tiistai 15. toukokuuta 2018

Vuosi Nalan kanssa

Vuosi ja päivä sitten Nala muutti luoksemme. Tuntuu samalla aivan uskomattomalta että tuosta on vasta vuosi, ja samaan aikaan tuntuu että tuosta hetkestä on ikuisuus. Nalasta on tullut iso osa arkea, ja nyt jo yksi päivä ilman sitä tuntuu aivan tyhjältä ja oudolta. Nalasta on tullut meidän perheenjäsen se kulkee hyvin mukana kaikessa.





Samalla kaikki on ollut harvinaisen helppoa sen kanssa, mutta kyllä sen kanssa on ollut omat haasteensa. Isompia tuhoja ei ole tullut, mutta sen sijaan en ole ikinä nähnyt koiraa joka olisi tuhonnut noin monta lelua. Usein yksi lelu kestää muutaman minuutin ennenkuin se on tuhottu, tällä hetkellä meillä taitaa olla kaksi sellaista lelua jotka Nalalla oli meille muuttaessa. Jotain pientä Nala on tuhonnut toki, mutta halvalla ja pienellä olemme pärjänneet, isoimpana taitaa olla kaksi syötyä muistikorttia.

Isoimmat haasteet Nalan kanssa ovat olleet sen arkuus muita kuin perheenjäseniä kohtaan, sekä sisäsiisteys. Nalan perusluonne on hyvinkin arka, ja se vierastaa lähes kaikkea vähintää hetken. Toisaalta tutut ihmiset saavat tehdä sille mitä tahansa, ja en ole nähnyt yhtä vanutettavissa olevaa koiraa. Usein iltaisin se hyppää sohvalle ja kaatuu suorilta jaloin päälle makaamaan kun haluaa syliin. Viisas tai nopea oppimaan se ei ole, mutta sitäkin onnellisempi. Sillä on omat hassut tapansa, se pyörii ja kierii kaikkialla, jahtaa häntäänsä, tekee kuperkeikkoja ja osallistuu kaikkeen. Ei ole asiaa mihin Nala ei osallistuisi, parasta on vain se että saa olla mukana.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti