perjantai 23. helmikuuta 2018

Itsenäisiä pikkuhyppyjä

Meillä on Chainan kanssa nyt jokin karmanlaki. Juuri kun Chaina on palautunut kuntoon ja meidän piti päästä hyppäämään, sairastui valmentaja. Maneesissa oli kuitenkin sopivasti tilaa ja päätinkin tehdä meille pienen ja helpon kolmen esteen tehtävän jotta pääsisimme hieman hyppäämisen makuun. Olemme tänä vuonna viimeksi hypänneet ennen jalan haavoja 18 tammikuuta, ja sitä ennen joulukuun alkupuolella jonka takia päätinkin että hyppyloma saa nyt riittää. Tiistaina haimme hieman kontrollia puomitunnilla ja luultavasti tämä olikin auttanut, sillä nyt Chaina malttoi hyvin odottaa ja oli pehmeä kädelle.

En mitenkään erityisesti pidä yksin hyppäämisestä, jonka takia aina kun hyppään itsenäisesti pidän tehtävät helppoina ja estekorkeuden mukavuusalueella pienenä. Etenkin nyt, kun päätin extempore rakentaa muutaman esteen halusin sijoittaa esteet niin että pääsen tulemaan niitä molemmista suunnista helposti peräkkäin mahdollisimman vähän rakentamisvaivalla. 

Kuvat viime viikolta. Kuten olen aiemminkin sanonut, Chaina saisi olla ryhdikkäämpi edestä mutta tässä muodossa se pysyy rentona ja on miellyttävä ratsastaa sekä on kevyt kädelle. 



Chaina oli oikeastaan heti alussa kiva, rento ja vastaanottavainen avuille sekä kuunteli hyvin. Aloitin yksittäisellä pystyllä suoralla, vahtien vain että Chaina pysyy esteen jälkeen suorana eikä painu oikealle kuten helposti hypyissä tekee. Tämän onnistuessa vaihdoin suuntaa ja tulin samalla ajatuksella toiseen kierrokseen, nyt keskittyen siihen että oikealaukka pysyisi oikeana eikä laukka vaihtuisi. Suoralla sain laukan korjattua hyvin myötään jonka jälkeen tamma teki perinteisiä ylimääräisiä vaihtoja takaa, mutta muutaman hyppykerran jälkeen laukkakin rupesi paranemaan kun Chaina malttoi hieman odottaa paremmin. 


ja loppuun eteen alas rennosti, aivan kuten aasin korvista näkyy
Temmon kanssa oli ajoittain lähestyessä pieniä rikkoja, mutta kokonaisvaltaisesti olen todella tyytyväinen. Vaikka taukoa oli kummallakin meistä, huomasin että oma estesilmä toimi silti samalla tavalla, ja jopa viime vuotta paremmin. Chaina oli rento, kuunteli ja otti jokaisen pidätteen läpi eikä tapellut ollenkaan sitä vastaan toisin kun tiistaina. Lisäksi olen todella tyytyväinen siihen kuinka hyvin laukka säilyi läpi kaarteiden oikeassa kierroksessa, sillä tämä alkoi onnistua vasta loppuvuonna kun takana oli koko kisakausi jossa olimme laukkaa koittaneet korjata. Tästä on hyvä jatkaa ensiviikkoon ja tavoitteellisempaa hyppäämistä, jos vain kelit sallivat.


tiistai 20. helmikuuta 2018

Hyvä mieli tarttuu

Viime päivien pakkanen ei ole paljoa meitä haitannut, ja huomaan että olen ollut harvinaisen hyvällä tuulella. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta luultavasti ainakin Chainalla on hyvinkin suuri merkitys tähän. Kun Chainalla on hauskaa ja hyvä mieli, tarttuu se itseenkin kun näkee kuinka toinen nauttii elämästään. Aivan sama asia on myös Nalan kanssa, sen seurassa ei voi olla kuin iloinen ja hyvällä tuulella kun seuraa sen toilailuja ulkona. Kun ympärillä on ihmisiä jotka hymyilevät ja ovat iloisia, tarttuu hyvä mieli kuin itsestään, aivan kuten muut huomaavat sen kun itsellä on hyvä päivä. Lisäksi monena peräkkäisenä päivänä loistanut aurinko ei ainakaan laimenna hyvää mieltä.


Onni on iso tarha, vapaa heinä ja paras kaveri


Voidaan syödä samaa heinänkortta kun ollaan bestiksiä

Chainan hyvään mieleen on ainakin hyvin helppo löytää syitä. Se on päässyt vihdoin liikkumaan normaalisti, tiistaina ensimmäisellä puomi/kavaletti tunnilla, ja muuten tasaisella. Kuten aiemminkin mainitsin, on Chaina ollut puolentoista viikon taluttelun jälkeen todella hyvä ratsastaa. Chainalle sopii muutenkin kylmemmät ilmat hyvin, se innostuu aina selvästi enemmän ja on todella energinen, välillä jopa liiallisen kun sillä on niin hauskaa. Vaikka yleensä suurimpaan osaan hevosista pakkanen tuo lisäenergiaa, mutta verrattuna aiempiin hevosiin Chaina on paljon pirteämpi ja tykkää selvästi viileämmistä keleistä toisin kuin muut hevoset ovat olleet enemmän lämpimien ilmojen perään.

Liikunnan lisäksi Chainalle hyvää mieltä on ehkä vielä enemmän isoon tarhaan pääseminen kavereiden kanssa. Halusin ottaa varmuuden vuoksi viikon ekstraa sairastarhassa jotta tamma pääsisi ensimmäiseksi liikkumaan normaalisti, ja sen jälkeen vasta isoon tarhaan jotta olisi saanut hieman purettua ylimääräistä energiaa ratsastettaessa. Illalla on hyvin huomannut että tamma on ollut hieman tylsistyneen oloinen ja tullut paljon normaalia energisemmin sisään nähden mörköjä, kun normaalisti se on aivan rauhallinen ja rento. Kun Chaina maanantaina kouluvalmennuksen jälkeen tajusi että käännymme tallin ovelta isojen tarhojen suuntaan emmekä saikkuihin, oli hyvä että se pysyi nahoissaan kun lähti kiitämään kohti kavereita ja vapaata heinää. Siellä tammat ovat nyt onnessaan olleet yhdessä tämän viikon, yhdessä syöden ja toisiaan rapsutellen.




Chainalle on muutenkin tainnut tulla kevättä rintaan, ja hormonit hyrräävät. Chaina on aina ollut tarhassa lauman alimmainen, se on kiltti eikä yritä sanoa ikinä takaisin. Ratsastaessa tilanne on kuitenkin toinen, alku- ja loppukäynneissä se kiukuttelee lähellä olevilleen korvien ollessa luimussa, vaikka siihen kiukuttelu jääkin. Tilanne on nyt täysin samanlainen, paitsi silloin kuin vieressä on suomenhevosruuna. Jostain syystä jo viime syksyn kiimoissa suokit olivat ne jotka sulattivat Chainan sydämen, niille se hörisee hellästi heti kun saa jonkun lähelleen mutta muut hevoset ovat täysin neutraaleja sille. En ole vielä selvittänyt mikä suokeissa on se joka tammaan iskee, mutta aivan selvästi niissä on jotain erikoista kun ne ovat Chainan suosikkeja.

Ja loppuun vielä kaksi muuta onnellista parasta kaveria keskenään



perjantai 16. helmikuuta 2018

Takaisin satulassa

Maanantaina jalka rupesi vihdoin näyttämään paremmalta ja uskalsimme lopettaa sulfan syöttämisen, yöllisen animal intexin sekä taluttelun, ja siirtyä ratsastamiseen. Jalan turvitus on laskenut todella hyvin, mutta normaalilta se ei vielä näytä. Kohdat joihin Chaina onnistui saamaan haavoja ovat "kovettuneet", mutta uskon tämän korjaantuvan ajan kanssa sillä Chainalla on aina kestänyt pitkään parannella haavoja ja kun iho on ohut, ärtyy se helposti aivan kuten nytkin. 

Aloitimme liikunnan varovaisesti jotta näkisi vakuttaako se jalan paranemiseen. Näin on tapahtunut, jalka on muuttunut vain paremmaksi ja ensiviikolla Chaina pääsee jälleen isoon tarhaan kavereiden kanssa. Tällä viikolla olemmekin siirtyneet normaaliin liikuntaan asteittain, ja tamma onkin ollut todella hyvä ja kiva ratsastaa. Ensimmäisellä kerralla se meinasi olla hieman villi ja innostua liikaa, mutta nyt se on rauhoittunut ja malttaa kuunnella ilman ylimääräisiä loikkia. Jalassa on käytetty nyt pinteleitä, ja tämä viikko menty vielä öisin lämpösiteellä, mutta ensiviikolla kaikki muuttuu normaaliksi. 

Kuvat tammikuulta



Tänään olimme pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa, ja Chaina näytti ajoittain kivoja pätkiä ja tuntui hyvältä. Ainakin tämän viikon perusteella tuntuu kuin se olisi muuttunut hieman paremmaksi edestä ja on ottanut tuntumaa tasapuolisemmin molemmille ohjille. Tänään jumppasimme Chainaa avoilla ja väistöillä uran sisäpuolella, ja etenkin laukassa tehtävä oli hieman haastava ajoittain kun laukat meinasivat vaihtua turhan paljon. Lopulta Chaina suoritti kuitenkin tehtävät hyvin, ja valmennuksen pystyi lopettamaan hyvillä mielin. Chainan kanssa usein haasteena on se, että se liioittelee herkästi jolloin omien apujen kanssa saa olla todella tarkka. Esimerkiksi pohkeenväistöissä ensimmäisen sivulle vievän avun jälkeen saa lähinnä keskittyä siihen että väistö ei mene takapää edellä tai niin voimakkaasti sivulle että ravaaminen tai laukkaaminen muuttuu hankalaksi. 

 Tiedä sitten auttaako tähän pieni loma vai viime viikolla ollut hieronta, mutta pääasia että hevonen tuntuu hyvältä ja tekee mielellään töitä. Viime viikkoinen hieronta tulikin varmasti tarpeeseen, sillä Chaina oli erityisesti vasemman puolen pepusta jumissa ja hieman muualtakin. Hierojan mukaan jumit eivät olleet olleet pitkään, joten on hyvinkin mahdollista että ne ovat syntyneet samaan aikaan kuin jalan haavat jos Chaina on riehunut tarhassa enemmänkin. Jumit saatiin kuitenkin avattua hyvin, ja nyt kun pääsemme taas liikkumaan kunnolla voidaan siirtyä normaaliin hierontarytmiin. Chainaa on aina niin hauska seurata hieronnassa; kun jokin paikka on selvästi jumissa se astuu askeleen sivuun, kun jumi rupeaa aukeamaan se rupeaa nojaamaan hierojaa vastaan jonka jälkeen se rupeaa hieromaan ylähuulella kaikkea minkä löytää päänsä lähettyviltä. 



tiistai 13. helmikuuta 2018

Ei tätä yksin voi harrastaa

Chainan ollessa nyt kipeä, on asia tullut mieleeni useasti. Vaikka kyse ei ole nyt ollutkaan mistään vakavasta, on tulehdus vaatinut säädöllistä hoitoa. Asia on kuitenkin tullut jo aiemmin mieleeni, sillä täysin yksin tämän lajin parissa on vaikea, ja myös tylsä harraastaa. Harrastuksessa tulee muutenkin hoidettua sosiaalista kanssakäymistä kun juttelee tallikavereille, mutta nyt pohdin asiaa enemmän sen kannalta kuinka vaikea tätä lajia on yksin harrastaa. Niin pitkään kuin kaikki onnistuu ja on hyvin, on kaikki vielä jotenkin mahdollista mutta ongelmien tullessa yksin on lähes mahdotonta pärjätä.




Erityisesti ongelmatilanteissa korostuu se, kuinka tärkeätä on että ympärillä on ihmisiä jotka pystyvät, osaavat ja haluavat auttaa tilanteen niin vaatiessa. Nyt kun Chainalla oli jalassa haava, pystyin heti kysymään valmentajalta ja tallin omistajalta neuvoa tilanteesta ja hoito-ohjeita, aivan kuten eilen pystyin kysymään ohjeita jalan jatkoa ajatellen. Sen lisäksi saan valmennuksissa tärkeitä neuvoja siitä kuinka hevosta tulisi treenata, ja tarvittaessa ohjeita kuinka muuten toimia Chainan kanssa. Itselleni on hyvin tärkeää, että saan apua sitä pyytäessä ja neuvoja miten toimia, mutta saan myös opetella ja tehdä omat päätökset jos niin haluan.

Tallihenkilökunta on aivan yhtä tärkeää tässä lajissa, omistajan tulee pystyä luottamaan siihen että hevonen hoidetaan ja omistajalle kerrotaan jos jokin ei ole kunnossa. Nyt Chainan jalkaa on kylmätty aamuin illoin jos en ole päässyt paikalle, sidettä vaihdettu ja lääkkeet annettu ruiskulla kun muuten ne eivät mene alas. Nämä lisäävät heidän päivittäistä työtään, mutta omistajan kannalta on äärimmäisen tärkeätä tietää että hevonen hoidetaan jos se hoitoa tarvitsee. Itselläni ei esimerkiksi ole mitenkään mahdollista tulla päivittäin kaksi kertaa tallille, sillä iltavuoroni loppuu puoli kymmeneltä jolloin olisin tallilla vasta hieman ennen yhtätoista.

Lähes yhtä tärkeää tässä harrastuksessa on itselleni läheisten tuki, erityisesti äitini tuki on ollut korvaamatonta läpi harrastuksen. Sen rinnalle on viime vuosina noussut erityisesti poikaystäväni tuki, ja vaikka hän ei hevosia millään tavalla harrasta pystyy tukea antamaan myös muuten. Läheiset ja kaverit antavat tukea silloin kun on vaikeaa, lohduttavat ja auttavat parhaansa mukaan, aivan kuten iloitsevat onnen hetkellä. Ilman tätä henkistä tukea olisi tätä lajia mahdonta harrastaa, sillä saan ainakin itse tästä niin paljon enemmän irti kun on joku jonka kanssa jakaa asiat, niin hyvässä kuin pahassa.

Vielä loppuun muutama äidin ottama kuva tammikuulta



perjantai 9. helmikuuta 2018

Suosikkikuvat kautta aikojen

Nyt kun mitään erikoista ei meillä Chainan kanssa tapahdu jalan tulehduksen takia, tuli mieleeni katsoa vanhoja kuvia ja uusia kuvia vuosien varrelta ja nostaa niistä suosikkini esille. Lukuunottamatta Hangon kisakuvaa kaikki kuvat ovani isäni ottamia, ja toiveissa olisikin että Chainan kanssa saisin hieman uusia kuvia meistä myös. Ihania kuvia on varastossa paljon, mutta nämä kuvat ovat jääneet eniten itseni mieleen.

Nouseeko joku kuvista tiedän suosikiksi?










tiistai 6. helmikuuta 2018

Kaksi vuotta, eikä suotta

Kaksi vuotta sitten Chaina saapui Suomeen lauantai päivänä, päivää aiemmin kuin olimme kaikki kuvitelleet. En kerennyt ottamaan tammaa edes rekasta ulos kun kyyti oli paljon aiemmin perillä, mutta onneksi tallilla oltiin valmiita. Jo ensimmäisenä päivänä Chaina yllätti meidät kaikki sillä kuinka hyvin ja rennosti käyttäytyi täysin uudessa ja vieraassa paikassa. Hyvä käytös on pysynyt, eikä tammasta ole paljastunut mitään negatiivisia yllätyksiä, välillä se on kohelo tarhassa ja aina sottainen karsinassa, mutta siihen asiat sitten jäävätkin.

Kuvat tammikuulta kun lumi oli sulanut pois ja jalka ei ollut vielä turvonnut. 


Lisää kuvateksti

Tästä kahdesta vuodesta en ole hetkeäkään katunut että tulin valinneeksi juuri tuon hevosen, se on paljastunut vielä niin paljon paremmaksi ja sopivammaksi kuin ostopäätöksen hetkellä kuvittelin. Vaikka pieniä haasteen hetkiä tähän taipaleelle onkin mahtunut, on todellisuudessa meidän yhteinen elämä ollut harvinaisen helppoa. Minkään aiemman hevosen kanssa en ole selvinnyt näin vähällä vastoinkäymisten määrällä. Vaikka nyt vietämmekin vuosipäivää talutellen, voin olla jo pelkästään siitä kiitollinen, että tämä on ensimmäinen kerta kun joudun syöttämään hevoselleni sulfaa ja sillä on imppari jalassa, sillä nämä vaivat ovat kuitenkin kohtuullisen yleisiä hevosilla ja oman hevosenkin olen omistanut jo reilun kymmenen vuoden ajan.

Ja eilen kun pääsimme nauttimaan aamulla tuosta ihanasta talvisäästä. 

Chainassa on ne kaikki ominaisuudet jota hevoselta haluan. Se on seurallinen ja kiltti, jonka vuoksi sen takia on mukava puuhastella jo pelkästään maasta käsin ja Chaina nauttii harjaamisesta ja rapsuttelusta. Tämän lisäksi se on maastakäsin todella hyväkäytöksinen ja kunnioittaa ihmistä, se ei tule päälle ja sen voi antaa kelle tahansa pideltäväksi kun se ei tee yhtään mitään. Ratsastaessa se on miellyttämisen haluinen, liikkuu omalla moottorilla ja pehmeä kädelle, sekä hypätessä imee hyvin esteelle tulematta kuitenkaan liian vahvaksi.

Chainaa etsiessä minun oli tarkoitus etsiä hevonen jonka kanssa on kivaa, ja sen asian tuo tamma täyttää joka kerta. Vieläkin jaksan välillä hämmästellä kuinka kivuttomasti kaikki on loppujen lopuksi sujunut tuon ison jättiläisen kanssa, sillä kokeillessa aika on kuitenkin lyhyt ja päätös syntyy nopeasti. Uudessa ympäristössä kaikki voi muuttua aivan toisenlaiseksi, etenkin kun ratsastajan taso laskee. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan tamma on vain muuttunut yhä miellyttävämmäksi täällä, enkä usko että olisin voinut löytää yhtään sen parempaa hevosta minulle. Muistan sen onnen tunteen kun tuo hevonen tuli Suomeen, ja tuo tismalleen sama onni, nyt vain jopa vieläkin suurempana, täyttää minut kun ajattelen tuota hevosta ja miten hyvä tuuri minulla on käynyt kun olen löytänyt juuri minulle sopivan kultakimpaleen.

Tämä kuva kuvastaa niin hyvin sitä onnen määrää kun Chaina oli vihdoin Suomessa ja pääsin ensimmäisen kerran sillä ratsastamaan. 

Pari tuntia Suomeen tulon jälkeen


Onnellinen uusi hevosen omistaja

Ensimmäinen kuva Chainasta Suomessa. Sillä oli päällään vain ohut ulkoloimi, mutta onneksi Battron vanhat loimet sopivat sille ja toppaloimi pääsi heti käyttöön. Ulkona oli todella liukasta ja tamma ilman hokkeja, mutta onneksi tallistamme on vain alle 10metriä maneesiin jolloin pääsimme sinne helposti. 

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Suunnitelmat uusiksi...

Tämän viikon piti sisältää meille kaikkea mukavaa ja tavallisesta poikkeavaa, torstaina normaali estevalmennus jossa olisi ollut vielä mukava 13 esteen rata, ja tänään sunnuntaina koulurataharjoitukset. Torstaina hain Chainan tarhasta normaalisti, enkä huomannut mitään outoa kunnes rupesin harjaamaan etujalkoja, jolloin huomasin että oikea etujalka oli sisäpuolelta täynnä haavoja sekä turvonnut ja lämmin.

Jalka torstaina kun huomasin haavat. Kuten näkee, haavoja on useapia ja korkealla alueella...


Ulkopuolelta jalka on täysin normaali, kaikki jänteet tuntuvat, jalka ei ole ollenkaan turvonnut tai lämmin mutta sisäpuolella tilanne on toinen. Katsoimme jalan heti liikkeessä mutta onneksi Chaina ei onnu tai arista sitä ollenkaan ja liike on täysin puhdasta ja normaalia. Aloitimme heti kuitenkin sulfa kuurin tulehdukseen, ja lisäksi jalkaa nyt kylmätään kaksi kertaa päivässä, aivan kuten sidettä vaihdetaan myös. Lisäksi kävelytän Chainaa päivittäin, tänään meno oli jo aavistuksen villiä hetkittäin kun Chainasta pelkkä taluttelu on äärimmäisen turhaa ja tyhmää. Kahden päivän tallissa olon jälkeen Chaina pääsi tänään hetkeksi sairastarhaan, ja se selvästi nautti jo siitä kun pääsi kaivamaan lumikinoksia onnessaan ja syömään lunta.

Sulfan antaminen on tammalle myös oma haasteensa, sillä Chaina on normaalisti jo todella ronkeli syömään. Tämän vuoksi lääkekin pitää liuottaa veteen ja ruiskuttaa suuhun, ei siis nopeuta ollenkaan lääkitsemistä. Toivotaan että selviäisimme tästä tulehduksesta nopeasti, sillä keskiviikkona ennen loukkaantumista Chaina oli todella hyvä ja kiva ratsastaa, ja odotin innolla jo koulurataharjoituksia mutta ne jäivät nyt välistä.


Tästä näkee hyvin, kuinka ulkopuolelta jalka on aivan kuiva ja sisäpuolelta selvästi turvonnut