torstai 28. syyskuuta 2017

Varmuutta ja rohkeutta

Olen aiheesta aiemminkin kirjoittanut, vajaa puolitoista vuotta kun olin tutustunut Chainaan hieman paremmin. Tuolloin kerroin kuinka Chaina on nostanut itseluottamustani valtavasti, sillä se on hevosena hyvin varma. Kuten tiedossa on, on tämän jälkeen tullut hieman haasteita mutta onneksi näyttää nyt siltä että olemme päässeet suurimmaksi osaksi niiden yli. Tämä oli kuitenkin itselleni erittäin herättävä hetki, sillä on uskomatonta huomta kuinka nopeasti vanhat tavat ja muistot nostavat päätänsä kun samanlainen tilanne tulee eteen.

Kuvat alkukauden Ypäjän kisoista



Chaina on sinä aikana kun se on ollut minulla tehnyt omalla ratsastukselleni todella hyvää. Olen saanut itseluottamusta takaisin aivan valtavasti ja sitä kautta rohkeutta toimia selässä. Jos päätöksestä ei ole varma, on harvoin myös rohkeus tehdä päätöksiä selässä, ja erityisesti vaatia niitä loppuun asti. Tämä oli huomattavissa erityisesti kun Chaina alkoi kieltämään, kun tiesin että se voi yhtäkkiä pysähtyä olin selässä hieman varuillani ja sen sijaan että olisin viimeisellä askeleella iskenyt kannuksen kylkeen otin pidätteen jotta vauhtia ei olisi niin paljon jos stoppi tulisi.

Minua ei pelota se että hevonen kieltää, tai että epäonnistuisimme. Ennemmin pelkona on tippuminen, sillä mitä enemmän selästä on pudonnut sitä enemmän sitä yrittää myös välttää. Toisaalta tietty itsesuojeluvaisto on välillä hyvästä, sillä sillä saattaa välttää muuten riskitilanteita. Usein puolestaan selässä toivoisi olevansa rohkeampi, jotta tilanteet saisi nopeammin ratkaistua jolloin ne eivät jäisi niin helposti päälle. Olen huomannut että itsesuojeluvaistoa on tullut lisää myös iän myötä, vaikka ikinä en ole ollut täysi rämäpää joka olisi lähtenyt tekemään mitä vain kun asia tulee mieleen. Päätöksiini on vaikuttanut aina se, mikä on sen hetkinen tunne. Jos huomaan ettei hevonen ole avuilla en tee mitään ylimääräistä, mutta huomatessani hevosen olevan rento ja kuuntelevan voi selässä tehdä myös enemmän. Esimerkkinä esimerkiksi ilman varusteita ratsastaminen tai erilaisten jumppaliikkeiden tekeminen.



Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia onnettomuuksia, ja olen itsekin kokenut yhden vakavamman putoamisen. En kuitenkaan koe, että nämä vaikuttavat itseeni sillä nuo tilanteet ovat kuitenkin rajatapauksia, vaikkakin hurjia sellaisia. Omasta putoamisesta ei jäänyt itselleni sen suurempia pelkoja, mitä nyt en ilman satulaa ole mennyt montaa kertaa sen jälkeen, mutta niin en mennyt muutenkaan ennen sitä sillä en koe saavani siitä niin paljoa irti. Chaina on myös ensimmäinen oma hevoseni millä hyppään ilman turvaliiviä, ja tätä ennen olen käyttänyt sitä aina hypätessä. Kypärän käyttö on minulle itsestään selvyys, ja ainoastaan muutamia valokuvia ottaessa olen ollut hevosen selässä ilman kypärää. Se, että päivittäiset turvavarusteet ovat kunnossa suojelee meitä jo valtavasti, ja niillä pystyy usein välttämään isot ongelmat. Esimerkiksi jos olisin Battrolla mennyt ilman kuypärää kun putosin, olisi varsin todennäköistä että olisin hengissä tai ainakaan pystyisin elämään normaalia elämää. Tuo hetki tuolloin oli äärimmäisen hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka tärkeää ja hyvä kypärää on käyttää.

Ratsastus on hyvin paljon henkistä toimintaa sen fyysisyyden lisäksi, sillä hevonen aistii jos ratsastaja ei ole varma. Hevosissa kuienkin on myös paljon eroja, ja siinä missä Battro oli perusluonteelta hyvin arka ja epävarma, on Chaina todella rohkea ja peloton. Tällä on suuri vaikutus minuun, sillä minun ei tarvitse nyt koko aikaa rohkaista hevosta, ja Chaina uskaltaa myös itse tehdä päätöksiä. Hyvän amatööri hevosen olisikin mielestäni parempi olla rohkea luonteeltaan, sillä näin se ei tarvitse jatkuvaa ratsastajan rohkaisua ja tukea. Chainan hankinnan jälkeen puhuimmekin siitä, kuinka usein saksalaiset hevoset ovat perusluonteeltaan hieman rohkeampia sillä ne on alkujaan jalostettu vaunuhevosiksi jotka eivät saa säikkyä. Hollantilaisissa puolestaan on haluttu täyttä verta tuomaan nopeutta, ja nopeuden kanssa mukaan on myös tullut reaktiivisuutta. Paljon kokemusta minulla ei tosin tästä ole, mutta kahden kwpn:n jälkeen en väitä vastaan, sillä sekä Vivanissa että Battrossa täyttä verta oli yli 60%, mikä näkyi paljon voimakkaampana reaktiivisuutena verrattuna esimerkiksi Chainaan. Näin ei toki kaikilla hevosilla ole, mutta uskon tämän vaikuttavan vahvasti moneen hevoseen.

Lisäksi korostan jälleen valmentajan merkitystä siihen kuinka paljon tämä voi vaikuttaa itseluottamukseen ja rohkeuteen. Hyvä valmentaja haastaa jonka kautta syntyy onnistumisen tunteita, mutta myös tarvittaessa rohkaisee. Mikä tärkeintä, tehtävät eivät saa olla liian vaikeita jotta sen takia itseluottamus ei lähde pakenemaan. Lähdimme Petran kanssa Battolla täysin nollasta liikkeelle jotta saimme vain itseluottamusta sekä hevoselle ja ratsastajalle, ja kun kummatkin huomasimme selviävämme tehtävistä pystyi niiden tasoa nostamaan. Kuten Chainan kanssa, on parempi välillä ottaa yksi askel taaksepäin ettei tilanne mene liian pitkälle, ja matalammalla tasolla jälleen nostaa itseluottamus ylös. Näin sekä hevonen että ratsastaja saavat onnistumisen tunteita, sillä jatkuvasti liian vaikeat tehtävät syövät ajan kanssa molempien itseluottamusta. Näiden lisäksi pyrin itse pohtimaan jälkikäteen tilanteita joissa olen jännittänyt ja miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin, ja näiden kautta opin itse kehittämään itseäni näissä tilanteissa.



maanantai 25. syyskuuta 2017

Ja Mikko nousi Chainan selkään, päivä 2 valmennuksessa

Perjantaina jatkoimme valmennuksessa siitä mihin edellisenä päivänä jäimme. Meitä oli tällä kertaa vain kaksi valmennuksessa, ja kun ryhmiä ei ollut montaa oli aikaa ihan runsaasti käytettävissä. Alkuravien jälkeen Mikkon ehdottikin että nousisi itse Chainan selkään jotta voisi antaa minulle omien sanojensa mukaan virikkeitä ratsastukseen. Olikin todella hauskaa nähdä Chaina pitkästä aikaa jonkun muun ratsastajan kanssa, sillä hyvin harvoin oman hevosen näkee liikkuvan. Kun tähän vielä yhdistetään ammattiratsastaja, en missään nimessä kieltäydy tästä sillä näistä saa aina jotakin irti.




Ensimmäinen ongelma oli tosin jalustimeni jotka ovat freejump litet, eli kengänkokoon 39 asti. Mikko siis sai jalusimeen lähinnä varpaansa, ja satulakin oli istuimeltaan hieman pieni kun istuin on minulle sopivan kokoinen 16,5 tuumaisena. Chaina näytti jälleen normaalin kokoiselta kun selässä oli hieman pidempi ihminen, ja olin jopa tyytyväinen siitä että nyt se näytti ihan sporttiselta eikä vatsa niin isolta kun välillä pelkään. Heti Mikon otettua ohjat käteen Chaina lähti vastustelemaan kuten välillä tekee kun ei halua siirtyä raviin takajalkojen ollessa alla, vaan pomppi ilmaan pienillä laukka-askeleilla. Mikon vaatiessa kuitenkin tasaista tuntumaa hyväksyi Chaina nopeasti tilanteen ja lähti ravaamaan kivasti.

Chaina joutuikin verryttelyssä kunnolla töihin Mikon vaatiessa siltä suoruutta sekä nopeata reakiota pohkeeseen sekä pidättävään ohjaan ja istuntaan. Mikon kommentit ratsastuksen jälkeen vastasivat hyvin paljon omia tuntemuksiani, eli heikkoudet ovat hyvin selkeästi tunnistettavissa. Mikon mukaan Chaina on hyvin pehmeä suustaan, mutta haaste on se että pidätteitä ottaessa se on kiinni toiselta puolelta jolloin lähtee poikittamaan kun siltä vaaditaan kokoamista. Etenkin oikeassa laukassa se vaatii paljon ratsastajalta tukea jalalla ollen selkeästi kuitenkin ohjastuntumalla. Sen pitäisi olla myös hieman nopeampi välillä jalalle, aivan kuten myös itse olen huomannut. Kaikki asiat olivat sellaisia jotka jo itse tiesin, ja olikin hyvä saada vielä vahvistus sille että ne ovat myös hevosen heikkoudet, eivät vain minun itseni tekemiä asioita. Mukava oli kuulla myös se, että Chaina on pääsääntöisesti mukava ratsastettava ja hyvä suustaan sillä näin ei alussa ollut sen vastuessa tuntumaa paljon.

Muutama vanha kuva alkuvuoden Mikon kurssilta jotta olisi hieman parempi laatuisia kuvia myös



Toisaalta oli ihana nähdä että Chaina ei anna yhtään sen helpommin ammattilaiselle anteeksi, vaan kun jokin asia on sille vaikeaa se vastustelee yhtä paljon kuin minulle. Vastustelut eivät ole suuria, mutta kuten videolta näkee on välissä ylimääräisiä pieniä pomppimisia kun Chaina ei halua kuunnella ja koota itseään. Ero tulee siinä, kuinka paljon nopeammin ja paremmin ammattilainen saa sen kuitenkin suoraksi ja paremmin alle. Muutaman toiston jälkeen Mikko saikin mentyä laukkapuomit myös oikeassa kierroksessa myötälaukassa, mutta aivan ilmaiseksi tämä ei tullut kuitenkaan. Kun koottu laukka onnistui lopetti Mikko ratsastuksen ja pääsin höyryävän hevosen selkään hyppäämään kunnon käyntien jälkeen. Tässä sen näkee kuinka hyvin osaava ihminen saa hevosen työskentelemään kunnolla lyhyessä ajassa, ilman että vaadittiin sen kummempia temppuja. Keskittyminen kun oli vain siinä että Chaina lisäsi ja kokosi ravia ja laukkaa vuorotellen. Mikko myönsi ettei laukka ole mikään helpoin, ja se vaatii paljon työtä ja aikaa. Ensimmäinen askel on saada se kuntoon kootummassa laukassa jolloin se on helpompaa Chainalle, ja tämän jälkeen laukan pituutta voi lähteä lisäämään kun hevosen tasapaino kestää sen paremmin. Haasteensa tähän tuo se, että ristilaukka on Chainalle keino purkaa "stressiä" vieraassa paikassa, sillä se on sille helpompaa. Tämä näkyy siinä, että kotona se pystyy suorittamaan helpohkosti jo monia tehtäviä, mutta usein esimerkiksi kisaverryttelyssä tekee toistuvia sarjavaihtoja edestakaisin vaikka en tee selässä mitään.

Kunnon käyntien jälkeen aloitimmekin hyppäämisen samalla tehtävällä kuin edellisenä päivänä, puomit joiden jälkeen suoralla linjalla viisi laukkaa. Nyt tiesin jo valmiiksi että vedellä tuli antaa jalalla hieman enemmän tukea, ja Chaina hyppäsikin sen nyt paljon rennommin kuin edellisenä päivänä. Kun ongelma oli tiedossa keskityimmekin ratkomaan sitä, pystyn jälkeen laukka piti ottaa lyhyeksi jotta viimeisellä askeleella pystyin ratsastamaan jalalla. Hypyt vedelle olivat jo parempia, vaikka välillä no olisivat voineet olla vielä rennompia. Linjan sujuessa hyppäsimme molemmat linjat peräkkäin neljällä askeleella. Ensimmäisellä kerralla linja sujui paremmin kuin edellisenä päivänä, laukka rullasi hieman paremmin eteen ja hyppy lähti jo rennommin ilman "pysähdys" vaihdetta, vaikka linja ei vielä paras mahdollinen ollut. Jälkimmäinen linja oli kuitenkin hyvä ja väli tuli helposti neljällä rennolla askeleella. Viimeinen rata oli kahden päivän paras, vaikka sillä tulikin puomi matkaan. Ensimmäinen linja sujui jälleen ok:sti, vaikka ei vielä super ollutkaan. Toisen linjan okserin etupuomi lähti matkaan kun Chaina ei ollut tarpeeksi nopea etusistaan, mutta linja oli hyvä kuten myös viimeinen este.





Päätimme kuitenkin lopettaa tuohon sillä rata oli muuten hyvä, ja Chainan kanssa ongelmana ei ole putoavat puomit. Se olisi seuraavalla kerralla varmasti korjannut virheensä kuten tekee aina, mutta nyt kun ensimmäinen linja oli jo parempi emme halunneet ottaa ylimääräisiä toistoja turhaan raskaan alkuverryttelyn jälkeen. Chaina sai jälleen kehuja ulkopuoliselta henkilöltä kuinka kiva hevonen, eikä siihen voi kun yhtyä. Ei voi olla kuin onnellinen kuinka hienon ja kivan hevosen Mikon kautta löysin, ja bonuksena tähän vielä se että löysin Mikon valmentajana, sillä joka kerta valmennuksista saa todella paljon irti. Bonuksena vielä loppuun hieman Chainan kiimasta. Chaina on tällä hetkellä aivan rakastunut jokaiseen hevoseen, mutta erityisesti suomenhevoset ovat sen heikkous. Nauroimmekin Mikon kanssa että se on täydellisesti integroitunut maahanmuuttaja, Suomessa kun kerran ollaan pitää itselle hankkia suomalainen mies!


lauantai 23. syyskuuta 2017

Pois mukavuusalueelta helpolla tehtävällä, Mikon valmennus päivä 1

Torstaina vuorossa oli Mikon kurssi jälleen, ja eipä voi jälleen kuin kehua valmennusta vaikka tehtävät eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla joka kerta. Aloitimme verryttelyn ympyrän kaarella olevilla kolmella puomilla joiden väliin tuli kaksi askelta. Tarkoituksena oli muuten mennä isompaa ravia ja juuri ennen puomia koota hevosta sen verran että se mahtuu puomien väliin. Laukassa jatkoimme samalla idealla, aloittaen oikeassa kierroksessa. Tämä osottautuikin meille valmennuksen lähes vaikeimmaksi tehtäväksi, sillä vaikka Chainan oikea laukka on parantunut huomattavasti ja se kotona pysyy jo usein läpi kaarteiden. Näin ei ole kuitenkaan usein muualla, ja erityisesti kun siihen yhdistetään puomit oli laukan sekoittuminen varmaa.





Kahden ensimmäisen puomin ajan laukka pysyi usein myötälaukkana, mutta viimeisellä puomilla takaosa usein vaihtoi laukan ellei kokonaan. Vaikka kuinka yritimme korjata sitä, ei laukka pysynyt puomien päällä oikeassa kierroksessa. Ainoa positiivinen asia oli tässä että Chaina kuitenkin korjasi laukan todella nopeasti usein puomin jälkeen, jolloin laukka oli hyvin kontrollissa ympyrän ajan. Vasemmassa kierroksessa ongelmaa ei ollut, ja tehtävä suoriutui hyvin joka kerta.

Verryttelyn jälkeen lisäsimme tehtävään suoralla linjalla olevan pystyn ja okserin joiden välissä oli 18metriä. Linjan väliin piti tulla viisi askelta, ja tämä olikin meille helpompi tehtävä. Linjan jälkimmäinen este hidasti rytmiä jos selvästi, sillä esteen alla oleva matto oli osittain esteen edessä eikä alla kuten usein oksereilla, ja selkään tunsi että Chaina jännitti tätä selvästi joka kerta hieman. Okserin jälkeen piti mennä hyvin kulmaan, ja tämä oli meille todella hyvä harjoitus sillä sitä kautta sain Chainan korjaamaan laukan hyvin. Tämän avulla sain Chainan pysymään paremmin myös keskellä estettä, ja lopputunnin okserin jälkeen pysyimme hyvin suorana okserilla vaikka hypyt muuten sille eivät olleet parhaita mahdollisia.

Kaikilla vesiesteiden kuvilla näkee hyvin kuinka Chaina ylihyppää sen kun sitä jännittää se hieman, kun normaalisti ylihyppäämistä ei ole 




Toisessa suunnassa linjan haaste oli puomien jäljessä oleva kaarre sillä laukka oli ristiä. Lähestymiset kuitenkin onnistuivat hyvin okserille joka kerta, ja jälkimmäinen pysty onnistui myös pääsääntöisesti hyvin. Seinän vieressä oleva este sujui ongelmitta myös ja sain sinne pidettyä laukan hyvin. Haasteet syntyivätkin kun linjat piti mennä neljällä askeleella. Tämä näkyi jo puomeilla, sillä paineen lisääntyessä laukka meni ristille vasemmassa kierroksessa ja paikat eivät löytyneet pystylle yhtä helposti. Ensimmäisellä kerralla kumpikin väli jäi pitkäksi, ja erityisesti okserilla Chaina empi selkeästi mutta lähti kuitenkin hyppyyn mistä olen todella tyytyväinen. Mikko totesikin ongelman olevan siinä että jalalla ratsastin eteen, mutta samanaikaisesti käsi ei päästänyt Chainaa jolloin se sai täysin ristiriitaiset avut minulta. Muutimme okserin pystyksi jolloin pääsimme tulemaan haastavamman linja muutamaan kertaan jotta saisimme sen sujuvammaksi ja Chainalta epävarmuuden pois. Mikko sanoikin että saan kehuja siitä jos osaan täysin yliratsastaa vedelle, sillä näin Chaina saa siitä tarvittavan tuen.




Suorat linjat joissa on pysty jälkimmäisenä osana on hevoselle helpompi, sillä hevonen pyrkii itse laukalla kohti pystyä. Jos linjan päässä on okseri, varovainen hevonen lähtee kuitenkin automaattisesti hieman hidastamaan sillä ei halua ottaa puomia matkaan. Tämän takia näillä linjoilla alkuun pitää useammin ratsastaa hieman enemmän eteen, jotta viimeisen askeleen saa ratsastettua kohti tuntumaa. Tämä on toki täysin loogista, ja etenkin kun jälkimmäinen este oli vielä hieman jännittävä Chainasta hidasti se entisestään ja jarrutti kohti estettä, mutta en ole ikinä ajatellut että okserit hidastavat noin selkeästi ennen kuin Mikko asiasta puhui. Viimeisellä radalla ensimmäinen linja ei ollut vieläkään hyvä ja Chaina lähti kiemurtelemaan välissä, mutta hyppäsi kuitenkin veden. Toinen linja sujui hyvin, väli tuntui helpolta ja yksittäisen pystyn paikka löytyi myös hyvin. Päätimme lopettaa kuitenkin tähän, sillä Chaina hyppäsi joka kerta okserin jännityksestä ja paikasta huolimatta ja olimme myös perjantaina menossa kurssille.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Vuoden toiset itsenäiset hypyt ja kiiman vaikutus

Viime lauantaina halusin ottaa poikkeuksellisesti muutaman hypyn ennen kisoja, sillä perjantaina Chainalle oli iskenyt kamala kiima. Perjantaina Chaina oli laukassa niin vaikea alkuun että mietin jo kisoihin lähtemistä jonka takia halusinkin katsoa kuinka se toimii hypätessä seuraavana päivänä. Petra ei kerennyt pitämään valmennusta omien kisojen takia, mutta sain häneltä hyvät neuvot millaisia tehtäviä tehdä joka avulla rakensin pienen lyhyen radan. Hyppäämisen kokeileminen olikin ihan hyvä idea, itse hypyt sujuivat kyllä todella hyvin mutta esimerkiksi alussa tamma ei halunnut ravata ollenkaan.




Ensimmäisissä hypyissä tunsin hyvin kuinka Chaina puski esteen jälkeen joka suuntaan eikä ollut yhtään pohkeen välissä. Positiivista kuitenkin oli että se oli todella menossa ja oli koko ajan pohkeen edessä, mikä toisinaan kiimassa on todella vaikea saavuttaa. Toisen suunnan verryttelyhypyissä haasteena oli puolestaan oikealle painuminen hypyssä, mutta Chaina otti korjaukset hyvin vastaan. Ensimmäisenä tulin radan pienellä korkeudella jotta sain vain tuntumaa. Suoran linjan tulin yhdellä ekstra askeleella esteiden ollessa pieniä, ja sarjalle otin turhan ylimääräisen askeleen juuresta. Tulin radan lopun uudestaan mutta tämä jäi videolta. 




Lopuksi tulin radan kaksi kertaa hieman korotettuna, kuitenkin niin että esteet tuntuivat pieniltä ja helpoilta. Toin rataan hieman lisää tekemistä lisäämällä kaarevalla uralla olevan pystyn linjalle, tämä on meille hankalaa sillä Chaina painaa jo muutenkin oikealle ja oikea kaarre lisää sitä. Tämä sujui kuitenkin hyvin, kaarre tuli myötälaukassa ja hyppy pysyi keskellä. Viimeiselle radan pätkälle Petra kerkesi vielä neuvomaan hieman, jolloin pystyin hyvin mielin lopettamaan hypyt illalta. Käänteinen rata oli meille jopa vielä helpompi sillä kaarevalinja oli vasemmassa kierroksessa jolloin Chaina pysyy helpommin suorana. Hyppy tosin lähti ensimmäiselle esteelle turhan kaukaa, mutta Chaina venyi hyvin ja pysyi sen jälkeen rentona. Nyt myös viimeinen linja sujui viidellä askeleella kun laukka oli kunnossa enkä nyppinyt Chainaa turhaan. Positiivista oli, että kiimasta huolimatta Chaina hyppäsi hyvin ja oli jopa normaalia enemmän etenemässä eikä kiukutellut jalkaa vastaan kuten välillä. En pidä itsenäisesti hyppäämisestä, mutta välillä se tekee ihan hyvää kun esteet pitää pieninä ja tehtävät tarpeeksi helppoina jolloin ongelmia pystyy välttämään paremmin. 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Hyvin mielen hallikauteen, RidersInn 17.9

Juuri kun viime postauksessa kirjoitin siitä kuinka olen pääsääntöisesti positiivinen, mutta viime viikolla oli päivä jolloin mikään ei sujunut. Päivä loppui vielä siihen että tietokoneeni ei enää käynnistynyt ja olin torstaista asti ilman konetta. Kaikki kuvat ja tiedostot ovat tuolla koneella, mutta toiveena on että osaavampi ihminen saisi kovalevyn ja kuvat vielä pelastettua. Tästä johtuen ei postauksia tullut, ja nyt vielä haasteena on se että uudessa koneessa ei ole enää mitään videonmuokkaus sovellusta joka on aiheuttanut haasteita. Nyt on hieman opettelua ja pitää katsoa mitä teen tässä, mutta tämän takia videot voivat hieman muuttua. Nyt kuitenkin itse aiheeseen ja viikonlopun kisoihin.


Kuten arvata, kuvankaappauksilla mennään sillä kaikki vanhat kuvat ovat vanhalla koneella eikä kuvaajia ollut kisoissa. 





Sunnuntaina meillä oli vuorossa kauden viimeiset ulkokisat ja osoitteena Hyvinkää ja RidersInn josta meidän ongelmamme alkoivat alkukesästä. Luokkina olivat 100cm ja 110cm, sillä ajatuksella että ensimmäisen luokan perusteella päätän starttaanko toista ollenkaan. Verryttelyssä Chaina oli jälleen hyvä, mitä nyt järkyttävä kiima vaivaa hieman mutta itse hyppäämiseen tämä ei vaikuta yhtään. Tämä vaikuttaa lähinnä siihen että tasaisella Chainaa välillä hieman kiukuttaa ja se jää hyppimään paikalleen, usein pohkeen taakse.

Kuten videolta näkee, oli ensimmäisen luokan aikana valtava sumu kentällä. Ykkösellä Chaina tuntui hieman jäävän pohkeen taakse ja puski oikealle. Kaarevan linjan siitä kakkoselle tiesin olevan meille yksi haastavampia sillä este vasemmalla puolella puski muutenkin oikealle jonne Chaina lähtee helposti painamaan. Seuraavat esteet sujuivat hyvin, laukka rullasi ja Chaina oli hyvin pohkeen edessä. Suoralla linjalla Chaina painautui jälleen hieman oikealle, etenkin jälkimmäisellä esteellä mutta sen jälkeen sain sen hyvin kulmaan jotta pääsin sarjalle suorana. Sarjan ja siitä jatkuvan suoran linjan tiesin meille olevan radan vaikein tehtävä sillä sarja tuli oikeassa kierroksessa kohtuun nopeasti kulman jälkeen, ja alkukaudesta Ypäjällä samanlainen tehtävä oli meille todella vaikea. Pääsin kuitenkin tulemaan sarjalle sisään harvinaisen hyvin vaikkakin ristilaukassa, mutta tunsin kuinka Chaina lähti painamaan oikealle ja b osan jälkeen minun oli pakko jo hieman kääntää sisäänpäin sitä sillä olisimme muuten menneet linjan ulkopuolelle. Tästä johtuen linja meni hieman tappelemiseksi ja askeleita tuli yksi liikaa jonka seurauksena mukaan tarttui puomi perusradan viimeiseltä esteeltä. Täysin oikeutetusti, mutta toki tämä silti harmitti minua.





Chaina kuitenkin tuntui hyvältä jonka seurauksena päätin mennä seuraavan luokan. Verryttelyssä kiinnitinkin huomiota siihen että Chaina hyppäsi aivan keskeltä ja pysyi esteen jälkeen myös suorana. Ykköselle tultaessa tunsin jo kaarteessa että Chaina meinasi jäädä pohkeen taakse ja kerkesin herättää sen hyvin. Ykkönen ja kakkonen sujuivat hyvin, olin ajatellut tulla linjan 2-3 kahdeksalla askeleella sillä alkuradasta Chaina on usein hieman hidas vielä. Nyt se heräsikin niin hyvin että väli jäi hieman ahtaaksi. En tajunnut tätä tarpeeksi nopeasti, sillä seuraava suora linja jäi myöskin ahtaaksi jolloin jälkimmäinen puomi tarttui mukaan sen takia. Nyt kuitenkin sarja ja sitä seuraava linja sujuivat hyvin ja Chaina pysyi aivan keskellä. Loppurata sujui myös ongelmitta, ja tuloksena myös tässä luokassa 4 virhettä.

Olin rataan todella tyytyväinen, Chaina teki kaiken mitä pyysin, eteni hyvin eikä katsonut mitään. Olin myös tyytyväinen siihen että sain korjattua ensimmäisen radan isoimman virheen toiseen luokkaan, ja radan meille vaikein tehtävä onnistui hyvin. Sain myös negatiivisen tunteen paikasta pois kun pääsimme molemmat radat maaliin, ja vaikka toki puomit harmittavat aina eivät ne paljoa tunnelmaani masentaneet. Kisaaminen oli, aivan kuten viimeksi Ainossakin, kivaa eikä jännittävää. Estekorkeus tuntui pieneltä ja helpolta, aivan kuten sen pitääkin. Tästä on hyvä jatkaa pienen tauon jälkeen hallikauteen, sillä nappulat tuntuvat löytyneen, toki sen vaatien että olen itse hereillä selässä.


torstai 14. syyskuuta 2017

Halu elää vaaleanpunaiset lasit naamalla

Aihe tuli mieleeni viime viikkoisen estutunnin jälkeen, kun olin jälleen niin iloinen ja tyytyväinen siihen kuinka kivasti Chaina hyppäsi. Erityisesti kaikkien kesän vaikeuksien jälkeen tätä arvostaa entistä enemmän, kun jälleen huomaa että onni ei ole automaattista. Olen aiemminkin maininnut että olen positiivinen ihminen, tai ainakin pyrin olemaan. En missään nimessä ole sitä aina, kuten ei varmasti kukaan meistä, mutta mahdollisimman positiivinen asenne auttaa usein.

Tällä hetkellä minulla on asioita joista voisin valittaa ja olla negatiivinen enemmän tai vähemmän. Voisin surra sitä että kisakausi meni kesän osalta lähes ohi ongelmien takia, opiskelut ja jatkuva kiire on alkanut, joudun elämään etäsuhteessa jälleen tai vain sitä että en pääse iltaisin niin usein tallille kun haluaisin sillä joudun käymään aamuisin iltavuorojen takia. En kuitenkaan koe että tästä olisi mitään hyötyä, sillä jatkuva alakulo saa vain itselläni huonon mielen määrän lisääntymään. Sen sijaan pyrkiessäni löytämään näistä asioista myös valoisat puolet osaan nauttia myös näistä ei niin mukavista asioista, ja saan niistä sitä kautta paljon enemmän irti.

Kuvat puomitunnin loppuverryttelystä



Kirjoittaessani siitä miksi epäonnistuminen kiinnostaa enemmän kuin onnistuminen, uskon myös tämän asian olevan samankaltainen. Harva jaksaa innostua toisen onnesta yhtä paljon kun toinen sitä on, vaikka asiat eivät ole toiselle pelkästään positiivisia. Olen innoissani esimerkiksi siitä että pääsen Australiaan lomalle loppuvuodesta, mutta toisaalta se on vaatinut lähes viiden kuukauden erossa olon, ja paljon mielummin olisin ilman matkaa ilman tätä eroa. Kun tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, nautin loma ajatuksesta.

Muistan usein viime vuonna että minua välillä lähes hävetti ja nolotti kertoa että kisoissa oli mennyt jälleen hyvin, vaikka olin siitä todella onnellinen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Miksi en olisi voinut vihdoin nauttia ehjästä kisakaudesta jota en ollut saanut sitten vuoden 2008. Muistan eräät kisat loppuvuodesta jossa sijoituimme toiseksi isossa luokassa. Palkintojenjaon jälkeen olin trailerin luona iloinen ja pyysin poikaystävääni ottamaan meistä kuvan. Sattumalta viereisessä trailerissa oli luokan voittaja, joka kisaa paljon usealla ponilla. Hänen äitinsä katsoi minua, ja totesi "Ihan oikein että et voittanut, sillä teidän kausi on jo mennyt niin hyvin ja tyttöni ansaitsi voittaa". Aiemmin tämä kommentti olisi saattanut loukata minua hyvinkin paljon, mutta nyt tilanne lähinn huvitti. Minkälaiset käytöstavat on henkilöllä joka sanoo tuollaista täysin tuntemattomalle, en siis ikinä ollut sanonut sanaakaan heille taikka muistanut nähneeni heitä kisoissa.

Miksi siis tällaisten asioiden pelossa kieltäisin itseltäni ilon siitä että olen onnistunut jossakin. Olen ansainnut onnellisuuden ja ilon, ja olen varma että jossain kohtaa tähän tulee kuitenkin muutos. Tilanne on ollut aiemminkin hieman sama, kun ongelmia ei ole ollut olen jo pelännyt että valehtelenko itselleni kun näen asiat vain positiivisena. Joka kerta vastoinkäymisiä on tullut, mutta aina olemme niistä myös selvinneet. Vastoinkäymisten jälkeen onnistumiset tuntuvat vain vielä paremmilta, ja niitä hetkiä osaa arvostaa yhä enemmän. Mielummin haluan elää vaaleanpunaiset lasi naamalla, sillä ajoittain tulee niitä hetkiä etteivät nuo lasit auta. Se, että asioita pyrkii katsomaan positiivisesti auttaa kuitenkin usein selviämään vaikeammista hetkistä, ja tätä kautta näistä ongelmatilaneista voi myös oppia. Kesällä vaikka kuinka harmitti ja epätoivo iski kieltelyn takia, pyrin löytämään jokaisesta ratsastuksesta myös jotakin hyvää jonka avulla jaksoi yrittää seuraavan kerran ja tätä kautta oppi löytämään nopeammin ne avaimet jotka auttoivat ongelmanratkaisussa.




maanantai 11. syyskuuta 2017

Jumppaamalla lisää terävyyttä takaosaan

Sunnuntaina vuorossa oli estetunti, ja tekikin hyvää päästä hyppäämään Mikon kurssin jälkeen taas viikon tauon jälkeen. Teemana oli takaosan terävyys pienillä innareilla johon yhdistimme kaksi suhteutettua linjaa. Aloitimme kuitenkin pelkillä innareilla jossa hevosta ei saanut auttaa liikaa. Näin Chainan piti itse löytää tasapainonsa ja olla tarpeeksi terävä takaosastaan jotta kerkesi nousta seuraavaan hyppyyn eikä voinut laskeutua liian nopeasti. Tämä myös vaati sitä että etuosa oli tarpeeksi nopea, ja Chaina itse keräsi jalkansa ilman että lähdin nostamaan sitä.




Ensimmäinen kerta oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen pakka hieman levisi käsiin. Muka ratsastin selässä mutta todellisuudessa Chaina oli täysin pohkeen takana, ja jäimme joko kauas josta lähetin sen turhaan hyppyyn, tai vaihtoehtoisesti Chaina itse otti ylimääräisen askeleen kun matkustin vain selässä. Muutaman epäonnistumisen jälkeen muistin kuitenkin herätä selässä ja vaatia Chainan pohkeen ja ohjan jälkeen, jolloin täysin älyttömät ponnistukset loppuivat. Tämä helpotti myös ratsastamista kun hevonen jälleen kuunteli eikä tehnyt omiaan.

Jumppiin yhdistimme kaarevalla uralla olevat pystyn ja okserin kuudella askeleella, sekä kuuden askeleen suoran linjan. Vasemmassa kierroksessa kaareva linja onnistui oikeastaan joka kerta hyvin, ja tämä onkin meille helpompi suunta. Hypätessä jälleen huomasi Chainan rentouden hyvin, sillä välit tulivat helposti enkä joutunut puskemaan väleissä liikaa eteen, ja etenkin lopputunnista lopussa sai jo odottaa. Oikean kierroksen kaarre oli haastavampi, tai ei itse linja vaan hyppy. Linja tuli todella helposti, mutta itse hyppy painui joka kerta oikealle. Suoralle linjalla pääsimme kuitenkin hyvin mistä olen tyytyväinen, sillä lyhyt lähestyminen oikeassa kierroksessa on minulle vaikeaa, mutta nyt muistin pitää laukan jo kaareessa jolloin estettä pystyi odottamaan hyvin. Lisäksi oli hyvä huomata että Chaina ei jälleen katsonut mitään, mutta mielummin kotona nyt hypätään joka kerta niin että esteiden alla on jotakin jotta tilanne pysyy tulevaisuudessakin yhtä hyvänä.





Vaikka ristilaukkoja oli toki, oli niiden määrä jälleen vähäisempi kuin viimeksi maneesissa hypätessämme, ja suunta on selvästi oikea. Tämä näkyi erityisesti suoran linjan jälkeen, kun Chaina joka kerta korjasin itsensä myötälaukkaan mikä on olut meille todella iso haaste. Myös iso ero aiempaan nähden on se, että nyt laukka oli kunnossa myös maneesissa enkä lähtenyt ottamaan laukkaa turhaa pois. Tämä onkin äärimmäisen tärkeää, sillä hyppääminen on näin paljon helpompaa ja voin odottaa estettä sen sijaan että joudun ratsastamaan sitä kohti. Nyt taas tuntuu siltä, miltä tuntui alkukaudesta. Kuten Petra sanoi heti ensimmäisen radan jälkeen, nyt meno on helppoa kun tietää mitä tekee ja haluaa. Tällä hän tarkoitti sitä, että minulla oli selkeä käsitys siitä mitkä askeleet esteiden väleihin tuli ja vaadin ne loppuun asti. Etenkin viime vuonna oli paljon hetkiä kisoissa jolloin en ollut varma mitä haluan väliin, ja kuten tietää, ei sillä usein saada sujuvia linjoja kun en tiedä mitä haluan. Nyt tiedän mitä selässä pitää tehdä jotta Chaina tuntuu hyvältä, ja nyt se on myös onnistunut. Tätä tunnetta lähdemmekin tavoittelemaan loppukaudesta, ja olen itse luottavaisin mielin nyt. Tilanne on nyt paljon parempi kuin aiemmin, sillä Chaina on kehittynyt valtavasti ja pysyy tasapainossa paremmin isommassa laukassa, vaikka tehtävää vielä on. Vaikka haasteita on ollut, olemme selvinneet niistä yhdessä ja tämä kasvattaa luottamusta omiin taitoihin sekä siihen että ongelmista voi selvitä.