torstai 11. heinäkuuta 2019

Tiineyskontrolli, varsaprojektin tähän asti jännittävin päivä

Kaksi viikkoa astutuksen jälkeen oli varmasti jännin päivä tähän mennessä varsaprojektin osalta, nimittäin ensimmäinen ultra jotta näkisimme onko Chaina tullut tiineeksi. Eläinlääkäri oli jo ensimmäisestä ultrauksesta asti varoitellut, että on todennäköistä että joudumme pettymään ensimmäisen astutuksen kohdalla tuloksesta. Astutuksen ajankohta ei ollut Chainalle helpoimmasta päästä, sillä se oli juuri muuttanut uuteen paikkaan mikä on hevoselle aina stressitekijä, se oli liian laiha mikä heikentää tiinehtymisen mahdollisuuksia ja lisäksi leikkauksestakin oli vasta noin kuukausi aikaa joka on hevoselle aina raskas kokemus.





Kuitenkaan mitään estettä astutukselle ei ollut, ja päätimme lähteä heti ensimmäisestä kiimasta yrittämään astutusta. Chainahan oli sairasloman ensimmäiset viisi viikkoa todella villi, ja talutuslenkit olivat ties missä askellajissa. Sairasloman viidennellä viikolla Chaina astutettiin kahdesti, tiistaina ja torstaina. Ja maanantaina, sairasloman kuudennen ja viimeisen viikon alkaessa, sen käytös muuttui täysin. Aivan yhtäkkiä tamma oli täysin rento ja rauhallinen oma vanha itsensä, ja sitä pystyi ensimmäistä kertaa taluttamaan löysällä narulla ilman että se lähti lentoon. 

Tässä kohtaa mielen taka-alalle tuli ajatus siitä, että olisiko mahdollista että tamma on tiine. Kuitenkaan tähän ajatukseen en lähtenyt suuremmin luottamaan, sillä tällä viikolla, juuri tuosta rauhallisesta päivästä alkaen, myös muutimme hieman toimintatapaa Chainan talutuksen suhteen. Nyt kaveri vietiin aina liikutuksen ajaksi sisälle talliiin, jolloin Chaina ei pääse näkemään toista hevosta jolloin toisen hevosen villiintyminen ei vaikuttanut tammaan. Epäilin tämän olevan suurempi muutos rauhoittuneeseen käytökseen, sillä se sopi ajankohdaltaan täysin tähän. Muuten käytöksessä ei ollut mitään muutosta aiempaan, Chaina oli normaali oma tyytyväinen itsensä, söi kaiken mitä sai eteensä ja kasvatti massaa.

14vrk

14vrk


Torstaina eläinlääkäri saapui paikalle, ja kuulumisten jälkeen lähdimme heti tutkimaan Chainaa. Vuorokausia tässä kohtaa oli 14 ovulaatiosta, sillä toisen astutuksen aikana Chainalla oli ovulaatio käynnissä, ja mahdollisia riskejä kaksosille oli useampia. Alkuun kaikki näytti tyhjältä molemmilta puolilta, ja näin jo mielessäni sen että lähdemme uuteen yritykseen. Ja yhtäkkiä näytölle ilmestyi pieni musta pallo aivan selkeänä! Alkio oli kaarteessa piilossa jonka vuoksi sitä ei näkynyt heti, mutta etsimisen jälkeen se näkyi aivan selkeästi. 14mm, juuri oikeankokoinen tähän päivämäärään nähden oleva pieni alkio, joka ei ollut vielä kiinnittynyt.

Kuten eläinlääkäri totesikin meille, pieni ihme että se löytyi tuolta kaikista alkutekijöistä huolimatta. Sovimme vielä kahden-kolmen päivän päähän toisen kontrollin, jotta pystyisimme tarkistamaan tilanteen uudelleen jotta piilossa ei olisi toista alkiota. Sunnuntaina, 17vuorokauden kohdalla ultrasimme Chainan toiseen kertaan, ja kaikki näytti yhä hyvältä. Nyt alkio löytyi heti ja onneksi vain yhtenä kappaleena. Kolmessa päivässä se oli kasvanut 30mm kokoiseksi ja kiinnittynyt seinämään. Eläinlääkäri kertoikin että 23vuorokauden kohdalle ultralla olisi mahdollista nähdä jo sydämen syke. Seuraava ultra meillä on noin 30vuorokauden kohdalla, jotta näemme onko sydän ja napanuora kiinnittyneet oikein, ja näyttääkö kaikki hyvältä.

17vrk

17vrk
Olen niin onnellinen tuosta pienestä ihmeestä mikä Chainan sisällä on kasvamassa. Toki nythän stressin määrä itsellä vain kasvaa entisestään, sillä jokaiseen reaktioon kiinnittää huomiota ja pelkää että se voi vaikuttaa alkion kehitykseen. Tästäkin huolimatta olen nyt pohjattoman onnellinen siitä, että Chaina tuli tiineeksi. Mielessä on jo etukäteen ollut pelko siitä, mitä tehdä mikäli tiinehtyminen ei onnistu. Nyt tiinehtymisen vuoksi iso paino sydämeltä tippui, ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta taas. Nyt olemme pitäneet vain kaikki sormet ja varpaat ristissä että kaikki menisi hyvin, ja luomista ei tapahtuisi. Päivä päivältä tykästyn enemmän Van Goghiin, ja haaveilen että saisin joku päivä tuosta upeasta orista, ja vielä rakkaammasta ja upeammasta Chainasta varsan itselleni. Etenkin nyt kun tuo on askeleen lähempänä mahdollista toteutua. Nyt vain jälleen kahden viikon odotus, jotta olemme taas askeleen tietoisempia siitä miten kaikki menee.



2 kommenttia:

  1. Onnea projektille! Kokemuksesta voin sanoa, että talvi menee nopeasti, mutta keväällä tuntuu ettei aika liiku mihinkään. Mä juuri odottelen että mikä päivä tässä mahtaisi varsa putkahtaa maailmaan kun vuorokausia noin 330 nyt (vapaana astuttu, joten parin päivän heitto voi olla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Epäilen kanssa että talvi ja syksy menevät varsin nopeasti, etenkin sen jälkeen kun nyt alun ultrat saadaan tehdyksi ja varmistus siitä että kaikki on kunnossa. Nyt vain alkuun vielä jännittää jos alun ultrista löytyy jotain yllättävää. Voin vain kuvitella mikä viime hetken jännitys siellä on! Onnea paljon teidän varsalle <3

      Poista