keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kisakausi paketissa; ylä- ja alamäet koettu sekä pettymyksistä selvitty

Kisakausi on saatu nyt pakettiin, ja tämä kausi olikin meille hieman vuoristorataa ja kuten arvata saattaa, ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tämä kuuluu kuitenkin ratsastukseen, ja vaikka tavoitteet on tehty kauden alussa eletään aina tilanteen mukaan ja niitä lähdetään muokkaamaan tilanteen mukaan. Tämä on ratsastuksen haaste, mutta myös samalla sen ilo sillä toimiessa elävän elonnon kanssa kaikki ei ole vain itsestä kiinni, ja onnistunut lopputulos on monen asian summa. Nyt kuitenkin kauteen...




Kauden aloitimme helmikuussa kotona rataharjoituksilla, luokkina 100cm ja 110cm joista kummassakin luokassa tuli yksi puomi alas. Ensimmäiset ulkopuoliset kisat olivat Ypäjällä, jossa menestys ei ollut kummoista, ensimmäisessä luokassa Chaina pääsi puskemaan pois linjalta ja toisessa luokassa tuli puolestaan kaksi puomia. Kotikisoissa Chaina oli vihdoin normaalintuntuinen, ja saimmekin tuolta kauden ensimmäisen ruusukkeen. Mikä oli kuitenkin tärkeämpää, oli se että Chaina oli normaali oma itsensä ja imi jälleen esteille ja meni tuntui helpolta. Hallikauden ollessa Ypäjän ja kotikisojen vuorottelua töiden takia, oli vuorossa jälleen Ypäjänllö olevat kisat. Ei vieläkään parasta osaamista sillä kisaamisen vähäisyys näkyi selvästi omassa tekemisessä, ja jännityksen määrässä. Viimeisissä hallikisoissa kotona Chaina oli jälleen hyvä ja mukaan tarttui luokan voitto.

Ulkokauden pääsimme aloittamaan Ainossa, jossa ratsastin yksiä meidän parhampia ratoja. Ensimmäisestä luokasta irtosi sijoitus, ja ensimmäisestä kansallisesta luokasta tuli mukaan yksi puomi. Tuona hetkenä olin kuitenkin todella iloinen, kaikki tuntui loksahtaneen paikoilleen, ja kisaaminen sekä hyppääminen oli helppoa. Seuraavat kisat olivat Hyvinkäällä, jossa Chaina ei ollut kunnossa ja kummassakin luokassa tuloksena oli hylätty tulos Chainan painaessa todella voimakkaasti oikealle. Tuon jälkeen tunsin että Chaina ei ollut terve ja pääsimmekin onneksi seuraavalla viikolla klinikalle, mutta noista kisoista alkoi alamäkemme. Tuon jälkeen vuorossa oli Laakson kisat, joissa menimme vielä 110cm Chainan kanssa sijoituimme ensimmäisessä luokassa, mutta 110cm oli esteen alla täytettä jolloin tiemme päättyi siihen. Jos Hyvinkää ei ollut viimeinen epäonnistuminen, oli tämä kisa sitä ruusukkeesta huolimatta sitä viimein.




Kotikisoissa asioiden todellinen laita paljastui meille kesäkuun lopussa, kun emme päässeet kakkosestettä pidemmälle Chainan katsoessa niin paljon kaikkea esteiden alla olevaa. Tämän jälkeen meillä menikin seuraava kuukausi vain siihen että saisimme jonkinlaista kontrollia ratsastukseen, ja pääsisimme muiden kuin puomiesteiden yli. Laskimme tasoa, ja seuraavissa kisoissa Solbackassa luokkina olivatkin 90cm ja 100cm, josta ensimmäisestä luokasta sijoitus, ja toisesta hylkäys kun Chaina pääsi puskemaan oikealle, aivan kuten aiemmin.

Itseluottamuksen kannalta meidän kesän paras reissumme olikin tallin yhdessä tekemä matka PowerParkiin. Tuntui tyhmältä lähteä noin kauas hyppäämään pienempää tasoa, mutta se oli juuri sitä mitä tarvitsimme. Saimme kolmen päivän aikana neljä rataa alle, jolloin rutiinia tuli normaalia enemmän mikä näkyikin siinä että tuon reissun jälkeen itseluottamus oli hitaasti palautunut ylöspäin kaikkien ongelmien jälkeen. Ensimmäisenä päivänä mukaan tarttui yksi ruusuke, sekä toisesta luokasta yksi turha oma puomi. Toisena päivänä tuloksena oli hidas 0-rata, ja viimeiseltä päivältä mukaan tarttui vielä yksi ruusuke, ja mikä tärkeintä, ensimmäinen rento rata jossa hevonen ei koittanut mennä esteiden ohi tai jännittänyt alla olevia asioita.





Tuon jälkeen vuorossa olivat Ainon kisat, jossa Chaina oli jälleen hyvä kuten tuntuu lähes poikkeuksetta Ainossa olevan. Ensimmäisen radan ollessa hyvä, uskalsin soittaa valmentajalle ja kysyä luvan startata 110cm luokka jälleen, ja vaikka tulos olikin hylätty oman virheeni takia oli Chaina hyvä radan ajan, ja oma itseluottamus ei tuosta kolausta ottanut. Kauden viimeiset ulkokisat olivat RidersInn:ssä, jossa molemmista luokista tuli yksi puomi alas, mutta Chaina eteni hyvin ja vaikka se hieman painoi välillä oikealle sain korjattua nämä virheet. Hallikauteen meille ei mahtunut kuin kahdet kisat, kotona ja RidersInn:ssä. Näissä Chaina on ollut todella hyvä ratsastaa, ja rentous on säilynyt jo paremmin.

Verrattuna ensimmäiseen kauteen Chainan kanssa, oli tämä kausi meille huomattavasti haastavampi sekä myös huonompi menestykseltään. Kauden aikana ruusukkeita tuli seitsemän, ja kisoja oli 15, tosin luokkia oli huomattavasti enemmän. Jo kesällä ongelmien alettua tiesin että kausi tulee osittain menemään meiltä ohi, jonka takia tiedostaminen varhaisessa vaiheessa helpotti suhtautumista kauteen. Kisoja jäi paljon pois töiden takia, ja nyt loppukaudesta kahden loman takia, mutta tässä kohtaa se ei enää haitannut. Vaikka tavoitteita en päässyt toteuttamaan, opetti tämä senkin edestä ja varmuus ensikautta ajatellen on aivan toisenlaista. Olin koko ajan odottanut koska meille tulee jotakin haasteita, ja nyt niiden yli on päästy mikä on kaikista tärkeintä. Todellisuudessa matalammalla tasolla emme hypänneet edes pitkään, ja nyt olemme jälleen siinä pisteessä jossa pääsimme aloittamaan kauden, 110cm luokat tuntuvat helpoilta ja pieniltä. Ilman tätä ei seuraavalle tasolle voi edes ajatella siirtyvänsä, ja se itsevarmuus minkä saimme yhdessä pienemmissä luokissa sekä siitä että pääsimme ylittämään ongelmat kasvattivat meitä paljon enemmän, kuin yksi ruusuke. Kauden saldona oli 15kisaa, joissa hypättyjä luokkia oli 30, joista 0 perusradalla tuli 12 kertaa. Sijoituksia tuli yhteensä seitsemän ja hylättyjä 6. Ei siis mitään mieletöntä, mutta äärimmäisen opettavaa ja loppukausi oli kuitenkin taas parempaa vaikka sijoituksia ei tullutkaan.


maanantai 27. marraskuuta 2017

Kuinka tallirutiinini ovat syntyneet

Chainalle on tullut uusi vuokraaja, ja kun esittelin hänelle tallintapoja, sekä kuinka hoitaa Chainaa, tuli asia mieleeni. Kun tallilla on käynyt pitkään, ovat rutiinit varsin selkeitä eikä niitä edes ajattele toimiessaan. Tiedostan itse että toimin poikkeuksetta samalla tavalla, tämä jo sen takia että olen tottunut tähän tapaan ja myös siksi että koen sen olevan tehokkain ja nopein tapa. Vuokraajalle selittäessäni tapoja, rupesin miettimään tarkemmin itse asiaa, ja asialla on myös takana syitä miksi toimin tietyllä tavalla.




Tallirutiinit, aivan kuten muutkin rutiinit, ovat syntyneet ajan kanssa. Opittuja tapoja voi lähteä muuttamaan, mutta usein ensimmäisenä opittu tapa on se joka jää helposti päälle. Monet tavoistani ovat syntyneet jo ensimmäisen oman hevosen aikana, ja kun vastaan ei ole tullut toimivampia en ole vaihtanut näitä. Esimerkkinä tälläisista tavoista on ulkoloimen riisuminen, sillä tuolloin tallilla kaikilta hevosilta riisuttiin loimi avaamatta etusolkia pujottamalla se pään läpi. Riisun näin vieläkin loimet, sillä näin se on nopeampaa ja loimen saa suoraan roikkumaan tangosta. Battro ja Chaina olivat alkuun muutaman kerran hieman jännittyneitä tästä, mutta nykyään Chaina laskee jo päänsä jotta saan nopeammin loimen pois. 

Monet tavat ovat samanlaisia, kun niihin on kerran oppinut niitä käyttää ellei vastaan tule parempaa. Olen oppinut myös siihen että suitset niputetaan aina ratsastuksen jälkeen, enkä voisi ajatella etten ristittäisi suitsia ratsastuksen jälkeen. Ruotisissa ollessa opin niputtamaan suitset hieman vielä hieman eritavoin, ja nyt laitan turparemmin aina kaksinkerroin ympäri, sillä tämä miellyttää silmääni enemmän. On hassua, miten nämä pienet asiat jäävät päälle ja itse tavaksi, jonka jälkeen en edes ajattele ettenkö laittaisi suitsia kasaan tällä tavalla. Vastaanlaisia tapoja ovat esimerkiksi varusteiden puhdistaminen jokaisen ratsastuksen jälkeen, kumminpäin alaturparemmi on, tai se missä järjestyksessä harjaan hevosen. Harjaan esimerkiksi aina kumisualla ensimmäisenä hevosen kunnolla, sillä niin näen helposti arkooko hevonen jotakin paikkaa kun sitä painaa, ja alaturparemmi on aina alaspäin vaikka muistan kuinka esimerkiksi ratsastuskoulussa se opetettiin laittamaan toisinpäin kiinni.





Moni rutiineista on muodostunut myös oppimistani virheistä ja kokemuksista, ja koen että Chaina esimerkiksi saa monella tapaa parempaa hoitoa kuin Tara, sillä taidot ovat vuosien aikana kehittyneet. Taraa hoidin silloin parhaalla katsomallani tavalla, mutta sen jälkeen on moni asia muuttunut. Esimerkiksi nykyään Chaina saa kuukausittain hierontaa, mitä Tara ei saanut, ja tämän tärkeyden opin Vivanin kanssa. Battrolta puolestaan opin jalkojen kylmäämistä, ja nykyään kylmään Chainan jalat aina rankemmat liikunnan jälkeen, sekä nyt ostin sille myös W-healingin tallisuojat, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Monet tavat olen oppinut muiden esimerkkiä seuraamalla, ja sitä kautta itselleni ja hevoselleni sopivaksi sovittamalla. Pyrin siihen, että kaikki mitä teen perustuu johonkin syyhyn, ei vain siksi että olen tehnyt niin aina. Rutiinit nopeuttavat toimintaa, ja takaavat myös sen, että normaalista poikkeavat asiat huomaa nopeammin. Talvella juotan automaatin lisäksi Chainalle lämmintä vettä, jota se varmasti joisi tarpeeksi sillä lämmin vesi maistuu hevosille usein paremmin. Sen sijaan se, että Chainan ruokakuppi on täynnä mössöjä tai kauraa ei aiheuta hätää minulle, sillä tiedän ettei Chaina syö läheskään aina kunnolla. Muiden hevosten kanssa puolestaan tietää usein ettei hevonen ole kunnossa jos se ei jaksa tulla syömään väkirehuja annettaessa. Omien tallirutiinien lisäksi onkin hyvä tuntea oman hevosensa rutiinit, sillä niiden avulla seuraaminen on helpointa. Tiedän esimerkiksi että aamutalli olisi minuun varmasti yhteydessä jos Chainan karsina olisi liian siisti, sillä se vain pissaa ja kakkaa paljon jonka lisäksi sotkee paikat, ja jos näin ei olisi, olisi tamma varmasti kipeä.

Toisaalta yhtä tärkeää on pystyä muuttamaan opittuja tapoja jos huomaa etteivät ne sovi hevoselle. Siinä missä olen aina puhunut ryhmätarhaamisen puolesta, piti Vivanin kanssa tehdä tähän muutos sillä se ei ollut hevosen parhaaksi ja se stressasi muista hevosista ja vain julkkiksen kimppuun. Haluaisin mennä aina pehmeällä kuolaimella, mutta Chaina on ainoa hevosistani jonka kanssa tämä on onnistunut. Erityisesti Vivan ja Battro olivat niin vahvoja hypätessä että hieman vanhempi kuolain oli jo turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto. En haluaisi käyttää apuohjia mutta siihen taas Chainan kanssa on tullut muutos, sillä minulle tärkeämpää on että hevonen on rento sillä näin lihakset pysyvät paremmassa kunnossa. Mikään ratkaisuista ei ole tarkoituksena olla ikuinen ja apukeinoista, kuten apuohjista ja vahvemmista kuolaimista on ollut, ja on tarkoitus päästö eroon. Kuitenkin kaikki päätökset joita teen perustuvat aina johonkin, enkä halua toimia vain tavan vuoksi tietyllä tavalla. Jokaisen hevosen kohdalla tulee mielestäni katsoa hevosta yksilönä ja tehdä päätöksiä ja sitä koskevat rutiinit aina hevonen edellä. Omaa silmääni ei mitenkään miellytä esimerkiksi erilaiset pehmusteet, mutta koska Chainan iho on herkkä on sen käytettävä pehmusteita. En haluaisi pitää bootseja tarhassa ja aiheuttaa lisää työtä tallityöntekiöille, mutta Chainan jalat ovat heti naarmuilla ja kengät tippuvat ilman niitä, ja bootsien avulla jalat puolestaan pysyvät naarmuttomina. Chaina ei puolestaan tarvitse kesällä ötökkäloimea kun kaksi edellistä hevosta. Tämän takia onkin hyvä oppia tuntemaan hevosensa, sillä sen avulla voi toimia hevosensa parhaaksi, ja uskon että tämä on jokaisen hevosen omistajan tarkoituksena. Tapoja toimia on paljon, aivan kuten mielipiteitä siitä mikä on hevosen parhaaksi jonka takia tavat toimia eroavatkin toisistaan. Toisia katsomalla ja kuuntelemalla voi kuitenkin löytää myös omiin tapohinsa parempia vaihtoehtoja, enkä aina ymmärrä miksi hevospiireissä asiat halutaan usein nähdä joko tai vaihtoehtoina, eikä toisen mielipidettä tai toimintatapaa edes haluta ymmärtää.



lauantai 25. marraskuuta 2017

Australia, Sydney

Sunnuntai iltana saavuin Sydneyyn reilun 30tunnin lennon jälkeen, ja toisaalta aika oli siitä hyvä että ensimmäisenä päivänä ei tuollaisen lennon jälkeen jaksa kummia tehdä joten pystyimme heti suuntaamaan kohti asuntoa. Maanantaina vuorossa oli Taronga Zoo:ssa käynti, jossa menikin helposti päälle puolet päivästä. Matka tuonne taittui lautalla jolloin oopperatalon pääsi näkemään parhaasta perpektiivista, ja Sydneyn silouettia noin muutenkin. Eläintarha oli iso ja siitä jäi hyvä kuva, ainoana miinuksena koalat joita pääsi katsomaan vain lisämaksua vastaan. Moni häkeistä oli myös avoimia tiloja ja niissä pääsi kulkemaan vapaasti niin että eläimet saivat tulla tulla ihmisten luokse jos niin halusivat.






Ilta sujuikin kaupungin keskustaa kierrellen, tosin mielenkiintoisena seikkana suomalaisena pitää sitä että kaikki kaupat menevät kuudelta kiinni joten ostostentekoa ei voi illalla tehdä, ja moni ruokapaikkakin on auki vain lounasaikaan. Tiistaina vuorossa oli Bondi-Coogee walk, reilun puolentoista kilometrin kävely rantareittiä pitkin ihaillen uskomattomia maisemia aivan rannan tuntumassa. Kun lämpöä on lähemmäs 25 ja aurinko paistaa jatkuvasti, ei ainakaan kylmä pääse tulemaan ylöspäin mäkiä kivutessa.

Keskiviikkona vuorossa oli jälleen kaupungissa kiertelyä, Botanical Gardenissa kasvien ihmettelyä sekä drinkkejä kaupungin yllä kun olimme Sydney towerissa, kaupungin korkeimmassa rakennuksessa jossa ylhäällä on ravintola. Kaupunkina Sydney on valtava eikä tekeminen varmasti lopu kesken, mutta loman kannalta on ehdottomasti kiva lähteä käymään muuallakin ja saada hieman erilaisempaa Australia kokemusta kun maailman toiselle puolelle on kerran lähtenyt. Torstaina meillä olikin herätys heti puoli viiden aikaan aamulla ja suuntasimme lentokentällä kohti Cairnsia, jossa meillä oli auto vuokrattuna ja viikon mittainen kirtelely itärannikolla.













torstai 23. marraskuuta 2017

Hyväntahtoinen hölmö

Tällä kertaa on kuvien vuoro, teemana Nala. Otsikko on peräisin kengittäjältämme, joka kutsui Mangoa, vanhaa koiraamme tällä nimellä. Mango oli aina hiemn liian innokas auttamaan kengityksessä, jolloin kengittäjämme totesikin että se on hyväntahtoinen hölmö. Sille tekisi mieli olla vihainen kun se tulee tielle jatkuvasti, mutta kun näkee että se tekee sen vain siksi että on niin onnellinen elämästä, ei sille voi olla vihainen. Tämä sopii myös Nalaan erinomaisesti, sillä esimmäinen adjektiivi jolla sitä kuvaisin olisi luultavasti hölmö tai iloinen.





Tässä se näyttä niin paljon vanhemmalta kuin miltä näyttää luonnossa

En kestä sen asentoja aina
äkkijarrutuksia joissa tasapaino ei kestä...
tai loikkia...


maanantai 20. marraskuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 12

Vuosikontrollin jälkeen Chaina sai olla lyhyellä lomalla, jonka jälkeen palasimme jälleen normaaliin rytmiin. Tuona kesänä meidän isoin ongelma oli todella huonot kaviot, sillä Chainan kaviot ovat muutenkin kuivat ja tuona kesänä ne olivat vielä normaalia kuivemmat ja lohkeilevammat. Tuota ei helpottanut ollenkaan irtokengät joita Chaina sai jatkuvasti, mutta onneksi pahimman tilanteen jälkeen kengät pysyivät jalassa ja tuon jälkeen Chainalla on ollut bootsit aina ulkona sillä en halua että joudumme enää tuohon tilanteeseen, sillä pelkona oli jo ettei hevosta pysty kengittämään kotona.




Tauon jälkeen ensimmäiset kisat olivat varsinaista hakemista, sillä kisatauko näkyi itsessäni sillä olin jännittyneempi kuin aikoihin. Tuossa huomasi hyvin sen, että vaikka alkukausi oli mennyt hyvin oli muistissa hyvin se miten Battron kanssa kisat sujuivat loppuaikoina, jonka takia kisatauon aikana jännitys nosti jälleen päätänsä. Noiden kisojen jälkeen pääsimme hyppäämään ensimmäisen 115cm luokkamme, josta nappasimme voiton. Oikeastaan koko ulkokausi sujui meillä todella hyvin, kerran tuloksena oli kaksi puomia, muuten joka kisoista tuli sijoitus ja korkeintaan yksi puomi toisesta luokasta.




Hyppääminen sujuikin ongelmitta koko kesän ja syksyn, mutta syksyn alussa tasaisella oli jälleen haastavampaa, aivan kuten tänäkin vuonna on ollut. Hallikaudelle siirtyessä meille tuli ensimmäiset kisat ilman sijoitusta, sekä radoilla alkoi kostautua liika ahnehtiminen ilman ulkoapuja. Tämä näkyi siinä, että tiukemmassa oikeassa kaarteessa Chaina pääsi muutamassa kisassa menemään oikealtapuolelta ohi kun käänsin niin paljon enkä suoristanut hevosta, jolloin ohimenot olivat täysin oikeutettuja. Nämä eivät olleet kunnon kieltoja, vaan nimenomaan ohimenoja kun hevonen ei ollut avuilla kun käänsin liikaa niin että painopisteeni oli täysin satulan sivussa. Kisakauden pääsimme kuitenkin lopettamaan ehkä meidän tähän mennessä parhaimpaan suoritukseen, Ypäjän 115cm luokan kolmanteen sijaan.

Chainan talviloma alkoikin tuolloin hieman odotettua aikaisemmin sen takajalka oli eräänä päivänä täysin tukki ja hevonen ontui. Diagnoosiksi saimme jännetupintulehduksen, jota parantelimme kolme viikkoa, ja tämän lisäksi se sai lähes kahden kuukauden hyppyloman. Koulua treenasimme ahkerasti, ja Chaina oli selkeästi parempi jälleen kuin aiemmin, sekä erityisesti jälleen sisäistänyt paremmin kuinka toivoimme sen liikkuvan.


Kavio pahimmalla hetkellä, onneksi kengittäjä pääsi samana päivänä paikalle


Kausi kasassa