lauantai 9. helmikuuta 2019

Diagonaaleja ja linjoja

Nyt muuton ja vuosipäivän jälkeen jälleen valmennusvideoiden pariin helmikuun ensimmäiseltä viikolta. Tuo viikko oli oikeastaan ensimmäinen kun Chaina tuntui villin tammikuun jälkeen normaalilta, vaikka vielä pientä villiä menoa ajoittain olikin ilmassa. Hypätessä onneksi Chaina on useimmiten rauhallinen ja ylimääräiset pomput sijoittuvatkin verryttelyyn.

Hyppäämisen aloitimme tulemalla vinosti pystyjä, joiden avulla sainkin Chainaa hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Olen vasta Emman kanssa aloittanut tulemaan esteitä vinottain ja koska tämä on itselleni uusi asia, ei se todellakaan ole asia helpoimmasta päästä. Tehtävästä on kuitenkin todella paljon monessa asiassa, uusinnoissa tulevaisuudessa, mutta pelkästään siinä että saan sen avulla hevosen ohjan ja pohkeen väliin. Chaina on varsin joustava rungostaan ja se hakee usein joka suuntaan jotta saisi tukea.




Yksi iso asia jossa olemme kehittyneet syksyn aikana on pyöreys hypätessä. Tarkoituksena ei ole, että Chaina kulkee lyhyenä radalla ilman että näkee edessä olevia esteitä, vaan se että saan rennoksi ja ratsastettavaksi verryttellessä. Pikkuhiljaa tätä on tarkoitus tuoda yhä enemmän pienille esteille, jotta Chaina notkistuisi ja tehtävät muuttuisivat sitä kautta helpommiksi sille. Kaikki eriliaset kaarteet ovat vaikeita, ja tamman vastustaessa tuntumaa ne muuttuvat yhä vaikeammiksi. Sen sijaan sen ollessa pyöreä on se vastaanottavainen rento ja helppo ratsastaa jolloin myös esteille tuleminen on helpompaa ja paikat tulevat helpommin vastaan.

Ikuinen ongelma sen sijaan liian pitkien ohjien kanssa jatkuu. Vaikka ohjien pituus on jo hieman lyhentynyt, ovat ne liian pitkät jolloin jokainen käden liike on liian suuri. Liian pitkän ohjan lisäksi minun tulisi saada käsi korkeammalle hypyssä, sillä nyt painan sitä helposti liikaa harjaan jolloin käsi lukkiutuu hyppyssä ja jää pitämään liikaa vastaan. Erityisesti pienillä esteillä tämä korostuu todella paljon, mutta myös isommilla esteillä ongelma on sama. Haastavaa on se, että tietää monta kehityskohdetta mutta kaikkeen ei voi keskittyä yhdellä ratsastuskerralla. Olenkin ottanut nyt tavoitteeksi käden nostamisen hypyssä jotta en jää suuhun kiinni, sekä rennomman pyrkimyksen istua selässä. Teen helposti aivan liikaa selässä ja luon sitä kautta ristiriitaisia käskyjä Chainalle. Mitä rennommaksi saan itseni, sitä vähemmän teen kaikkea yksinkertaista jolloin en luo painetta turhaan jonka jälkeen taas ratsastan taaksepäin. Jo pelkästään näiden kahden asian korjaaminen on hidasta ja vaikeaa, mutta kun ne rupeavat tulemaan selkärangasta voin antaa enemmän keskittymistä seuraaville asioille.




Alun jälkeen aloitimme hyppäämisen kootussa laukassa diagonaaleilla, niin että jokainen este hypättiin vinoon. Ei tosiaan itselleni helpoin tehtävä, mutta Chaina puolestaan pysyi hyvin pohkeen välissä kun vain itse olin varma selässä miten halusin sen tulevan esteet. Kuten videolta näkee, ei ensimmäisellä kerralla pidätteet meinanneet mennä täysin läpi jolloin saadakseni viisi lyhyttä askelta jouduin ottamaan pidätteet varsin suurina. Heti kun istuntani rentoutui, muuttui Chaina myös rennommaksi ja välit tulivat helpommin vaikka toki niissä oli ratsastamista. Tämän jälkeen muutimme välit normaaliin neljään askeleeseen jolloin huomaan että ensimmäisellä kerralla usein lähden ratsastamaan aivan liikaa tempoa. Tämä kostautuikin ensimmäisellä kerralla jolloin kaarteen jälkeen yllätin Chainan täysin eikä se nähnyt estettä kuin vasta sen tullessa aivan sen naaman eteen.  Vanhat tavat tulevat ikävä kyllä selkärangasta, ja seuraavalla lähestymisellä ratsastin vain lisää painetta hevoseen vaikka Chaina ei olisi todellakaan tarvinnut. Se näkyy heti esteiden välissä jossa meno muuttuu kiireisemmäksi ja Chaina juoksee minua karkuun kun jahtaan sitä. Ero seuraavaan videoon on suuri, sillä heti kun olen rento selässä on Chainakin rento jolloin välit eivät ole juoksemista vaan seuraavan esteen odottamista.

Loppuun tulimme vielä pitkät suorat linjat ilman että välissä oli mitään askelmäärää. Tärkeintä oli ajatus rennoista tasapainoisista askeleista ja suora hevonen. Pitkät linjat ovat siitä haastavia Chainalle että se valahtaa helposti pitkäksi ja etupainoiseksi ensimmäisen esteen jälkeen. Emman ohjeena olikin pitää leuka pystyssä jolloin istunta on automaattisesti hieman enemmän pystyssä jolloin en tuo lisää painoa etuosalle joka muutenkin meinaa tulla turhan matalaksi. Viimeisellä kerralla Chaina pysyikin ryhdikkäämpänä johon oli hyvä lopettaa. Olen saanut valtavan määrän uusia ahaa-elämyksiä viime kuukausien aikoina, ja itselle on tullut tätä kautta paljon uutta motivaatiota. Samalla haasteen toki aiheuttaa se, että ymmärtää kuinka paljon tehtävää on edessä mutta toisaalta jo lyhyessä ajassa olen saanut niin paljon opittua uutta, ja tässä harrastuksessa tietää ettei ikinä voi olla valmis.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti