perjantai 18. elokuuta 2017

Paljon se antaa, paljon se ottaa

Otsikkohan luonnollisesti koskee hevosta. Epäilen että jokainen hevosenomistaja voi samaistua näihin tunteisiin, sillä kuten tiedämme, on hevosen omistaminen varsinaista ylä- ja alamäkeä. Kun hevostaan rakastaa paljon ja on valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, sitä tottakai huolestuu kun jotakin tapahtuu. Tai kuten monesti, kuvittelee tapahtuvan. Mitään ihmeellistä meille ei ole tapahtunut, mutta jälleen kerran sitä huomasin kuinka paljon tuosta pienestä suuresta eläimestä välittää. Viimeisin huolestuminen minulle tuli siitä kun Chaina kavioita puhdistaessa meni polvilleen makaamaan, nousi tosin heti ylös eik ollut ollenkaan kipeän oloinen ja liikkuikin vielä äärimmäisen hyvin. Hyvä etten sillä hetkellä diagnosoinut päässäni jo tappavaa hermosairatta :D

Tosiasia on että kukaan meistä ei varmasti jaksaisi harrastaa tätä lajia jos emme muuten saisi siltä niin paljon. Se kuinka uhraamme vapaa-aikamme ja rahamme tähän jonka lisäksi murehdimme itsemme kipeiksi haavoista, on oltava jonkin arvoista. Tunne kun jokin onnistuu, huomaa että hevonen luottaa sinuun tai saa vain nauttia toisen seurasta saa unohtamaan kaikki ne uhraukset jonka lajin eteen on tehnyt. Ikävä kyllä tämä laji on sellainen että siitä ei pysty pyyhkimään pois huonoja puolia, ei edes silloin vaikka rahapuolta ei tarvitsisi ajatella. Ja useimmilla meilä tavallisilla ihmisillä on vielä tämä asia lisänä tässä kaikessa. Silloin kuin kaikki epäonnet osuvat kerralla kohdalle tulee useasti pohdittua onko tässä mitään järkeä, ja miksi harrastaa jotakin joka saa itsensä huolesta sairaaksi.

Kuvituksena viimeiset kuvat Karin kurssilta, Karo Pihlström
Jostain syystä tykkään tästä kuvasta todella paljon  


Voin ainakin rehellisesti itse myöntää ajatelleeni näitä ajatuksia usein, viime aikoina onneksi paljon vähemmän jo. Isona syynä tässä on Chaina, hevonen joka sopii minulle kuin nenä päähän. Kun hevonen sopii minulle se poistaa ison kasan ongelmista, sillä ongelmia on usein sitä kautta vähemmän. Silti vaikka hevonen on kuinka sopiva, olen oikeastaan huomannut stressaavani jopa vielä enemmän siitä. Mitä tahansa tapahtuu, sitä pelkää heti pahinta kun ymmärtää miten paljon menettää jos Chainalle tapahtuu jotakin. Osa syy tähän on varmasti omat huonot kokemukseni aiempien hevosten kanssa, huonotuuri ja epäonni ovat saaneet aikaan osittain pessimistisen tavan ajatella. Olisi kauhea ajatela että Chainalle tapahtuisi jotakin, sillä se merkitsee minulle niin paljon ja antaa valtavasti jonka takia olen valmis tekemään sen puolesta lähes mitä tahansa. Siksi sitä tutkitaan puolen vuoden välein jotta riskejä voisi välttää edes hieman.

Nyt puolestaan siihen positiiviseen puoleen mitä hevoselta saa. Etenkin vaikeina ja stressisinä aikoina talli, ja hevosen kanssa touhuaminen on täydellinen pakokeino kaikesta. Omat ajatukset saa täysin syrjään ja nauttii vain toisen seurasta, aivan kuten koiran kanssa ulkoillessa. Hevosen seura on tässä mielestäni jopa vielä tehokkaampi, ehkä johtuen siitä että sen luokse erikseen menee kun koira on koko ajan kotona jossa ympäristö on sama. Muistan ikuisesti sen kun Mangon lopettamisen jälkeen menin Battron kanssa kahdestaan maastoon, ja hitaasti kamala tunne alkoi helpottamaan selässä kun vain keskittyi Battroon ja ympäröivään luontoon. Nyt kun olen kokenut suuria muutoksia elämässä poikaystävän ollessa vaihdossa niin tallilla olen saanut rentoutua eikä tätä kaikkea ole tarvinnut ajatella.



Pidän treenaamisesta ja kilpailemisesta ja panostan tähän niin paljon kuin pystyn. Sitä varten hankimme Chainan emmekä halvempaa maastohevosta. Kun treenaa ja pystyy nostamaan tasoa se tuo onnen tunteen, kuten myös kilpailuissa menestyminen. Nämä hetket antavat voimaa jatkaa silloin kuin epäonnistumisen hetki tulee, ja niiden avulla huomaa kehittynensä. Vaikka nämä hetket antavat paljon, eivät ne ole mitään verrattuna siihen kun huomaa kuinka hevonen nauttii sinun seurasta ja hoidosta, tunnistaa sinut tarhassa tai hörisee sinulle kun näkee sinun tulevan talliin. Nämä hetket ovat niitä joista tietää tehneensä jotakin oikein, hevonen tuntee sinut ja luottaa sinuun. Tätä sidettä ei rakenneta hetkessä, ja siksi se onkin minulle paljon arvokkaampi kuin esimerkiksi kisoissa menestyminen. Kuten Satu Liukkonen minulle aikoinaan sanoi, ei hevosesta ole hirveästi iloa jos sillä vain saa kisoissa rusetin mutta muut asiat eivät ole kivoja.

Muistan varmasti ikuisesti Petran sanat kun lähdimme etsimään uutta hevosta reilu puolitoista vuotta sitten. "Etsi hevonen jonka kanssa on kivaa, ongelmia saa muutenkin elämään. " Tämä neuvo on toiminut erittäin hyvin, sain hevosen jonka kanssa on  kivaa ja se auttaa myös muussa elämässä. Vaikka tallille tulisi huonommalla tuulella, sieltä lähtee hyvällä mielellä sillä Chaina saa minut lähes joka kerta hymyilemään. Kuten poikaystäväni minulle totesi kun ilmoitin haluavani kuitenkin uuden hevosen Battron jälkeen "Elämä olisi varmasti monella tapaa helpompaa ilman hevosta, rahaa ja aikaa olisi paljon enemmän. Mutta sen tehdessä sinut noin onnelliseksi se on aivan oikea uhraus." Ja niinhän se on, se mikä tekee onnelliseksi, siihen pitää panostaa.

Ovatko nämä tuttuja ajatuksia vai täysin vieraita?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti