lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset hypyt ulkona

Perjantaina vuorossa oli vuoden ensimmäinen estevalmennus ulkona, ja kyllä siitä nautti. Vaikka Chaina toimiikin maneesissa hyvin, on ulkona meneminen aina täysin eri asia kun tilaa on eikä seinät tule eteen. Meillä on vielä luksusta iso maneesi, mutta kun kenttä on vielä suurempi on tilaa vaikka muille jakaa. Tämän huomaa myös väleissä hyvin, laukka pysyy automaattisesti isompana ja paikat tuntuvat löytyvän helpommin. Toki myös haasteita ulos siirtyminen tuo aina, nyt suurin haaste oli hieman lyhyemmällä tiellä lähestyminen jossa otin kaarteessa turhaa laukkaa pois.



Aloitimme tunnin ympyrällä jossa oli pieni jumppatehtävä. Enää ympyränkaarella hyppääminen ei aiheuta itsessäni pako reaktiota, mutta ei se suosikki harjoituksenikaan ole. Treenamaalla siinä tosin oppii vain paremmaksi, ja se on äärimmäisen hyvä tapa taivutella hevosta, jolloin sitä pitää vain harjoitella enemmän jotta se muuttuisi mukavammaksi tehtäväksi. Muutamia hieman huonoja lähestymisiä tuli puomille kun rupesin säätämään liikaa, mutta pääsääntöisesti tehtävä sujui kuitenkin hyvin ja etenkin Chaina oli hyvin tehtävän tasalla ja kokosi välissä itsensä hyvin välin ollessa ahdas. Lisäksi laukka säilyi koko ajan myötänä, mistä olen todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen alkoimme tulemaan radan pätkiä, ensimmäisenä ympyrän toiseen suuntaan ja neljän askeleen linjan. Tulin linjalle huonosti kaarteesta ja paikka oli huono. Lähdin makaamaan kaulalle enkä ollut aivan varma päätöksestä, mutta heti hypyn jälkeen olin hereillä ja ratsastin eteen jolloin väliin tuli vaaditut askeleet vaikkakaan eivät rennoimmat sellaiset. Ympyrällä näki joka kerta että oikea kierros on vaikeampi Chainalle sillä hyppyjen jälkeen ristilaukka oli joka kerta, vaikka nopeasti tamma korjasi sen käskystä. Oikeassa kaarteessa ristilaukka oli muutenkin nyt selvästi hallia isompi haaste sillä keskittymistä meni niin moneen asiaan, mutta uskon että laukan saa sieltä paranemaan taas nopeasti kun pääsemme enemmän hyppäämään ulkona ja keskityn siihen yhtä paljon kuin sisällä. Nyt huomasin että jos Chaina ei kerralla vaihtanut sitä "luovutin" itse asian suhteen hieman selässä ja keskityin pitämään vain rytmin kunnossa.




Viimeinen rata kuitenkin rupesi tuntumaan ajoittain hyvältä ja sain ideaa siitä miltä Chainan pitäisi tuntua selkään. Ykköselle Chaina tuli hieman lähelle, mutta nyt se oli koko ajan tuntumaa vasten ja pohkeen edessä jonka seurauksena linja oli helppo tulla neljällä askeleella. Samaten kaareva linja kuudella askeleella sujui hyvin eikä jäänyt ahtaaksi kuten edellisellä kerralla. Ainoa ongelma oli oikeastaan kolmen askeleen suora linja jolle tulin aina hieman pohjaan ja väli jäi pitkäksi painuessamme oikeaan reunaan. Siinä minun olisi pitänyt ratsastaa kaarteesta hieman eteen ja ottaa yksi askel vähemmän jotta ensimmäinen hyppy olisi vienyt jo eteen, mutta tajusin sen vasta loppuraveissa. Vaikka paljon parannettavaa toki on, oli tunne selkään pääsääntöisesti hyvä. Chaina imi selvästi enemmän eteen jolloin paikat näkyivät hyvin, ja mikä tärkeintä, minulla oli koko ajan tunne että pääsin ratsastamaan kohti tuntumaa sillä Chaina oli pohkeen edessä.


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Toinen pala Chainan menneisyyttä

Sain jälleen mukavan yllätyksen kun Chainan emän hoitaja oli nyt löytänyt Chainasta kuvia sen lapsuudesta. Aivan varsaajasta ei valitettavasti kuvia löytynyt, mutta varsin nuoresta tammasta kuitenkin. Kuvat ovat alkuvuodesta 2009, eli Chaina on silloin kääntynyt kolme vuotiaaksi. Näistä kuvista näkee hyvin kuinka tumma tuo tamma on silloin ollut. Vaikka Chaina on vieläkin varsin tumma ikäisekseen, totesi hoitaja että on niin hassua nähdä se nyt noin vaaleana kun on aikoinaan tottunut tuohon tumman väriin. Kuten kuvista näkee, ei Chaina ole todellakaan ollut se kaunein varsa. Ei se vieläkään ole mikään maailman kaunein hevonen, mutta verrattuna tuohon aikaan on tilanne jo todella hyvä. Kuvista kuitenkin näkyy aivan sama hevonen kuin tänä päivänä, ystävällinen katse joka tekee siitä paljon rakennettaan kauniimman. Ja nyt kun hevosen tuntee ja sen luonne on kultaa, on se paljon kauniimpi kuin mitä kuvat näyttävät.

Helmikuu 2009
Huhtikuu 2009
Chaina ja hänen isosiskonsa Finja, s.2002
Kuten viimeksi totesin, on Chaina ostettu suoraan kasvattajalta. Kasvattaja on itse tehnyt paljon pohjatyötä hevosen kanssa jonka jälkeen se on kilpaillut samalla ratsuttajalla myyntihetkeen asti. Kisatuloksia olen nähnyt vuodesta 2013 eteenpäin, ainoastaan muutamat viimeiset tulokset on eri ratsastajalta Chainan mentyä myyntiin. Chainan kotitallista sain myös muutaman kuvan, ja paikka näytti todella mukavalta. Se on pienehkö kodin pihassa oleva talli jota ympäröi isot laitumet jossa hevoset saavat olla laumassa. Kasvattajan mies oli ammatiltaan arkkitehti ja suunnitteli tallin ja pihan itse, ja mitä kuvista näkee tila on todella kodikas.




Chainan emä täytti viime viikolla 27-vuotta, ja on vielä epäsäännöllisessä ratsastuskäytössä. Viimeksi se oli kuulemma innostunut maastossa laukkaamaan, eli emän puolelta on ainakin ihan pitkäikäiset geenit. Chainalla on emän puolelta neljä sisarusta joista se on nuorimmaisin. Hauskaa on vielä se, että kaikki näistä ovat tammoja joista vanhin on syntynyt jo vuonna 1994. Kaikki muut paitsi Chaina ovat hannover kantakirjassa joka on puolestaan hesseinin kantakirjaan rekisteröity. Kisatuloksia olen nähnyt myös useammalla, yksi siskoista on säännöllisesti kisannut 140-luokkiin asti.

Jaksan vieläkin ihmetellä sitä mihin kaikkeen internet mahdollistaa. On uskomatonta mielestäni että joku Saksasta löytää Ruotsissa asuvan tuttunsa kautta blogini jonka kautta saan tietoa Chainan menneisyydestä. Se, että toinen jaksaa nähdä vaivan ja etsiä kuvia yli vuosi myynnin jälkeen merkitsee minulle todella paljon. Omistajana on ihana löytää kuvia omasta hevosestaan sekä tietää tämän nuoruudesta sillä ne kaikki jättävät jäljet hevoseen. Chainasta näkee kaikin tavoin että sillä on ollut hyvä lapsuus, ja nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen saan nauttia siitä että sitä on pidetty hyvänä.

Chaina ja Finja
Sama katse ja tuuhea parta löytyvät yhä, vaikka väri onkin täysin erilainen




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 3

Tällä kertaa siirrymme pienen tauon jälkeen kesään 2009 ja siitä alkuvuoteen 2011.Tuona kesänä ostimme Vivanin Ruotsista ja elokuussa se muutti Suomeen. Alku oli meillä kaikkea muuta kuin helppo, jo pelkästään tasaisella se välillä vei laukassa minua kun en osannut ratsastaa istunnalla. Hypätessä meno oli vieläkin villimpää, ylihyppäämistä tuli valtavasti ja vauhtia enemmän kuin laki sallii. Pääsimme kuitenkin heti kisaamaan ja hitaasti opin ratsastamaan sillä. Loppuvuodesta, ja alkutalvesta 2010 kontrolli rupesi hitaasti löytymään ja hyppääminen onnistumaan. Huhtikuun alussa hyppäsimme ensimmäisen 110cm luokkamme, ja vain kahta viikkoa sai Vivan hiusmurtuman jalkaansa huhtikuussa 2010, samana päivänä kuin Taraa ensimmäisen kerran rupesi irtopala vaivaamaan edellisenä vuotena.

Nämä kuvat ovat ensimmäisistä yhteisistä kisoistamme kesällä 2009








Vivan leikattiin tuolloin ja siitä alkoi kolmen kuukauden sairasloma. Ensimmäinen kuukausi oli pelkkää karsinalepoa ja toinen kuukausi meni sairastarhassa seistessä. Tätä olisi pitänyt jatkua myös kolmas kuukausi, mutta muiden hevosten siirtyessä laitumelle sai Vivan mennä sinne myös jolloin se rauhoittui kun sai kävellä edes hieman. Syyskuussa palasimme kilpailemaan lähes puolen vuoden jälkeen ja vuoden vaihteessa muutimme uudelle tallille vanhan tallin lopettaessa toimintansa. Tuona talvena pääsin vihdoin kunnolla jyvälle siitä kuinka Vivania kuului ratsastaa tasaisella, mutta hypätessä ongelmat alkoivat tuolloin oikein kunnolla. Jo hieman aiemmin Vivan oli alkanut kieltelemään, ja vaikka olimme tutkineet hevosta useammalla klinikalla ei vikaa löytynyt jolloin uskoimme ongelmien johtuvan vain vaikeasta ratsastettavuudesta. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin, ja nyt kuviin Vivanista alkuajoiltamme.

Ensimmäinen kuva Suomessa





Leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa selässä
Ekoja 110cm luokkia
6viikkoa leikkauksesta ja ilman liikuntaa, voisi hevonen huonommaltakin näyttää

Ensimmäistä viikkoa Suomessa

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Jumppasarjoilla lisää notkeutta

Torstaina oli viikottainen estevalmennus, tällä kertaa teemana jumppasarjat. Ne tekevät Chainalle todella hyvää sillä näillä Chainan saa nousemaan lavoistaan paremmin ja se suoristuu huomattavasti mikä oli nytkin näkyvissä. Ihan parasta mahdollista terävyyttä ei hypyissä tällä kertaa ollut, mutta varsin tyytyävinen olen silti päivän hyppyihin.




Aloitimme kolmella jumpalla josta jatkoimme kaarevalla tiellä toiselle jumpalle. Ensimmäisellä kerralla Chaina painoi sisääntullessa todella paljon sisään pohjetta vasten jolloin ensimmäinen hyppy ei ollut paras mahdollinen. Chaina sai kuitenkin hyvin rytmistä kiinni ja väli sekä toiset hypyt sujuivat hyvin. Toisella kerralla osasin jo varautua tähän jolloin sain Chainan pohkeen ympäri ja myötälaukassa sisään. Jumpilla huomaa hyvin kuinka oma istuntani voisi olla vielä lähempänä satulaa jotta pystyisin vaikuttamaan Chainaan enemmän sillä nyt olen usein ponnistuksessa vielä liian ylhäällä ja lapojen päällä.

Ensimmäisellä kerralla jumpan jälkeisellä viiden askeleen linjalla sai ratsastaa hieman eteen jonka jälkeen suora sujui hyvin. Positiivista on että Chaina pysyi tällä kertaa hyvin keskellä esteitä eikä painanut niin paljon oikealle, tosin pyrin myös itse keskittymään siihen etten painu oikealle. Toisaalta tällä kertaa oli kauhea huometa kuinka pitkällä ohjalla ratsasin hypätessä, tämän takia videot ovatkin äärimmäisen hyviä oppimisen kannalta. Ehkä taas seuraavalla kerralla muistan kiinnittää tähän huomiota niin käsi pysyisi esteiden välissä rauhallisempana kun ohjat eivät ole kilometrin mittaiset.




Viimeisen radan alku oli hyvä, jummpa tuli rennosti kuten myös hieman korotettu okseri. Hypyn jälkeen Chaina vaihtoi usemmilla kerroilla laukan pyynnöstä, mutta vaihtoi sen takaisin ristille heti kun pohkeen tuki lähti tai otin liikaa tuntumaa edestä. Seitsemän askeleen kaarevalinja sujui myös hyvin mutta puomi tuli etujalkojen virheestä alas. Tulimme saman linjan vielä uudestaan ja nyt Chaina korjasi virheensä hyvin joten suoritukseen oli hyvä lopettaa.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Vaikeuksien kautta voittoon -Hästbacka 16.4

Sunnuntaina Ypäjän jälkeen oli vuorossa tallimme omat kisat, luokkana vain 110cm Ypäjän reissun jälkeen. Kisojen välisenä päivänä Chaina sai kevyemmän maastoilupäivän jotta jaksaisi hypätä kotona, ja suunitelma selvästi toimi sillä Chaina oli jälleen todella kiva verryttelyssä. Olen selvästi löytänyt nyt verryttelyyn hyvän tunteen ja siellä pystyn rentoutumaan sillä paikat osuivat hyvin ja laukka rullasi eteenpäin. Tosin ihan ilman ongelmia ei verryttely nyt sujunut ja hetken aikaa elin jännittäviä tunteita selässä Chainan kompastuessa. Chainan keskittyminen herpaantui jostakin syystä jolloin se kompastui ilman syytä ja kävi polvillaan josta kuitenkin pääsi takaisin tasapainoon ja ylös. Katsoimme hevosen tarkkaan läpi useammalla silmäparilla ja kun mitään ei näkynyt, hevonen liikkui täysin puhtaasti sekä tuntui täysin normaalilta selkään jatkoimme hyppäämistä.

Estekuvat Johanna Rinne



Rata alkoi hyvällä temmolla ja ensimmäiselle esteelle löytyi hyvin paikka. Suoralla linjalla valuimme oikeaan reunaan, ja vaikka välissä sain suoristettua meitä painoi myös kolmosen hyppy oikealle kuten meille usein käy. Vedelle puskin hieman turhaan, mutta paikka oli kuitenkin ihan hyvä ja rytmi säilyi hyvin esteen jälkeen. Kutoselta sarjalle oli viiden askeleen linja ja olisin voinut herätä aavistuksen aiemmin eteen ratsastukselle jotta viimeinen askel ei olisi ollut yhtä kiireinen. Sarjalla muistin kuitenkin ottaa vasemman ohjan tuntuman jotta emme painuneet liiaksi oikeaan reunaan. Perusradan oikeastaan ainut huonompi hyppy tuli viimeiselle esteelle tullessamme liian juureen johtuen kaarteessa olevasta ristilaukasta josta en saanut Chainaa pohkeen eteen.

Uusinta jatkui tästä suoralla linjalla, ja ensimmäisen hypyn ollessa juuressa olin kuitenkin nyt heti hereillä ratsastamaan eteen jolloin väli sujui kuitenkin oikealla askelmäärällä. Ero uusinnan ja perusradan välillä on meillä hyvin selkeä tällä kertaa ja korostaa kaikki virheemme. Vaikka perusradalla on ajoittain ristilaukkaa, keskityin siellä ratsastamaan nyt esteet yksi kerralla Ypäjästä oppineena ja laukat korjaantuivat kun niitä vaadin. Uusinnassa nousee kuitenkin kilpailuhenkisyys ja lisään painetta antamatta yhtä paljon tukea jolloin ristilaukkaa on huomattavasti enemmän. Esimerkiksi sarjalle tullessa kaarre valahti hieman pitkäksi sillä en saanut Chainaa kääntymään yhtä hyvin sisäpohkeen ympäri kuin mitä se perusradalla kääntyi. Viimeisellä esteellä askeleita tuli yksi liikaa, mutta olin itse varma päätöksestä jolloin pääsin mukaan vaikka hyppy veikin kovasti oikealle kun en antanut vasemmalta tarpeeksi tukea. Tuloksena kuitenkin 0-0 jolla irtosi luokan voitto.


Uusinnan ratsastuksessa on paljon parannettavaa juuri laukkojen osalta, mutta perusradalla sain aikaiseksi jo parempia pätkiä aivan kuten Ypäjällä 110cm luokassa. Muistaessani keskittyä ratsastamaan esteet yksi kerralla laukan ollessa pohkeen edellä ei ongelmia synny ja paikat löytyvät helposti. Radan jälkeen loppuravien jälkeen tallissa suojia riisuessa huomasin etujalassa osittain suojan alla haavan joka oli luultavasti tullut kompastuessa. Alkuun haava säikäytti kovasti, mutta onneksi se ei kuitenkaan lähemmän tarkastelun jälkeen paljastunut kuin pintahaavaksi eikä vuotanut enää taikka aristanut ollenkaan. Eikä onneksi myöskään seuraavana päivänä vaikuttanut Chainaan millään tavalla joten selvisemme onneksi asiasta säikähdyksellä.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Uusi tiiminjäsen

Kotikisojen postaus on tulossa myös lähipäivinä kunhan saan Ypäjältä pari kuvaa kuvittamaan sitä, mutta nyt vielä tärkeämpään aiheeseen. Kuten kuulumisissa viimeviikolla mainitsin, on meille tulossa suuria muutoksia. Pitkäaikainen haaveeni on täyttymässä ja ensi kuussa meille muuttaa uusi perheenjäsen, pieni koiranpentu. Viime viikonloppuna kävimme katsomassa pentuja ensimmäisen kerran niiden ollessa hieman päälle kolmiviikkoisia, ja tulevana sunnuntaina on samanlainen ohjelma.





Mangon lopetuksen elokuussa 2015 jälkeen olen haaveillut koirasta, mutta poikaystäväni ei ole lämmennyt ajatukselle sillä meillä on Kipsu hoidossa kolmeviikkoa kuukaudessa. Helmikuussa suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättäen muutos kun tuttumme löysi Italiasta hylätyn koiranpennun jolle haluttiin koti Suomesta. Tämä koira sai kuitenkin parhaan mahdollisen kodin muualta, ja koirakuume jäi elämään myös poikaystävälle. Muutamassa viikossa olimme löytäneet meille sopivan rodun ja lähettäneet kyselyitä kasvattajille.

Roduksi valikoitui hieman harvinaisempi hollantilainen rotu, stabyhoun. Rotu täytti kummankin asettamat kriteerit ja miellytti ulkonäöllään sekä luonteellaan, ja mikä tärkeintä löysimme rodun josta kumpikin piti ilman että piti valita toisen haluamaa. Kävimme tutustumassa rotuun sekä emään rotupäivillä Lahdessa, ja tämä lisäsi uskoa siihen että olemme löytäneet sopivan rodun meille. Lähes kaikki on meille nyt selvää, sopiva pentu valittu vierailun perusteella ja odotus on kova. Nimestä meillä on vielä kaksi vaihtoehtoa jäljellä joiden välillä vielä neuvottelemme, mutta muuten olemme valmiita. Viimeisiä hankintoja pitää vielä tehdä, mutta tässä kohtaa ollaan voiton puolella kun tieto siitä että saamme pennun on varmaa.