perjantai 31. elokuuta 2018

Muualla treenaamassa

Kun tasasella on sujunut yhä paremmin, on hyppääminen ollut ylä- ja alamäkeä kuten olen kirjoittanut. Nyt onneksi minulla on nyt suunnitelmia kuinka lähteä ratkaisemaan tilannetta, ja ensimmäisenä askeleena olemme lähteneet kotitallin ulkopuolelle treenaamaan. Yksi syy tähän on jo pelkästään se, että kotona Chaina on toiminut paremmin mutta muualla ei niinkään.

Eron ratsastettavuudessa on huomannut hyvin heti kun olemme poistuneet kotitallilta. Chaina on todella paljon jännittyneempi, ja välttelee tuntumaa selvästi. Tämän vuoksi onkin ollut hyvä ettei treeni ole jäänyt yhteen kertaan, ja ero oli jo toisella kerralla parempi. 




Huomaan kuinka hyvää treeniä itselleni on tässä mennä muualle treenaamaan, sillä jo pelkästään hevonen on erilainen ratsastaa. Huomaan että etenkin alkuun muualla myös laammannun selkään enemmän kuin kotona, ja kun hevonen vielä hieman taistelee tuntumaa vastaan ei meno ole rentoa. Siksi onkin todella hyvä että nyt on tiedossa paljon muualla menoa, jolloin pois kotoa lähteminen muuttuu yhä helpommaksi, niin itselleni kuin hevoselle, kun en jännitä selässä niin paljoa ja Chaina tottuu jälleen muualla menoon. 

Nyt Chainasta huomasi, että se oli jälleen askeleen enemmän oma itsensä hypätessä. Siitä näki että se nautti hyppäämisestä, imi esteille ja eteni. Kuitenkin ongelmat ovat vielä taka-alalla, ja niitä ratkotaan jokaisella hyppykerralla. Erityisesti tähän vaikuttaa oma käteni, joka muuttuu paljon epätasaisemmaksi etenkin ensimmäisellä kerralla uusilla esteillä. Muutamassa välissä näkee kuinka joudun ottamaan pidätteet hieman turhan reippaasti, sillä pidätteet eivät meinaa tulla täysin läpi. En kuitenkaan halua vaihtaa vahvempaa kuolainta, sillä useimmiten Chaina on sen verran herkkä edestä että pidätteet tulisivat liikaa läpi. Iso ongelmani on se, etten ratsasta jalalla tarpeeksi jonka takia vahvempi kuolain ei myöskään toimisi. Loppuun tulimme vielä pitkää vettä helpotettuna, ilman edessä olevia laatikoita, ja kapeampana. Ensimmäisellä kerralla Chainaa vielä hieman jännitti, mutta se lähti rohkeasti hyppyyn paikalta, ja toisella kerralla pääsimme jo suoraan yli ja siihen oli hyvä lopettaa tältä kertaa.




sunnuntai 26. elokuuta 2018

Onneksi ympärillä on ihania ystäviä


Mietin pitkään kirjoitanko aiheesa ollenkaan vai annako sen unohtua, mutta päätin tarttua aiheeseen. Vajaa pari viikkoa sitten huomasin illalla eräällä hevosihmisten rakastamalla foorumilla otsikon joka sopi viime aikaisiin ongelmiimme Chainan kanssa. Avattuani keskustelun, tunne vahvistui että se koski minua ja Chainaa, eikä niin positiivisessa valossa.

Tuolla palstalla vastaavanlaiset kirjoittelut ovat ikävä kyllä lähes arkipäivää, ja moni on saanut siellä lokaa niskaansa. En ole ikinä ymmärtänyt mitä ihmiset saavat siitä että haukkuvat toisia julkisesti ja haluavat satuttaa ja tuottaa pahaa mieltä toiselle tarkoituksella. Julkaistessani videoita, kuvia ja tekstiä ratsastuksestani tiedostan että asetan itseni muiden nähtäväksi ja arvosteltavaksi. En ole läheskään niin taitava kun haluaisin olla, ja tiedostan tuhat ja yksi virhettä ratsastuksessani. Uskon, että tämä on jokaiselle ratsastajalle tuttu tunne, sillä kehitettävää on aina. On taitavampia ja vähemmän taitavampia ratsastajia, mutta kuinka ilman harjoittelua pystymme ikinä kehittymään?





Ratsastus on minulle harrastus, ja vain harrastus.  Harrastus jossa on tarkoitus pitää kivaa. On selvää, että kun toisena osapuolena on elävä olento, ei kaikki ole aina helppoa, eikä edes kivaa. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että suurin osa ajasta jonka tähän harrastukseen käytän on positiivista, ja niistä vähemmän negatiivisista asioista selvitään. Siinä kohtaa kun negatiiviset asiat kasvavat liian suureksi ja harrastusksen positiivinen puoli jää pienemmäksi, on aika miettiä mitä tehdä jatkossa. Näin olenkin kerran tehnyt, sillä negatiiviset puolet lajista tuntuivat liian raskailta. Tauon aikana sain pohtia tilannetta, ja totesin että saan silti kaikista lajin tuomista haasteista huolimatta tästä niin paljon positiivia asioita elämääni, ja päätin jatkaa. 

Kuten olen tännekin useasti kirjoittanut, haluan ajatella asioita positiiviselta kannalta. Tämä ei tarkoita, ettenkö tiedostaisi tai hyväksyisi negatiivisia asioita, mutta pyrin löytämään jokaisesta asiasta myös sen positiivisen puolen. 

Miksi? 

Koska hyvät ja positiiviset asiat auttavat jatkamaan. Ne saavat näkyviin toivon myös epätoivon hetkellä, ja auttavat uskomaan että asioista voi selvitä. Se, mitä tuon julki tänne tai muuhun sosiaalisen mediaan, on hyvin pieni puoli harrastuksestani. Se, kuinka paljon pohdin ja katson asioita eri kanteilta ei välity tänne, ja käyn tämän keskustelun niiden ihmisten kanssa joiden koen antavan minulle apua sillä hetkellä. Kestän kritiikin, ja pyrin oppimaan asioista joissa olen epäonnistunut. Se, että kirjoitan valmennuksesta postauksen jossa käyn läpi valmennusta, ei tarkoita että se olisi kaikki mitä olen ajatellut kyseisestä hetkestä. Näen valtavasti virheitä jokaista videota tai kuvaa katsoessani itsestäni, mutta olen oppinut myös ajan kanssa olemaan armollisempi itselleni. 






Se ei tarkoita ettenkö tiedostaisi jokaista virhettä jos ei tuo sitä tekstissä esille. Tarkoituksenani on että tuon aina epäkohtia erityisesti itsestäni esille, mutta pyrin löytämään myös niitä hyviä asioita. En koe, että saavutan sillä mitään haukkuessani itseäni joka kerta jokaisesta näkemästäni virheestä, en vaikka jokaisella ratsastuskerralla heilun ja huojun, kädet vispaavat eri suuntiin, jalat eivät pysy paikalla enkä tajua miltä menoni näyttää kaahatessamme ympäri kenttää kannukset kyljissä. Jos teksteistä on välittynyt kuva että syytän tästä kaikesta vielä hevosta, olen epäonnistunut todella pahasti. 

Kestän sen, että minut haluttiin julkisesti saada kaikkien silmien eteen, ja antaa kaikkien nähdä huonot puoleni. En sano että nautin siitä, tai että se olisi saanut oloani mukavaksi, mutta hyväksyn sen. Se mikä minua tässä kuitenkin loukkasi ja ärsytti eniten, oli se että mukaan vedettiin myös muita ihmisiä. Tämä on myös se syy, minkä takia mietin otanko aihetta enää esille. Kerroin tästä keskustelusta sen ilmestyttyä poikaystävälleni, ja hänen kommenttinsa oli "Olen aina pitänyt teitä hevosihmisiä hieman hulluina, kaikki aika ja raha menee harrastukseen. Tämä keskustelu nostaa hulluuden uudelle tasolle. Missä muussa lajissa halutaan nostaa yksittäiset amatööriharrastajat kaikkien silmien eteen, vain jotta heistä voidaan puhua pahaa."

Tämä pitää mielestäni hyvin paikkaansa, ja saa erityisesti pohtimaan sen mitä se on keneltäkään pois jos toisella menee hyvin tai huonosti. Ketä toista se ärsyttää enemmän kuin itseäni, hevosen omistajaa ja ratsastajaa, jos pilaan oman hevoseni ratsastamalla sillä väärin. Erityisesti, jos se jotakuta häiritsee niin paljon, voi sen tulla sanomaan minulle kasvotusten. 





Tämä keskustelu joka ryöpytti minua, sai myös näkemään kuinka paljon ihania ystäviä minulla on ympärilläni. Sen sijaan että asia olisi vain sivutettu, sain tsemppiviestejä, halauksia ja tukea ympäriltäni. Tuntuu jopa, että minun puolesta ympärilläni oltiin paljon vihaisempia asiasta sen tekijälle. Itse totesin että hyväksyminen on paras vaihtoehto, mutta ympärilläni asiaa ei todellakaan hyväksytty. Se tuotiin hyvin selvästi esille, ja vielä tälläkään hetkellä en voi olla kuin kiitollinen siitä kuinka ihania ihmisiä ympärilläni on, sekä tallilla että sen ulkopuolella. 

Sen sijaan, että keskustelu olisi saanut minut masentuneeksi, se sai minut sisuuntumaan vain enemmän. En muiden takia, vaan itseni. Harrastan tätä lajia itseni takia, en muiden, ja minulle tämä harrastus on todella tärkeä. Toisaalta, tämän lajin parissa kuluu iso osa vapaa-ajasta, jonka takia on ympäröivät ihmiset joiden kanssa on tekemisissä ovat hyvin tärkeitä ja heidän kanssaan viettää paljon aikaa. Ja tällaisella hetkellä, kun joku jossain haluaa pahaa, on ihana huomata että ympärillä on henkilöitä jotka antavat sinulle tukea juuri niinä hetkinä kun sitä tarvitaan. Näinä hetkinä sitä vasta huomaakin kuinka onnekas on kaikesta huolimatta. 

Vielä pieni pätkä viime viikolta. Paljon on tehtävää, mutta ajoittain tuo laukka tuntuu jo todella hyvältä selkään. 

lauantai 18. elokuuta 2018

Psyykkisen puolen merkitys

Ratsastus on laji jossa psyykkinen puoli on todella tärkeässä asemassa. Etenkin nyt kun meillä on haasteita hyppäämisessä, olen huomannut kuinka oma psyykkeeni on kärsinyt, mikä vaikuttaa todella paljon ratsastukseeni. Olen kärsinyt ongelmasta aiemminkin, ja kertonut siitä sillä psyykkisen puolen merkitys helposti unohdetaan vaikka se vaikuttaa todella paljon moneen asiaan ratsastuksessa.




Ratsastuksen haaste, hyvässä ja pahassa, on se että on tekemisissä elävän olennon kanssa. Se, kun saa asian onnistumaan on todella hyvä tunne. Epäilen että jokainen ratsastaja on kokenut tämän hetken, ja voima jonka onnistumisesta saa, voi kannatella pidemmänkin aikaa. Olen monen valmennuksen ja itsenäisen ratsastuksen jälkeen ollut kaksi päivää hymyssä suin, kun jokin haastava asia on onnistunut, tai  olen ymmärtänyt kuinka jossakin tietyssä tilanteessa pitää toimia. Näitä hetkiä minulla on tullut tasaisella ratsastamisesta useampia tämän kevään ja kesän aikana, ja olen löytänyt valtavan määrän uusia tapoja työskennellä Chainan kanssa. Hevonen on ymmärtänyt mitä haluan siltä, ja itse olen oppinut tukemaan ja auttamaan Chainaa tietyissä tilanteissa jotka ovat sille vaikeita, mutta saman aikaisesti olen myös pystynyt lisäämään vaatimustasoa.

Sen sijaan hypätessä minulla ei ole joka tilanteessa samanlaista varmuutta ratkaista ongelmia, joka heijastuu hevoseen. Se pieni sekunnin sadasosa jolloin mieleeni tulee, mikä ratkaisu on paras, on tällä hetkellä Chainalle liikaa, ja tamma rankaisee minua. Näinhän meillä oli alkuun myös tasaisella, sillä en tiennyt mitä minun tulee joissakin tietyissä tilanteissa tehdä, jolloin ongelmien ratkominen kesti kauemmin. Kuitenkin päättäväisellä, johdonmukaisella treenauksella pääsimme joka kerta ongelman yli, ja kerta kerralta itsevarmuuteni kasvoi ja nopeus lähteä korjaamaan asiaa parantui. Tämä edellytti toimintatapojen muuttamista, ja kokeilemista monien eri tyylien välillä jotta löysimme sopivan tavan toimia juuri tuon hevosen kanssa.




Tämä on avain myös tällä hetkellä esteillä, ja pääsemällä ongelmaan käsiksi sekä ratkaisemalla sen, kasvaa myös itsevarmuuteni. Mitä parempi varmuus ratsastajalla on päätöksistään, sitä paremmin ne heijastuvat myös hevoseen. Chainan kanssa tämä on hyvin selvästi näkyvissä, sillä mitä varmempi olen siitä mitä teen, sitä vähemmän se myös kyseenalaistaa päätöksen, sillä se luottaa minuun. Tämä edellyttää sitä, että en käske sitä huonoihin tilanteisiin liian usein jolloin se rupeaa jälleen kyseenalaistamaan minut. Psyykkinen puoli heijastuukin helposti kaikessa toiminnassa, sillä mitä varmempi ratsastaja on selässä, on myös toiminta rennompaa.

Uskon, että saan varmuuden jälleen hyppäämiseen takaisin, mutta se vaatii aikaa, vaivaa ja työtä. Onni on, että minulla on sellaisia ihmisiä ympärillä jotka tuntevat minut heikkouksieni ja vahvuuksieni kautta, jolloin tilanteen ratkaiseminen on helpompaa. Suunnitelmia on paljon, mutta liian isoa palaa ei oteta kerralla, vaan lähdemme rakentamaan psyykkistä puolta kasaan pala palalta jotta ongelmiin saadaan keskityttyä rauhassa ja tulos olisi mahdollisimman pitkäkestoinen.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Oikeaan suuntaan menoa

Torstaina hyppäsimme jälleen torstaina, ja tarkoituksena oli nähdä miten edellisen viikon pysäyttely esteen eteen toimi. Keskiviikkona menin aivan pieniä esteitä itsenäisesti jonka alla oli kaikkea eikä Chaina ollut tästä moksiskaan. Ensimmäisellä kerralla huomasin että olin itse hieman epävarma vesimatosta mutta Chainan ylittäessä esteen unohdin että vesimatto oli ollut ongelma. Olinkin paremmalla mielellä hyppytunnilla, mutta vein vielä ekstrana yhden esteen alle hieman normaalia levyämmän vesimaton.




Heti ensimmäisestä esteestä alkaen Chaina oli rento ja hyvä ratsastaa. Se kuunteli apuja ja odotti ratkaisujani, sekä imi kohti estettä. Ensimmäiseen linjaan lisäsimme kapean okserin, ja kapea este on ollut itselleni aina vaikea lähestyä. Tuntuu etten pääsen ikinä keskelle estettä ja paikan näkeminen on huomattavasti haastavamapaa kuin normaalille esteellä. Tämän takia onkin hyvä harjoitella tätä aina välillä jotta oma ratkaisu muuttuu varmemmaksi.

Ensimmäisellä radalla kahden ensimmäisen esteen jälkeen iski minuun kyvyttömyys tehdä ainuttakaan päätöstä. Toin Chainaa aivan juureen ja lähetin kaukaa, mutta tamma ei ollut tästä moksiskaan vaan imi hyvin esteille. Heräsin kuitenkin tästä ja sain otettua itseäni niskasta kiinni, sillä tälläista ratsastusta ei voi tapahtua liian usein tai Chaina ei muutu yhtään varmemmaksi esteillä.




Seuraavalla radalla paikat onnistuivakin jo paremmin ja minulla oli ideaa jo hieman ratsastuksessa. Kumpikaan vesimatoista ei aiheuttanut Chainassa nyt minkäänlaista jännitystä, ja paikat löytyivät helposti. Viimeinen linja meinasi jäädä jo ahtaaksi tamman imiessä niin paljon, ja viimeiset askeleet menivät hieman tappeluksi. Lopussa saimme tultua vielä helpot kaarevat suhteuteut linjat ja tähän oli hyvä lopettaa. Tällä kertaa tamma oli jälleen normaali oma itsensä ja kaikki tuntui helpolta, mutta en vielä luota Chainaan Hangon kisojen jäljiltä.


maanantai 6. elokuuta 2018

Ratkaistaan ongelmia

Kuten viimeksi kerroin Hangon kisoista, ei meillä mennyt kovinkaan hyvin ja edessä onkin nyt ongelmien ratkaisua. Toivottavinta onkin, että ongelmat tulisivat jo kotona esiin, sillä näin niihin puuttuminen on kaikista helpointa. Positiivista tässä on se, että reilu vuosi sitten meillä oli hieman vastaavanlaisia ongelmia, mutta pääsimme niiden yli varsin hyvin, jonka jälkeen Chaina on hypännyt paremmin kuin koskaan aiemmin.

Aloitimme yksittäisellä pystyllä, ja keskityin pitämään Chainan suorana, niin että se oli yhtä paljon molemmilla ohjilla. Usein huomaan että minulla on tiukempi tuntuma oikealla ohjalla, ja Chainan muutenkin painaessa hypyssä oikealle, ei tämä auta tilannetta. Tamma pysyi nyt hyvin suorana, ja hypyt onnistuivat hyvin.

Viimeiset kuvat Riihimäeltä kuvituksena


Siirryimme tästä kolmen välin linjalle jossa väleissä sai pitää tuntumaan hieman enemmän. Linjalla korostui se, että oikea kierros on vaikeampi Chainalle, sillä laskeutuminen tapahtuu suoralla poikkeuksetta vasemmassa laukassa. Tärkeintä sen kanssa onkin, että korjaan laukan mahdollisimman pian, ja en anna sen siirtyä raviin ennen kuin laukka on myötänä useamman askeleen.

Vasemmassa kierroksessa Chaina puolestaan laskeutuu poikkeuksetta myötälaukassa, ja jäädessään pohkeen taakse saattaa heittää ristille, mutta vasta kaarteessa tai sen jälkeen. Sateenkaari ei tuottanut tammalle ongelmia, mutta vedellä saimme kiellon jota oli hyvä lähteä korjaamaan. Kiellon jälkeen Chaina ei saanut lähteä pois esteen edestä, ja peruuttamisen jälkeen sen piti kävellä esteen eteen ja pysyä siinä paikallaan.Videosta ei ole poistettu kuin Chainan peruuttelua, sillä se ei halunnut tulla esteen eteen niin että olisi jäänyt kuuntelemaan paikalle. Tarkoituksena oli saada hevonen kuuntelemaan minua niin että se hyväksyi paikan jossa olla, ja kun tamma vihdoin hyväksyi tilanteen ja jäi esteen eteen ilman että yritti paeta tilannetta se sai poistua paikalta. Chainan kanssa tärkeintä on se, että sen saa rehellisesti kuuntelemaan ja kerran kannuksen kylkeen juuri oikealle hetkellä. Se ei tarvitse älytöntä raipankäyttöä, vaan sen että hyväksyy ratsastajan.

Tulimmr radan uudestaan, ja lisäsimme loppuun veden vielä toisesta suunnasta, sillä useimmiten Chaina keksii siinä saman ongelman. Nyt rata olikin tähän asti ihan hyvä, Chaina kuunteli mutta imi esteelle. Viimeisessä kaarteessa ennen vettä paketti hieman levisi käsiin ja Chaina pääsi liian pitkäksi ja pohkeen taakse jälleen. Keskityin pitämään Chainan vasemmalla jotta se ei pääsisi oikealta ohi, joka sitten kostautui kieltona. Nyt Chaina kuitenkin hyväksyi nopeammin tilanteen ja pääsimme rauhassa seisomaan esteen eteen, jonka jälkeen otimme uuden lähestymisen.



Chaina usein ottaa vastaavanlaisista tilanteista hieman nokkiinsa, ja sen ratsastettavuus huononee huomattavasti. Se puree hieman kuolaimeen kiinni ja paikan ratsastaminen on todella vaikeaa kun selkään tuntuu ettei hevonen hyväksy mitään ja helposti kiihdyttää kohti estettä, koska sitä oottaa päähän että joutuu menemään yli. Tämä näkyikin todella selvästi ensimmäisellä kerralla, jossa lähdimme aivan liian kaukaa hyppyyn kun tunsin kuinka Chaina ampuu kohti estettä. Tulimme veden vielä muutaman kerran, jonka jälkeen oli hyvä lopettaa.

Petra totesikin, että isoimpia ongelmia tällä hetkellä on isossa laukassa ratsastaminen. Mitä isompi laukka on, sitä vaikeammaksi meno helposti muuttuu ja teen ylimääräisiä askeleita jotka rikkovat rytmin. Jos saan rytmin heti alussa kuntoon, on itselläni helpompaa, mutta kesken rataa rytmin kasvattaminen on itselleni vielä todella haastavaa. Erityisesti juuri lopun kaltaisessa tilanteessa jossa Chaina ei ole kovin hyvä edestä, on minun todella vaikea pitää isoa laukkaa yllä sillä tuntuu ettei minulla ole kontrollia hevoseen. Kun rupean tekemään liikaa kädellä, Chaina ärsyyntyy ja laittaa pelin seis. Tästä tosin ei täysin ollut kisoissa kyse, vaan lähinnä siitä että Chaina keksi asian jossa halusi pysyä. Positiivista tosin on, että saamme sen kotona esille jonka jälkeen sitä on hyvin helppo korjata. Erityisesti kotona pystyy helposti hyppäämään esimerkiksi vesimattoa edestakaisin kouluratsastuksenkin lomassa, sillä este voi olla vaikka 20cm, kunhan menemme vain yli.


keskiviikko 1. elokuuta 2018

Sea Horse Week, epäonnistumista epäonnistumisen perään

Torstaina lähdimme kohti Hankoa hyvällä mielellä sillä Chaina on ollut viime kisoissa todella hyvä. Perillä aikaa meni hetken aikaa tavaroiden purkamiseen, jonka jälkeen Chaina pääsi karsinaan syömään ja lepäämään hetkeksi. Ensimmäisenä luokkana meillä oli 110cm, arvostelulla A.2.0. Rata oli kiva, sopivasti kääntämistä ja mahdollisuuksia.

Kaikki kuvat vuodelta 2016, sillä tältä vuodelta ei vielä paljoa kuvia ole




Radalle sain heti alkuun hyvän rytmin, ja ensimmäiset esteet tulivat hyvässä rytmissä, ja sain käännettyä hyvin kolmoselle kuten halusin. Ristilaukkaa radalla oli jälleen, mutta Chaina eteni hyvin ja imi esteille. Sain käännettyä kuten halusinkin ja rata tuntui helpolta. Toiseksi viimeisen esteen jälkeen käänsin tiukemmin kuten olin suunnitellut, ja Chaina hieman hämääntyi ja kohdistui toiseen esteeseen. Sain tamman kuitenkin kiinnittämään hyvin huomion viimeiseen esteeseen, mutta ehkä Chaina oli hieman vinossa ja menossa kohti seinää, vaikka paikka ja rytmi olivat hyviä. Tosin en ole täysin varma tästä, mutta se oli ainoa selkeä selitys kiellolle. Tosin mitään hyvin selkeää ja kunnollista syytä tammalla ei ollut, jonka jälkeen en saanu sitä enää menemään esteen yli.

Toiseen luokkaan lähdin torstaina täynnä tarmoa, ja verryttelyssä hevonen hyppäsikin todella hyvin. Radalla tunsin kuinka se jäi jännittyneeksi, ja sain sen puskettua yli kahdesta ensimmäisestä esteestä. Tässä kohtaa hieman hengitin, ja tamma kielsi täysin yllättäen vedelle, jälleen hyvästä paikasta ja rytmistä. Ärsyttävintä oli, ettei se edes katsonut vettä tai estettä, oli vain päättänyt ettei halua mennä yli.


Perjantaina luokkana oli jälleen 110cm, ja tarkoituksena saada hevonen yli esteitä. Verryttely sujui jälleen ilman ainuttakaan ongelmaa, ja radalla tunsin kuinka hevonen alkoi jälleen vastustamaan kaikkea. Kaksi ensimmäistä estettä sujuivat jälleen ongelmitta, vaikka toinen este olikin täysi työvoitto, jonka jälkeen kolmosella tuli stoppi. Tämän radan jälkeen pohdin mitä tehdä, ja päätin hypätä kuitenkin seuraavana päivänä, sillä tarkoituksena oli mennä ensimmäinen este ja keskyttää rata.

Lauantaina hevonen teki verryttelyssä jälleen todella hyviä ja hienoja hyppyjä, mutta radalla oli todella huono. Tunsin jo ensimmäiselle esteelle lähestyessä, että Chaina koittaa stopata, ja ehdin reagoida tähän, mutta tamma oli päätöksensä tehnyt. En ollut täysin varautunut tähän, ja ensimmäistä kertaa tipuin Chainan selästä.



Suunnitelmat ovat nyt selvinä, ja vaikka hevonen ärsyttää tällä hetkellä paljon, luotan siihen että pystymme ratkaisemaan ongelmat sillä olemme tehneet niin aiemminkin. Nyt hevonen ei tunnu kipeältä, ja se on tärkeintä. Se hyppää verryttelyssä kaiken onfelmitta, mutta on nyt saanut päähänsä että radalla voi kieltää. Vaikka Chaina ei muuten käytökseltään olekkaan niin tamma, on se tässä asiassa sitäkin enemmän sitä. Kun se on päättänyt jotakin, se pysyy päätöksessään vaikka mitään syytä kieltämiseen ei ole. Nyt tarkoituksena onkin treenata kotona, päästä muualle treenaamaan ja käydä pikkukisoissa hyppäämässä jokin luokka jonka saa mennä loppuun asti vaikka kieltoja tulisikin. Jos nämä eivät toimi, pitää pohtia muita suunnitelmia, mutta näillä jatkamme nyt seuraavaksi treeneissä.