keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ei aivan käsikirjoituksen mukaan

Parasta keväässä on mielestäni se, kun lumet sulavat ja kentälle pääsee ratsastamaan. Maanantaina kenttä oli aivan huippu kunnossa, ja tästähän piti ottaa ilo irti. Edellisellä viikolla pääsi jo ratsastamaan kentällä, ja maneesikauden jälkeen on aina ihana päästä ulos ja saada vielä enemmän tilaa ympärilleen. Itse en voi valittaa maneesistamme, sillä sielläkin on tilaa varsin hyvin mutta kentällä tilaa on vielä enemmän ja ulkona on vain niin ihana päästä ratsastamaan.

Kuten otsikosta voi päätellä, ei ratsastus sujunut täysin ongelmitta. Käytän Chainalla säännöllisesti apuohjia, mutta menen myös ilman sillä tarkoituksena ja tavoitteena olisi pärjätä ilman niitä. Esimerkiksi kouluvalmennuksissa käytän niitä kuitenkin, sillä ne auttavat Chainaa löytämään tasapainonsa paremmin ja muulloin harjoittelemme tasapainon löytymistä ilman näitä. Myös martingaalit ovat toimineet omatoimisessa ratsastuksessa hyvin, sillä ne estävät pään täydellisen heittelyn jolloin emme kirjaimellisesti lyö päitämme yhteen...





Maanantaina keskityin lähinnä tunnustelemaan hevosta osteopatian jäljiltä. Mielenkiintoista oli, että hierontaan verrattuna eroa ratsastuksessa ei niin huomannut. Chaina tuntui täysin omalta itseltään, liikkui mielellään mutta mitään eroa tavalliseen en tuntenut, kun taas hieronnan jälkeen selkään tuntee kuinka paikat ovat auki. Haluan antaa kuitenkin osteopaatille vielä toisen mahdollisuuden, ja onkin mielenkiintoista myös nähdä vaikuttaako käsittely hyppäämiseen.

Pitkästä aikaa sain videota tasaiselta ratsastuksesta, tosin hyvin lyhyen ajan. Jätin videolle kaiken, vaikka mieli olisikin tehnyt leikelle tiettyjä kohtia pois. Tämä on kuitenkin totuus miltä menomme näyttää joskus kun yhteinen sävel katoaa hetkeksi. Toissa kesänä näitä hetkiä oli hyvinkin paljon ja olin lähinnä jo epätoivoinen, mutta pikku hiljaa ne ovat lähteneet vähenemään. Kaudet tulevat myös ajoittain, ja nyt tammalla on selvästi taas testauksessa onko ilman apuohjia pakko työskennellä. Positiivista toisaalta aiempaan oli se, että pääsemme näistä hetkistä aiempaa nopeammin ohi ja itselläni on jo käsitys siitä mitä näissä tilanteissa pitää tehdä. Chaina on noina hetkinä kaikkein vaikeimmillaan, siihen ei saa mitään tuntumaa edestä ja sen selkä on täysin jännittynyt. Noissa tilanteissa se pitää vain ratsastaa nopeasti eteen, aivan kuten monissa ongelmatilanteissa hevosen kanssa pitää toimia.


Chainan kanssa haasteena minulla onkin, että minun pitää opetella reagoimaan näihin tilanteisiin nopeammin. Usein ne tuntuu askelta tai kahta aiemmin, jolloin tamma lähtee jännittymään ja ratkaisu eteen ratsastuksesta pitäisi tehdä tällä hetkellä. Aina näitä hetkiä ei kuitenkaan pysty ennakoimaan, jolloin minun tulisi vain heti ratsastaa eteen unohtaen tekeillä oleva tehtävä jotta vastustelutila saadaan pois. Omassa ratsastuksessani minun tulisi lyhentää ohjia reilusti jotta käteni olisi tasaisempi ja Chaina ei kulkisi näin pitkänä. Nyt vielä tähän vaikuttaa lisänä se, että keskityin lähinnä pitämään huolen siitä että laukka ja ravi rullaisivat rennosti eteen ilman muuta vaatimista. Haluaisin Chainan kuitenkin kulkevan lyhyempänä ja ylempänä, ja tämä ei onnistu pitkällä ohjalla jossa se annan sille täyden mahdollisuuden olla tuolla. Ylempää muotoa tärkeämpänä näen kuitenkin rennon hevosen, jota Chaina on useimmiten. Ilman rentoututta ratsastamisesta tulee huomattavasti vaikeampaa ja siitä katoaa ilo.





4 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa että jätit videoon myös ne kohdat, joissa se yhteinen sävel on vähän hakusessa. Kovin lohdullista nähdä että muillakin on välillä samoja oireita ja erityisen hyödyllistä kuulla miten olette työstäneet niitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tuntuu vaikealta julkaista noita huonoja hetkiä, sillä niitä julkaistaan niin harvoin että välillä tuntuu ettei muilla mene ikinä huonosti, vaikka näin ei olekaan. Nämä hetket kuitenkin opettavat hyvin paljon, ja ovat juuri niitä joiden onnistuessa tietää tehneensä jotakin oikein :)

      Poista
  2. Ihanaa että oli nuo ei niin hyvät pätkätkin :D Koska täällä on ihansamanlainen tamma joka todella herkästi nostaa pään pystyyn ja karkaa kaikilta avuilta :D Laukka näytti mun silmään parhaalta mitä koskaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, nämä huonot hetket ovat kuitenkin arkea ja niitä tulee aina silloin tällöin jonka vuoksi on minusta turhaa esittää että ikinä ei onhelmia olisi :D Laukka on parantunut paljon, etenkin silloin kun muistan ylläpitää sitä tarpeeksi isona. Kentällä tämä tapahtuu helpommin, tavoitteena onkin että kesän jälkeen ison laukan ylläpito onnistuu myös maneesissa, sillä tuollainen laukka on Chainalle paljon parempi tapa liikkua. Kiva kuulla että laukka rupeaa näyttämään myös ulospäin paremmalta kun vaan muistan ratsastaa sitä kunnolla ja annan hevoselle mahdollisuuden liikkua :)

      Poista