tiistai 30. heinäkuuta 2019

Onnellinen siitä mitä on

Nalan oston jälkeen päätin, että haluan saada meistä vähintään kerran vuodessa kuvan koko perheenä. Kuvat on otettu aina kesäisin, ja heinäkuussa oli tämän kuvien vuoro. On ihana saada vuosittain kuva meistä, ja nähdä kuinka aika kuluu. Tällä hetkellä suurin ero on toki Nalan kasvamisessa sen ollessa ensimmäistä kuvaa ottaessa alle 4 kuukautta, mutta myös Chainan väri on vuosien aikana muuttunut. Toivottavasti ensi vuonna kuvassa on jäsen lisää varsan muodossa. Kuvien ottaminen on jo nyt haastavaa, sillä minulla ja Chainalla on molemmilla taito pitää silmiä kiinni kuvissa paljon. Tähän kun yhdistetään vielä Nala jolla on kiire johonkin suuntaan ja poikaystävä vaatii vähääkään onnistunut kuva jo useamman otoksen.

Vaikka kesän ja oikestaan lähes koko Chainan tulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi, olen onnellinen tällä hetkellä. Onnellinen siitä, että Chaina on toipunut leikkauksesta todella hyvin ja on tyytyväinen oma itsensä. Se liikkuu laitumella ja tarhassa päivittäin paljon ja  kevyen liikunnan määrä on lisätty hieman viikkoihin. Onnellisin olen siitä, että tamma tuli tiineeksi tänä kesänä sillä tämä antaa toivoa tulevasta. Chainan lisäksi Nala tuo jokaiseen arkipäivään iloa ja hymyn huulille sen tempauksilla. Tilanteiden muuttumisesta huolimatta olen onnellinen tällä hetkellä, ja uskonkin että kaikki tapahtumat tuovat jotakin hyvää tulevaan. Nyt perhekuvien pariin joista kaikki ovat isän ottamia.





Vuoteen 2018

Ja 2017


torstai 25. heinäkuuta 2019

33vrk ja kolmas ultra

Tiistaina oli jälleen odotettu päivä, ja vuorossa Chainan kolmas ultra. Nyt vuorokausia astutuksesta oli takana 33, ja halusimme tarkistaa tilanteen sillä nyt olisi vielä mahdollisuus yhteen astutuskertaan tänä kesänä mikäli Chaina olisi luonut alkion. Tutkiessani asiaa internetin ihmeellisestä maailmasta, sanottiin esimerkiksi täällä, että mikäli tamma luo alkion 35vuorokauden jälkeen, ei kiimaa tule kolmeen kuukauteen jolloin kyseinen kesä on menetetty. Eläinlääkäri totesi meille rajan olevan 42 vuorokautta, tosin tämä on osittain tammakohtaista, kuten myös tamman kantoaika. Kantoajasta puhuessa eläinlääkäri sanoikin, että on aina hieman haastava sanoa tarkkaa päivää lasketuksi ajaksi. Varsomislaskurin mukaan Chaina laskettu päivä olisi 17.5. (astutus 20.6., tällöin jälkimmäinen astutus jolloin ovulaatio käynnissä). Eläinlääkärin mukaan usein 337vrk on realistinen odotusaika, jolloin laskettuaika olisi 22.5. Varsa kuitenkin lasketaan hänen mukaansa täysiaikaiseksi kun 310vrk on tullut täyteen, eikä 12kuukauden (365vrk) kantoaika ole myöskään poikkeuksellinen. Jos kaikki on kunnossa loppuun asti, pitäisi varsan syntyä toukokuun lopussa.

Kuva hieman ylämäkeen laitumella, mutta nyt 33 vrk eli 1kk tiineyttä takana!

Vertauksena 10vrk astutuksesta

Itsehän stressasin etukäteen ultraa huolella, sillä ensin Chaina rokotettiin ja oli päivän vaisu (ei nostanut lämpöä) ja toisen kerran tipuimme ojaan (jolloin se liikkui huonommin kahden päivän ajan). Toisaalta, eläinlääkäri ei olisi rokottanut hevosta mikäli olisi todennut siinä olevan riskiä alkiolle, sillä juuri tämän vuoksi olimme jo aiemmin siirtäneet normaalin rokotuksen sekä herpesrokotteen antopäivää. Myös ojaan tippuminen oli todellisuudessa varsin pieni (n.50cm), ja jäykemmän liikkumisen lisäksi siinä ei näkynyt olevan hevoseen vaikutusta. Vastaavia tilanteita tulee toki välttää, mutta kyseessä ei ollut millään tavoin tyhmä tilanne, ja ikävä kyllä näitä tapahtuu tapahtuu hevosten kanssa aina välillä vaikka kuinka toimisi järjellä. Tuolloin kyseessä oli siis tilanne, että Chaina ilmoitti pelkäävänsä heinäpaalia jonka ohi on kävellyt ainakin 20 kertaa eikä suostunut kävelemään eteenpäin. Lopulta peruutimme paalille päin, sillä tässä kohtaa en voi antaa hevoselle periksi, tai se ei seuraavalla kerralla menisi lähellekään tuota tietä missä heinäpaalit joutuu ohittamaan. 

Tiineyden ylläpitämisen puolesta puhui se, että Chainalla ei ole ollut kesäkuun jälkeen mitään kiiman merkkejä kun kesäkuussa kiima oli pahin koskaan. Mitään merkkejä myöskään luomisesta ei ollut, mutta näin hevosenomistajan sitä on nähtävästi vain pakko panikoida jostain! Chainahan on itse pysynyt nyt omana kilttinä itsesään, ja lukuunottamatta ojaan menoa sen kanssa ei ole täytynyt neuvotella mistään, eikä ennen astutusta olleita villeyskohtauksia ole tullut. 

Alkuunhan tamma jännitti ultraamista todella paljon, ja se rauhotettiin toimenpiteen ajaksi. Kerta kerralta rauhoitteen määrää vähennettiin, ja astutuksesta alkaen ultra on voitu tehdä ilman rauhoitetta, ja Chainaa on syötetty herkuilla toimenpiteen ajan. Huomasimme astutuksen jälkeisessä ultrassa nestettä tarkistaessa, että paras herkku toimenpiteen ajaksi on banaani, Chainan suurin herkku. Näin se ensimmäistä kertaa rentoutti lihaksensa takaa (mitä ei rauhoituksen aikana tapahtunut), ja tämän jälkeen eläinlääkäripäiville on varattu aina nippu banaania!

Banaania kiitos

Banaani pilkotaan pieniksi paloiksi, ja näin Chaina ei ole kahteen viimeiseen kertaa huomannut koko ultrausta sillä se odottaa niin malttamattomasti banaania. Heti ultran mentyä sisään eläinlääkäri löysikin alkion. Ja mikä parasta, elossa olevan alkion. Jo pelkästään alkion tullessa kuvaan helpotuin valtavasti, ja etenkin kun värien mennessä päälle näkyi ultrassa virtaukset ja sydän. Tässä vaiheessa kuvaa alkiosta on kuulemma hyvin haastava saada, sillä isolla hevosella jo pelkkä hengitys heiluttaa alkiota jonka vuoksi tarkkaa kuvaa alkiosta on vaikea saada vaikka se kerkesi useampaan kertaan näytöllä vilahtamaan. Kaikki näytti hyvältä ja sopivalta juuri näihin vuorokausiin, ja en voisi olla tilanteesta onnellisempi. Pieni ihme kasvaa kaikesta huolimatta juuri niinkuin pitääkin, suurimman ihmeen ollessa se että tamma on tiine. Tästä toki isoin kiitos valtavan hyvälle ja ekstra tarkalle eläinlääkärille jota ilman tämä kaikki ei varmasti olisi mahdollistunut. 

Chainahan on ommeltu takaa kiinni kolme vuotta sitten kesällä. Mitään ongelmia tuon jälkeen ei ole ollut, ja se ei ole hörpännyt ilmaa sisäänsä. Jo tuolloin, kun irrotin tikit huomasin että keskeltä ommelta oli kuitenkin yksi tikki auennut, kuten myös kaksi ylimmäistä mutta tämä ei ole vaikuttanut mitenkään meihin. Nyt heti ensimmäisellä kerralla eläinlääkäri totesi, että mikäli Chaina tulee tiineeksi hän mielellään tikkaisi vielä auenneen kohdan kiinni sekä ylhäältä hieman ylemmäksi. Tämä sen vuoksi, että Chainan ollessa hoikka lihakset eivät suojaa yhtä hyvin aukkoa, ja vaikka lihasta olisikin ei sen peppu vain tule olemaan ikinä todella pyöreä ja viime kesän jälkeen tulehduksia on ollut aiempaa enemmän. Ompelulla tulehtumisen riskiä saataisiin pienennettyä, ja kun Chaina on joka tapauksessa ommeltu, pitäisi ompeleet avata ennen synnytystä. Nyt kuitenkin kelien ollessa näin kuumat on riskiä tehdä ommelta ja leikkauspintaa liian suuret haavan tulehtumista ajatellen, ja päätimme katsoa olisiko tilanne seuraavassa ultrassa parempi kelien suhteen.

Onneksi Chaina on pyöristynyt hyvin jolloin aukko ei ole aivan yhtä esillä kuin mitä alkuun, vaikka ompelu onkin tarkoitus tehdä. Katsotaan tilannetta siis seuraavan ultran aikaan, joka on noin 50vuorokauden kohdilla, hieman sen jälkeen! Tuolloin olisi periaatteessa mahdollisuus nähdä ja epäillä sukupuolta mikäli asento on kohdussa oikea. Toki tämä on vain epäily, ja olenkin kahden vaiheilla haluanko saada tuolloin tietoon epäilyä sukupuolesta mikäli se olisi mahdollista ja kaikki olisi kunnossa. Toiveenahan olisi tamma, sillä olen aina ollut enemmän tammaihminen vaikka tärkeintähän on, että tulos olisi elävä terve varsa ja tuossa kohtaa sukupuoli menettäisi suuresti merkitystä vaikka ulos tulisikin ori! Tästä sitten noin kuukauden päästä, ja katsotaan osaanko tuohon mennessä päättää haluanko saada epäilystä sukupuolesta. Nyt nautin täysin siitä että kaikki oli kuten pitääkin, ja yksi askel jälleen takana varsaprojektin onnistumisessa. 





maanantai 22. heinäkuuta 2019

Miksi varsa?

Chainan tilanteen muuttuessa piti lähteä pohtimaan mitä tehdä tulevaisuudessa. Yhtenä mahdollisuutena tässä kohtaa olisi pitää Chaina ja astuttaa se, hankkien kisahevonen tähän rinnalle. Tämän vaihtoehdon valitsisin mieluiten, mutta mahdollisuudet tähän ovat olemattomat sillä resurssini ovat rajalliset. Kahden hevosen ylläpitäminen on todella kallista, etenkin Etelä-Suomessa, ja etenkin kun vieroituksen jälkeen hevosia olisi jo kolme ylläpidettävänä. Asioita on pakko miettiä aina askelta pidemmälle vaikka mitä tahansa voi tapahtua, ja kolmen hevosen ylläpitäminen on täysin mahdotonta. Lisäksi tässä kohtaa nousee raha uudelleen esiin, sillä valmiiden hevosten ostaminen on kallista. Mitä parempi ja valmiimpi hevonen on, sitä enemmän se myös maksaa. Jos hankkisin toisen hevosen tähän rinnalle, haluaisin kuitenkin laadukkaan kisaamiseen sopivan yksilön, ja jälleen raha tulee esteeksi. Tämähän vaihtoehto olisi myös siitä hyvä, että näin saisin ylläpidettyä koko ajan omaa ratsastustaitoani tulevaisuutta varten mikäli varsaprojekti onnistuisi.




Toinen vaihtoehto olisi hieman edellistä halvempi, ja pääsisin kehittymään itse.  Tämä tarkottaisi uuden hevosen hankkimista, mutta koska mahdollisuutena ei ole pitää kahta hevosta pääkaupunkiseudulla, tarkottaisi tämä Chainan lopettamista. Tässäkin ongelma on raha kuten jo aiemmin mainitsin, mutta sitä enemmän vielä tunteet. Uusia hevosia ei vain hankita, ja minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia sellaisiin hevosiin jota haluaisin. Vielä suurempana asiana tässä on kuitenkin Chaina. Chaina on hevonen josta olen aina haaveillut, ja se on antanut minulle valtavasti. Olen saanut sen kanssa uskomattoman siteen, ja tiedän että tuollaisia hevosia ei tule vastaan usein. Siinä on juuri ne piirteet mitä arvostan ja haluan hevosessa, enkä vaan voi ajatella että lopettaisin sen. Haluan pystyä viettämään tuon hevosen kanssa vielä aikaa tulevaisuudessa, ja lopetus ei ole nyt vaihtoehtona sillä muitakin mahdollisuuksia pitää hevonen on.

Kolmantena vaihtoehtona olis ensimmäisen vaihtoehdon toinen puoli, Chainan astutus. Näin saisin lähdettyä pitkään haaveilemaani varsanteko projektiin. Toisaalta tämä  tarkoittaisi sitä, että omaan harrastamiseen tulee taukoa sillä Chaina ei kestä rankkaa liikuntaa, ja tiineyden loppupuolella liikutus vähenisi kokonaan. Varsan ollessa ratsastusikäinen, on vuosia kulunut jo useampia ilman säännöllistä ratsastusta.

Koska toista vaihtoehtoa en kokenut mahdollisena, eikä ensimmäinen vaihtoehto ole taloudellisesti mahdollista toteuttaa, jäi oikeastaan kolmas vaihtoehto ainoaksi vaihtoehdoksi. Toki, jos tämä ei olisi onnistunut, ja Chaina ei esimerkiksi  olisi tullut tiineeksi olisi muita vaihtoehtoja pitänyt kenties miettiä. Tunnen, että päätös varsasta on oikea enkä ole katunut päätöstä kertaakaan. Tällä hetkellä on tuntunut yllättävän helpolta pitää taukoa kunnon ratsastuksesta. Osittain tässä auttaa toki juuri varsaprojekti ja ajatus tulevasta. Toisaalta, tiedän että mieli voi muuttua, ja halu päästä ratsastamaan kunnolla kasvaa projektin aikana. Varsa on kuitenkin ollut mielessäni jo Vivanista alkaen, ja tiedän että varsaprojektia en tule missään kohdassa katumaan. Luotan myös siihen, että aika näyttää miten asiat järjestyvät ja nyt nautin Chainan kanssa kävelystä ja sen odotusajasta.



keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Liikkuminen tällä hetkellä

Kuten olen aiemmin maininnut, on Chainan sairasloma virallisesti loppunut. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin hidasta, ja haluan ottaa mielummin turhan rauhassa sillä tällä hetkellä meillä ei ole kiire mihinkään. Tärkeintä onkin, että tamma pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa jonka vuoksi palautuminen pidetään rauhallisena. Chaina on päivät isolla laitumella ja tarhassa jossa se pääsee liikkumaan vapaasti, ja jossa se myös riehuu päivittäin.

 Virallisen sairasloman päätyttyä Chaina pääsi isoon tarhaan ja laitumelle kaverin kanssa. Ensimmäisenä päivänä se keskittyi lähinnä syömiseen, mutta nyt jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu heti laitumelle päästyä riehuminen pukkilaukkailun muodossa ympäri laidunta. Chainasta näkee onneksi heti jos asiat ovat sillä vinossa, sillä esimerkiksi rokotuksen jälkeen se oli päivän hieman apeampi jolloin aamuriehuminen jäi välistä. Tässä kohtaa myös pelko alkion puolesa kasvoi, vaikka eläinlääkäri ei varmasti olisi rokottanut tammaa ellei se olisi turvallista (etenkin kun rokotusta siirrettiin tämän vuoksi jo useamman kerran eteenpäin). Kamala mikä huoli jo tässä kohtaa tuosta pienestä oliosta on!





Chainaa on ruvettu liikuttamaan selästä aiempien kävelylenkkien sijaan, sillä sen hallitseminen on helpompaa tätä kautta. Mitään syytä myöskään miksi näin ei voisi tehdä ei ole, ja onkin mukavaa vaihtelua olla myös selässä. Satulattomia päiviä viikossa on vähintään kaksi, joista toisena sen kanssa käyn vielä kävelemässä vaikka se ei sitä tässä kohtaa tarvitsisi suoranaisesti sillä liikkuu jo ulkona itse hyvin. Onkin ihana, että tammalla on kaveri jonka kanssa se tulee hyvin toimeen ja jonka kanssa liikkumista tulee itsestään.

Liikunnan määrää on nostettu 5minuuttia viikossa aiemman mukaan, ja nyt olemme 40minuutissa päivässä. Pääosin liikunta on pitkin ohjin kävelyä, ja nyt mukaan on tullut lyhyitä pätkiä pitkällä tuntumalla. Ravia ja laukkaa on muutamia kertoja menty muutamia kymmeniä metrejä, mutta näitä tehdää harvakseltaan ja kuntoa kohotetaan käynnissä. Viikko sitten tipuimme tamman kanssa myös ojaan kun emme päässeet yhteisymmärrykseen kulkusuunnasta, ja lopulta Chaina peruutti ojaan (ojan ollessa onneksi vain noin puoli metriä). Onneksi tästä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, ja kahden päivän jäykkyydellä. Kolmantena päivänä kokeilin juoksuttaa sitä, tarkoituksena nähdä se muutaman ympyrän verran liikkeessä. Chainasta idea oli varsin huonoa, ja se lähti riehumaan onnessaan liinassa, eikä ojassa käymisestä ollut enää mitään muistoa. Jotain tamma tästä oppi, sillä sen jälkeen se on kiltisti mennyt siihen suuntaan mihin itse haluan. Tällä hetkellä liikkumisen tarkoituksena onkin ylläpitää ja hieman kasvattaa lihaskuntoa, jotta tuleva tiineys onnistuisi  mahdollisimman hyvin, ja se tapahtuu täysin hevosta kuunnellen.




torstai 11. heinäkuuta 2019

Tiineyskontrolli, varsaprojektin tähän asti jännittävin päivä

Kaksi viikkoa astutuksen jälkeen oli varmasti jännin päivä tähän mennessä varsaprojektin osalta, nimittäin ensimmäinen ultra jotta näkisimme onko Chaina tullut tiineeksi. Eläinlääkäri oli jo ensimmäisestä ultrauksesta asti varoitellut, että on todennäköistä että joudumme pettymään ensimmäisen astutuksen kohdalla tuloksesta. Astutuksen ajankohta ei ollut Chainalle helpoimmasta päästä, sillä se oli juuri muuttanut uuteen paikkaan mikä on hevoselle aina stressitekijä, se oli liian laiha mikä heikentää tiinehtymisen mahdollisuuksia ja lisäksi leikkauksestakin oli vasta noin kuukausi aikaa joka on hevoselle aina raskas kokemus.





Kuitenkaan mitään estettä astutukselle ei ollut, ja päätimme lähteä heti ensimmäisestä kiimasta yrittämään astutusta. Chainahan oli sairasloman ensimmäiset viisi viikkoa todella villi, ja talutuslenkit olivat ties missä askellajissa. Sairasloman viidennellä viikolla Chaina astutettiin kahdesti, tiistaina ja torstaina. Ja maanantaina, sairasloman kuudennen ja viimeisen viikon alkaessa, sen käytös muuttui täysin. Aivan yhtäkkiä tamma oli täysin rento ja rauhallinen oma vanha itsensä, ja sitä pystyi ensimmäistä kertaa taluttamaan löysällä narulla ilman että se lähti lentoon. 

Tässä kohtaa mielen taka-alalle tuli ajatus siitä, että olisiko mahdollista että tamma on tiine. Kuitenkaan tähän ajatukseen en lähtenyt suuremmin luottamaan, sillä tällä viikolla, juuri tuosta rauhallisesta päivästä alkaen, myös muutimme hieman toimintatapaa Chainan talutuksen suhteen. Nyt kaveri vietiin aina liikutuksen ajaksi sisälle talliiin, jolloin Chaina ei pääse näkemään toista hevosta jolloin toisen hevosen villiintyminen ei vaikuttanut tammaan. Epäilin tämän olevan suurempi muutos rauhoittuneeseen käytökseen, sillä se sopi ajankohdaltaan täysin tähän. Muuten käytöksessä ei ollut mitään muutosta aiempaan, Chaina oli normaali oma tyytyväinen itsensä, söi kaiken mitä sai eteensä ja kasvatti massaa.

14vrk

14vrk


Torstaina eläinlääkäri saapui paikalle, ja kuulumisten jälkeen lähdimme heti tutkimaan Chainaa. Vuorokausia tässä kohtaa oli 14 ovulaatiosta, sillä toisen astutuksen aikana Chainalla oli ovulaatio käynnissä, ja mahdollisia riskejä kaksosille oli useampia. Alkuun kaikki näytti tyhjältä molemmilta puolilta, ja näin jo mielessäni sen että lähdemme uuteen yritykseen. Ja yhtäkkiä näytölle ilmestyi pieni musta pallo aivan selkeänä! Alkio oli kaarteessa piilossa jonka vuoksi sitä ei näkynyt heti, mutta etsimisen jälkeen se näkyi aivan selkeästi. 14mm, juuri oikeankokoinen tähän päivämäärään nähden oleva pieni alkio, joka ei ollut vielä kiinnittynyt.

Kuten eläinlääkäri totesikin meille, pieni ihme että se löytyi tuolta kaikista alkutekijöistä huolimatta. Sovimme vielä kahden-kolmen päivän päähän toisen kontrollin, jotta pystyisimme tarkistamaan tilanteen uudelleen jotta piilossa ei olisi toista alkiota. Sunnuntaina, 17vuorokauden kohdalla ultrasimme Chainan toiseen kertaan, ja kaikki näytti yhä hyvältä. Nyt alkio löytyi heti ja onneksi vain yhtenä kappaleena. Kolmessa päivässä se oli kasvanut 30mm kokoiseksi ja kiinnittynyt seinämään. Eläinlääkäri kertoikin että 23vuorokauden kohdalle ultralla olisi mahdollista nähdä jo sydämen syke. Seuraava ultra meillä on noin 30vuorokauden kohdalla, jotta näemme onko sydän ja napanuora kiinnittyneet oikein, ja näyttääkö kaikki hyvältä.

17vrk

17vrk
Olen niin onnellinen tuosta pienestä ihmeestä mikä Chainan sisällä on kasvamassa. Toki nythän stressin määrä itsellä vain kasvaa entisestään, sillä jokaiseen reaktioon kiinnittää huomiota ja pelkää että se voi vaikuttaa alkion kehitykseen. Tästäkin huolimatta olen nyt pohjattoman onnellinen siitä, että Chaina tuli tiineeksi. Mielessä on jo etukäteen ollut pelko siitä, mitä tehdä mikäli tiinehtyminen ei onnistu. Nyt tiinehtymisen vuoksi iso paino sydämeltä tippui, ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta taas. Nyt olemme pitäneet vain kaikki sormet ja varpaat ristissä että kaikki menisi hyvin, ja luomista ei tapahtuisi. Päivä päivältä tykästyn enemmän Van Goghiin, ja haaveilen että saisin joku päivä tuosta upeasta orista, ja vielä rakkaammasta ja upeammasta Chainasta varsan itselleni. Etenkin nyt kun tuo on askeleen lähempänä mahdollista toteutua. Nyt vain jälleen kahden viikon odotus, jotta olemme taas askeleen tietoisempia siitä miten kaikki menee.



maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kuulumisia arjesta ja ihana kesä

Varsa asioiden ohella tapahtuu myös muuta. Tai ehkä oikeammin, nyt pitkästä aikaa ei tapahdu oikeastaan mitään. Tuntuukin nimittäin oudolta, että kiireisen ja stressaavan talven ja kevään jälkeen olen nyt tilanteessa kun erityistä tekemistä ei ole. Sain nimittäin kesäkuun 10. päivä tehtyä ison urakan päätökseen ja palautettua gradun! Gradun tekeminen on ollut mielessä koko kevään, ja kun toukokuussa oli sen osalta loppupuristus, tuli myös Chainan astutus ja tähystysleikkaus kuvioihin. Toukokuu menikin aivan valtavaa vauhtia ohi, ja tunnit olivat välillä hyvin tiukassa. 





Toukokuun ajan tein onneksi vielä nelipäiväistä työviikkoa minkä avulla kirjoitukseen tuli yksi ylimääräinen päivä viikkoon. Kesäkuun alusta vaihdoin sopimuksen täysipäiväiseksi, ja kesäkuun ensimmäise puolitoista viikkoa menivätkin vauhdilla ohi kun viimeistelin gradua Chainan muuton ohessa. Nyt gradu on kuitenkin palautettu, mikä on isoin yksittäinen urakka koko opiskeluaikana. Välillä tavoite tuntui hieman mahdottomalta saavuttaa, mutta lopulta sain sen onneksi tehtyä vuoteen eikä se venynyt syksyyn. Opiskelut ovatkin nyt varsin hyvin paketissa, tosin valmistumista edellyttää vielä yksi opintopiste muuttuneen tutkintorakenteen vuoksi, ja kun sen saan kesälomalla tehtyä olen virallisesti valmistunut. 

Kesälomaa minulle oli kertynyt tälle vuodelle neljä viikkoa, mikä viime vuoden lomattoman kesän jälkeen on mukavaa vaihtelua. Pidinkin juhannuksen jälkeisen viikon lomaa, jolloin vain lepäsin ja nukuin kevään univelkoja pois. Vielä myöhemmin kesällä olen pitämässä  kahta viikkoa putkeen, ja yhden viikon säästin talvelle jos vaikka silloin lähtisi reissuun. Nyt kesällä ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia, ja kun Chainan kanssa tilanteet menivät uusiksi olen aivan erilaisessa tilanteessa kuin ikinä aiemmin. 




Käyn tallilla silti yhtä usein kuin aiemmin, mutta lyhyen matkan takia aikaa myös siellä kuluu huomattavasti vähemmän, etenkin sen vuoksi että liikutus on vielä puolessa tunnissa päivässä. Itsellä alkaakin nyt totuttelu erilaiseen arkeen, kun töiden ohessa ei enää kohta tarvitse ollenkaan pohtia opiskeluita! Vielä tällä hetkellä niin outo ja vieras ajatus, sillä viimeiset kuusi vuotta ovat olleet töiden, opiskelun ja tallin yhdistämistä. Nyt aikaa jää aivan eri tavoin aiempaan nähden, ja myös taloudellinen tilanne helpottuu hieman, jo pelkästään senkin takia että Chaina on halvemmalla tallipaikalla ja teen itse täyspäiväisesti töitä. 




perjantai 5. heinäkuuta 2019

Vaihe kaksi, astutus

Viimeksi jäimme siihen, että sunnuntaina 16.5. eläinlääkäritarkastuksen jälkeen teimme tilauksen spermasta, jotta Chaina pystyttäisiin astuttamaan tiistaina. Maanantaina aamulla sain sähköpostiini lähetystunnuksen jolla pystyin seuraamaan paketin etenemistä Suomeen Hollannista. Tiistaita edeltävän yön nukuin huonosti nähden miljoona painajaista siitä että paketti eksyisi matkalla ja astutus epäonnistuisi tämän takia. Aamulla kuitenkin puoli yhdeksän maissa näin tunnuksella että paketti oli laskeutunut Suomeen.

Lähdimme lentokentälle hakemaan pakettia, jossa pienen etsimisen jälkeen saimme sen käsiimme. Olimme sopineet astutuksen kahden jälkeen, joten kotona paketti meni jääkaappiin odottamaan eläinlääkäriä. Eläinlääkärin tullessa tallille, tarkistimme ensin sperman liikkuvuuden mikroskoopilla ja sen että mukana oli eläviä siittiöitä. Liikkuvuus oli hyvää, ja tavara eläinlääkärin mukaan priimaa. Seuraavana vuorossa oli Chainan ultraus jälleen. Isoin follikkeli oli kasvanut 5,9cm mutta ei ollut täysin valmis vielä, kun taas toisella puolella oli valmiimman tuntuinen reilu 3cm jonka reunat olivat pehmenneet. Kohdussa ei myöskään ollut nestettä kuin aivan hiukan, ja tilanne näytti sen suhteen hyvältä.






Kaiken näyttäessä hyvälä ultrassa, lähdimme astuttamaan Chainaa. Tavaraa tähdättiin hieman valmiimmalle puolelle, ja itse astutus oli nopeasti ohi. Astutus ei selvästi tuntunut tammasta niin hyvältä selän ollessa pyöreä kuin pallo, mutta nätisti se antoi tilanteen suorittaa. Tämän jälkeen rupesimme miettimään kiimankatkaisu piikkiä. Van Goghilla oli maininta sitä valitessa, että orin ollessa suosittu sperman saatavuus voidaan rajoittaa yhteen kertaan kiimassa. Päätimme kuitenkin kysyä olisiko toinen annos mahdollista saada, jotta kaikki mahdollinen olisi tullu ainakin tehdyksi tähän kiimaan. Rajoitusta ei ollut torstaille, joten tilasimme vielä uuden annoksen spermaa kahden päivän päähän.

Tämän tiedon varjolla päätimme, että katkaisupiikki annettaisiin vasta keskiviikkona, jotta mahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset. Nyt tiistaina Chaina astutettiin juuri ennen ovulaatiota, ja toisella annoksella saataisiin se ovulaation hetkelle/juuri sen jälkeen. Torstai aamuna paketti oli edellisen tilauksen tavoin ajoissa noudettavissa kentältä, jonka jälkeen paketti meni jälleen jääkaappiin eläinlääkäriä odottamaan. Tallilla Chaina jälleen ultrattiin, ja tilanne näytti astutusta ajatellen todella hyvältä, ja ovulaatio oli käynnissä. Tiistaina näkynyt isoin follikkeli oli pienentynyt, ja follikkelit olivat suurimmillaan n.4cm kokoisia.





Erityisesti toinen astutus saatiin onnistumaan täydelliselle hetkelle, joten siitä tiinehtyminen ei ainakaan jää kiinni. Sperma oli hyvälaatuista, se liikkui paljon ja tiheys oli hyvä. Jälkimmäisellä kerralla putkia oli vielä kaksi kappaletta mukana, jotka tammaan laitettiin. Eläinlääkäri oli viime kesänä kuullut myös eräästä "lääkkeestä" mikä lisää tiinehtymisen mahdollisuutta, ja koska Chainan hoikkuus jo yksinään vähentää tiinehtymisen mahdollisuuksia päätimme ottaa tämän käyttöön. Aine on Busol vet, joka annetaan 8-10 päivää kiiman jälkeen, ja tämän pitäisi parantaa mahdollisuuksia tiinehtyä. Nämä ekstrakulut ovat tässä kohtaa niin pieniä, että jokainen asia mikä mahdollistaa tiinehtymistä on nyt käytössä, sillä haittaakaan näistä ei ole.

Tiineystarkastus sovittiin heti kahden viikon päähän, sillä kaksosraskauteen on myös mahdollisuus jonka vuoksi tarkastus piti saada heti 14päivän päähän, jotta tilanne saataisiin heti tietoon. Nestettä ei myöskään ollut onneksi ollenkaan, mutta toisaalta kova kiima puski nestettä myös pois. Eläinlääkäri halusi tulla vielä juhannusaattona tarkistamaan että kohtuun ei ole kertynyt nestettä astutuksen jälkeen, sillä tämä heikentää mahdollisuuksia. Perjantaina tilanne oli onneksi todella hyvä, eikä nestettä ollut ollenkaan. Tästä alkoikin pitkä kahden viikon odotus siihen, että tietäisimme oliko astutus tuottanut toivottua tulosta. Nyt ainakin tiedossa oli, että kaikki mahdollinen lopputulosta ajatellen on tehty.



Huh huh kun on rankkaa tämä astutus!