maanantai 26. helmikuuta 2018

Parisuhde vai hevonen?

Aiemmassa postauksessa totesin, että tämä laji on sellainen mitä ei yksin voi harrastaa. Joulukuussa minulle tuli täyteen kymmenen!?! vuotta täyteen hevosen omistajana, jonka aikana jokainen hevonen on tehnyt erityisen paikan sydämeeni. Muistan silloin kun hankimme Taran, se meni aivan kaiken ylitse ja yhä vieläkin on valmis "uhrautumaan" hyvin paljon tämän harrastuksen vuoksi. Kuitenkin kun vuosien aikana on ikää tullut lisää, on elämäntilannekin luonnollisesti muuttunut tuosta lukiolaisesta jolle hevonen oli lähes kaikista tärkein asia elämässä.

Tosiasia on, että kun ikää on tullut enemmän myös arvojärjestys elämässä muuttunut. Chaina on minulle todella tärkeä ja olen tottunut ja asettanut sen monen asian edelle, aivan kuten tulen myös varmasti vastaisuudessa tekemään myös. Sen takia näen monia kavereitani paljon harvemmin ja en vietä viikonloppuja baarissa vaan töissä hankkimassa rahaa Chainan elättämiseen, tai vaihtoehtoisesti olen kisoissa.


Kisahoitajana..

Viimeiset vuodet olen ollut kuitenkin myös parisuhteessa, josta hevonen vie myös aikaa, luonnollisesti. Tämän asian varmasti jokainen tämän harrastuksen parissa elävä tietää ja tiedostaa. Chainan ja töiden vuoksi en siis ole montaakaan iltaa kuukaudessa kotona ja yhteinen aika jää arjessa ajoittain helposti vähäiseksi. Siinä missä joskus aiemmissa parisuhteista en kokenut tätä ongelmaksi, on iän myötä myös tiedostanut sen kuinka tärkeää meille on se, että voimme olla joskus myös illan yhdessä. Tämä onnistuu lomilla, mutta tavalliseen elämään tarvitaan myös sitä aivan tavallista arkea. Poikaystäväni ei oikeastaan koskaan valita siitä että vietän illat tallilla, mutta nykyään pyrin siihen että pystyn pitämään sen muutaman tallivapaan päivän viikossa jotta näkisimme joskus myös toisiamme, ihan vain rennosti oleskellen.


Vaikka hevonen on minulle äärimmäisen tärkeä, olen huomannut että myös muista asioista pitää pitää huolta jos haluaa niiden toimivan. En siis tunne huonoa omaatuntoa siitä että Chainalla on usein viikoittainen vapaapäivä, sillä tiedän että se hoidetaan hyvin ja minulle informoidaan jos jotakin on pielessä. Toisaalta, tosiasia on että en voisi olla ikinä parisuhteessa jossa toinen osapuoli ei ymmärtäisi tätä harrastusta ollenkaan. Ei poikaystäväni ymmärrä aina miksi haluan käyttää kaiken aikani ja rahani tähän, mutta koska se tekee minut onnelliseksi hän ymmärtää että tämä on minulle sen arvoista. Ajoittain hän tulee tallille mukaan kun tietää että haluan kuvia, tai tarvittaessa lähtee kisoihin mukaan jos en ole muita apukäsiä saamassa. Ei välttämättä kenenkään ei hevosia harrastavan suosikkitehtävä ole lähteä kisoihin viideltä aamulla palelemaan, ja tämä merkitsee itselleni hyvin paljon. Myös näiden hetkien takia koen, että on myös hyvä pitää niitä tallivapaita päiviä ja olla toisen seurassa muutenkin kuin tallilla tai illalla nukkumaan mennessä.

Siinä, missä hevonen on vuosien takaa laskenut hieman asemaansa muihin ihmissuhteisiin nähden, on se yhä vielä niin tärkeä osa elämää, ja tulee myös varmasti olemaan etten voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei tätä harrastusta tukisi ollenkaan. Chainan luona ollessa saan keskittyä siihen ja unohtaa muut asiat, ja kotiin tullessa voin puolestaan keskittyä toiseen. Jos kuitenkin jokin asia jää vaivaamaan tai haluan puhua jostakin, voin tehdä sen myös kotona ja toinen vähintään esittää kiinnostunutta :D

Joko kuvaamista...

Tai hevosen pitoa että voin itse ottaa kuvia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti