maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kaksi askelta eteen ja yksi taakse

Jokainen ratsastusta harrastanut tietää varmasti sen, että oppimisen määrä on loputon. Juuri kun tuntuu että yhdessä asiassa on kehittynyt, löytyy seuraavat kymmenen kehittämisen kohdetta mihin keskittyä seuraavaksi. Tämä on ehdottomasti ratsastuksen haaste, mutta myös se mikä tekee siitä niin mielenkiintoisen. Oppiminen ei ikinä lopu ja kun tähän vielä yhdistetään hevonen joka ei toimi päivittäin samalla tavalla, on oppiminen todellakin ikuinen projekti. 

Mainitsin viimeksi siitä että huomio on nyt korkeammassa muodossa, ja samalla mainitsin myös siitä että viimeisen puolen vuoden aikana ryhtini on parantunut vaikka istunkin vinossa. Sain tänään kuukauden tauon jälkeen kuvaajan tasaiselle, ja kylläpä tuli taas hävettyä kun katsoin kuvia. Viimeiset pari viikkoa olen keskittynyt hyvin paljon muodon avaamiseen, sillä tämä vaatii itseltäni täyden keskittymisen jotta saisin nostettua ja avattua muotoa. Muutos on Chainalle rankka, ja liian pitkiä pätkiä siltä ei voi missään nimessä vaatia kerralla jotta se ei mene aivan lukkoon lihaksistosta. 






Se mikä kuvissa järkytti oli se, kuinka paljon ryhtini on jälleen mennyt huonommaksi nyt kun keskityn muotoon. Tarvitsen paljon enemmän tukea keskivartaloon jotta en lähde takanojaan jonka lisäksi minun tulee kiinnittää valtavasti huomiota ryhtiini sillä jään könöttämään hartiat lytyssä. Tämän vuoksi valmennuksissa käyminen onkin todella tärkeää, sillä jatkuva kommentointi omasta asennosta auttaa ryhdin korjaamista kuten myös omien vinojen kylkien korjaamista. 

Positiivista on kuitenkin se, että jo lyhyessä ajassa muoto on kuitenkin parantunut selvästi vaikka matka on pitkä, ja luultavasti ei tule edes ikinä loppuun. Vaikka muoto on paljon vielä liian syvällä, on se kokonaisuudessaa kuitenkin korkeammalla. Chainan olisikin tarkoitus saada nostettua sen etuosaa, ja tämä on ensimmäinen askel siihen. Muodon avaaminen on jo pelkästään siitä haastavaa että se on rankempi tapa liikkua hevoselle, jonka vuoksi hevonen luonnollisesti haluaa mennä helpoimman kautta. Olen myös pitänyt helposti kättä liian ylhäällä kuvitellen että nostan sillä hevosta, ja nyt korjaavat ohjasotteet joutuvat olemaan hetkittäin liioiteltuja jotta Chaina lähtee reagoimaan korkeaan käteen. Itselleni onkin haaste löytää sopiva käden korkeus, sillä nyt keskittyessäni pitämään käden matalalla, menee se helposti liian matalaksi jolloin myös lukitsen käden paikoilleen eikä se pääse liikkumaan hevosen suussa. Kuten otsikko sanookin, kaksi eteen ja yksi taakse tuntuu olevan usein tapa kehittyä ja ehkä muodon helpotuttua hieman, saan taas ryhtinikin paremmaksi ja käsi löytää itselleen oikean paikan. 


Nala oli todella villi tallilla, ja ensimmäistä kertaa juoksi Chainan rinnalla. Tamman keskittyessä töihin se ei kuitenkaan edes huomio koiraa sen rinnalla. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti