tiistai 5. syyskuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 9

Loppuvuosi 2014 menikin varsin vaihtelevissa merkeissä, valmentajaa alkoi olla haastava saada silloiselle tallillemme ja hyppääminen oli usein itsenäistä. Tämä ei auttanut mitenkään ongelmien tullessa, ja vaikka esteet pidettiin pienenä oli kaikki välillä hankalaa. Kävimmekin loppuvuodesta sekä nykyisellä tallillamme treenaamassa, sekä Eholla. Eholla huomasimme mielenkiintoisen asian Battrosta, se pelkäsi kovempaa miehen ääntä todella paljon, selvästi sitä oli käskytty hieman turhankin rajusti aiemmin kun se meni niin pahasti paniikkiin. Oikeastaan koko loppuvuosi oli varsinaista vaihtelua, välillä toimi paremmin ja välillä ei sujunut mikään hypätessä.

Nämä ovat viimeiset kuvat vanhalta talliltamme. Tätä peltoa siellä kaipaan kyllä aina välillä






Battro oli ikuinen pikkupoika, ja se näkyy tästä kuvasta todella hyvin mielestäni

Tasaisella Battro oli kuitenkin hyvä pääsääntöisesti, haasteena oli lähinnä talven ja syksyn aikana tullut ylimääräinen energia joka välillä meinasi purkautua ratsastaessa hieman liikaa. Se liikkui kuitenkin koko ajan hyvin, mutta hyppäämisen vaikeudet ajoivat jälleen pohtimaan onko kaikki kunnossa. Käytimme sitä kiropraktikolla jossa se sai vain kehuja ja luotimme tähän sillä olimme sen kuitenkin pari kuukautta aiemmin jo tutkineet eläinlääkärillä. Vuodenvaihteen jälkeen meno jatkui samanlaisena, ja välillä jopa juoksutin Battroa ennen ratsastusta kun sillä oli niin paljon energiaa. Lisäsimme liikuntaan päivittäis kävelykoneen käytön, mutta tämä vain huononsi mielestäni tilannetta. Välillä meno oli jo niin villiä että juoksutin sitä ennen ratsastusta jotta se sai purettua pahimmat höyryt ilman kuskia selässä.

Tässä pätkiä tuolta ajalta, tuo oli ainoa video mikä meistä on tasaiselta. Irtojuoksutuksesta sen sijaan on paljon videoita, sillä tuolla tavalla Battro pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa ja oli viikon rauhallisempi.


Maaliskuun lopussa 2015 Battro ontui ensimmäisen kerran, ja oli aivan kolmijalkainen. Alataivutuksissa se aristi jalkaa niin paljon ettei taivutusta voinut tehdä loppuun asti edes, ja ympyrällä rupesi ontumaan myös toista etujalkaa. Puuduttaessa alanivelet ontuma lähti lähes kokonaan pois, ja jalkojen lisäksi myös selkä oli kipeä. Röntgenissä kummastakin etujalasta löytyi yllättäen muutoksia kehä- ja kavionivelistä. Hoidimme nämä, ja toivoimme parasta. Kuukauden päästä kävimme kontrollissa ja ontuma oli lähtenyt kokonaan pois jolloin saimme luvan normaaliin liikuntaan. Epäilin tässä kohtaa ennustetta, mutta muutoksien sanottiin olleen jaloissa jo hetken, ja kun eläinlääkäri näki Battron liikkuvan hän ei epäillyt muutoksien vaikuttavan mihinkään. Itse kuitenkin koin että hevonen ei ollut yhtä hyvä kuin aiemmin ja varasimme ajan toiselle lääkärille, toukokuulle. Siellä sain kuulla totuuden muutoksista ja niiden suuruudesta, mutta tässä kohtaa toivoa vielä annettiin kun lähdimme muuttamaan kengistystä, pohjia, yms. Tässä kohtaa päätin tallipaikan muutosta, sillä tärkeää oli saada vapaata liikuntaa omaehtoisesti mikä onnistui isoissa tarhoissa, säännöllinen valmennus ja minulle yleinen maisemanvaihto. Kesäkuussa 2015 muutimme nykyiseen talliimme mikä on ollut yksi parhaista päätöksistäni.










2 kommenttia:

  1. Näitä on kyllä todella mielenkiintoista lukea, kiva kun viitsit näitä kirjoittaa!
    Eri tavalla saa otetta asioihin vaikka minäkin olen blogiasi lukenut jo näihin aikoihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja kiitos :) Hauska kuulla että olet jo pidempään seurannut meitä. On kuitenkin eri asia lukea näin tiivistetysti mitä vuosien aikana on tapahtunut sen sijaan että viikoittain lukisi kuulumisia. Aikajänne katoaa hieman eritavalla tuolloin.

      Poista