sunnuntai 6. elokuuta 2017

PowerPark, päivä 1. Helpotuksen määrä on sanoinkuvaamaton

Viime tiistaina vuorossa oli tallimme yhteinen kisareissu Alahärmään PowerPark HorseShow:hun. Hevosia tuolle reissulle lähti 11, joten seuraa oli ja vaikka matka oli pitkä oli se täysin sen arvoinen. Luokiksi valikoitui etukäteen pienemmät korkaudet jotta saisimme nyt itseluottamusta takaisin, ja tämä toimikin hyvin. Olimme vuokranneet ison mökin meille joten ihmisten majoitus oli halpaa, ja kulkeminen tallialueelle oli helppoa yhteiskyydillä. Tiistaina kävelytimme hevoset raviradan ympäri, ja Chaina oli yllättäen hevosista villein. Se ei kävellyt rentona askeltakaan, ja suurimman osasta ajasta meni poikittain raviväistöä kun kaikki oli sen mielestä niin jännittävää. Karsinassa se kuitenkin rentoutui aivan heti, ja olikin seuraavana aamuna aivan keltainen kun oli nukkunut kakassa maaten.

Keskiviikkona kävelytimme hevoset hiekkalenkillä, ja vaikka Chaina ei rento vielä ollutkaan malttoi se kuitenkin jo kävellä, vaikkakin pää taivaissa pikavauhtia. Kisoja seuratessamme totesimme heti ettei päivän radoista tule helppoa. Joka toinen ratsukko tunnuttiin hylkäävään ja hevoset katsoivat lähes jokaista estettä. Tämän lisäksi radoissa oli tekemistä, joten hengähtää ei voinut kesken radan jos sen halusi suoritta loppuun asti. Tämä ei mitenkään helpottanut oloani, sillä vaikka reissuun lähteminen oli kivaa ei itse fiilis kisaamista  kohtaan ollut paras mahdollinen kun takana on iso kasa ongelmia. Siksi olikin hyvä kun ensimmäinen luokka oli 90cm, eli esteet olivat niin pieniä että niiden yli pääsee vaikka paikaltaan, mutta todellisuudessa tämäkään ei parantanut fiilistäni.

Nämä kaikki kuvat ovat 100cm luokasta, lisää kuvia myöhemmin kun saan niitä lisää.




Ensimäisessä verryttelyssä Chaina oli villimpi kuin ikinä ennen. Jokaisessa laukannostossa se hyppäsi metrin ylös ja eteen, ja esteelle kääntyessä lähti rynnimään sitä kohti päättömästi. Sain pidettyä sen kurissa mutta ylimääräisiä loikkia tuli paljon, ja liioittelua hypyissä oli valtavasti. Enemmän minua kuitenki vain nauratti selässä ja luottamusta tuli pikku hiljaa kun huomasin kuinka paljon Chaina halusi hypätä ja pyrki kohti estettä.

Rata alkoi hyvin, Chaina oli hereillä ja pyrki kohti estettä. Ensimmäinen kaarre meni ristilaukassa ja seuraavassa linjassa viimeinen askel oli hieman lyhyt. Neloselle paikka ei ollut priima, mutta Chaina lähti kaukaa ja linja sujui hyvin. Kuten olen aiemminkin sanonut on tämä hyvä merkki, sillä silloin Chaina on rennompi ja haluaa hypätä. Seuraavan suhteutetun olin ajatellut tulla seitsemällä askeleella, mutta oikaisin kaarretta hieman ja tämän lisäksi laukka eteni sen verran että lähdimme kuudella ja puolella sarjalle. Uusinnan ensimmäistä estettä olin itse katsonut hieman, mutta olin päättänyt että ylitämme sen ensimmäisellä ja nyt Chainakaan ei tuntunut katsovan sitä. Seuraava suora linja oli siitä haastava että väli oli pitkä jolloin laukka venyi ja painuu helposti etupainoiseksi. Tulimmekin tässä hieman lähelle mutta Chaina oli nopea jaloistaan. Olin ajatellut sen jälkeen kääntyi ennen estettä mutta olin niin keskittynyt pystyyn että unohdin kääntää ajoissa jonka seurauksena kiersin esteen ja tulimme pidemmällä tiellä seuraavalle. Viimeiselle esteelle olin päättänyt tulla pidemmällä tiellä sillä oikea tiukka kaarre on meille vaikea enkä halunnut ottaa riskiä. Nytkin pidemmällä tiellä hyppy painui oikealle, mutta tuloksena 0-0 jolla sijoituimme kahdeksanneksi kun luokka jaettiin kahtia. Rata ei missään nimessä ollut siistein tai tyylipuhtain, mutta sitäkin arvokkaampi itseluottamukselle. Chaina halusi koko radan hypätä, ei katsonut mitään ja itsekin muistin jo hengittää ajoin.





Seuraavan luokan verryttelyssä Chaina ei ollut yhtään sen rauhallisempi ja liioitteli hypyissä, mutta kuten edellisessäkin luokassa radalla malttoi kuunnella. Lähdin nyt jo hieman paremmalla tunteella radalle vaikka tiesin että selässä pitää olla hereillä koko radan. Radalle lähtiessä Chaina katsoi yleisöä, mutta esteelle kääntyessä tämä unohtui. Kakkoselle tuli hyvä hyppy, ja seuraavan kaarteen tiesin meille olevan yksi radan vaikeimmista. Sainkin Chainan suoristettua, mutta tämän jälkeen tamma kerkesi painua oikealle joka piti korjata voimakkaasti ja linja olikin varsinaista kiemurtelua ja hyppy lähti hieman kaukaa oikealle painuen. Kaarre oli kuitenkin pitkä ja sain itseni hyvin pystyyn ja tasapainoon jolloin seuraavalle esteelle tullessa olin pystyssä ja pohkeella tukemassa. Tästä jatkoimme sarjalle hyvässä tasapainossa josta myös seuraava linja sujui hyvin. Sen jälkeen lähdin hieman turhan aikaisin lisäämään tempoa ja paikkaa viimeiselle esteelle ei ollut jolloin puomi lähti matkaan. Tuloksena täysin turha 4virhettä omasta huonosta ratkaisusta, mutta mikä tärkeintä Chaina tuntui todella hyvältä. Verrattuna edelliseen rataan se oli huomattavasti siistimpi, laukat vaihtuivat ja meno oli tasapainnoista. Olen tähän rataan todella tyytyväinen sillä Chaina oli niin hyvä ratsastaa, meno tuntui helpolta ja mikä parasta, Chaina halusi koko ajan edetä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti