maanantai 10. syyskuuta 2018

Maiju Mallatin valmennuksessa

Tänä viikonloppuna meillä oli Chainan kanssa ohjelmassa Maiju Mallatin valmennus. En ole aiemmin ollut Maijun valmennuksessa, ja on aina mielenkiintoista kokeilla uutta valmentajaa, sillä jokaisella valmentajalla on omat painopisteensä ja asiat joihin kinnittää huomion. Viime aikoina olemme käyneet enemmän kuin ikinä aiemmin muualla treenaamassa, ja viimeisen muutaman viikon aikana on alkanut selvästi tuottaa tulosta. Rentous on ruvennut löytymään jälleen hitaasti ja varmasti, ja mikä tärkeintä, luottamus palata.

Chainalla on ollut tähän asti kolmipala tasaisella ja hypätessä, mutta viime aikoina olen huomannut että kuolain ei toimi hypätessä niin hyvin kun haluaisin. Tarkoituksena olisi löytää kuolain johon tamma tukeutuisi enemmän jotta tuntuma pysyisi tasaisempana, ja haussa onkin jotain kolmipalaa pehmeämpi kuolain. Tätäkin tärkeämpää on toki, että saisin oman käteni tasoittumaan ja olemaan sitä kautta tasaisempi hevoselle. Nyt Chaina selvästi ajoittain vastustaa nykyistä kuolainta hypätessä sillä olen liikaa vasemmassa ohjassa ja jätän oikean tyhjäksi. Ensimmäisenä kokeilussa on ollut vision kolmipala, jonka tarkoituksena on saada hevonen rentoutumaan suustaan paremmin. Ensimmäisellä kerralla en huomannut eroa kuolaimien välillä, mutta nyt hypätessä tuo on alkanut tuntua selvästi paremmalta.


Mörköjä näkyvissä



Lauantaina päätin useamman hyppykerran jälkeen kokeilla jälleen vanhaa kuolainta, jotta huomaisin onko kuolainten välillä eroa. Tämä ei ollut selvästi hyvä valinta, ja eron visionin välillä huomasi selvästi. Tasaisella kolmipalalla saa hyvän tuntuman, mutta hypätessä Chaina selvästi välttelee sitä enemmän. Kun tähän vielä lisätään pitkät ohjat, on tuntuma todella epätasainen ja se häiritsee Chainaa. Tehtävien tarkoituksena oli pitää hevonen lyhyenä ja kontrollissa, ja ne sisälsivät hyvin paljon kääntämistä.

Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut kunnolla käsitystä siitä miten tehtävää "piti" ratsastaa, ja otin tiet aivan liian suuresti. Tehtävässä näkyi hyvin se, kuinka oikea laukka on kaarteessa huomattavasti haastavampi, mutta Maijun muistuttaessa säännöllisesti jalalla ratsastamista sujui kaarrekin ajoittain paremmin. Isompi haaste oli etenkin loppuradasta jumppa, jolla lähestyminen oli oikeassa laukassa ja laukka ei polkenut tarpeeksi alle kaarteessa.



Toisena päivänä keskityimme radan hyppäämiseen, sekä alkuun kääntämiseen jotta hevonen on kontrollissa. Vaihdoin kuolaimen takaisin visioniksi, ja hypätessä se onkin selvästi parempi kuolain ja pidätteet tulevat tasaisemmin läpi. Tasaisella kuolain ei taas sovi käteeni niin hyvin, ja jatkamme vielä kokeilua, mutta ainakin tämä toimii paremmin ja Chaina on tyytyväisempi tällä kuolaimella kuin tavallisella kolmipalalla.

Videoita katsoessa järkytyn aina kuinka pitkä ohjani on, ja tämä näkyi myös tällä kertaa. Olin jo ensimmäisen päivän videoita katsoessani todennut että ohjan pitäisi olla selvästi lyhyempi jotta käsi pysyisi tasaisempana, ja vaikka kuinka kesken rataa lyhensin ohjia huomaan kuinka pitkät ne ovat. Tämä saa aikaan taas sen, että pidätteet tulevat todella isosti sillä käteni liikkuu paljon pidätteitä ratsastessa. Nyt tarkoituksena olikin että pidätteet tulisivat tasaisesti molemmilta käsiltä ja tekisin yhden pidätteen useamman sijaan jotta käsi pysyisi rauhallisempana ja tuntuma tasaisempana.





Se mikä näissä radoissa oli erittäin positiivista verrattuna aiempaan, oli se kuinka helpolta tuntui kaarteista ratsastaminen lyhyemmällä lähestymisellä esteille. Viime vuosina kisoissa yksi pahimpia painajaisia on ollut juuri pitkän sivun alussa oleva sarja oikeassa kierroksessa, sillä laukka ei ole rullannut läpi kaarteen. Nyt molemmilla radoilla kaarteista tulevat esteet tulivat helposti vastaan kun laukka oli rehellisesti pohkeen edessä ja polki jo kaarteessa hyvin alle. Näin pääsin odottamaan estettä hyvässä laukassa, jolloin hyppy vei suoraan eteen eikä jäänyt paikalle.

Radan haastavin tehtävä meille puolestaan oli sarjalta kaareva tie pystylle, jossa laukka ei pysynyt myötänä. Viime viikolla sain suuren ahaa-elämyksen siitä, kuinka paljon pystymmässä minun tulee olla sekä ponnistuksessa, sekä heti esteeltä laskeutuessa, jotta saan Chainan tasapainotettua paremmin. Muutosta ei ole helppo tehdä, mutta tiedän kuinka paljon se tulee auttamaan meitä kun opin tähän tapaan paremmin. Esimerkiksi jos olisin sarjalta tullessa ollut heti satulassa ja pystyssä, olisin saanut ratsastettua Chainan paremmin takajaloille jolloin myös laukan korjaaminen olisi mahdollista. Sen sijaan ollessani kevyesti jalustimilla, saa tamma vedettyä minut pois satulasta ja mentyä juuri kuten itse haluaa. Etenkin oksereilla minun tulee oppia tukemaan ponnistuksessa paremmin jalalla, jotta hypyssä olisi enemmän voimaa ja se olisi terävämpi. Kokonaisuutena olen kuitenkin viikonloppuun todella tyytyväinen, sillä vaikka parannettavia asioita on paljon, niin moni aiemmin hyvinkin haastavalta tuntunut asia tuntui nyt myös huomattavasti aiempaa helpommalta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti