maanantai 6. helmikuuta 2017

Ensimmäinen vuosipäivä

Vuosi sitten, tuona helmikuisena lauantai päivänä Chaina saapui Suomeen. Tuo päivä oli varsinainen hullunmylly, kyydin ei pitänyt alustavan tiedon mukaan olla täällä kuin vasta sunnuntaina, ja kun soitin varmistaakseni kyydin aikataulua sainkin tiedon että hevonen on parin tunnin päästä tallin pihassa. Ei muuta kuin soittoa tallille että tamma tuleekin sinne nyt. Meillä oli tuona päivänä vielä kaksi hoitokoiraa ja muuta ohjelmaa joten suunnitelmat menivät tietysti uusiksi. Tallilla olimme reilun kahden tunnin päästä, jossa kuulin että Chaina onkin jo tullut reilu puolitoista tuntia sitten ja on odottamassa karsinassa. Onneksi olin kerennyt soittamaan tallille ja työntekijät ottaneet hevosen papereineen ulos rekasta. Tuolla hetkellä minulle jo kehuttiin kuinka hienosti tamma käyttäytyi, nätisti se oli tullut ulos autosta liukkaalle pihalle ilman hokkeja ja rauhassa kävellyt karsinaan jossa oli heti ruvennut syömään ja juomaan. Siellä se kiltisti karsinassa seisoi ja söi kun pääsin sen luokse.

Huomasin heti että Chaina oli aivan kylmissään, eikä ihme. Ulkona oli lähemmäs -20 astetta ja sillä oli päällään ohut sadeloimi. Kaikki loimet olivat onneksi lähellä ja vaihdoin sille lämpimän loimen sekä menimme maneesiin hetkeksi kävelemään jotta se pääsisi hieman kävelemään ja lämpiämään. Jo tuolloin ihmettelin sitä miten hyvin hevonen voi käyttäytyä, se oli tullut täysin uuteen paikkaan ja oli täysin rauhallinen ja rentoutunut. Maneesissa ei ollut ketään, ja täysin rentona se lähti sinne kavereiden jäädessä talliin. Ensimmäisellä kierroksella se hieman katseli ympärilleen jonka jälkeen käveli rentona vieressä. Tuollainen ensivaikutus teki minuun suuren vaikutuksen, ja kertoi paljon hevosen perusluonteesta.


Nämä kuvat ensimmäiseltä ratsastuskerralta
Miten niin hieman loimenkuivatustelineen näköinen...

Ensimmäinen päivä Suomessa

Ensimmäinen ratsastus oli seuraavana päivänä, ja muistan kuinka haastavaa laukkaa oli ratsastaa. Milloin löimme päät yhteen, laukka oli jännittynyttä ja itseni oli vaikea ratsastaa sitä. Pikku hiljaa kuukausin edetessä opin hieman tuntemaan ratsastamaan hevosta eikä laukka tuntunut mitenkään mahdottomalta. Hyppääminen sen kanssa on ollut alusta asti kivaa ja "helppoa" verrattuna tasaisella ratsastamiseen. Vaikka siinä on omat haasteensa kuten ristilaukat, rytmi, oma asento, ja monet muut asiat on se ollut helpompaa oppia kuin tasaisella ratsastaminen. Ero johtuu varmasti paljon siitä että hyppäämistä Chaina on aina tehnyt, se osaa sen ja on hyvä siinä. Tasaisella sen lähtökohdat olivat paljon heikommat jolloin kummallakin meistä on ollut paljon opittavaa. Esteillä Chaina on puolestaan voinut opettaa minua osatessaan itse niin paljon enemmän.

Se mikä tuossa hevosessa on hienointa on sen luonne. En ole ikinä nähnyt hevosta jolla on yhtä hyvä asenne työntekoon, se nauttii siitä ja haluaa tehdä töitä. Sen avulla se pystyy kompensoimaan valtavasti puutteita, ja haastaviakin asioita on kiva harjoitella kun tietää että hevonen on valmis yrittämään. Juuri viimeksi ratsastaessa totesin ääneen, että nyt vihdoin, vuosi Chainan hankinnasta tuntuu että pystyn vaikuttamaan siihen oikeasti. Tällä tarkoitan erityisesti tilanteita joissa se jännittyy ja rupeaa vastustelemaan tuntumaa nostaen pään ja ruveten pomppimaan. Enää en mene kasaan ja paniikkiin heittäen ohjan pois, vaan saan ratsastettua sen pois tilanteesta. Välillä nopeammin, välillä hitaammin, mutta kuitenkin niin että saan itse selvitettyä tilanteen. Tämä on suuri askel meille, sillä keväällä olin välillä pulassa näissä tilanteissa kun en tiennyt mitä pitäisi tehdä jotta voimme kumpikin taas hengittää ja rentoutua. Avain tähän kaikkeen on meille sopiva valmennus, ilman hyvää valmentajaa emme olisi varmasti kehittyneet tällä vauhdilla ja painisin monen ongelman kanssa jotka olen nyt pystynyt ratkomaan.



Ensimmäiset kisat

Tuo hevonen on jotain sellaista mihin en enää uskonut olevan mahdollista saavuttaa. Minulla on ollut hyviä ja omasta näkökannasta nähden hintavia hevosia. Battron jälkeen ajattelin tauon olevan ainoa vaihtoehto, tarvitsin taukoa itselleni jotta sain ajatukseni kuntoon. Kun äitini totesi uuden hevosen olevan vielä mahdollisuus sanoin alkuun ei, mutta ajan kanssa päätös muuttui. Olen sen jälkeen kiittänyt miljoonasti tuosta mahdollisuudesta, ennen tätä en tiennyt että tuollaisia hevosia on olemassa. Chaina on juuri sopiva hevonen minulle ja sen kanssa olen löytänyt aivan uudella tavalla keinon saada vielä enemmän tästä harrastuksesta. Olen valmis tekemään paljon töitä sen eteen että saan viettää sen kanssa vielä monta yhteistä vuotta, sillä tälläisia hevosia ei todellakaan tule liian usein vastaan. Kun sellaisen löytää, pitää siitä pitää tiukasti kiinni.

Vielä loppuun ensimmäinen video meistä, onneksi tuosta hetkestä on kehitystä tapahtunut. Jos alkuun Chaina oli hieman liian hoikka ja lihasköyhä, ei tätä ongelmaa ole enää... Nyt seuraava tavoite onkin päästä kesäkuntoon ja saada heinävarsa pois vatsasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti