keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kisakausi paketissa; ylä- ja alamäet koettu sekä pettymyksistä selvitty

Kisakausi on saatu nyt pakettiin, ja tämä kausi olikin meille hieman vuoristorataa ja kuten arvata saattaa, ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tämä kuuluu kuitenkin ratsastukseen, ja vaikka tavoitteet on tehty kauden alussa eletään aina tilanteen mukaan ja niitä lähdetään muokkaamaan tilanteen mukaan. Tämä on ratsastuksen haaste, mutta myös samalla sen ilo sillä toimiessa elävän elonnon kanssa kaikki ei ole vain itsestä kiinni, ja onnistunut lopputulos on monen asian summa. Nyt kuitenkin kauteen...




Kauden aloitimme helmikuussa kotona rataharjoituksilla, luokkina 100cm ja 110cm joista kummassakin luokassa tuli yksi puomi alas. Ensimmäiset ulkopuoliset kisat olivat Ypäjällä, jossa menestys ei ollut kummoista, ensimmäisessä luokassa Chaina pääsi puskemaan pois linjalta ja toisessa luokassa tuli puolestaan kaksi puomia. Kotikisoissa Chaina oli vihdoin normaalintuntuinen, ja saimmekin tuolta kauden ensimmäisen ruusukkeen. Mikä oli kuitenkin tärkeämpää, oli se että Chaina oli normaali oma itsensä ja imi jälleen esteille ja meni tuntui helpolta. Hallikauden ollessa Ypäjän ja kotikisojen vuorottelua töiden takia, oli vuorossa jälleen Ypäjänllö olevat kisat. Ei vieläkään parasta osaamista sillä kisaamisen vähäisyys näkyi selvästi omassa tekemisessä, ja jännityksen määrässä. Viimeisissä hallikisoissa kotona Chaina oli jälleen hyvä ja mukaan tarttui luokan voitto.

Ulkokauden pääsimme aloittamaan Ainossa, jossa ratsastin yksiä meidän parhampia ratoja. Ensimmäisestä luokasta irtosi sijoitus, ja ensimmäisestä kansallisesta luokasta tuli mukaan yksi puomi. Tuona hetkenä olin kuitenkin todella iloinen, kaikki tuntui loksahtaneen paikoilleen, ja kisaaminen sekä hyppääminen oli helppoa. Seuraavat kisat olivat Hyvinkäällä, jossa Chaina ei ollut kunnossa ja kummassakin luokassa tuloksena oli hylätty tulos Chainan painaessa todella voimakkaasti oikealle. Tuon jälkeen tunsin että Chaina ei ollut terve ja pääsimmekin onneksi seuraavalla viikolla klinikalle, mutta noista kisoista alkoi alamäkemme. Tuon jälkeen vuorossa oli Laakson kisat, joissa menimme vielä 110cm Chainan kanssa sijoituimme ensimmäisessä luokassa, mutta 110cm oli esteen alla täytettä jolloin tiemme päättyi siihen. Jos Hyvinkää ei ollut viimeinen epäonnistuminen, oli tämä kisa sitä ruusukkeesta huolimatta sitä viimein.




Kotikisoissa asioiden todellinen laita paljastui meille kesäkuun lopussa, kun emme päässeet kakkosestettä pidemmälle Chainan katsoessa niin paljon kaikkea esteiden alla olevaa. Tämän jälkeen meillä menikin seuraava kuukausi vain siihen että saisimme jonkinlaista kontrollia ratsastukseen, ja pääsisimme muiden kuin puomiesteiden yli. Laskimme tasoa, ja seuraavissa kisoissa Solbackassa luokkina olivatkin 90cm ja 100cm, josta ensimmäisestä luokasta sijoitus, ja toisesta hylkäys kun Chaina pääsi puskemaan oikealle, aivan kuten aiemmin.

Itseluottamuksen kannalta meidän kesän paras reissumme olikin tallin yhdessä tekemä matka PowerParkiin. Tuntui tyhmältä lähteä noin kauas hyppäämään pienempää tasoa, mutta se oli juuri sitä mitä tarvitsimme. Saimme kolmen päivän aikana neljä rataa alle, jolloin rutiinia tuli normaalia enemmän mikä näkyikin siinä että tuon reissun jälkeen itseluottamus oli hitaasti palautunut ylöspäin kaikkien ongelmien jälkeen. Ensimmäisenä päivänä mukaan tarttui yksi ruusuke, sekä toisesta luokasta yksi turha oma puomi. Toisena päivänä tuloksena oli hidas 0-rata, ja viimeiseltä päivältä mukaan tarttui vielä yksi ruusuke, ja mikä tärkeintä, ensimmäinen rento rata jossa hevonen ei koittanut mennä esteiden ohi tai jännittänyt alla olevia asioita.





Tuon jälkeen vuorossa olivat Ainon kisat, jossa Chaina oli jälleen hyvä kuten tuntuu lähes poikkeuksetta Ainossa olevan. Ensimmäisen radan ollessa hyvä, uskalsin soittaa valmentajalle ja kysyä luvan startata 110cm luokka jälleen, ja vaikka tulos olikin hylätty oman virheeni takia oli Chaina hyvä radan ajan, ja oma itseluottamus ei tuosta kolausta ottanut. Kauden viimeiset ulkokisat olivat RidersInn:ssä, jossa molemmista luokista tuli yksi puomi alas, mutta Chaina eteni hyvin ja vaikka se hieman painoi välillä oikealle sain korjattua nämä virheet. Hallikauteen meille ei mahtunut kuin kahdet kisat, kotona ja RidersInn:ssä. Näissä Chaina on ollut todella hyvä ratsastaa, ja rentous on säilynyt jo paremmin.

Verrattuna ensimmäiseen kauteen Chainan kanssa, oli tämä kausi meille huomattavasti haastavampi sekä myös huonompi menestykseltään. Kauden aikana ruusukkeita tuli seitsemän, ja kisoja oli 15, tosin luokkia oli huomattavasti enemmän. Jo kesällä ongelmien alettua tiesin että kausi tulee osittain menemään meiltä ohi, jonka takia tiedostaminen varhaisessa vaiheessa helpotti suhtautumista kauteen. Kisoja jäi paljon pois töiden takia, ja nyt loppukaudesta kahden loman takia, mutta tässä kohtaa se ei enää haitannut. Vaikka tavoitteita en päässyt toteuttamaan, opetti tämä senkin edestä ja varmuus ensikautta ajatellen on aivan toisenlaista. Olin koko ajan odottanut koska meille tulee jotakin haasteita, ja nyt niiden yli on päästy mikä on kaikista tärkeintä. Todellisuudessa matalammalla tasolla emme hypänneet edes pitkään, ja nyt olemme jälleen siinä pisteessä jossa pääsimme aloittamaan kauden, 110cm luokat tuntuvat helpoilta ja pieniltä. Ilman tätä ei seuraavalle tasolle voi edes ajatella siirtyvänsä, ja se itsevarmuus minkä saimme yhdessä pienemmissä luokissa sekä siitä että pääsimme ylittämään ongelmat kasvattivat meitä paljon enemmän, kuin yksi ruusuke. Kauden saldona oli 15kisaa, joissa hypättyjä luokkia oli 30, joista 0 perusradalla tuli 12 kertaa. Sijoituksia tuli yhteensä seitsemän ja hylättyjä 6. Ei siis mitään mieletöntä, mutta äärimmäisen opettavaa ja loppukausi oli kuitenkin taas parempaa vaikka sijoituksia ei tullutkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti