perjantai 8. syyskuuta 2017

Paluu arkeen

Tavallisista kuulumisista on jälleen kulunut hetki, joten niiden pariin nyt. Arki alkoi virallisesti tällä viikolla luennoiden alettua, ja nyt alkaakin totuttelu tähän. Onneksi loppukesä on sujunut porrastetusti, sillä muuten muutoksia olisi tullut niin paljon kerralla että kaikkeen olisi vaikea tottua. Sen lisäksi että olen illat ja viikonloput usein töissä, tuovat luennot lisää aikaa jolloin en ole kotona. Onneksi luentoja ei ole kuin kahtena päivänä viikossa jotta koiranhoidon ja tallin suunnittelu vielä onnistuu. Onni on äiti joka asuu lähellä, sillä eilenkin olin luennoilla 9-14, jonka jälkeen olin illalla töissä puoli kymmenneen. Kun välissä ei kerkeä kotiin, pitää koiralle saada hoitaja ja äiti on ollut korvaamaton apu tässä. Onneksi Chainalla on myös vuokraaja, sillä tällaisina päivinä tallilla käyminen on vain mahdotonta. Talven jälkeen tilanne onneksi helpottaa sillä poikaystävä palaa takaisin Suomeen, ja omat kurssitkin vähenevät kun jäljellä on lähes pelkästään enää gradun tekeminen.

Kuvat alkuviikon puomitunnilta




Chainalle kuuluu hyvää ja sunnuntaina pääsemme jälleen hyppäämään pitkästä aikaa. Loppukuulle olisi vielä yhdet kisat ja Mikon kurssi tiedossa, joten onneksi hyppääistä saadaan taas ohjelmaan. Tasaisella tamma on oikeastaan ollut pelkästään hyvä, se on liikkunut hyvin ja sen oma työmotivaatio on huipussa. Siitä niin näkee että se tykkää tehdä töitä, ja kyllästyy jos ei pääse liikkumaan. Tänään taas mietin ratsastaessa kuinka paljon se on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Siinä missä talvella vastalaukat ja isossa laukassa ympyrät olivat todella vaikeita ja sitä piti auttaa paljon, tekee se niitä nyt todella hyvin. Vastalaukassa taivutus voi olla jo normaali, ja ympyrällä sisäänpäin, kun alkuvuodesta vielä pelkkä lyhyensivun ratsastaminen vastalaukassa oli todellinen haaste. Nykyään voimme isossa laukassa mennä pienempiä ympyröitä ja Chaina antaa minun oll kevyessä istunnassa ja pysyy itse tasapainossa, kun vielä alku vuonna se vaihtoi etenkin oikeassa kierroksessa takaa laukan kaarteessa kun tasapaino ei kestänyt kaarteita ilman tukea. 

Ruokakin on jälleen alkanut maistumaan pääsääntöisesti Chainalle, kun vaihdoimme takaisin vanhaan biotiinimerkkiin. Minulla oli Cavalorin lahjakortti ja ostin sillä Hood Aid Specialia, mutta tämän seurauksena Chaina lopetti kaikkien väkirehujen syömisen. Se on muutenkin todella nirso ja jättää helposti syömättä, mutta tuolla lisäravinteella se ei suostunut edes koskemaan ruokakuppiin. Olen aina sanonut että Chaina on todella rohkea perusluonteeltaan, ja tämä näkyi hyvin erääänä päivänä tarhassa kun vein sen sinne. Tarhan toisessa päässä, tarhan ulkopuolella lähti muovi lentoon ja hevoset säikähtivät tätä. Siinä missä kaksi muuta jäivät tarhan taaimmaisempaan nurkkaan, toinen välillä spurtaten, rupesi Chaina kävelemään kohti muovia sillä halusi tutkia sitä. Tuulen tarttuessa siihen se aina pysähtyi muttei kertaakaan ottanut askelta taaksepäin. Päästyään tarpeeksi lähelle se totesi sen olevan vaaraton ja rupesi syömään, kahden muun vielä kyyräilessä omasta nurkastaan peloketta. Kun lauma pomo lopulta uskaltautui Chainen taakse katsomaan muovia oli Chaina jo unohtanut mitä tässä edes pelättiin. 

Muuten arkeen kuuluu hyvää, hieman kiiresiä päiviä, mutta se oli odotettavissakin. Olen itse pyrkinyt lisäämään hieman oheisliikuntaa ratsastuksen ohelle, ja tämä onkin vaikuttanut mielestäni positiivisesti ryhtiini. Toki ryhdissä on vielä paljon korjattavaa, mutta huomaan istuvani jo suorempana selässä. Kuun lopussa lähdemme äidin ja tädin perheen kanssa lomalle Albaniaan, joten kaikkea kivaa on tiedossa jolla syksyn alun jaksaa hyvin tehdä töitä. 



Poni leijuu


2 kommenttia:

  1. Tuli tuosta hevosen rohkeudesta sekä viime aikoina lukemistani ratsastusonnettomuuksista mieleen postausidea Sinulle jatkoon, mikäli sellaisia haluat. Nimittäin ratsastajan rohkeus/pelot. Miten käsittelet näitä asioita, vai oletko niitä onnellisia jotka ei pelkää mitään? Saa vapaasti käyttää tai olla käyttämättä ideaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti voisin tästä kirjoittaa, ja olenkin myös aiemmin kirjoittanut. Asia on kuitenkin ajankohtainen ihan jo minulle itsessään, sekä myös viime aikaisten onnettomuuksien takia. En todellakaan ole niitä ihmisiä joilla ei olisi itsesuojeluvaistoa ollenkaan, ja etenkin vuosien aikana huomaan tulleeni aremmaksi verrattuna siihen mitä olin 18-vuotiaana.

      Poista