torstai 27. syyskuuta 2018

Mikko Mäentaustan valmennuksessa pitkästä aikaa

Edetään hieman käänteisessä järjestyksessä, sillä koulukisoihin valmistautuminen sujui meillä Mikko Mäentaustan valmennuksessa pitkästä aikaa. Ensimmäisenä päivänä keskityimme perinteisesti kontrolliin, ja siihen että hevonen pysyy rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Verryttelumme pitkään kaarteessa olevalla puomilla, alkuun ravissa ja sen jälkeen laukassa. Oikeassa kaarteessa tehtävä ei ollut meille helpoimmasta päästä, mutta useamman ja useamman toiston jälkeen rupesi Chaina hieman taipumaan pohkeen ympäri.






Hyppäämisessä keskyimme tulemaan linjalle loivasta kaarteesa, jonka jälkeen hevonen piti olla hyvin kontrollissa ja ottaa väliin kuusi askelta. Chainan kanssa tämän tyyppiset tehtävät ovat helpommasta päästä, sillä se tulee hyvin takaisin ja kuuntelee ratsastajaa. Huomaan aina jälkikäteen, että vaikka kuinka kuvittelen selkään että ohjani ovat kuinka lyhyet, ovat ne vieläkin aivan liian pitkät.

Olen ottanut nyt omaksi tärkeimmäksi kehityksen kohteeksi itselleni ylävartalon hallinan, ja tämä ei olekaan niin helppoa aivan kuten etukäteen jo tiesin.  Pienin askelin tätä kohti pitää lähteä menemään, ja nyt ensimmäisenä pyrin pitämään ylävartaloni pystyssä paremmin ja hallitsemaan keskivartaloa  laskeutuessa jotta saisin Chainan painon paremmin takajaloille heti laskeutumisen jälkeen. Tämän lisäksi minun tulisi lähteä hyppyyn ylävartalolla myöhemmin mukaan, sillä nyt lähden usein hieman ennen Chainaa minkä seurauksena oma painoni siirtyy sen lavoille ja vie hyppyä etupainoiseksi. Liian aikaisin hyppyyn lähteminen saa aikaan myös sen, että esimerkiksi kieltäessä on painoni edessä ja tipun herkemmin kun olen valmiiksi menossa eteenpäin liikkeen pysähtyessä.



Ylävartalon parempi hallinta tekee koko ratsastuksesta rauhallisempaa, ja huomaan että istun paremmin satulassa kun keskityn siihen että oma ylävartaloni on pystyssä. Chainan ollessa pitkärunkoinen ja helposti takajalkojen jäädessä taakse auttaa tämä myös tammaa, sillä saan sen helpommin takajalkojensa päälle. Ensimmäisenä päivänä tehtävät kontrolliharjoitukset ovat todella hyviä itselleni, sillä saan keskittyä hyvin paljon itseeni Chainan tullessa hyvin takaisin.

Jälleen kerran valmennuksessa huomasi, kuinka paljon helpompi vasen kierros on Chainalle. Erityisesti ensimmäisenä päivänä tämän näki todella hyvin kun oikeassa kierroksessa tulimme hieman kaaresta linjalle, ja isommasta laukasta puomilla Chaina sai vaihdettua aina laukan puomin jälkeen. Linja itsessään sujui kuitenkin hyvin, ja hypyt tuntuivat hyvältä selkään.

Toisena päivänä aloitimme heti meille yhdellä vaikeimmalla tehtävällä, seinän vieressä olevalla esteellä kulmaa päin oikeassa kierroksessa. Etenkin ensimmäisellä kerralla Chaina selvästi jännitti estettä ja hyppy oli hyvin hidas ja epävarma. Vaikeuden tehtävässä huomasi hyvin, sillä joka kerta ponnistuspaikka tuntui löytyvän hieman huonosti, kun taas vasemmassa kierroksessa paikka hyppyyn löytyi taas hyvin.





Toisen päivän rata oli haastava, mutta todella opettavainen ja hyödyllinen. Radan ylivoimaisesti vaikein kohta itselleni sekä Chainalle oli sarjalta kaareva linja oikealle seinän vieressä olevalle  okserille. En saa tammaa taipumaan rehellisesti oikean pohkeen ympäri, jonka takia kaarre tuntuu siltä että se vain juoksee kaarteen läpi eikä se ole pohkeen välissä. Mitä lyhyempi väli on, sitä vähemmän mahdollisuuksia laukkaa on ottaa pois ja tasapainottaa jotta saisin Chainan pohkeen ympäri, jotta väli ei jää liian pitkäksi ja rytmi rikkoudu. Tuollaiset tehtävät ovat todella hyödyllisiä meille, mutta täysin poissa mukavuusalueelta minkä huomaan heti ratsastaessa. Toisaala tehtävä on onneksi helppo toteuttaa kotona puomeilla ja kavaleiteilla, jotta saan Chainan siinä taipumaan paremmin pohkeen ympäri ja tehtävä helpottuu.

Ratsastuksen iso haaste on se, kuinka paljon tämä on omasta päästä kiinni ja siitä miten minäkin päivänä ratsastaa. Ensimmäisenä päivänä kaikki tuntui helpolta, ja erityisesti rauhalliselta. Toisena päivänä puolestaan huomasin ensimmäsen radan jälkeen, että minun on pakko nyt hengittää välissä sillä koko ratsastus tuntui äärimmäisen kiireiseltä, ja normaali rentous minkä olemme taas löytäneet oli kadoksissa. Hevonen tuntui kyllä hyvltä ja normaalilta, mutta huomasin että tein selässä aivan liikaa ja tuntui että en tee mitään loppuun asti. Rentoudun katoaminen näkyi myös luonnollisesti hevosessa, ja laukka oli etenevää mutta rennon sijaan kiireistä, mikä johti esimerkiksi siihen että ensimmäisellä linjalla jälkimmäinen väli tuli ristilaukassa mikä edellisenä päivänä tuli myötälaukassa. Viimeinen rata jätti jälleen paremman tunteen, ja Chaina oli enemmän avuilla vaikka parantamista toki on. Tärkeintä kuitenkin on, että hyppääminen on jälleen varman tuntuista ja hevonen haluaa hypätä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti