sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Onko hevosen ostamista tarvinnut katua?

Viimeksi kirjoitin siitä kuinka olen löytänyt oikeanlaisen ajatuksen, ja nyt hieman samaan asiaan liittyen ajatuksia siitä onko hevosen ostamista tarvinnut katua. Muistan kun aikoinani, kun vuonna 2007 hankimme ensimmäisen oman hevosen. Olin tuona jouluna varmasti maailman onnellisin tyttö kun sain oman hevosen, aivan kuten pitääkin. Olin lukion alussa haaveillut vaihtoon lähdöstä, mutta juuri kun olin saanut 16-vuotiaana ensimmäisen oman hevosen, en voinutkaan ajatella että hevosta olisi myyty ja olisin lähtenyt vaihtoon. Tuota päätöstä en ole katunut hetkeäkään, sillä siinä missä vaihto antaa kokemuksia, koen että omasta hevosesta olen saanut vähintään tuplasti enemmän. Päätin tuolloin jo, että hevonen ei ole silti esteenä muille haaveille, jolloin puolitoista vuotta myöhemmin lähdin Ruotsiin tallille töihin kesäksi ja sain tuona kesänä valtavasti uusia kokemuksia.



Vivanin omistaminen kaikkien vastoinkäymisten kanssa oli ihanaa aikaa. En päässyt saavuttamaan tavoitteita sen kanssa joita ostaessa halusin, mutta kasvoin sen kanssa henkisesti aivan valtavasti. Vivan oli minulla välivuodet ennen yliopiston alkua, ja tuo aika oli itselleni helppoa. Päivät koostuivat töistä, tallista ja kavereiden kanssa oleskelusta, ja vaikka Vivanin kanssa oli haasteita muun elämän ollessa helppoa, oli elämä helpossa hyvässä tasapainossa. Vivania en olisi ikinä vaihtanut pois, ja vielä tänäkin päivänä välillä mietin ajatusta siitä jos sillä olisi tehnyt varsan. Nythän tuo varsa olisi kolme vuotias jos kaikki olisi mennyt hyvin, mutta todellisuudessa tiedän että oikea ratkaisu oli olla tekemättä varsaa, sillä riskit periytyvyydestä ovat suuret, ja Vivan oli ajoittain selkeästi kipeä jolloin varsottaminen olisi ollut yhä suurempi riski.

Battron ostamista en kadu, mutta sen omistaminen oli kallis opetus siitä mitä haluan ja mitä en. Vivanin lopettamisen jälkeen minulle oli selvä että haluan vielä omistaa hevosen, päästä kisaamaan ja ratsastamaan. Juuri kun Battro oli hankittu sain tiedon että pääsen opiskelemaan, joten heti alku sen kanssa oli täysin erilainen kuin mitä aiempien hevosten kanssa. Vivanin kanssa olin tottunut siihen että käydessäni vain töissä oli rahaa enemmän, ja pystyin varsin vapaasti tekemään mitä halusin. Nyt minun piti lähteä karsimaan asioista mitä todella haluan, sillä opiskelijana jolla on hevonen maksettavana,on kuluista jo pakko karsia. Tuo ei minua ole kaduttanut paljoakaan, toki välillä harmittaa kun muut ostavat usein vaatteita ja itsellä ei siihen ole mahdollisuutta, mutta nämä ovat lyhytaikaisia harmituksen hetkiä. Tuona aikana tapasin myös nykyisin poikaystäväni, ja hänen asuessaan Englannissa tuolloin sai esimerkiksi kuitenkin tarpeen suuren halun ollessa säästettyä lentoja Englantiin useamman kerran.




Se, mikä Battrossa aiheutti pohdintaa siitä haluanko jatkaa harrastamista, olivat useat ongelmat ja haasteet. Kun Vivanin kanssa oli ongelmia, oli muu elämä kuitenkin paljon helpompaa. Battron kanssa taustalla oli lisäksi uudet opiskelut joiden mukana tuli stressi niistä, ja lisäksi etäsuhde jossa oli omat haasteensa. Tuo aika sai todella punnitsemaan onko hevosen omistaminen kaiken sen väliaikaisen epätoivon arvoista kun rahat eivät tunnu riittävän, aika loppuu vuorokaudesta, koen huonoa omaatuntoa siitä että aikaa ei jää poikaystävälle, mutta samanaikaisesti koen huonoa omaatuntoa siitä etten ole tallilla tarpeeksi, ja lisäksi pitäisi keksiä aika opiskellakin. Kuten olen aiemminkin kertonut, oli Battron poislähtö kuitenkin minulle yksi isoimpia silmiä avaavia hetkiä tämän harrastuksen parissa. Ne muutamat viikot joiden aikana olin varma, etten enää tule vuosiin palaamaan lajin pariin kuihtuivat nopeasti kun tajusin kuinka iso osa minua tämä harrastus on. Siinä missä se tuo kaiken yllä mainitsemani stressin ja epätoivon, se tuo kuitenkin vielä enemmän iloa, onnen tunnetta ja vapautumista. Silloin kun Mango lopetettiin ajoin lähes suoraan tallille ja menin Battron kanssa maastoon, ja hitaasti olo rupesi helpottamaan.

Chainan ostoa ei tuon hetken jälkeen ole tarvinnut katua hetkeäkään, sillä ymmärsin kuinka tärkeä minulle tämä laji on. Haluan kilpailla ja harrastaa tavoitteellisesti, mutta sen kaiken alla on vielä niin paljon enemmän. Chainan ostoa pohdin paljon pidempään kun Battron sillä pelkkä halu harrastaa ei riitä, kun tiesin nyt jo valmiiksi kuinka paljon se tulee vaikuttamaan lähes kaikkeen tulevassa. Rahani tulevat olemaan entistä tiukemmassa kun haluan kisata, jolloin töitä on tehtävä enemmän, jolloin puolestaan aikaa on vähemmän, josta seuraa että opiskeluille tarkoitettu aika vähenee ja sen kanssa saa tehdä kunnolla töitä, jolloin myös esimerkiksi aika kavereiden ja poikaystävän kanssa vähenee. Poikaystäväni tuolloin totesi, että tämä ei ole mitenkään fiksua ja tekee kaikesta haastavampaa, mutta kun se on minulle niin iso asia ja tärkeä osa henkistä hyvinvointia on se ehdottomasti sen arvoista.

Chainan kanssa ongelmat ovat toki olleet hyvin pieniä verrattuna aiempiin hevosiin, mutta suuri ero tässä on myös se, että tiesin nyt mihin ryhdyin. Koen, että elämäni on nyt parempaa kuin koskaan ja olen päässyt tekemään niin paljon kaikkea minkä en aiemmin uskonut olevan mahdollista. Olen kisannut kaksi viimeistä kautta huomattavasti enemmän kuin ikinä aiemmin, opiskeluni ovat edenneet jälleen paremmalla tahdilla ja olen päässyt myös matkustamaan enemmän kun vuosiin. Tämän ikäisenä en enää laita hevosta kaiken yli, ja tiedän esimerkiksi että vuokraaja on jo sen takia minulle tärkeä että voin pitää huolta muista kuin tallilla olevista ihmissuhteista. Tiedän kuitenkin, että suurimman stressin ja ahdisituksen tultua voin aina mennä tallille jossa murheet katoavat hetkeksi ja pääsen tulemaan virkeänä takaisin. Esimerkiksi perjantaina minua ahdisti kaikki tulevat opiskeluiden palautukset ja koko viikonlopun kestävät työt, mutta aamulla valmentajani piti minulle yksityisen estetunnin jotta pääsin hyppäämään kun en iltavalmennukseen päässyt. Chaina oli super hyvä ja hyppäsi hienosti, ja kun ympärillä on ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan kun muu elämä on haastavaa, sain tuosta aivan valtavasti energiaa ja työt sujuivat harvinaisen hyvin kiireestä huolimatta. Niin pitkään kun tämä harrastus antaa minulle näin paljon ei hevosen osto kaduta hetkeäkään.

Tällä kertaa kilometripostausta, toivottavasti jaksoit lukea ja olisi kiva kuulla onko teitä kaduttanut hevosen osto vuosien saatossa. 



torstai 26. lokakuuta 2017

Viime viikkoina elämä ei ole käynyt tylsäksi...

Tällä kertaa hieman kuulumisia pitkästä aikaa, ja kuten otsikosta voi päätellä ei ohjelmaa ole puuttunut. Nala on tähän ollut suurin syyllinen, eikä välttämättä niin positiivisessa mielessä. Olen lähes odottanut koska se rupeaa tekemään tuhojaan, sillä viime viikkoon asti se ei ole syönyt kuin yhden käsirasvan ja bepanthenin. Viime viikko alkoi sitten sillä, että se oli käynyt hakemassa käsilaukkuni ja avannut sen, sekä ottanut e-pillerit sieltä. Selvästi ne eivät olleet maistuneet kunnolla sillä suurin osa löytyi matolta, ja vielä ehjinä. Puhuttuani useamman eläinlääkärin kanssa selvisimme kuitenkin säikähdyksellä ja löysällä vatsalla.

Maastoilua ihanassa pakkasaamussa




Viime viikonloppuna Nala oli puolestaan mökillä isän kanssa, ja karannut siellä naapurin tontille jossa oli syönyt roskia urakalla. Seuraavana aamuna Nalan tultua illalla kotiin heräsinkin siihen että se oksensi sänkyyn, mutta onneksi tästäkin selvittiin pyykinpesulla. Kaksi päivää myöhemmin Nala jäi siskoni koiran kanssa meille hetkeksi kahdestaan, jona aikana toinen koira oli ottanut nakkulasäkin ja yhdessä ne olivat kilpaa syöneet täällä. Nala oli todella iloinen kun tulin vastaan, varmasti kun kerrankin oli syönyt niin paljon kuin jaksaa. Jännittyneenä odotan miten elämä tässä sen kanssa jatkuu, tylsää ei ainakaan ole..

Chainakin oli tallilla aiheuttanut pientä hämminkiä kun oli eräänä yönä päässyt vapaaksi ja sitten kuljeksinut onnellisena tallikäytävällä tervehtien muita hevosia. Tästä ei myöskään onneksi koitunut harmia kuin tallityöntekijöille joilla oli ekstrapaljon siivottavaa Chainan sotkettua sekä karsinansa että tallikäytävän. Muuten Chaina on onneksi käyttäytynt varsin kiltisti, se on pääsääntöisesti varsin hyvällä tuulella ja tekee työnsä hyvin. Meillä on suunnitelmissa vielä kahdet kisat ennen lomalle lähtöä, ja sitten Chaina saakin kahden viikon hyppyloman ollessani reissussa.

Sunnuntain vietimme Horse Showssa



Itselläni on puolestaan kova kiire, sillä opiskeluiden kaikki deadlinet ovat nyt, ja seuraava jakso alkaa jo ensi viikolla ja olen tälle syksylle ottanut ihan reippaasti kursseja joten tekeminen ei lopu. Loma alkaa onneksi lähestyä kovaa vauhtia, ja olemmekin tehneet lomasuunnitelmaa hieman valmiiksi ja Australian sisäiset lennot ja pientä ohjelmaa ovat jo varattuina. Nyt kun ulos katsoo tuota lumi- ja räntäsadetta ei kyllä yhtään harmita että tiedossa on aurinkoa ja lämpöä.


Uusi takki vanhan rikotun tilalle

maanantai 23. lokakuuta 2017

Miten valita oikeanlainen hevonen?

Aihe tuli mieleeni kun viimeksi kirjoitin siitä kuinka lähdin kokeilemaan Chainaa ja päädyin siihen. Olen viime aikoina lukenut paljon erilaisia tapoja hankkia hevonen, ja ajattenlinkin kertoa omista kokemuksistani ja näkemyksistäni. Tärkeintä on mielestäni aina ensimmäisenä kartoittaa se mitä hevoselta haluaa ja mihin tarkoitukseen hevonen tulee, sillä tämä rajaa todella paljon siitä miten hevosta lähtee etsimään. Esimerkiksi Chainaa etsiessä oli selvä että haluan hevosen jolla pystyy kisaamaan useamman kauden, mutta kuitenkin hevosen joka on jo saanut rutiinia kauden ajan. Toki tässäkin oli vielä tilaa, sillä lopulta katsoimme myös hieman nuorempia hevosia, nuorimman olleen juuri kääntynyt 6-vuotiaaksi, mutta tuollakin hevosella oli jo rutiinia koko kauden ajalta 120-tasolta. Tärkein kriteeri oli kuitenkin löytää kisahevonen minulle sopivalle tasolle, selväpäinen ja helppo hyppyinen.


En kestä tuota sen partaa, onneksi ensiviikolla kerkeän klippaamaan sen ja parta saa lähteä


Kun kriteerit ovat selvät itselle, ne tulee asettaa tärkeysjärjestykseen. Meillä esimerkiksi viimeksi kisahevosen muut kriteerit olivat selväpäisyys, ikä 6 ja 12 välissä, mielellään tamma, ei liian montaa omistajaa, varma 120-hyppääjä, mitään 140-luokkien hevosta ei ollut hakusessa, terve sekä yhtenä hyvin isona rajoitteena, budjetti. Budjetin olimme miettineet yhdessä valmentajan kanssa, mikä on minimi millä tuollaista hevosta on realistista lähteä hakemaan, ja mihin katto kannattaa laittaa, koska useimman meidän pitää tehdä myös yläraja hevosen hinnalle. Loppujen lopuksi kyseessä on siis todella yleinen toive, hyvä amatöörihevonen, ja niille on suuri kysyntä aina. Toisaalta kun kriteerit ovat selkeät on hevosta helpompi lähteä hakemaan, ja tarpeen tullessa niistä voi joustaa. Chaina on kuitenkin ensimmäinen hevonen jonka kanssa mistään ei ole tarvinnut joustaa, ja uskon että se on yksi syy siihen miksi koenkin sen olleen niin onnistunut valinta.

Kriteerien täyttyessä voi hevosista lähteä kokeilemaan mikä niistä on itselle sopivimman tuntuinen, sillä jokainen hevonen on erilainen vaikkakin kriteerit täyttyisivät. Se, että hevonen hyppää esimerkiksi tiettyä tasoa ei välttämättä kerro vielä mitään, sillä hyppytyylit ovat erilaisia ja ratsastajat pitävät erityylisistä hevosista. Huomasin esimerkiksi Chainan kanssa, että sen kanssa hieman isommat esteet tuntuivat huomattavasti helpommilta kun monen muun kanssa eikä korkeutta jännittänyt ollenkaan. Lisäksi ero on siinä kuinka hevoset lähestyvät estettä, vaikka Chainan tyyli oli täysin erilainen kun mihin olin tottunut oli se helpompi kun esimerkiksi kuin hevosen joka rynni todella voimakkaasti estettä kohden purren kuolaimeen. Hyppäämisen lisäksi minulle on todella iso merkitys sillä miltä hevonen tuntuu tasaiselta. Vaikka kukaan hevonen ei ole suoraan omilla asetuksilla, haluan hevosen joka tuntuu että siitä saa itselle sopivan.



Hevosta valittaessa on mielestäni tärkeä luottaa tunteisiinsa siinä kohtaa, kun alkupäätökset on tehty järjellä. Vivanin ja Battron kanssa on olen jo osittain ostotilanteessa tiedostanut että tilanne on enemmän tunteella kuin järjellä tehty, jonka seurauksen ongelmia on tullut kun hevonen ei välttämättä ole ollut aivan sitä kuin mitä on tavoitteena ollut etukäteen. Siinä missä muut hevoset ovat olleet esimerkiksi sopivamman kokoisia minulle, on niiden kanssa ollut muita haasteita ja ne ovat esimerkiksi olleet paljon vahvempia suustaan enkä ole pärjännyt niiden kanssa pelkällä kolmipalalla tai nivelellä. Toisaalta Chaina ei ole yhtä ryhdikäs kuin muut hevoseni mikä on itselleni uutta ja haastavaa ja sen muoto on haastavampi, jonka takia se on ensimmäinen hevosistani jolla olen käyttänyt apuohjia.

Jokaisella hevosella on heikkoutunesa ja vahvuutensa, ja niiden kanssa on vain elettävä, sillä yhtälailla meillä ratsastajilla on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Heikkouksia voi kuitenkin pyrkiä vähentämään koko ajan, ja vähentämään niitä ajan kanssa. Vaikka emme ulkoisesti välttämättä näytä yhtä yhteensopivilta kuin esimerkiksi Battron kanssa, koen kuitenkin selkään että Chaina on minulle paljon sopivampi hevonen, ja tämä on paljon tärkeämpää kuin se miltä näytämme. Ison kokoeromme takia olemmekin varmasti saaneet kisoissa ja valmennuksissa usein kommenttia tästä, lähinnä positiivista, kun iso hevonen toimii herkästi myös pienemmällä ratsastajalla. Chainan kanssa olen vain huomannut entisestään kuinka tärkeää on, että löytää itselleen sen oikean hevosen, aivan kuten löytää sen sopivan parisuhteen. Chainan ostoa ei ole tarvinnut katua kertaakaan, olen nauttinut tänä aikana lähes jokaisesta ratsastuskerrasta, tuo hevonen tekee minut onnelliseksi päivittäin ja kiitän vain onneani siitä että olen löytänyt tuollaisen hevosen joka sopii minulle niin hyvin. Kun tietää miltä itselle sopiva hevonen tuntuu, sitä vain toivoo että jokainen hevosen omistaja saa tuntea joskus tuon tunteen sillä se tekee tästä kaikesta kaiken vaivan, ajan ja rahan arvoista.




lauantai 21. lokakuuta 2017

Jumppaa ja jännittävä laatikko

Torstaina oli vuorossa jälleen viikoittaista hyppäämistä, tällä kertaa pienen jumppaamisen ja kaarevan linjan muodossa. Chaina oli jälleen heti alussa menossa ja selvästi innoissaan että pääsi hyppäämään. Chainan kanssa jumppalinjat ovat mukavia, sillä se etenee niissä usein hyvin jolloin estettä voi lähinnä odottaa. Ravilähestymiset ovat sen kanssa helpompia kun monella muulla hevosella jolla olen ratsastanut, sillä se malttaa pysyä ravissa, mutta ravi on kuitenkin ponnekasta jolloin se on hereillä jo ensimmäisessä hypyssä.




Nyt erityisesti alkuun haasteena olikin jumpan jälkeen laukka, sillä Chaina ei olisi millään halunnut vaihtaa laukkaa, ja vaihdon läpi saamisessa kestikin aina hetki. Usein meillä on jumpassa välit hieman lyhyet jolloin hevosten pitää olla itse skarppina, mutta tällä kertaa välit olivat normaalit ja tämä oli melkein haastavampaa Chainalle, sillä kun hyppyjä tulee monta peräkkäin ja laukka saa edetä pitää reaktioiden olla silti nopeat, ja hevosta ei saa auttaa liikaa jotta se itse on hereillä ja valmis korjaamaan virheensä.

Jumpan sujuessa tulimme kaarevan linjan toisesta suunnasta, ja jälkimmäisellä pystyllä oikein tunsi kuinka tamma jännittyi alla olevista laatikoista, vaikkakin hyppäsi ne kerralla. Tuo jännittäminen on selkään todella selkää, sillä se katoaa täysin jalan välistä painaen samanaikaisesti kummallekin puolelle, mutta kuitenkin tuntien että sen tekee mieli hypätä este jännittävyydestä huolimatta. Viime viikollahan tuo este ei jännittänyt ollenkaan, mutta Chaina on juuri tuollainen osa-aikainen jännittäjä, jonka takia haluankin hypätä erikoisesteitä usien sillä silloin se unohtaa pelottavuudet usein nopeasti. Noissa tilanteissa on tärkeintä että istun voimakkaammin satulassa jalan ollessa lähellä, sillä näin se kokee että olen mukana tukemassa sitä ja se lähtee hyppyyn. Nämä hypyt ovat usein isompia, lähtevät hieman kaksivaiheisesti ja hitaasti, sillä se vielä ponnistuksen jälkeen tuntuu pohtivan mitä tehdä.



Hui! Se syö minut!

Toisesta suunnasta laatikko oli jopa vielä jännittävämpi, ja videolta näkee hyvin kuinka se on jo hieman pysähtymässä, mutta lähtee kuitenkin hyppyyn jonka seurauksena hyppy on todella kummallinen. Sain kuitenkin sen jälkeen Chainan hyvin tasapainoon, jolloin kaarevat viisi askelta onnistuivat hyvin, ja kaarevan neljän esteen alla olevat laatikot eivät olleet yhtään pelottavat...Kuten videolta näkyy, useamman toiston jälkeen laukka rupesi pysymään myötänä myös jumpan jälkeen kun Chaina hieman rentoutui ja rupesi malttamaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, on ristilaukka ongelma siitä että se ilmenee heti kun Chaina jännittyy, käy kierroksilla tai on pohkeen takana, jolloin usein tähän auttaa toistot joiden avulla se rentoutuu, rupeaa malttamaan, tai vaihtoehtoisesti hieman etenemään.


Ei taidolla vaan tuurilla!

Tulimme jumpan vielä loppuun uudestaan jotta Chaina sai korjata oman virheensä linjan viimeisellä esteellä. Valmennus oli siitä harvinainen, että Chaina otti jopa kaksi puomia, sillä en muista koska näin olisi viimeksi tapahtunut. Tämä on toisaalta juuri jumpan idea, ja sen avulla hevoset tulevat usein nopeammaksi jaloistaan. Chainahan on perusvarovainen hevonen eikä ota turhia puomeja, eikä se toisaalta ylihyppääkkään, mikä on hyvä, mutta sen takia se saattaa välillä ottaa pieniä hipaisupuomeja. Halusin tulla loppuun vielä ylimääräisenä laatikkoesteen, ja nyt ensimmäistä kertaa Chaina hyppäsikin sen rennosti eikä katsonut sitä jolloin olin tyytyväinen lopetukseen. Juuri tälläiset tehtävät ovat hyviä meille, jumppa vahvistaa hevosta ja tekee sille hyvää, ja itse joutuu taas töihin kaarevilla suhteutetuilla jossa tehtävät tulevat nopeasti eteen ja välissä pitää oikeasti ratsastaa eikä vain matkustaa. Enkä voi vain lopettaa tuon hevosen hehkutusta, siitä niin näkee että se vain rakastaa hyppäämistä. On hauska seurata sen korvia, esteiden välissä korvat käyvät takana kun se kuuntelee, mutta heti kun se pääsee ponnistamaan korvat ovat suoraan edessä. Hyppääminen nyt vain on niin kivaa.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 11

Battron lopettamisen jälkeen sain hetken pohdittua asioita, ja päätyessäni siihen että ilman hevosta elämä on vain liian vaikeaa soitin Petralle. Kävimme  läpi millaista hevosta tulisi nyt etsiä ja millä budjetilla. Petra laittoi omia kyselyitä samalla kun itse kävin markkinoita läpi ja lähetin positiivisen oloisista hevosista linkkiä. Lopulta päädyimme Lempäälään katsomaan muutamia hevosia, mutta hukkareissun jälkeen piti todeta ettei Suomesta tuntunut löytyvän mitään meille sopivaa sopivalla hinnalla, tai ainakaan sellaista joka olisi mennyt valmentajan syynin läpi. Petra sai kuitenkin Saksasta videota eräästä tammasta Emmalta ja Mikolta, jonka seurauksena varasin lennot sinne seuraavalle viikolle ja samalla toki katsoimme myös muita hevosia.

Tuossa muutamia hevosia mitä kokeilin ennen Saksaan menoa

Päivää ennen Saksaan lähtöä pääsin vielä kotitallillamme hyppääämään eräällä hevosella, josta tiesin minkä tyyppistä hevosta minun tulisi hakea. Chaina oli hevosista ensimmäinen jonka selkään menin, ja ensimmäisen hypyn jälkeen vain mietin että tältähän hevosen pitää tuntua. Ilman tuota edellisen päivän hyppäämistä en olisi ehkä ollut yhtä varma, sillä Chaina oli täysin erilainen kuin aiemmin ratsastamani hevoset ja siksi niin vieraan tuntuinen, vaikkakin samalla niin turvallisen oloinen. Jo tuona päivänä se jätti minuun ehkä varmimman tunteen vaikka olikin valtavan kokoinen ja tiesin että töitä olisi paljon edessä. Toisen päivän ratsastus vain varmisti tuota tunnetta, ja matkalla kentälle päätös oli tehtynä. Jo kentällä ennen kotimatkaa olimme sopineet jo ostotarkastuksenkin seuraavaalle päivälle, sillä luottoeläinlääkäri olisi ollut seuraavan viikon matkalla.
Kokeilua



Juuri Suomeen saapunut

Helmikuussa 2016 Chaina saapui Suomeen, ja se oli yksi parhaista päivistä. En ole ikinä nähnyt niin fiksusti käyttäytyvää hevosta, siellä se oli täysin uudessa karsinassa ilman mitään tuttua ympärillään, rennosti syöden. Muistan kun seuraavana päivänä ratsastin sillä hieman, ja se ei ollut helpoin mahdollinen sillä etenkin laukassa katsoi lähinnä yläkautta silmiin. Nopeasti kuitenkin saimme hieman yhteisestä sävelestä kiinni valmennuksien avulla, ja vaikka välillä etenkin laukka oli hyvin haastavaa nautin jokaisesta ratsastuksesta aivan valtavasti. Chainan kanssa ongelmat olivat täysin erilaisia kuin muilla hevosilla, se ei tehnyt mitään tyhmää, mutta jännittyessään katsoi yläkautta silmiin mennen ristilaukkaa tehden miljoonia vaihtoja. Alkuunhan se ei meinannut kulkea aina pitkääsivua myötälaukassa kun sen tasapaino oli niin heikko että laukanvaihdot olivat sille helpompia.


Ensimmäistä kertaa Suomessa selässä

Vaikka Chaina ehkä nyt on hieman pyöreä, jotain on oikein silti tehty kun olemme tästä lähteneet liikkeelle

Hyppääminen oli kuitenkin Chainan kanssa koko ajan jopa ihanan helpon ja turvallisen tuntuista, kun oli tottunut yllättäviin kieltoihin ja kiihdyttämiseen ennen ja jälkeen esteen. Pääsimmekin hyvin kehittymään jo lyhyessä ajassa, ensimmäisissä kisoissa hypäten 80cm ja 90cm, seuraavissa 90cm ja 100cm, ja kolmansissa 100cm ja 110cm jota kilpailimme loppukauden. Alkuun huomasin erityisesti kuinka paljon jännitän selässä kaikkia erikoisesteitä, mutta yllättävän nopeasti tästä pääsi yli kun alla oli varma hevonen. Alkukesästä Chaina kävi vuosikontrollissa, sillä muutos sen liikunnassa oli varmasti kova verrattuna aiempaan ja takapolvet olivat sen verran löysät että näimme paremmaksi vaihtoehdoksi hoitaa ne ennenkuin ne kipeytyisivät kunnolla. Tuossa kohtaa oli hyvä antaa myös pieni loma hevoselle, sillä se oli kehittynyt todella paljon jo alle puolessa vuodessa.

Ensimmäiset kisat









lauantai 14. lokakuuta 2017

Todella pitkästä aikaa kotona estevalmennuksessa

Kahden viikon hyppytauon jälkeen pääsimme Chainan kanssa jälleen hyppäämään, ja kummallakin oli jälleen todella kivaa. Siitä että olisin hypännyt kotona valmennuksessa on kulunut hetki, sillä on ollut lomaa, Mikon kurssia ja kisoja sekä olen ollut valmennus illat töissä. Chaina olikin heti alussa menossa hyvin, imi esteelle ja oli selvästi vielä normaalia enemmän menossa. Tämän huomasi esimerkiksi siitä, että se alkuun aina vinkaisi laukannostossa kun tiesi että pääsee esteelle.




Aloitimme ihan pienellä pystyllä tarkoituksena vain löytää rytmi ja rentous hyppyyn. Ensimmäisellä kerralla loin siihen aivan liikaa painetta ja kun Chainakin oli vielä menossa oli tahti hyvin rikkinäinen. Lähestymisissä alkuun huomasi hyvin pienen tauon sillä käteni joka on muutenkin välillä vaikea pitää rentona, oli paljon jännittyneempi alkuun kun perusrytmi olisi voinut olla parempi. Linjalla laukka pysyi kuitenkin hyvin pohkeen edessä eikä laukan kanssa tullut ylimääräistä säätöä kuten usein helposti kaarevilla linjoilla on tullut. Okseri hyppy painui ensimmäisellä kerralla hieman oikealle, mutta toisella kerralla sain jo korjattua tätä. Tämä näkyy kuitenkin laskeutuessa jossa laukka on helposti ristillä kun Chaina ei ole vinon hypyn jälkeen täysin tasapainossa.




Ensimmäisellä radalla Chainan innokkuuden huomasi erityisesti kolmoissarjalla jossa välit meinasivat jäädä todella ahtaiksi. Toisella radalla puolestaan viimeisellä linjalla Chaina jäi kaarteessa aavistuksen pohkeen taakse, jolloin hyppyyn lähtö paikan ollessa hieman kaukana, muuttuu hitaaksi ja kulmikkaaksi. Silloin puolestaan kun Chaina on pohkeen edessä sujuu hyppy kauempaakin, eikä pysähdy laskeutuessa kuten nyt. Erittäin positiivista kuitenkin oli, että lukuunottamatta tuota linjaa tamma pysyi todella hyvin pohkeen edessä ja paikat onnistuivat tätä kautta hyvin. Viimeinen radanpätkä sujui hyvin, ja tähän oli hyvä lopettaa.




On uskomatonta kuinka noinkin pieni tauko vaikuttaa heti itseeni hypätessä. Tämä näkyy erityisesti alkutunnista jolloin en saa rentoutettua itseäni tarpeeksi ja luon turhaa painetta Chainaan kokoamalla sitä liikaa ja ottamalla laukkaa pois. Hallissa korostuu se, että hevosen pitää olla pohkeen edessä koko ajan, sillä kaarteiden jälkeen tehtävät tulevat usein nopeasti ja jos kaarteessa ottaa laukan pois tulee ongelma esteelle tullessa. Chainan ollessa näin innokas kuin tänään, se on helpompaa mutta myös muuten täysin mahdollista kun itse olen hereillä ja vaadin sitä. Laukan ollessa kunnossa kaikki helpottuu ja linjoilla saa ottaa ennemmin yhden pidätteen ja odottaa, sen sijaan että joutuisi ratsastamaan voimakkaasti eteen.