perjantai 30. kesäkuuta 2017

Katastrofien katastrofi

Keskiviikkona meillä oli omat kisat tallilla, ja kuten otsikosta voi päätellä oli päivä todellinen epäonnistuminen meille. Jollakin tasolla odotin tätä jo oikeastaan, mikä ei missään nimessä auttanut tilannetta sillä Chaina aistii sen heti jos selässä ei ole rentoutunut. Verryttely hypyt sujuivat hyvin, pieni lainelankku aiheutti jännitystä mutta pysty ja okseri sujuivat hyvin.

Radalle lähdin jo hieman huonolla fiiliksellä mikä näkyi ulospäin jo. Ykkösen yli pääsimme hyvin mutta välissä otin turhan pidätteen ja juuri ennen estettä jännityin kädellä lisää jolloin Chaina stoppasi. Sen jälkeen rytmi oli kateissa ja sama tapahtui uudestaan. Kolmannella yrityksellä pääsimme yli mutta seuraavalle esteelle tuli samanlainen pysähdys. Sen jälkeen päätimme että hyppään radan kisojen jälkeen pienenä jotta pääsemme vain kaikesta yli ja saan itseni paremmin hallintaan.

Nyt vain pari videokaappausta kuvituksena

Ensimmäisiä hyppyjä ei ole videolla kun Chaina kielsi heti ensimäiselle esteelle. Petra oli onneksi koko ajan neuvomassa ja kertoi mitä tehdä. Isoin ongelma nyt on se että jännityn kädellä liikaa ja ennen estettä lähden ottamaan liikaa pidätteitä  kovalla kädellä josta Chaina hermostuu. Haluaisin ratsastaa niin että minulla olisi selkeä tuntuma edessä, mutta Chaina ahdistuu tästä helposti. Rata sujuikin pienenä alun sähläyksen jälkeen hieman paremmin. Meno ei ollut tippaakaan rentoa, mutta yli mentiin kun vain olin kädellä aivan rento ja laukka eteni. Rytmin löytyminen kuitenkin helpottui radan edetessä vaikka Chaina monessa kohtaa jännittyi ja lähti huonosti hyppyyn. Ensimmäinen kielto radalla tuli "uusinnan" kohdalla kun otin laukkaa liikaa pois kaarteesta ja esteen edessä ratsastin eteen jalalla mutta kädellä tein turhan voimakaan pidätteen. Seuraava kielto tuli linjalla, ja nyt se oli täysin Chainan syy sillä paikka oli hyvä enkä häirinnyt sitä kädellä. Seuraavalla kerralla pääsimme yli vaikka hyppy oli todella jännittynyt.



Jatkoimme radan tästä heti perään uudestaan, ja ero edelliseen rataan oli valtava. Ensimmäiselle linjalle tuli yksi askel liikaa, mutta Chaina rupesi rentoutumaan ja hevonen oli kontrollissa. Isoin ero oli kuitenkin laukat, jokaisen esteen jälkeen Chaina korjasi laukan myötälaukkaan ja meni kaikki kaarteet siinä. Talolle tuli radan ensimmäinen huono paikka, mutta kuten Petra totesi, se oli hevosen päätös. Mieleni olisi tuossa tilanteessa tehdä pidäte ja ottaa Chaina kunnon tuntumalle, mutta Chaina oli selvästi tyytyväisempi tällä pidemmällä ja vapaammalla tuntumalla.

Nyt tarkoituksena onkin laskea korkeutta, jättää kisat hetkeksi ja saada homma kotona kuntoon. Minun tulee opetella olemaan kädellä paljon rennompi mikä ei todellakaan ole helppo asia. Kuten keskustelimme radan jälkeen, kun on lyhyt eikä jalalla saa ratsastettua yhtä hyvin tulee jalkaa kompensoitua helposti kädellä. Tämä johtuu varmasti siitä että kun pidän ohjan tiukemmalla tuntuu että minulla on parempi hallinta siitä mitä tapahtuu. Tästä pitää kuitenkin päästä eroon sillä Chaina on paljon tyytyväisempi ja rennompi hieman vapaammalla tuntumalla ja sen seurauksena myös laukka on laadukkaampaa ja myötälaukkaa. Kun saan pidettyä tässä isommassa laukassa pystyn myös tarvittaessa ottamaan pidätteen jos paikka ei ole sopiva mutta rytmi ei kuitenkaan katoa sen seurauksena.


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 6

Tällä kertaa palaamme vuoteen 2013, kesään jolloin hankin Battron. Tuosta ajasta löytyykin useita postauksia, mutta on vielä hauska palata näin myöhemmin ja muistella noita hetkiä. Lähdimme kesäkuussa 2013 Hollantiin katsomaan hevosia Pinjan kanssa. Battro oli kolmas hevonen jota kokeilin tuolla reissulla ja se kolahti heti. Olin nähnyt sen etukäteen videolta jossa se ei vakuuttanut niinkään, mutta selästä tykkäsin siitä kovasti. Pohdin tuolloin pitkään Battron ja toisen hevosen välillä, mutta lopulta Battro vei voiton. Se ei ollut aivan niin helppo hevonen kun etukäteen ajattelin hankkivani, sillä reaktiot olivat nopeat.


Hollannissa kokeilemassa


Ensimmäistä päivää Suomessa
Suomeen tultuaan aloitimme tutustumaan toisiimme ja Suomeen. Nopeat reaktiot tulivat heti esille äkkinäisinä laukkaspurtteina, ja alkuun selkäännousukin oli tehtävä nopeasti sillä usein Battro oli laukassa ennenkuin jalka oli selän yli. Sen luonne oli todella kiva, hieman arasteleva mutta kiltti. Battron kanssa kaikki oli hauskaa, mutta selässä sai nopeasti tottua olemaan aina varuillaan sillä säikähtely oli kovin yleistä. Hypätessä ongelma ei puolestaan ollut säikähtäminen vaan esteen jälkeen lähteminen kun B säikähti usein liian voimakasta ylävartaloa. Nopeasti tuli toki huomattua se, ettei hevonen välttämättä ollut aivan yhtä yksinkertainen ja helppo kuin mitä etukäteen ajatteli ostavansa. Talveen mennessä emme olletkaan käyneet kovinkaan monissa kisoissa sillä tarkoituksena oli löytää paremmat asetukset ja saada yhteistyö kuntoon.

Kuten näkyy, oli ongelma meillä se että Battro oli tottunut liikkumaan aivan kuolaimen alla




Ensimmäiset yhteiset kisat, sattumalta juuri nykyisellä tallillamme


torstai 22. kesäkuuta 2017

Kuski ja hevonen pois mukavuusalueen hömpöttelystä, kurinpalautusta kuskille kouluvalmennuksessa

Maanantaina meillä oli Chainan kanssa varsin silmiä avaava kouluvalmennus. Tai no, oikeastaan olen kyllä tiedostanut asian mutta se on vain jäänyt hieman taka-alalle muka kiireiden ja sopimattomien aikataulujen takia. Meillä on Chainan kanssa kouluvalmennukset jääneet hieman pois säännöllisestä rytmistä, ja olen tiedostanut tämän itse. Tauon huomasi nyt valmennuksessa oikein kunnolla Chaina pistettiin taas töihin, ja kyllähän siitä syntyi haasteita kun on hetken saanut kevyemmin humputella menemään. En tarkoita tällä sitä ettenkö olisi vaatinut siltä itsenäisessä ratsastuksessa kunnolla, mutta huomaan ainakin itsesssäni sen että valmennuksissa tulee annettua paljon enemmän vielä.

Kuvituksena vanhoja kuvia tasaiselta



Valmennuksen teema ei ollut meille helpoin, mutta täysin suoritettavissa Chainan ollessa avuilla. Vastalaukannosto josta pääty-ympyrä laukassa, siirtyminen raviin, keskellä pitkää sivua ravissa voltti josta pitkällä sivulla avoa. Ei helppoa, mutta äärimmäisen tehokasta jumppaa jolla hevosen saa suoraksi. Alkuun vastalaukka olikin varsinainen haaste ja vaihtoja tuli useampia pomppien edestakaisin vastustellen tuntumaa. Pikku hiljaa Chaina lähti kuitenkin taipumaan ja hyväksymään tehtävän kun vaadin sitä vain riittävästi.

Sama ongelma näkyi toisessa suunnassa, mikä oli oikeastaan oletettavaa. Jätinkin videoon näitä huonoja pätkiä jossa laukat vaihtuvat useasti, sillä tämä oli tehtävien alussa hyvin yleinen ongelma. Useamman ympyrän ja toiston jälkeen rupesivat nappulat jälleen löytymään, vaikka hetkeksi ei voinut jäädä unelmoimaan selkään. Laukan ollessa kunnossa tulivat ongelmat ravissa oikeassa kierroksessa. Kuten laukassa, olen myös ravissa Chainan mennä hieman humputellen ilman että sen on pitänyt takaa olla kunnolla alla. Sen takia kun nyt rupesin ravissa vaatimaan hieman pohkeella eteen nostikin Chaina koko ajan laukkaa sillä koki sen itselleen helpommaksi vaihtoehdoksi. Ongelma tuossa tilanteessa on että tulen liian voimakkaaksi kädellä, ja vaadin Chainan heti takaisin raviin jolloin liike ei ole enää ollenkaan eteen josta Chaina ahdistuu enemmän.



Kuten otsikosta ja videosta on nähtävissä, on meillä menty hieman liian pitkään liian kevyesti eikä työnteko sen jälkeen ole niin helppoa. On helppoa ravailla isommassa eteen alas ravissa ja silloin ongelmia ei ole, mutta tämä ei kehitä meitä. Osasin varautua vastusteluun jo etukäteen laittaessani gramaanit pitkästä aikaa. Viime aikoina niitä ei ole käytetty ollenkaan jolloin Chaina pystyy etenkin laukassa pakenemaan töitä noustessaan ja jännittäessään selkänsä. Tarkoituksena ja tavoitteena on päästä niistä kokonaan eroon, mutta koen ne itselleni tärkeäksi apuvälineeksi silloin kun tilanne on hevoselle vaikea ja se pyrkii välttämään sitä hyppimällä ja pomppimalla pois tilanteesta.


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hyvää ja huonoa Laaksolla

Sunnuntaina meillä vuorossa pienen tauon jälkeen 1-tason kisat Laaksolla, tarkoituksena saada hyvä tunne radalle. Luokkina meillä oli 100cm ja 110cm, mikä osottautuikin ihan hyväksi valinnaksi vaikka päivä ei hyvin loppunutkaan. Verryttelyssä Chaina oli alkuun varsin jännittynyt ja katseli kaikkea kentän ympärillä olevaa, mutta itse hypyt onnistuivat hyvin ja nopeasti Chainakin lähti rentoutumaan. Radat kummassakin luokassa olivat samanlaiset, ainoastaan jälkimmäiseen luokkaan tuli pari porttia esteen alle.







100cm rataan olen pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen. Vitosen jälkeisen kaarteen tiesin olevan meille vaikea sillä se oli u-mutka oikeassa kierroksessa. Siinä tulikin ristilaukkaa ja Chaina lähti hieman hitaasti hyppyyn. Viimeisellä linjalla se painoi ensimmäisen esteen jälkeen hieman oikealle mutta sain sen suoristettua ennen perusradan viimeistä pystyä jolloin pääsimme uusintaan. Uusinnassa en halunnut ottaa mitään riskejä sillä tarkoitus oli saada vain hyvä tunne radasta. Uusinnan ensimmäiselle esteelle lähdin turhaan tyrkkäämään Chainaa jonka jälkeen sain taas itseni paremmin satulaan ja jäin odottamaan estettä. Viimeinen linja jäi aavistuksen ahtaaksi, mutta muuten olen todella tyytyväinen rataan. Siisti 0-0 tulos jolla sijoituimme lopulta neljänneksi.






110cm radalle lähdin hyvin mielin sillä paikat löytyivät jälleen hyvin verryttelyssä. Rata tuntuikin todella hyvältä selkää, paikat jälleen löytyivät hyvin ja Chaina oli rento. Viimeisellä linjalla tunsin kahta askelta ennen että Chaina katsoo viimeistä okseria, mutta olin hieman liian hidas reagoimaan jolloin se stoppasi. Sen jälkeen rytmin löytäminen oli haastavampaa jolloin tulokseksi tuli hylkäys. Todella harmittavaa sillä alku rata oli hyvä ja Chaina tuntui hyvältä.

Vaikka opittu kieltely harmittaa kovasti, oli tämä selvä näyttö siitä että erikoisesteitä pitää hypätä säännöllisesti jotta saamme tavan kitkettyä nopeasti pois. Oli kuitenkin parempi mielestäni hypätä tämä luokka jossa esteiden alle tuli näitä, sillä ilman sitä Chaina ei olisi katsonut mitään. Se mihin olen kuitenkin tyytyväinen on oma ratsastukseni. Nyt en ensimmäisessä luokassa mennyt paniikkiin ja lukkoon vaan sain ratsastettua aivan kuten kotona, este kerrallaan rennosti. Tämä on itselleni ollut hyvinkin vaikeaa, etenkin tauon jälkeen joten tästä olen tyytyväinen.


perjantai 16. kesäkuuta 2017

"Älä taistele vaikka se ei tuntuisikaan parhaimmalta"

Torstaina meillä oli vuorossa jälleen hyppäämistä, sillä viime viikon testailun jälkeen halusin hypätä vielä ennen Laakson sunnuntain seurakisoja. Verryttelyssä Chaina oli ihan hyvä mutta tuntuma suuhun ei ollut paras mahdollinen. Se liikkui hyvässä muodossa, tosin aavistuksen pitkänä, mutta ongelma oli oikeastaan se ettei se imenyt kuolainta yhtään jolloin tuntui että eteen ei ole kunnon tuntumaa.


Hyppäämisen aloitimme pieneltä pystyltä jolta jatkoimme lyhyessä laukassa toiselle pystylle. Ensimmäisellä kerralla väli jäi hieman ahtaaksi sillä olin nähnyt muiden suorituksen eikä heidän tarvinnut tehdä isoja pidätteitä, jolloin huomasin liian myöhään että Chainan laukka vei hieman liikaa eteen. Toisella kerralla paikka löytyi hyvin kun otin heti alussa vähän enemmän takaisin jolloin viimeinen askel oli rento. Tällainen kaarre esteen jälkeen on meille todella vaikea, etenkin oikeassa kierrokessa, jolloin kaarteessa joutui ratsastamaan esteen jälkeen varsin paljon pohkeella jotta laukka olisi rullannut.



Ensimmäisellä radan pätkällä oikeastaan näkyi parhaiten se mistä aluksi mainitsin, Chaina ei ottanut tuntumaa edestä jolloin lähestyminen ei ollut kovin helppoa. Tästä johtuen kaikki paikat olivat aavistuksen kaukana kun ensimmäisen linjan jälkeen vaihdoimme ratatempoon ja laukka kasvoi. Kuten otsikko sanoo, oli Petran neuvo tuossa kohtaa varsin hyvä. Kun tuntumaa ei saa, en voi liian lähellä estettä ruveta enää tappelemaan sitä vastaan sillä muuten paikka katoaa täysin. Nyt kuitenkin rytmi pysyi samana koko ajan ja hevonen rentona mikä on tärkeintä. Seuravalla radalla tulin heti ensimmäiselle pienelle pystylle liian isossa laukassa jolloin välistä katosi yksi askel. Muuten rata oli jo hieman parempi, vaikka tuntumaa edestä ei ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Iso haaste meille on kentän toinen pääty, ja kuten näkyy siellä tulee ylimääräisiä loikkia Chainan yrittäessä puskea pois lyhyeltä sivulta.



Viimeisen radan pätkän tulimme hieman lyhennettynä, ja tähän oli hyvä lopettaa. Heti kun otin ohjat käteen huomasin että Chaina tuntui täysin erilaiselta. Nyt se imi kuolainta ja pysyi pohkeen edessä, jolloin paikan löytäminen oli huomattavasti helpompaa. Vaikka mitään super wau tunnetta ei tullut, oli tämä rata kuitenkin hyvä. Kaikki paikat onnistuivat, rytmi oli tasainen ja hevonen tuntui hyvältä. Erityisesti viimeiselle esteelle sain sen vihdoin kaarteesa suoristumaan jolloin lähestyminen onnistui huomattavasti paremmin kun Chaina pysyi suorana. Rata oli meille toki helpompi kuin viime viikolla mutta toisaalta tämä oli varsin hyvä kisoja ajatellen. Välillä on hyvä mennä muutenkin hieman helpompia tehtäviä jotta itseluottamusta taas nostetaan, jonka jälkeen on taas hyvä palata haastavampien tehtävien pariin.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Milloin mennä eläinlääkäriin?

Vuosikontrollin jälkeen voisinkin kirjoittaa mietteitäni siitä milloin hevonen on hyvä viedä eläinääkäriin. Karkeasti jaon voi tehdä kahteen ryhmään, niihin jotka käyttävät eläinlääkäriä silloin kun jotakin on vialla ja ne jotka käyvät eläinlääkärillä vuosikontrollissa jotta vikoja pystyttäisiin välttämään. Olen kuulunut kumpaankin ryhmään, ja voisinkin avata hieman tätä.

Aikoinani ensimmäisen hevosen hankkimisen aikaan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Teetätimme tuolloin ostotarkastuksen, ja kun kaikki oli kunnossa emme edes ajatelleet että muunlaista eläinlääkäriä pitäisi ajatella. Toki säännölliset rokotukset ja raspaukset olivat kunnossa, mutta tässä kaikki. Vivanin kanssa jatkoimme samantyyppisesti sillä en ollut nähnyt muita tapoja toimia. Tässä kohtaa lisäsimme kuitenkin mukaan hieronnan sillä kuulin siitä positiivisia kokemuksia ja uskoin sen olevan hyväksi hevoselle.

Kuvituksena satunnaisia kuvia eläinlääkäristä 


Käytimme hevosta aina eläinlääkärissä kun jokin oli vialla, ja ensimmäistä kertaa kävimme myös niin että mikään ei suoranaisesti ollut vialla. Tämä näennäisesti, hevonen ei ontunut mutta tunne selkään ei ollut hyvä. Tuolloin emme saaneet minkäänlaisia selityksiä tuolle joten en kokenut että noista käynneistä olisi ollut hyötyä. Battro oli se hevonen joka sai mieleni muuttumaan, sillä ikävä kyllä jouduin oppimaan siltä kantapään kautta mitä ennalta ehkäisevä hoito on. Kun ostimme Battron teetimme ostotarkastuksen, jaloisa ei ollut sanomista, selässä pientä kaventumaa.

Kun Battro rupesi kieltämään voimakkaasti, käytimme sen eläinlääkärissä. Tuolloin ei löytynyt mitään selittävää, joten ajettelimme sen johtuvan testaamisesta. Nyt toki voisin sanoa että hevonen olisi voitu tutkia paremmin, sillä röntgenkuvia ei otettu jolloin muutokset olisi huomattu. Lopulta nivelrikko huomattiin kun hevonen meni yllättäen kolmijalkaiseksi ja sen jalat kuvattiin. Battro oli ollut minulla tuolloin alle kaksi vuotta, ja yhtäkkiä tilanne oli se ettei hevosen tulevaisuudesta voinut sanoa mitään.



Tuo kokemus opetti minulle sen kuinka tärkeää ennalta ehkäisevä hoito on. Sen takia haluankin että Chaina tutkitaan puolen vuoden välein, sillä jos jotakin hälyttävää näkyy siihen voidaan puuttua ajoissa. Taivutus on helppo tapa nähdä miltä kaikki näyttää, ja se kertoo usein jos muutoksia on. Jos kaikki on kunnossa, ei kuvia tarvitse ottaa ja kotiin voi lähteä tyytyväisenä. Uskonkin, että jos Battroa olisi taivutettu säännöllisesti, olisi nivelrikko huomattu aiemmin. Koen että puolivuosittainen rytmi on sopiva, näin tilanne tulee säännöllisesti katsottua ja muutoksiin voi puuttua ajoissa.

Toki säännöllinen eläinlääkärin tutkimus maksaa aina, etenkin kun ilman vikaa se ei mene vakuutukseen. Koen kuitenkin että se on pieni hinta siitä, että voin olla varmempi siitä että hevonen on terve ja asiat kunnossa. Toki eläinlääkärin tutkimukset pitää suhteuttaa aina hevoseen ja sen käyttöön, ja miettiä mikä on hevoselle parasta. Uskon että jokainen hevosen omistaja toimii parhaalla katsomallaan tavalla, ja se onkin mielestäni tärkeintä. Jos lähdetään siitä olettamuksesta kuitenkin että hevonen käytetään eläinlääkärillä silloin kun sitä oikeasti tarvitaan. Ylimääräiset tarkastukset sitten tehdään oman mieltymyksensä mukaisesti.


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Henkisen taistelun estevalmennus

Perjantaina meillä oli ensimmäinen valmennus sitten Hyvinkään kisojen ja kolmen viikon tauon jälkeen en oikein tiennyt mitä odottaa. Tai oikeastaan minulla oli aavistus, sillä kuten olen aiemminkin maininnut, on Chaina hyvin nopea oppimaan mikä on positiivista sekä negatiivista. Tämä sillä, että viimeksi Chaina kielsi jonka jälkeen hyppääminen jäi sillä tunne selkään ei ollut hyvä. Klinikalla käymisen jälkeen Chaina onkin liikkunut paljon paremmin, eli hoito kohdistettiin oikeaan paikkaan joten tähän voi olla tyytyväinen.

Videokaappauksilla mennään tällä kertaa jälleen 



Hyppäämisen alussa kaikki tuntuikin todella hyvältä eikä ongelmia ollut. Chaina hyppäsi aivan suoraan ja pysyi hyvin keskellä esteitä ja malttoi kuunnellakin hyvin. Risti- ja vastalaukkaa oli vielä välissä, mikä oli odotettavissa etenkin kun kentän toinen pääty oli tammasta aivan kamala ja se puski sieltä koko ajan pois. Ensimmäisellä radan pätkällä sarjan jälkeinen suora linja jäi hieman ahtaaksi kun Chaina eteni sen verran, mutta muuten rata sujui ihan hyvin taukoon nähden.

Yhdistimme rataan kaarevan linjan jonne tuli ensimmäinen ongelma. Tämä oli täysin selitettävissä oleva kielto sillä se lähti jo ensimmäiselle esteelle kylki edellä kun se karttoi lyhyttä sivua. Tämän takia jäin vetämään ohjasta ja Chaina hyppäsi oikealta ohi. Uudella yrittämällä pääsimme sen yli ja loput kaksi estettä sujui ongelmitta. Seuraavalla radalla puolestaan vesi tuotti yllättäen ongelmia, vaikka toisaalta lähestyminen oli myös turhan hidas. Sen jälkeinen kielto oli jo täysin turha kuten myös seuraava. Näissä askel oli sopiva kuten rytmikin, mutta Chaina oli huomannut ohimeno mahdolisuuden ja käytti sitä hyväkseen. Videolta puuttuu se, kun muutimme esteen pystyksi ja pääsimme yli sillä muistikortin tila loppui ja poikaystävä siirtyi kännykkään.





Tämän jälkeen tulimme vielä ongelmia aiemmin aiheuttaneen kaarevan linjan, jossa nyt jälkimmäinen kaareva linja oli ongelma. Paikka ei ollut niin huono etteikö siitä olisi voinut hypätä ja kahden kiellon jälkeen pääsimme yli. Tulimme tämän vielä muutaman kerran edes takaisin ja homma rupesi hieman sujumaan jo. Vedelle tulimme vielä loppuun yhden hypyn jonka pääsimme ongelmitta yli ja tähän oli hyvä lopettaa.

Vaikka osasin odottaa testaamista Chainalta, oli tämä silti yllätys minulle. Kiellot olivat ihan selkeitä eikä läheskään kaikkiin ollut kunnon syytä. Nyt en ole kuitenkaan huolissani kuten viime kisojen jälkeen sillä hypyt tuntuivat selkään paljon paremmilta eikä Chaina painanut samalla tavalla oikealle. Tämän lisäksi olen odottanut että jossakin vaiheessa Chainalle tulisi testaus vaihe, sillä olisi ihmeellistä jos se ei kyseenalaistaisi sitä kun voi päästä helpommalla. Kuten Petra totesi, on kuitenkin tärkeää että Chaina tekee tätä kotona jossa voimme puuttua ongelmaan ja ratkaista sen täällä sen sijaan että se toimisi näin vain kisoissa. Lisää siis treeniä, raippa itselle mukaan jotta voin huomauttaa kevyesti, sekä omassa istunnassa huomio siihen että pysyn keskellä satulaa. Tällainen kieltely on toki äärimmäisen rankkaa itselle henkisesti, mutta kun tukena on valmentaja joka neuvoo  mitä tehdä helpottaa se huomattavasti. Tehtävät tai korkeus eivät nyt ole kuitenkaan liian isoja tai vaativia, nytkin esteet olivat maksimissaan hieman reilussa metrissä joten ongelma ei ole siinä. Ongelma on saada itseni varmaksi siitä mitä teen ja reagoimaan tarpeeksi nopeasti jotta tilanne ratkeaa oikealla hetkellä.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Miten meillä liikutaan kisakaudella?

Pitkästä aikaa hieman pohtivampaa kirjoitusta vaikka asia ei juuri nyt meille täysin ajankohtainen olekkaan Chainan pienen loman takia. Pyrin aina suunnittelemaan liikunnan suuripiirteisesti vuodelle, jonka jälkeen muutoksia on helpompi tehdä. Useninhan alkuperäiset suunnitelmat eivät pidä, mutta näen tärkeäksi osaksi hevosen hyvinvointia rakentaa rungon ja suunnitella mitä haluaa tehdä, ja mitä pitää ottaa huomioon. Lähden aina liikkeelle siitä, että kisakauden jälkeen on vähintään kuukauden hyppyloma, usein hieman pidempikin sillä tämä pitää motovaation hyvin yllä. Lisäksi haluan pitää kesällä muutaman viikon hyppyloman sekä yhden kevyemmän jakson jotta hevonen jaksaa tehdä töitä hyvällä asenteella. Tässä tokii pitää huomioida aina hevonen, enkä sano että tapani toimia olisi ainoa oikea, sen olen vain itse todennut hyväksi tavaksi. 

Usein hevoseni ovat saaneet juhannuksen aikoihin viikon kevyemmän jakson, sillä tuohon aikaan ajoittuu rokotus sekä raspaus ja loma on helppo pitää tuolloin. Chaina on nyt kahtena vuotena saanut pitää hyppylomaa kesäkuun alussa kun olen käyttänyt sen vuosikontrollissa, ja ensi vuonna olisi tarkoitus tehdä tähän pieni muutos. Tarkoituksena olisi siirtää vuosikontrollit marras/joulukuulle heti kauden loppuun, ja toinen kontrolli ulkokaudelle siirtyessä huhti/toukokuulle. Näin nämä lomat eivät tulisi aivan peräkkäin kuten nyt kesällä tulee. Tämä muutos oli oikeastaan tarkoitus tehdä jo tänä vuonna, mutta koska vuosikontrolli tuli jännetupintulehduksen takia alkuvuonna en nähnyt järkeväksi ottaa tarkastusta näin peräkkäin. Toivottavasti tänä vuonna ei tulisi mitään loppukaudelle niin pystyisimme siirtymään tähän rytmiin. Uskonkin, että nyt tämän hyppytauon jälkeen Chaina palaa jälleen todella innokkana treeniin kun on ollut hetken kevyemmällä. Kun Chainan hyppykuvia katsoo näkee että se nauttii työnteostaan, ja tämä asenne onkin minusta äärimmäisen tärkeä pitää. Sen takia annan sille mielummin yhden loman liikaa vuodessa, kun yhden loman liian vähän. 

Kuvituksena kisakuvia tältä ja viime kaudelta


Nyt kuitenkin otsikon aiheeseen hieman tarkemmin, ja siihen miten Chaina liikkuu kisakaudella, erityisesti näin ulkokaudella. Hallikaudella meidän rytmimme on hieman erilainen sillä talviloman jäkeen treenejä tarvitsee hieman enemmän, mutta ulkona pyrin vähentämään hyppyjen määrää hieman jotta hevonen säästyisi. Kuten eräs tuttuni kuitenkin sanoi mielestäni todella hyvin "kun on amatöörin hevonen, tulee hyppyjä hieman enemmän kun ratsastaja tarvitsee treeniä. Tämän takia hevosen vuosihuolto onkin tärkeää jotta kilometrejä saataisiin tarpeeksi."

Pyrin pääsääntöisesti siihen että hyppyjä tulisi kerta viikkoon, joko kisoissa tai treeneissä. Jos meillä on kisat niin jätämme usein estevalmennuksen välistä jos edelliset kisat tai valmennus on sujunut hyvin. Kuitenkin jos minulla on tunne että jokin asia pitää saada paremmin toimimaan, on hyppykerta kisaviikolla välttämätön. Usein pyrin kuitenkin käymään alkuviikosta puomi/kavalettitunnilla jossa saan harjoiteltua omaa silmääni, mutta se ei ole hevoselle niin raskasta. 



Tämän lisäksi pyrin käymään yhdellä koulutunnilla jossa tulee vaadittua sileällä toimimista ja notkistumista. Ennen kisoja Chainan kanssa on usein kevyt päivä, joskus jopa vapaa, sillä pidän siitä että se on kisoissa hieman energisempi. Erityisesti kesällä on kiva käydä maastossa ennen kisoja, Chaina tykkää ja innostuu siitä, eikä maastossa haittaa vaikka lenkistä tulisikin hieman pidempi. Aiempien hevosten kanssa tälläinen ei olisi tullut kuuloonkaan ja ennen kisoja piti olla aina kunnon treeni jotta hevoset pysyivät käsissä, Chainalta se puolestaan vie suurimman terävyyden. Tämän takia onkin äärimmäisen tärkeää oppia tuntemaan hevosensa kunnolla jotta voi suunnitella sille sopivan ohjelman. Kisojen sekä hyppäämisen jälkeen en ikinä halua pitää vapaa-päivää, ja usein tuolloin onkin eteen alas ratsastusta jotta paikat saa avattua. 

Tärkeintä mielestäni onkin oppia lukemaan hevostaan, jotta pystyy liikuttamaan sen sopivalla tavalla. Kisakausi on kuitenkin pitkä, ja pidän itse äärimmäisen tärkeänä antaa jossakin välissä pieni kesäloma jotta into työntekemiseen säilyy. Chainan kanssa on helppo pitää yksi kevyt hölkkäviikko, täysin vapaata en viitsi sille toki antaa jotta se pysyy vetreänä ja lihaskunto yllä. Näin treeniin palaaminen on helpompaa, ja hevosesta on taas kiva päästä tekemään töitä viikon maastoilun ja kevyen hölkkäilyn jälkeen. Battron kanssa tämä ei puolestaan tullut kysymykseen, vaan sille annettiin hyppylomaa, mutta liian moni keyt päivä sai sen käymään liian kierroksilla. Tuolloin taas useampi rankempi maastopäivä toimi hyvänä liikuntana, kuten myös irtojuoksutus ja muunlainen tekeminen. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut että mitään yhtä ja oikeaa tapaa ei ole, se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Tärkeää on myös oppia vaihtamaan näkökantaansa eikä olla liian kiinni vanhassa mallissa vaikka se kuinka kivalta tuntuisikin.