lauantai 11. maaliskuuta 2017

Estevalmennus joka palautti hyvän fiiliksen

Perjantaina vuorossa oli estevalmennus ja hieman jännittyneenä odotin kuinka Chaina käyttäytyisi. Se on ollut kuluneen viikon todella hyvä ratsastaa, kaikki parin viikon takaiset ongelmat ovat tuntuneet katoavan, hevonen on ollut kevyt edestä ja energinen. Nyt viime viikon kisojen ja Mikon valmennuksessa näkynyttä jäykkyyttä ja väsymystä ei ollut ilmassa ollenkaan ja tamma oli aivan tohkeana menossa.

Verryttelyhypyt tapahtuivat meille vaikealle esteelle, sarjan toiselle osalla jonka vasen reuna oli kiinni seinässä. Tämä oikein ruokki sitä että Chaina pääsisi tarvittaessa puskemaan oikealta ohi kuten viime aikoina on ollut ongelma. Erittäin hyvä harjoitus meille siis, sillä nyt se oli pakko saada kuuntelemaan oikeaa pohjetta heti alkuun. Sainkin käskyn käyttää oikeaa pohjetta hieman reilummin esteen jälkeen ja Chaina selvästi prostestoikin tätä tehden ylimääräisiä vaihtoja kun ei olisi halunnut kulkea suorassa. Kuitenkin parin kerran jälkeen se alkoi hyväksymään tilanteen, ja sen jälkeen kulkikin paljon suoremmassa kuin aiemmin. Tämä onkin asia mikä minun tulee vaatia heti alkuun, sillä sen jälkeen moni muu asia muuttuu helpommaksi.

Kuvituksena Ypäjän viimeiset kisakuvat



Hyppäämisen aloitimme yksittäisellä pystyllä josta jatkoimme suoralle linjalle jossa oli kolme askelta välissä kummallakin suhteutetulla. Etukäteen jännitin hieman tuota linjaa sillä se tuli oikeasta kierroksesta nopeasti kaarteesta ja olin tässä epäonnistunut kisoissa, todella hyvää harhoitusta tulla siis näitä lisää. Yksittäisellä pystyllä Chaina katseli joka kerta linjan keskimmäistä okseria jolloin itse sain keskittyä siihen että hevonen huomaa myös hypättävän esteen. Ensimmäisellä kerralla otin yhden ylimääräisen askeleen linjan ensimmäiselle esteelle sillä mielessä oli Mikon kurssin epäonnistuneet sarjat, mutta välissä olin hereillä heti alkuun jolloin askeleet löytyivät helpohkosti väliin eikä Chainan tarvinnut lähteä venymään turhaan.

Yhdistimme tähän rataan kaksi viiden askeleen kaarevaa linjaa seuraavaksi, ja se mikä yllätti positiiviseti oli se kuinka helposti ne tällä kertaa sujuivat. Paika tuntuivat kerrankin löytyvän itsestään ja kun Chaina eteni omalla moottorilla hyvin oli estettä kohden helppo lähteä odottamaan hyppyä toisin kuin esimerkiksi Ypäjällä jossa tuntui että jokaista askelta sai ratsastaa ja puskea. Viimeisellä radalla tulimme hieman juureen pystyä, mutta koska Chaina oli etenemässä oli sen jälkeen helppo korjata rytmi eteen jolloin väli onnistui ongelmitta. Sarjan jälkeen meidänt tuli kääntää hieman tiukemmin ja ensimmäisellä kerralla en ollut tähän varautunut täysin jolloin kaarre levähti hieman pitkäksi jonka seurauksena tulimme sen vielä uudestaan. Heti kun tajusin itse kuinka paljon minun tulee kääntää katsetta jo b-osan päällä onnistui kaarrekin helpommin.





Kuten Ypäjän jälkeen kirjoitin, ovat ristilaukat todella vaikeita silloin kuin Chaina ei etene vaan jää pohkeen taakse. Vaikka joitakin ristilaukkoja oli toki nytkin nähtävissä, ei se ollut mitään verrattuna viime viikkoon. Kun laukka etenee hyvin vaihtuvat laukatkin paremmin, joka puolestaan helpottaa omaa ratsastusta huomattavasti. Kuten otsikkokin kertoo, olin valmennuksen jälkeen pelkkää hymyä. Heti kun laukka rullaa tuntuu hyppääminen niin paljon helpommalta ja sitä unohtaa minkä kanssa viime viikolla painimme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti