskityin siihen että laukka lähtisi paremmin rullaamaan jotta linja olisi helpompi ja Petra osasikin heti keskittyä tärkeimpään asiaan, sen verran kun hyvin tuntee minut. Tehtävänä olikin keskittyä ratsastamiseen eikä siihen että ajattelen liikaa, jolloin keskityn vain siihen enkä saa mitään aikaiseksi. Kun keskittyminen oli vain rentoudessa oli linjalle helppo tulla ja väli ratsastaa sujuvalla viidellä askeleella.





Ensimmäinen rata oli meille rytmin löytämistä ja muistamista itselle mitä kaikkea radan ratsastaminen oikein vaatiikaan. Erityisesti kaarteissa rytmi meinaa meillä hieman kuolla jonka seurauksena lähestymisessä pitää ratsastaa jalalla hieman liikaa. Heti kun kaarteessa laukka rullaa löytyvät paikat helpommin ja esteelle saa tulla odottaen mikä on tarkoitus. Erityisesti sarja mille oli pitkä tie laukka meinsasi kuolla jolloin b-osalle hypyt tulivat hieman kaukaa, mutta tässä muistin antaa tukea jalalla. Toiselle linjalle tulin ensimmäisellä kerralla juureen, mutta kerrankin muistin ratsastaa heti ensimmäisellä askeleella eteen jolloin väliin tuli sujuvat viisi askelta.

Viimeisen radan tulimme hieman korotettuna vaikka esteet vielä pieniä olivatkin. Jälleen valmentaja osoitti sen kuinka hyvin tuntee panikoitumiseen ja yliratsastamiseen helposti ajautuvan kuskin sillä osasi sanoa ne sanat joiden avulla en lähtenyt tekemään aivan liikaa. Ensimmäinen rata oli tosin varsin hakemista, en ensimmäiselle linjalle nähnyt paikkaa yhtään jolloin lähdin vain tuuppaamaan Chainaa ilman tuntumaa jolloin se päätti ottaa yhden ylimääräisen askeleen minun lentäessä kaulalle. Sain kuitenkin itseni sen verran ryhtiin että linja onnistui kuten pitikin. Tulimmekin koko radan perään uudestaan ja nyt keskityin siihen että annan edestä tuntumaa jalan ollessa lähellä jolloin hypyt onnistuivat paljon paremmin. Vaikka olen hehkuttanut kuinka kiva Chaina on ollut tasaisella, muistan taas nyt miksi olen valinnut esteet. Niin kivaa se vaan on, ja koko illan hehkutin jälleen ponia ja sen supertähti asennetta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti