tiistai 29. elokuuta 2017

Tarvitseeko kaikkien sopia samaan muottiin?

Tällä kertaa pohdintaa toissa viikon estevalmennuksen jälkeen. Tuolloin puhuimme valmentajan kanssa siitä kuinka tärkeää on että Chainan antaa liikkua läpi radan ja kaarteiden isossa laukassa eikä lähde kokoamaan sitä turhaan, sillä näin esteradalla etenkään kaarteessa harvemmin pitää tehdä. Tasaisella hevoselle "oikea" tapa on kulkea luotiviivalla selkä ylhäällä, takajalat alla. Tämä tapa liikkua on hevoselle hyväksi sillä näin se käyttää itseään oikein, ja on sitä kautta rento. Tosiasia on kuitenkin usein se, että harva hevonen liikkuu näin koko aikaa sillä tämän tilan saavuttaminen ei ole niin helppoa aina.

Kuvituksena julkaisemattomia kuvia PowerParkin kisoista


Kahdella aiemmalla hevosellani on ollut hyvin paha tapa liikkua aivan luotiviivan alla, turpa lähes kiinni ryntäissä. Tämä ei ole millään tapaa ideaalitapa, ja tätä on pyritty korjaamaan paljon sillä se saa väärät lihakset kasvamaan ja selän usein pysymään alhaalla. Ei ole kuitenkaan helppoa lähteä muuttamaan tällaista muotoa jossa hevonen on saanut aina liikkua, etenkin kun se on tila jonne hevonen hakee itse ja tuntuu usein selkään rennolta. Erityisesti Vivan vastusti todella paljon alkuun ylempänä liikkumista sillä se oli huomattavasti rankempaa sille. Kummankin hevosen kanssa saatiin vuosien aikana todella paljon kehitystä, mutta silti muoto oli usein hieman liian syvällä. Ei hyväksi hevoselle kaikkien lihaksien kannalta, mutta toisaalta rento ja mielellään töitä tekevä hevonen on myös äärimäisen tärkeää.

Chainan kanssa tilanne on toinen. Se liikkui erityisesti alkuun hyvin mielellään hyvinkin korkeassa muodossa kirahvin tavoin, selkä alhaalla, takajalat kilometrin päässä. Sitä en voi kuitenkaan sille sallia, sillä se ei ole tipaakaan rento tuolla tavoin liikkuessaan ja kipeyttää paikkansa. Nykyään se hakee itse matalaan muotoon jossa liikkuu rentona ja tyytyväisenä, ja sen lihakset ovat vahvistuneet todella paljon. Alkuun se tarvitsi kuitenkin hyvinkin paljon apua tuohon muotoon päästeessän, mutta nyt on huomannut sen olevan paljon mukavampi ja helpompi tapa liikkua. Tosiasia on, että Chaina voisi liikkua tuosta vielä paljon korkeammassa muodossa jotta takajalat polkisivat paremmin, mutta se on sille vaikeaa. Vaadin suurempaa kokoamisastetta aina välillä lyhyitä pätkiä, mutta tämä on sille vaikeaa ja aiheuttaa välillä protestointia. Tämä on asia mitä treenaamme varmasti koko sen eliniän, mutta todellisuudessa Chaina tulee varmasti liikkumaan isommassa muodossa kun aiemmat hevoseni. Vaikka tiedostan tämän, huomaan välillä vaativani Chainalta tällaista muotoa pidempiä aikoja sillä olen niin tottunut siihen että hevonen on kohtuun lyhyenä alla, ja tästä Chaina hermostuu.




Hypätessä asia on erityisesti Chainan kanssa hieman erilainen. Se liikkuu parhaiten ja rennoiten ylhäällä ja jännittyy kun muoto lyhenee. Onko tämä sille pahasta? Viime kauden stressasin tätä paljon ja ajattelin että tähän on pakko tulla muutos. Nyt olen hyväksynyt tilanteen, jos se on hevoselle helpoin tapa liikkua ja hypätä, sekä hypyt ovat rennompia ja sitä kautta laadukkaampia, onko väliä että se on väleissä pää ylhällä. Emme ole kuitenkaan kouluradalla, ja tyyliä ei arvostella. Eikö rento hevonen ole se mitä halutaan? Kuten valmentaja sanoi mielestäni osuvasti, on tärkeää että hevonen kulkee sileällä oikeinpäin jolloin sen oikeat lihakset ovat kunnossa. Liikkuessaan selkää ja takajalkoja käyttäen tasaisella, osaa se myös hypätesä käyttää selkääns kun siellä on lihakset. Jos sitä ei tasaisella vaadittaisi käyttämään selkää, olisivat hypyt tästä muodosta myös paljon huonompia kun lihaksisto ei ole kunnossa.

Ratsastus on siitä haastava laji, että kaikilla meistä on tieto kuten tulisi tehdä mutta sen saavuttaminen on vaikeaa. Siinä missä ratsastajilla on heikkoutensa, on myös hevosilla. Tämä tulisikin huomioida kun haetaan oikeaa tapaa liikkua ja vaatia. Se että hevonen työskentelee oikeammin päin edesauttaa usein kunnossa pysymistä, ja mikä tärkeintä tekee usein ratsastamisesta myös helpompaa sillä avut menevät usein paremmin läpi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin rentous, ja kun löytää sen tavan missä hevonen on rentona, on sen pohjalta helpompi lähteä toimimaan ja muuttamaan tapaa.





sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mikon valmennus johon ei ilman ystävällisiä auttajia olisi päästy

Sunnuntaina vuorossa oli tauon jälkeen Mikko Mäentaustan valmennus, eikä jälleen voi kuin kehua tätä. Matka valmennukseen ei sen sijaan ollut helpoin mahdollinen, sillä hetken aikaa ajettuamme huomasin moottorin lämpötilan nousseen ja ajoin heti bussipysäkille jossa auto alkoi savuamaan. Soitin jo valmennukseen ettemme pääse paikalle sillä auto hajosi, mutta he tarjoutuivat hakemaan meidät matkan varrelta. Aivan uskomattoman hyvää palvelua, ei voi muuta sanoa! Jotta elämä ei olisi liian helppoa, piti Chaina tietysti ottaa trailerista pois keskellä tietä jotta auto saatiin vaihdettua oman mennessä hinaukseen. Chaina on onneksi todella fiksu, hieman se ihmetteli missä on kun autot ajoivat ohi mutta seisoi täysin rauhallisesti auton vaihdon ajan. Onneksi emme olleet sentään vielä Turun tiellä, ja hevosen ollessa tiellä tajusivat ohiajavat sentään hidastaa.

Kuvakaappauksilla valitettavasti mennään, ja pahoittelut etukäteen super pitkästä teksistä. 



Valmennukseen pääsimme hieman suunniteltua myöhemmin, mutta se ei tässä kohtaa haitannut ollenkaan. Verryttelimme tasaisella varsin kevyesti, tarkoituksena vain saada etenemään hevoset isossa rennossa laukassa. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Chainan vasenlaukka oli haastavampi ja se esitti siinä useampia vaihtoja kun oikea pysyi myötälaukassa, vaikkakin vähän vinossa. Tämä näkyykin videolla hyvin, oikeassa kierroksessa takapää kun on usein uran sisäpuolella. Aloitimmekin nopeasti työskentelyn pienellä kavaletilla, tarkoituksena nostaa koottu lyhyt laukka kaarteessa, hypätä pysty ja siirtyä raviin.

Ensimmäisellä kerralla laukka ei ollut tarpeeksi koottu ja levisikin hypyn jälkeen Chainan tehdessä vaihto ravin kautta. Useampien toistojen jälkeen tämä rupesi sujumaan vaikkakin Chainaa rupesi ärsyttämään raviin siirtyminen välissä ja se rupesikin pomppimaan laukalle jatkuvasti. Lisäsimme tehtävään kaarteesta tulevan pystyn, tarkoituksena tulla se neljällä askeleella, tosin ensimmäisellä kerralla myös viisi oli sallittu määrä. Tulimmekin sen aluksi viidellä sillä en tiennyt kuinka paljon Chainaa piti pitää, ja Chainan lyhentyessä hyvin oli viisi parempi määrä. Tärkeintä oli pitää hyvä lyhyt laukka jo kaarteesta niin että takajalat olivat alla, sillä muuten väli jäi ahtaaksi ja laukka meni sekaisin välissä. Alun jälkeen Chaina rupesikin menemään ristilaukkaa välissä ja lähdimme korjaamaan tätä. Minun piti jo kaarteesa huolehtia että ratsastin sitä enemmän oikealla jalalla jotta se kuunteli sitä ja tuli pystylle pohkeen ollessa sen ympäri. Korjasinkin välissä hieman liiasi pohkeella ilman että käsi oli vastassa jolloin yksi askel katosi.


Tässä näkee hyvin kuinka hyppy lähtee kasvamaan heti kun askeleita jää pois


Minun oli pakko laittaa tämä, en ymmärrä miten Chaina laskeutui kerran tässä asennossa..

Meille haastavi väli linjassa oli tästä suoralla linjalla oleva pysty jonne askeleita piti saada neljä ja väli jäikin koko ajan ahtaaksi. Tämä on Chainan kanssa tähän asti ollut lähes täysin vierastunne, sillä Chaina kyllä lyhenee helposti mutta nyt kahden hypyn jälkeen se olikin jo enemmän menossa. Tämä tehtävä olikin omalle ylävartalolle äärimmäisen hyvää treeniä, sillä en voinut jäädä yhtää makaamaan kaulalle jotta saisin Chainan koottua pikkyhypystä ja mahtumaan väliin. Yhdistimme tähän vielä neljännen pystyn, nyt kaartaen viiden askeleen päähän. Keskimmäisillä esteillä meidän tuli keskittyä pysymään oikeassa reunassa ja viimeisellä keskellä/vasemmalla Chainan painaessa oikalle. Minun piti erityisesti keskittyä siihen että hypyissä käsi sai olla pehmeä, mutta heti sen jälkeen käden ja istunnan piti ottaa laukka takaisin ilman liian nopeita reaktioita. Ei ihan niin helppoa kun tehtävät tulevat näin nopeasti toisensa perään.

Tehtävän sujuessa hyvin vähennettiin jokaisesta välistä yksi askel jolloin tehtävät tulivat entistä nopeammin eteen. Alkutunnista katsoin kaareevaa tehtävää kauhuissani, mutta niin vain se useamman toiston jälkeen ei tuntunutkaan enää niin kamalalta. Vielä pari kuukautta sitten emme olisi varmasti saaneet suoritettua tätä Chainan ollessa haastava, ja tämä olikin hyvä katselmus siihen että pystymme tekemään myös teknisesti haastavampia tehtäviä jälleen. Vauhdin kasvaessa ensimmäisen välin laukka kärsi jälleen, mutta Chaina pysyi koko ajan ratsastettavissa ja rentona mikä oli tärkeintä. Viimeisellä pystyllä näkyi hyvin se kuinka tamma painoi hieman oikealle hypyssä, ja kuten kuvista näkee yritän korjata sitä paljon omalla istunnallani olemalla vinossa vasemmalle.

Esimerkki siitä kun yritän korjata vinoutta



Loppuun tulimme vielä muutaman esteen radan ratatemmossa vaativamman tehtävän jälkeen. Ensimmäinen kerta oli meiltä varsin räpellys, en ratsasanut Chainaa 21metrin linjalla ollenkaan vasten tuntumaa ja hypyt olivatkin hieman roiskaisuja. Viimeiselle esteelle sekosin kaarteessa ja ajattelin tulevani toisen esteen jolloin tulimme ilman paikkaa juureen. Ainoa positiivinen asia tässä oli se, että tämä todisti sen että Chainan esteiden katselu on loppunut sillä alla olivat linnut joita se on välillä muuten jännittänyt, ja nyt jäädessään ilman tukea ennen estettä se ei edes huomannut niitä. Toisella kerralla yritin ratsastaa tukea kohti mutta Chaina vastusteli sitä vielä linjalla, mutta viimeinen hyppy oli hyvä. Viimeisellä radalla se vihdoin imi kuoltainta jolloin tuntuma oli edestä parempi ja lähestymiset sitä kautta helpompia ja viimeinen hyppy kivantuntuinen selkään. Tähän olikin hyvä lopettaa sillä Chaina suoritti koko valmennuksen hyvin ja pääsimme jatkamaan lainakyydillä tallille. Tallilla saimme vielä yhdeltä ihanalta ihmiseltä apua ja saimme palautettua trailerin vuokrapaikkaansa. Tällaisen päivän jälkeen taas ei voi olla kuin kiitollinen siitä että "hädän" hetkellä ollaan valmiita auttamaan, sillä tiellä seisoessamme tuntematon nainen pysähtyi ja kysyi onko meillä toista autoa, sillä voisi viedät meidät tallillemme tarvittaessa.


torstai 24. elokuuta 2017

Onnellisen koiran päivä

Tällä kertaa kuvia Nalasta pitkästä aikaa. Nala oli isäni kanssa viikonloppuna mökillä, ja mikä parasta, mukana oli myös siskoni koira Taco joka on yksi parhaista Nalan kavereista. Vauhtia riitti ja kotiin saapui varsin onnellinen koira joka ei olisi millään malttanut luopua kaveristaan. Nalan kasvutahti on valtava, tällä hetkellä sille näyttää tulevan noin kilo viikossa lisää. Mittariin tuli tänään viisi kuukautta ja painoa on nyt reilu 13kiloa. Vielä on kasvettavaa mutta oikeaan suuntaan mennään.


Tässä näkee hyvin koirien erot, Taco on todella nopea ja ketterä, Nala tyyli ei vielä aivan niinkään :D





Hetken lepo että jaksaa uudestaan juosta





tiistai 22. elokuuta 2017

Tulos ei kerro aina koko totuutta, Aino 20.8

Sunnuntaina vuorossa oli jälleen kisat, tällä kertaa Ainossa. Olin ilmoittautunut etukäteen vain 100cm luokkaan sillä se oli päivän pienin luokka. Etukäteen mietin jo koittiko karma estää minua lähtemästä kisoihin sillä päivät ennen kisaoja olivat hieman haastavia. Perjantaina peruutin äidin auton tallin pihassa rekan kylkeen niin että toisen takavalon kupu meni rikki ja takuluukkuun tuli pieni klommo. Lauantaina jätin avaimet ulos jotta Nala päästiin hakemaan hoitoon työpäiväni ollessa pitkä, mutta unohdin auton avaimet sisään ja kotiavaimet olivat koiran luona jolloin jouduin tekemeään ylimääräisen lenkin hakiessani koiran ensin ja kävellessäni sieltä kotiin jotta pääsin hakemaan trailerin lainauspaikasta. Illan hyvä uutinen sentään oli se että sain seuraa kisoihin illalla juuri kun olin luovuttanut ja todennut että joudun lähtemään yksin Nalan kanssa. Ja mikä parasta, apukäsi toimi vielä valokuvaajana, ihana että on talli josta hädässä saa apua ja seuraa kisoihin.

Kaikki kuvat Nea Levonius




Verryttelyssä Chaina oli hyvä, yritin muistaa perjantain valmennuksen ja keskittyä vain siihen että laukka eteni hyvin. Hypyt onnistuivatkin hyvin ja lähdin tyytyväisin mielin radalle vaikka tiesin ettei se tule olemaan helppo. Isona haasteena radalla olivat muutaman esteen varjot jotka tulivat esteen eteen, mutta en jännittänyt tätä liikaa sillä Chaina on tuntunut lopettavan nyt katsomisen ainakin osaksi. Ykköselle tulimme hieman lähelle jonka jälkeen ratsastin eteen, ja laukka rullasikin ihan hyvin. Kakkosella olimme myös hieman juuressa mutta sen jälkeen rytmi rupesi löytymään. Nelos esteellä oli ensimmäinen varjo, ja Chaina hieman hämääntyi tätä hyppyyn lähtiessään jolloin hyppy ei ollut paras mahdollinen ja mukaan tarttui puomi. Sarjalle lähdimme myös kaukaa sillä a-osan edessä oli varjo, mutta nyt olin itse hereillä edellisestä hypystä ja tuin Chainaa kunnolla sekä ratsastin välissä eteen jolloin sarja sujui hyvin vaikka paikat olivat hieman kaukana. Loppurata tästä eteenpäin sujui hyvin, paikat löytyivät ja hevonen tuntui todella hyvältä. Toki radan jälkeen harmitti tämä neljä virhettä, mutta olen niin tyytyväinen Chainaan joka varjoista huolimatta hyppäsi esteet rohkeasti. Tämä näkyi oikeastaan koko radassa, itse pysyin rentona ja Chaina myös sillä ristilaukkaa oli todella vähän.




Radan jälkeen oli todella tyytyväinen mutta samalla puomi harmitti minua, joten ei muuta kuin soittoa valmentajalle ja kysymään lupaa saanko osallistua 110cm. Ilman suostumusta en olisi tähän lähtenyt vaikka itsesstä tuntuikin varmalta. Lupa tuli ja jälki-ilmoittauduin luokkaan. Verryttelyssä Chaina oli taas hyvä, mutta hieman enemmän potkua siinä olisi voinut jopa olla. Lähdin taas hakemaan rentoa hyvää suoritusta kuten edellisessä luokassa. Ykköselle sain ratsastettua Chainan hyvin eteen, mutta sen jälkeen olisi pitänyt ratsastaa hieman voimakkaammin eteen taikka ottaa yksi pidäte sillä tulimme lähes ilman paikkaa okserille ja Chaina joutui lähtemään niin juuresta että nostaessaan jalkansa puomi putosi. Tämän seurauksena rytmi hieman katosi ja jouduin kaarteen jälkeen ratsastamaan hieman eteen pystylle, ja paikka olikin hyvä. Tunsin selkään että pudotuksesta Chaina tuli hieman varovaisemmaksi jolloin välissä piti ratsastaa hieman eteen jotta linjalle tuli suunnittelemani kuusi askelta.

Videolta huomaa hyvin kuinka ennen okseria Chaina hieman hidastaa ja varmistaa olenko varma hypystä, mutta kun olin päättänyt ettei tässä ole ongelmia oli jalka kyljessä ja hyppy lähti hyvin. Tästä Chaina selvästi rohkaistui taas kun sai tarvitsemansa tuen jolloin pääsimme jatkamaan rennommin seitsemällä askeleella seuraavalle pystylle. Kuukausi sitten olisin ollut aivan pulassa tällä linjalla kun tehtävät tulivat nopeasti peräkkäin, mutta nyt taas pakkaa on saatu kuntoon eikä tämä aiheuttanut ongelmia. Nyt laukka rullasi jälleen ja seuraava okseri ja sarja sujuivat hyvin, tosin sarjalla tunsin että Chaina painoi aavistuksen oikealle. Viimeiselle esteelle teinkin sitten radan tyhmimmän virheen. Ratsastin kaarteesta eteen sillä laukkaa ei ollut tarpeeksi. Huomasin kuitenkin ettei paikkaa ole mutten tehnyt selässä mitään, ja aivan juuressä heitin ohjan pois jättäen Chainan täysin yksin jolloin se oikeutetusti kielsi sillä olisi joutunut muuten menemään esteen läpi. Toinen kielto tuli perään kun en ensimäisen jälkeen korjannut tilannetta mitenkään vaan jatkoin vain matkaa. Tuloksena siis hylätty suoritus. Nyt pysäytin tamman kuitenkin esteen eteen, peruutin, nostin uuden laukan ja tuin jalalla jolloin pääsimme hyppäämään viimisenkin esteen.

Epätarkka, mutta pakko laittaa tämä kuva kun toinen on niin tohkeissaan

Katsokaa tuota hevosta, se tekee aivan parhaansa jottei ottaisi puomia mukaan kun kuski on tuonut sen liian juureen



Viimeinen kielto harmitti minua niin paljon sillä se oli täysin oma virheeni. Kun tajusin ettei askel sovi olisi minun pitänyt antaa vain kunnolla jalkaa ja tukea kädellä jolloin hyppy olisi lähtenyt ongelmitta kaukaa. Sen sijaan jättäessäni hevosen täysin yksin ei sitä voi syyttää tilanteesta. Kuitenkin ilman tätä olen tyytyväinen rataan sillä Chaina oli hyvä ratsastaa, laukkakin oli pääsääntöisesti jo paljon parempi sekä hyppääminen tuntui helpolta. Kaiken kaikkiaan päivä ei siis tulosten puolesta ollut paras mahdollinen, mutta saimme hypättyä kaksi perusrataa rennolla hevosella omien hermojen ollessa hallinnassa, joten olen tyytyväinen silti saldoon. Erityisesti tyytyväinen olen siihen että Chaina ei tujotellut mitään esteitä ja ristilaukatkin olivat parempan päin jo. Ja mitä viikonloppuun tulee, kävi lopulta hyvä tuuri auton kanssa. Palautettuani trailerin meni aurton laturi rikki eikä se liikkunut enä mihinkään. Mikä tuuri että ei ollut hevosta enää kyydissä ja auto toimi matkan täysin ongelmitta.






perjantai 18. elokuuta 2017

Paljon se antaa, paljon se ottaa

Otsikkohan luonnollisesti koskee hevosta. Epäilen että jokainen hevosenomistaja voi samaistua näihin tunteisiin, sillä kuten tiedämme, on hevosen omistaminen varsinaista ylä- ja alamäkeä. Kun hevostaan rakastaa paljon ja on valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, sitä tottakai huolestuu kun jotakin tapahtuu. Tai kuten monesti, kuvittelee tapahtuvan. Mitään ihmeellistä meille ei ole tapahtunut, mutta jälleen kerran sitä huomasin kuinka paljon tuosta pienestä suuresta eläimestä välittää. Viimeisin huolestuminen minulle tuli siitä kun Chaina kavioita puhdistaessa meni polvilleen makaamaan, nousi tosin heti ylös eik ollut ollenkaan kipeän oloinen ja liikkuikin vielä äärimmäisen hyvin. Hyvä etten sillä hetkellä diagnosoinut päässäni jo tappavaa hermosairatta :D

Tosiasia on että kukaan meistä ei varmasti jaksaisi harrastaa tätä lajia jos emme muuten saisi siltä niin paljon. Se kuinka uhraamme vapaa-aikamme ja rahamme tähän jonka lisäksi murehdimme itsemme kipeiksi haavoista, on oltava jonkin arvoista. Tunne kun jokin onnistuu, huomaa että hevonen luottaa sinuun tai saa vain nauttia toisen seurasta saa unohtamaan kaikki ne uhraukset jonka lajin eteen on tehnyt. Ikävä kyllä tämä laji on sellainen että siitä ei pysty pyyhkimään pois huonoja puolia, ei edes silloin vaikka rahapuolta ei tarvitsisi ajatella. Ja useimmilla meilä tavallisilla ihmisillä on vielä tämä asia lisänä tässä kaikessa. Silloin kuin kaikki epäonnet osuvat kerralla kohdalle tulee useasti pohdittua onko tässä mitään järkeä, ja miksi harrastaa jotakin joka saa itsensä huolesta sairaaksi.

Kuvituksena viimeiset kuvat Karin kurssilta, Karo Pihlström
Jostain syystä tykkään tästä kuvasta todella paljon  


Voin ainakin rehellisesti itse myöntää ajatelleeni näitä ajatuksia usein, viime aikoina onneksi paljon vähemmän jo. Isona syynä tässä on Chaina, hevonen joka sopii minulle kuin nenä päähän. Kun hevonen sopii minulle se poistaa ison kasan ongelmista, sillä ongelmia on usein sitä kautta vähemmän. Silti vaikka hevonen on kuinka sopiva, olen oikeastaan huomannut stressaavani jopa vielä enemmän siitä. Mitä tahansa tapahtuu, sitä pelkää heti pahinta kun ymmärtää miten paljon menettää jos Chainalle tapahtuu jotakin. Osa syy tähän on varmasti omat huonot kokemukseni aiempien hevosten kanssa, huonotuuri ja epäonni ovat saaneet aikaan osittain pessimistisen tavan ajatella. Olisi kauhea ajatela että Chainalle tapahtuisi jotakin, sillä se merkitsee minulle niin paljon ja antaa valtavasti jonka takia olen valmis tekemään sen puolesta lähes mitä tahansa. Siksi sitä tutkitaan puolen vuoden välein jotta riskejä voisi välttää edes hieman.

Nyt puolestaan siihen positiiviseen puoleen mitä hevoselta saa. Etenkin vaikeina ja stressisinä aikoina talli, ja hevosen kanssa touhuaminen on täydellinen pakokeino kaikesta. Omat ajatukset saa täysin syrjään ja nauttii vain toisen seurasta, aivan kuten koiran kanssa ulkoillessa. Hevosen seura on tässä mielestäni jopa vielä tehokkaampi, ehkä johtuen siitä että sen luokse erikseen menee kun koira on koko ajan kotona jossa ympäristö on sama. Muistan ikuisesti sen kun Mangon lopettamisen jälkeen menin Battron kanssa kahdestaan maastoon, ja hitaasti kamala tunne alkoi helpottamaan selässä kun vain keskittyi Battroon ja ympäröivään luontoon. Nyt kun olen kokenut suuria muutoksia elämässä poikaystävän ollessa vaihdossa niin tallilla olen saanut rentoutua eikä tätä kaikkea ole tarvinnut ajatella.



Pidän treenaamisesta ja kilpailemisesta ja panostan tähän niin paljon kuin pystyn. Sitä varten hankimme Chainan emmekä halvempaa maastohevosta. Kun treenaa ja pystyy nostamaan tasoa se tuo onnen tunteen, kuten myös kilpailuissa menestyminen. Nämä hetket antavat voimaa jatkaa silloin kuin epäonnistumisen hetki tulee, ja niiden avulla huomaa kehittynensä. Vaikka nämä hetket antavat paljon, eivät ne ole mitään verrattuna siihen kun huomaa kuinka hevonen nauttii sinun seurasta ja hoidosta, tunnistaa sinut tarhassa tai hörisee sinulle kun näkee sinun tulevan talliin. Nämä hetket ovat niitä joista tietää tehneensä jotakin oikein, hevonen tuntee sinut ja luottaa sinuun. Tätä sidettä ei rakenneta hetkessä, ja siksi se onkin minulle paljon arvokkaampi kuin esimerkiksi kisoissa menestyminen. Kuten Satu Liukkonen minulle aikoinaan sanoi, ei hevosesta ole hirveästi iloa jos sillä vain saa kisoissa rusetin mutta muut asiat eivät ole kivoja.

Muistan varmasti ikuisesti Petran sanat kun lähdimme etsimään uutta hevosta reilu puolitoista vuotta sitten. "Etsi hevonen jonka kanssa on kivaa, ongelmia saa muutenkin elämään. " Tämä neuvo on toiminut erittäin hyvin, sain hevosen jonka kanssa on  kivaa ja se auttaa myös muussa elämässä. Vaikka tallille tulisi huonommalla tuulella, sieltä lähtee hyvällä mielellä sillä Chaina saa minut lähes joka kerta hymyilemään. Kuten poikaystäväni minulle totesi kun ilmoitin haluavani kuitenkin uuden hevosen Battron jälkeen "Elämä olisi varmasti monella tapaa helpompaa ilman hevosta, rahaa ja aikaa olisi paljon enemmän. Mutta sen tehdessä sinut noin onnelliseksi se on aivan oikea uhraus." Ja niinhän se on, se mikä tekee onnelliseksi, siihen pitää panostaa.

Ovatko nämä tuttuja ajatuksia vai täysin vieraita?


tiistai 15. elokuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 8

Kun vihdoin alkuvuodesta 2014 pääsin takaisin hevosen selkään oli kaikki alkuun tietysti hakemista. Ylättävän nopeasti asiat rupesivat kuitenkin sujumaan sillä Battrolla oli ratsastettu säännöllisesti ja erityisesti estekuski oli kokenut, jolloin Battro oli saanut hyvää itseluottamuksen kohotusta. Maneesissa ongelmat alkoivat olla pieniä, mutta ulos siirtyessä hevonen muuttui todella villiksi kun sillä oli niin hauskaa. Lensin alkuun jälleen muutaman kerran, mutta onneksi murtuman jälkeen selvisimme kaikesta vain mustelmilla.







Kisakauden aloitimmekin tuolloin huhtikuussa ulkona ensin Pinjan luotua käytyämme ja nämä kisat sujuivatkin hyvin ja saimme matkaan yhden ruusukkeen. Tämän jälkeen meno hankaloitui, välillä hypyt sujuivat todella hyvin ja välillä Battro selvästi testasi ja stoppaili. Oikeastaan toukokuusta heinäkuuhun meno oli hieman joko-tai tyyppistä. Hyppäsimme radat nollana ja sijoituimme, tai vaihtoehtoisesti meidät hylättiin kahteen kieltoon, toki välillä sain myös ensimmäisen kiellon jälkeen paketin kuntoon ja pääsimme maaliin. Juuri ennenkuin kieltelyt alkoivat oli Battro katsottu eläinlääkärillä eikä mitään löytynyt. 


On vaikea sanoa mitä kaikkea tuona aikana tapahtui, sillä kaikki on vain aavistusta. Metsämäessä oli heinäkuussa kisat joissa ensimmäisenä päivänä meni todella hyvin, kummassakin luokassa sijoitus. Seuraavana päivänä Battro kielsi ensimmäisellä esteellä ja tipuin, jonka seurauksena hevonen pääsi riehumaan radalla. Sen jälkeen se aloitti kisoissa päädyissä hyppiminen, ja Hangossa heti lähtömerkin jälkeen. Tuo protestointi oli niin voimakasta että hevonen tutkittiin jälleen klinikalla, mutta sai puhtaat paperit. Kuvia ei otettu sillä niihin ei nähty tarvetta liikkumisen perusteella. Nyt jälkikäteen on tullut mieleen, että oliko tuo aika kun nivelrikko alkoi syntymään ja Battro vastusteli siksi, vai oliko syy testailu mikä on myös todennäköistä sillä kieltelyä ei ollut verryttelyssä ja pysähtyminen oli lähes aina kaarteessa mikä oli lähinnä verryttelä ja muita hevosia. Kun vikaa ei löytynyt jatkoimme treenaamista kotona, ja pikkuhiljaa hevonen alkoi parantua mutta kisoissa emme käyneet. Loppukesästä Battro kävi  myös yksissä koulukisoissa vuokraajan kanssa ja voitti ne. 

Yksi kamalimmista kisakeleistä