torstai 27. syyskuuta 2018

Mikko Mäentaustan valmennuksessa pitkästä aikaa

Edetään hieman käänteisessä järjestyksessä, sillä koulukisoihin valmistautuminen sujui meillä Mikko Mäentaustan valmennuksessa pitkästä aikaa. Ensimmäisenä päivänä keskityimme perinteisesti kontrolliin, ja siihen että hevonen pysyy rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Verryttelumme pitkään kaarteessa olevalla puomilla, alkuun ravissa ja sen jälkeen laukassa. Oikeassa kaarteessa tehtävä ei ollut meille helpoimmasta päästä, mutta useamman ja useamman toiston jälkeen rupesi Chaina hieman taipumaan pohkeen ympäri.






Hyppäämisessä keskyimme tulemaan linjalle loivasta kaarteesa, jonka jälkeen hevonen piti olla hyvin kontrollissa ja ottaa väliin kuusi askelta. Chainan kanssa tämän tyyppiset tehtävät ovat helpommasta päästä, sillä se tulee hyvin takaisin ja kuuntelee ratsastajaa. Huomaan aina jälkikäteen, että vaikka kuinka kuvittelen selkään että ohjani ovat kuinka lyhyet, ovat ne vieläkin aivan liian pitkät.

Olen ottanut nyt omaksi tärkeimmäksi kehityksen kohteeksi itselleni ylävartalon hallinan, ja tämä ei olekaan niin helppoa aivan kuten etukäteen jo tiesin.  Pienin askelin tätä kohti pitää lähteä menemään, ja nyt ensimmäisenä pyrin pitämään ylävartaloni pystyssä paremmin ja hallitsemaan keskivartaloa  laskeutuessa jotta saisin Chainan painon paremmin takajaloille heti laskeutumisen jälkeen. Tämän lisäksi minun tulisi lähteä hyppyyn ylävartalolla myöhemmin mukaan, sillä nyt lähden usein hieman ennen Chainaa minkä seurauksena oma painoni siirtyy sen lavoille ja vie hyppyä etupainoiseksi. Liian aikaisin hyppyyn lähteminen saa aikaan myös sen, että esimerkiksi kieltäessä on painoni edessä ja tipun herkemmin kun olen valmiiksi menossa eteenpäin liikkeen pysähtyessä.



Ylävartalon parempi hallinta tekee koko ratsastuksesta rauhallisempaa, ja huomaan että istun paremmin satulassa kun keskityn siihen että oma ylävartaloni on pystyssä. Chainan ollessa pitkärunkoinen ja helposti takajalkojen jäädessä taakse auttaa tämä myös tammaa, sillä saan sen helpommin takajalkojensa päälle. Ensimmäisenä päivänä tehtävät kontrolliharjoitukset ovat todella hyviä itselleni, sillä saan keskittyä hyvin paljon itseeni Chainan tullessa hyvin takaisin.

Jälleen kerran valmennuksessa huomasi, kuinka paljon helpompi vasen kierros on Chainalle. Erityisesti ensimmäisenä päivänä tämän näki todella hyvin kun oikeassa kierroksessa tulimme hieman kaaresta linjalle, ja isommasta laukasta puomilla Chaina sai vaihdettua aina laukan puomin jälkeen. Linja itsessään sujui kuitenkin hyvin, ja hypyt tuntuivat hyvältä selkään.

Toisena päivänä aloitimme heti meille yhdellä vaikeimmalla tehtävällä, seinän vieressä olevalla esteellä kulmaa päin oikeassa kierroksessa. Etenkin ensimmäisellä kerralla Chaina selvästi jännitti estettä ja hyppy oli hyvin hidas ja epävarma. Vaikeuden tehtävässä huomasi hyvin, sillä joka kerta ponnistuspaikka tuntui löytyvän hieman huonosti, kun taas vasemmassa kierroksessa paikka hyppyyn löytyi taas hyvin.





Toisen päivän rata oli haastava, mutta todella opettavainen ja hyödyllinen. Radan ylivoimaisesti vaikein kohta itselleni sekä Chainalle oli sarjalta kaareva linja oikealle seinän vieressä olevalle  okserille. En saa tammaa taipumaan rehellisesti oikean pohkeen ympäri, jonka takia kaarre tuntuu siltä että se vain juoksee kaarteen läpi eikä se ole pohkeen välissä. Mitä lyhyempi väli on, sitä vähemmän mahdollisuuksia laukkaa on ottaa pois ja tasapainottaa jotta saisin Chainan pohkeen ympäri, jotta väli ei jää liian pitkäksi ja rytmi rikkoudu. Tuollaiset tehtävät ovat todella hyödyllisiä meille, mutta täysin poissa mukavuusalueelta minkä huomaan heti ratsastaessa. Toisaala tehtävä on onneksi helppo toteuttaa kotona puomeilla ja kavaleiteilla, jotta saan Chainan siinä taipumaan paremmin pohkeen ympäri ja tehtävä helpottuu.

Ratsastuksen iso haaste on se, kuinka paljon tämä on omasta päästä kiinni ja siitä miten minäkin päivänä ratsastaa. Ensimmäisenä päivänä kaikki tuntui helpolta, ja erityisesti rauhalliselta. Toisena päivänä puolestaan huomasin ensimmäsen radan jälkeen, että minun on pakko nyt hengittää välissä sillä koko ratsastus tuntui äärimmäisen kiireiseltä, ja normaali rentous minkä olemme taas löytäneet oli kadoksissa. Hevonen tuntui kyllä hyvltä ja normaalilta, mutta huomasin että tein selässä aivan liikaa ja tuntui että en tee mitään loppuun asti. Rentoudun katoaminen näkyi myös luonnollisesti hevosessa, ja laukka oli etenevää mutta rennon sijaan kiireistä, mikä johti esimerkiksi siihen että ensimmäisellä linjalla jälkimmäinen väli tuli ristilaukassa mikä edellisenä päivänä tuli myötälaukassa. Viimeinen rata jätti jälleen paremman tunteen, ja Chaina oli enemmän avuilla vaikka parantamista toki on. Tärkeintä kuitenkin on, että hyppääminen on jälleen varman tuntuista ja hevonen haluaa hypätä.


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Estehevonen kouluradalla, kaikkea 4 ja 8 välillä

Sunnuntaina meillä Chainan kanssa oli ohjelmassa jotakin täysin uutta, nimittäin koulukisat! Viimeksi olen itse ollut koulukisoissa 2009 Vivanin tultua Suomeen, jonka jälkeen koulukisat ovat unohtuneet. Viime vuonna olimme jo Chainan kanssa osallistumassa koulukisoihin, ja olinkin jo lähtölistoilla jonka jälkeen Chaina oli riehunut tarhassa ja loukkaantunut ja startti piti perua. Nyt pääsimme kisoihin asti, ja vielä radallekin. Eikä muuten hypätty radalta pois, kuten olen myös joskus tehnyt koulukisoissa...

Nauroin että olin todellinen esteratsastaja koulukisoihin ilmoittautuessa. Ensin ilmoittauduin luokkaan, jonka jälkeen rupesin vasta katsomaan mitä ohjelmaan kuului mutta onneksi ohjelma oli varsin yksinkertainen. Sen jälkeen huomasin että en kerkeä kuin kerran ratsastamaan Chainalla tasaisella, sillä torstaina ja perjantaina vuorossa oli pitkästä aikaa Mikon valmennus. Edellisenä iltana vielä muistin että en omista valkoista huopaa, mutta onneksi sen sai lainaan tallikaverilta. Chainalle tuli päälle vielä valtava kiima, ja se lähinnä seisoo jalat auki tarhassa ja ruikkii jatkuvasti. Onneksi sekä Mikon kurssi että lauantain pikaiset treenit sujuivat hyvin, ja tämän voimin oli hyvä lähteä sunnuntain radalle joka meillä oli helppo B:3 2009.

Kaikki kuvat Nea Levonius




Mitä pahempi kiima Chainalla on, sitä herkempi se on pohkeelle ja sitä pienempiä apuja se tarvitsee. Chaina on muutenkin hieman liioitteleva usein pohkeesta sivulle vievänä apuna, ja kiimassa tämä moninkertaistuu, kuten kaikkien apujen käyttö. Tämä on itselle todella hyvää treeniä, sillä apuja ei voi käyttää yhtään liian suuresti jotta hevonen pysyy paketissa. Jo etukäteen tiesin, että meidän isoimpia haasteita ja pisteitä vieviä asioita on Chainan liian syvä ja sulkeutunut muoto. Treeneissä olemme ruvenneet nostamaan muotoa pikkuhiljaa pieniä pätkiä, mutta prosessi on pitkä ja heti kun unohdan vaatia sitä Chainalta se toki myös jää kulkemaan matalana ja syvällä. Tämä muoto on kuitenkin paljon rankempaa, ja vaatii Chainalta enemmän jolloin se välillä myös vastustelee tätä hieman. Sen vuoksi päätinkin että annan tamman kulkea radalla matalammassa muodossa jotta se olisi rennompi muuten ratsastaa.

Radalle tullessa Chaina oli rento, mutta pysähdyksestä se yllättäen nosti laukan joka antoi heti radan ensimmäiseksi numeroksi 4., varsinainen aloitus siis. Raviohjelma oli muuten meillä 6-7 skaalalla, ja kuten tiesinkin jo etukäteen, kommentit koskivat muotoa ja sitä että sen pitäisi olla avoimempi, sekä positiiviset maininnat olivat hienosti tahdista useammassa kohdassa. Sama näkyi myös laukkaohjelmassa, josta saimme yhden 6 ensimmäisestä voltista jossa Chaina hetkeksi vastusteli tuntumaa. Muuten laukkaohjelman numerot olivat 6,5-7, mistä olen varsin tyytyväinen.






Radan haastavimman asian tiesin meille olevan käyntiohjelma. Tämä on suuresti itseni ongelma, sillä työstän aivan liian vähän käyntiä, ja jos työstän sitä keskityn siihen ratsastuksen alussa. Se aiheuttaa sen, että laukkaohjelman jälkeen Chainan hermot eivät kestä käyntityöskentelyä muuten kuin pitkin ohjin. Laukan jälkeen raviin siirtyminen onnistui vielä hyvin, mutta käynnissä tamman hermot meinasivat pettää. Minun olisi pitänyt heti antaa sille hieman pidemmät ohjat jotta se olisi malttanut kävellä, sillä nyt käyntiosuus ohjat kädessä oli lähinnä yritystä päästä raville, eikä rentoutta ollut ollenkaan. Tästä saimmekin jälleen nelosen, ja kommentteina "tahtivirheitä ja hieman kiireistä". Sen sijaan puoliympyrä pitkin ohjin oli Chainalle helppo, sillä pikin ohjin se rentoutuu heti, ja siitä saimmekin 8 ja kommentin irtonaista. Heti kun keräsin käynnissä ohjat käsiin, rikkoutui rytmi ja tahti, mikä näkyi numerona 4,5 vaikka siirtyminen raviin olikin hyvä.

Mikään radassa ei tullut yllätyksenä, enkä voisi olla enempää samaa mielä siitä tuomarin kanssa mitkä olivat radan heikoimmat kohdat. Alanumerot olivat 7,5 askellajeista, 6,5 lennokkuudesta ja ratsastajan asennosta, istunnasta ja apujen käytöstä, sekä 6 kuuliaisuudesta. Erityisesti alakommentit lämmittivät mieltä, ja toivat hyvin esiin isoimpia kehitysken kohteita. " Näyttävä, lupaavanoloinen hevonen, hieno tahti. Vielä epätasaisuuksia ja turpa saisi olla edempänä, uskalla avata muotoa." Prosenttimme olivat 62,955, mihin olen varsin tyytyväinen siihen nähden että rataan mahtui kaksi 4 ja yksi 4,5. Saa nähdä onko seuraaviin koulukisoihin jälleen lähes 10 vuoden tauko, vai pääsemmeko Chainan kanssa vielä joku kerta uudestaan kouluaitojen sisään.




Me selvittiin tästä!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Onnellinen hevonen, onnellinen ratsastaja

Hyvä olo heijastuu ratsastajasta hevoseen sekä hevosesta ratsastajaan. Chaina on siitä ihanan helppo hevonen, että sillä on 99,5% päivistä hyviä eikä se ikinä esimerkiksi kiukuttele tallissa. Jo pelkästään tämä tuo usein hymyn huulille, ja vaikka jokin asia painaisi mieltä unohtuvat hevosta harjatessa. Viime viikolla kävimme ottamassa isän kanssa kuvia vuoden tauon jälkeen, ja näistä kuvista heijastuu hyvin se kuinka onnelliseksi tuo hevonen tekee minut. Eikä pelkästään vain tuo hevonen, vaan yleinen elämäntilanteeni, poikaystävä ja Nala Chainan lisäksi isoimpina asioina, ja sen jälkeen työ, opiskelu ja muut pienet asiat.






Ja loppuun vielä reilu vuoden takainen perhekuva

perjantai 14. syyskuuta 2018

Syksy on tuonut täysin uuden motivaation

Syksy on virallisesti saapunut, sillä puin Chainalle tänään talliin loimen ensimmäistä kertaa. Ulkonakin Chaina on tähän asti ollut muutamaa poikkeusta ottamatta nakuna, mutta nyt päivät ovat selvästi kylmempiä ja sateisempia. Toivotaan että pelkällä puuvillaloimella ja kuoriloimella pärjää mahdollisimman pitkään, sillä en kaipaa vielä ollenkaan kylmempiä ilmoja.

Loppukesä ja alkusyksy eivät ole menneet suunnitelmien, mutta nyt valo näyttää taas kirkkaammalta loppu vuotta ajatellen. Hevosten kanssa on oppinut sen, että suunnitelmat voivat muuttua koska tahansa mutta juuri tällä hetkellä asiat taas näyttävät olevan hyvin. Vaikka suunnitelmat eivät ole menneet kuten alunperin olisin toivonut ja suunnitellut, on syksy tuonut myös paljon hyviä asioita eteen.





Tasaisella hyvän tunteen löytyminen alkoi jo keväällä, ja kuin ihmeen kanssa koko kesä ja alkusyksy on ollut tasaisesti nousujohteista. Edessä on paljon tehtävää, mutta ajoittain Chainasta saa jo todella mukavan tunteen etenkin laukassa, ja onkin nyt ollut todella mukava päästä työstämään tammaa. Itselleni on haasteena tällä hetkellä se että tiedän miltä hevonen tuntuu kun se on todella hyvä ja kuinka haluaisin sen liikkuvan, mutta Chainalta ei voi vaatia kuitenkaan liikaa kerralla jotta sen motivaatio pysyy hyvänä ja se haluaa tehdä töitä. Tuon hevosen ehdottamasti parhaita puolia on sen loistava työmotivaatio, ja haluan vaalia että se tulee pysymään.

Kesän aikana olen pystynyt nostamaan vaatimustasoa hitaasti, ja tämän on huomannut myös hevosesta. Chainan kunto on noussut selvästi kesän aikana, ja hyvältä tuntuvat hetket ovat selvästi lisääntyneet kerta kerralta. Vaikka kisat ovatkin unohtuneet, olemme matkustelleet Chainan kanssa senkin edestä muualle treenaamaan. Tuleva viikonloppu on ensimmäinen kuukauteen kun emme ole muualla hyppäämässä, ja yksi väliviikko tekee varmasti hyvää sillä ensi viikolla on jälleen Mikon valmennus.





Pitkästä aikaa on ollut hauska käydä myös uusien valmentajien valmennuksissa, ja olen saanut todella paljon ideoita lisää hyppäämiseen. Odotankin tulevia hyppykertoja innolla, sillä Chaina on nyt tuntunut kerta kerran jälkeen paremmalta. Kuten viimeksi Maijun valmennuksesta kirjoitin, on paljon hyvää kehitystä tapahtunut, mutta toki hyvin paljon vielä edessä. Jotain tasaisella on kuitenkin saatu tehtyä oikein, sillä ympyrällä hyppääminen ei ole ikinä onnistunut yhtä hyvin kuin syyskuun alun valmennuksessa. Chaina laskeutui nimittäin joka kerta myötälaukassa kahdeksikkoa hypätessä, ja ylläpiti laukan läpi kaarteen. Pieni asia, mutta meille niin vaikea. Yksi parhaista asioista tässä lajissa onkin se, että vaikka pienet onnistumisen tunteet ja ideat voivat nostaa motivaation täysin uudelle tasolle.


maanantai 10. syyskuuta 2018

Maiju Mallatin valmennuksessa

Tänä viikonloppuna meillä oli Chainan kanssa ohjelmassa Maiju Mallatin valmennus. En ole aiemmin ollut Maijun valmennuksessa, ja on aina mielenkiintoista kokeilla uutta valmentajaa, sillä jokaisella valmentajalla on omat painopisteensä ja asiat joihin kinnittää huomion. Viime aikoina olemme käyneet enemmän kuin ikinä aiemmin muualla treenaamassa, ja viimeisen muutaman viikon aikana on alkanut selvästi tuottaa tulosta. Rentous on ruvennut löytymään jälleen hitaasti ja varmasti, ja mikä tärkeintä, luottamus palata.

Chainalla on ollut tähän asti kolmipala tasaisella ja hypätessä, mutta viime aikoina olen huomannut että kuolain ei toimi hypätessä niin hyvin kun haluaisin. Tarkoituksena olisi löytää kuolain johon tamma tukeutuisi enemmän jotta tuntuma pysyisi tasaisempana, ja haussa onkin jotain kolmipalaa pehmeämpi kuolain. Tätäkin tärkeämpää on toki, että saisin oman käteni tasoittumaan ja olemaan sitä kautta tasaisempi hevoselle. Nyt Chaina selvästi ajoittain vastustaa nykyistä kuolainta hypätessä sillä olen liikaa vasemmassa ohjassa ja jätän oikean tyhjäksi. Ensimmäisenä kokeilussa on ollut vision kolmipala, jonka tarkoituksena on saada hevonen rentoutumaan suustaan paremmin. Ensimmäisellä kerralla en huomannut eroa kuolaimien välillä, mutta nyt hypätessä tuo on alkanut tuntua selvästi paremmalta.


Mörköjä näkyvissä



Lauantaina päätin useamman hyppykerran jälkeen kokeilla jälleen vanhaa kuolainta, jotta huomaisin onko kuolainten välillä eroa. Tämä ei ollut selvästi hyvä valinta, ja eron visionin välillä huomasi selvästi. Tasaisella kolmipalalla saa hyvän tuntuman, mutta hypätessä Chaina selvästi välttelee sitä enemmän. Kun tähän vielä lisätään pitkät ohjat, on tuntuma todella epätasainen ja se häiritsee Chainaa. Tehtävien tarkoituksena oli pitää hevonen lyhyenä ja kontrollissa, ja ne sisälsivät hyvin paljon kääntämistä.

Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut kunnolla käsitystä siitä miten tehtävää "piti" ratsastaa, ja otin tiet aivan liian suuresti. Tehtävässä näkyi hyvin se, kuinka oikea laukka on kaarteessa huomattavasti haastavampi, mutta Maijun muistuttaessa säännöllisesti jalalla ratsastamista sujui kaarrekin ajoittain paremmin. Isompi haaste oli etenkin loppuradasta jumppa, jolla lähestyminen oli oikeassa laukassa ja laukka ei polkenut tarpeeksi alle kaarteessa.



Toisena päivänä keskityimme radan hyppäämiseen, sekä alkuun kääntämiseen jotta hevonen on kontrollissa. Vaihdoin kuolaimen takaisin visioniksi, ja hypätessä se onkin selvästi parempi kuolain ja pidätteet tulevat tasaisemmin läpi. Tasaisella kuolain ei taas sovi käteeni niin hyvin, ja jatkamme vielä kokeilua, mutta ainakin tämä toimii paremmin ja Chaina on tyytyväisempi tällä kuolaimella kuin tavallisella kolmipalalla.

Videoita katsoessa järkytyn aina kuinka pitkä ohjani on, ja tämä näkyi myös tällä kertaa. Olin jo ensimmäisen päivän videoita katsoessani todennut että ohjan pitäisi olla selvästi lyhyempi jotta käsi pysyisi tasaisempana, ja vaikka kuinka kesken rataa lyhensin ohjia huomaan kuinka pitkät ne ovat. Tämä saa aikaan taas sen, että pidätteet tulevat todella isosti sillä käteni liikkuu paljon pidätteitä ratsastessa. Nyt tarkoituksena olikin että pidätteet tulisivat tasaisesti molemmilta käsiltä ja tekisin yhden pidätteen useamman sijaan jotta käsi pysyisi rauhallisempana ja tuntuma tasaisempana.





Se mikä näissä radoissa oli erittäin positiivista verrattuna aiempaan, oli se kuinka helpolta tuntui kaarteista ratsastaminen lyhyemmällä lähestymisellä esteille. Viime vuosina kisoissa yksi pahimpia painajaisia on ollut juuri pitkän sivun alussa oleva sarja oikeassa kierroksessa, sillä laukka ei ole rullannut läpi kaarteen. Nyt molemmilla radoilla kaarteista tulevat esteet tulivat helposti vastaan kun laukka oli rehellisesti pohkeen edessä ja polki jo kaarteessa hyvin alle. Näin pääsin odottamaan estettä hyvässä laukassa, jolloin hyppy vei suoraan eteen eikä jäänyt paikalle.

Radan haastavin tehtävä meille puolestaan oli sarjalta kaareva tie pystylle, jossa laukka ei pysynyt myötänä. Viime viikolla sain suuren ahaa-elämyksen siitä, kuinka paljon pystymmässä minun tulee olla sekä ponnistuksessa, sekä heti esteeltä laskeutuessa, jotta saan Chainan tasapainotettua paremmin. Muutosta ei ole helppo tehdä, mutta tiedän kuinka paljon se tulee auttamaan meitä kun opin tähän tapaan paremmin. Esimerkiksi jos olisin sarjalta tullessa ollut heti satulassa ja pystyssä, olisin saanut ratsastettua Chainan paremmin takajaloille jolloin myös laukan korjaaminen olisi mahdollista. Sen sijaan ollessani kevyesti jalustimilla, saa tamma vedettyä minut pois satulasta ja mentyä juuri kuten itse haluaa. Etenkin oksereilla minun tulee oppia tukemaan ponnistuksessa paremmin jalalla, jotta hypyssä olisi enemmän voimaa ja se olisi terävämpi. Kokonaisuutena olen kuitenkin viikonloppuun todella tyytyväinen, sillä vaikka parannettavia asioita on paljon, niin moni aiemmin hyvinkin haastavalta tuntunut asia tuntui nyt myös huomattavasti aiempaa helpommalta.