sunnuntai 12. elokuuta 2018

Oikeaan suuntaan menoa

Torstaina hyppäsimme jälleen torstaina, ja tarkoituksena oli nähdä miten edellisen viikon pysäyttely esteen eteen toimi. Keskiviikkona menin aivan pieniä esteitä itsenäisesti jonka alla oli kaikkea eikä Chaina ollut tästä moksiskaan. Ensimmäisellä kerralla huomasin että olin itse hieman epävarma vesimatosta mutta Chainan ylittäessä esteen unohdin että vesimatto oli ollut ongelma. Olinkin paremmalla mielellä hyppytunnilla, mutta vein vielä ekstrana yhden esteen alle hieman normaalia levyämmän vesimaton.




Heti ensimmäisestä esteestä alkaen Chaina oli rento ja hyvä ratsastaa. Se kuunteli apuja ja odotti ratkaisujani, sekä imi kohti estettä. Ensimmäiseen linjaan lisäsimme kapean okserin, ja kapea este on ollut itselleni aina vaikea lähestyä. Tuntuu etten pääsen ikinä keskelle estettä ja paikan näkeminen on huomattavasti haastavamapaa kuin normaalille esteellä. Tämän takia onkin hyvä harjoitella tätä aina välillä jotta oma ratkaisu muuttuu varmemmaksi.

Ensimmäisellä radalla kahden ensimmäisen esteen jälkeen iski minuun kyvyttömyys tehdä ainuttakaan päätöstä. Toin Chainaa aivan juureen ja lähetin kaukaa, mutta tamma ei ollut tästä moksiskaan vaan imi hyvin esteille. Heräsin kuitenkin tästä ja sain otettua itseäni niskasta kiinni, sillä tälläista ratsastusta ei voi tapahtua liian usein tai Chaina ei muutu yhtään varmemmaksi esteillä.




Seuraavalla radalla paikat onnistuivakin jo paremmin ja minulla oli ideaa jo hieman ratsastuksessa. Kumpikaan vesimatoista ei aiheuttanut Chainassa nyt minkäänlaista jännitystä, ja paikat löytyivät helposti. Viimeinen linja meinasi jäädä jo ahtaaksi tamman imiessä niin paljon, ja viimeiset askeleet menivät hieman tappeluksi. Lopussa saimme tultua vielä helpot kaarevat suhteuteut linjat ja tähän oli hyvä lopettaa. Tällä kertaa tamma oli jälleen normaali oma itsensä ja kaikki tuntui helpolta, mutta en vielä luota Chainaan Hangon kisojen jäljiltä.


5 kommenttia:

  1. oon monesti miettinyt, kun katsoo teidän estevideoita, niin sun jalat heiluu irtoimenaan, eikä ole hevosen kyljissä. Ja kun olet lyhyt ja hevonen iso, ei hevonen saa koko pohkeen tukea sinulta. Niin onko kukaan sanonut tästä asiasta? voi vaikeuttaa sitä hyppäämistä juurikin, kun pohkeesta ei saa tukea kuin lähinnä kantapäästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut jalasta useinkin, ja pyrin sitä parhaani mukaan korjaamaan. Pyrin parhaani mukaan antamaan Chainalle tukea jalasta, mutta valitettavasti tämä ei ole niin helposti korjattavissa.

      Poista
    2. Joo ei varmasti ole, jos on noin iso hevonen. Mutta josko siihen löytyisi jokin ratkaisu :) Esim joku toinen satula voisi auttaa sua saamaan jalat lähemmäs kylkeä

      Poista
  2. Mää niin tiiän ton tunteen! Mulla on kans ISO tamma ja vaikka omat jalat onkin pitkät, niin kyllä mä melko hentonen olen kyydissä. Sit kun tulee joku tenkapoo niin paikat tulee miten sattuu ja sitä miettii et mikä ihme tässä mättää. Ison hevosen treenaaminen, varsinkin tamman on melkosta ydinfysiikkaa.. Itse kuitenkin löysin taas ajatuksen pienen sairasloman jälkeen. Itseä on ainakin auttanut, että mietin takajalkoja ja laukkaa. Vähän kuin pomputtais palloa niin laukan pitäis kans olla pyörivää eikä madella ilman mitään kontrollia. Seuraavaks mietin ennen estettä missä ne kolme askelta on ennen estettä. Kuulostaa kauheen helpolta, mut ei kyllä sitä aina ole :D
    Tsemppiä treeniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammojen kanssa eläminen on kyllä välillä varsinaista ydinfysiikkaa :D Takajalkojen miettiminen toimii kyllä hyvin, ja etenkin tasaisella laukan saakin ajoittain toimimaan jo todella hyvin. Tämän lajin haaste on kyllä se, että moni asia on vielä teoriassa helpohkoa, mutta toteutus ei.

      Poista