torstai 28. joulukuuta 2017

Paluu menneeseen, osa 13

Viimeisessä osassa pääsemme tämän vuoden alkuun. Alkukausi meillä sujui Chainan kanssa vaihtelevasti, aloitimme kauden kotikisoista saaden kummastakin luokasta yhden puomin matkaan. Ulkopuolisissa kisoissa puolestaan näkyi talvitauko, ja se että loppukaudesta edellisenä vuonna Chaina oli oppinut painamaan oikealle ja ohi, jota se tekikin, ja yritti tehdä alkukaudesta enemmän. Hallikausi ei meille ollut paras mahdollinen, mutta se antoi kuitenkin tunteen että haasteista voi selvitä. Ensimmäisissä ulkokisoissa Ainossa hyppäsimmekin ehkä parhaimmat ratamme, ja tuntui että nappulat ovat vihdoin löytyneet.




Seuraavissa kisoissa Chaina kuitenkin kielsi molemmissa luokissa ulos, ensimmäistä kertaa se oikeasti kielsi niin ettei halunnut hypätä kun aiemmin kiellot olivat lähinnä ohimenoja. Hälytyskellot soivat heti, ja aika klinikalle varattiin heti seuraavana päivänä. Mitään vakavaa ei onneksi löytynyt, mutta hoidimme kintereet samalla, ja tämä oli selvästi hyvä ratkaisu sillä tuon jälkeen Chainan liikkuminen parani huomattavasti. Kieltelyyn se auttoi siinä, että tavallisille esteille Chaina ei enää kieltänyt tuon jälkeen, mutta se huomasi sen jälkeen että erikoisesteitä voi katsoa. Tämän kanssa painimmekin oikeastaan koko kesän ajan ja laskimme luokkakorkeutta jotta itseluottamus saadaan taas raavittua kasaan.

Vaikka saimme välillä puhtaita ratoja, selkään tunsi kuinka Chaina oli aina hieman jännittynyt ja varautunut kun esteessä oli jotakin ihmeellistä. Powerparkin reissulla viimeisenä päivänä selkään kuitenkin tunsi kun hevonen lähti rentoutumaan, ja unohti kuin kerrasta katselemisen. Lopuissa ulkokauden kisoissa Chaina olikin jo paljon rennompi, ja itselläni jälleen olo että ongelmista on ainakin osittain päästy yli. Hallikaudella sama rentous jatkui kisoissa, ja etenkin viimeisistä kisoista jäi olo että Chaina on jälleen se täysin normaali oma itsensä joka ei katsele mitään esteiden alla. Mielenkiintoista oli kuitenkin, että vaikka kisoissa kyylääminen loppui, jatkui kotona välillä jännittäminen hyvinkin paljon, mutta onneksi itse opin tuntemaan tätä ja pääsimme aina ensimmäisellä yli, vaikkakin välillä todella jännittyneesti. Loppuvuodesta tämän yli onneksi myös päästiin, ja lähtökohdat ensi kaudelle ovat jälleen hyvät.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti