VI-Vadine

Vivan oli toinen hevoseni joka kerkesi olla minulla lähes neljä vuotta. Vivan hankittiin kun edellinen hevoseni Tara lopetettiin, ja tavoitteena oli saada potentiaalisempi hevonen. Vietin kesän 2009 Satu Liukkosen luona, ja siltä reissulta Vivankin tarttui mukaan, tosin Niklas Arvidssonin tallilta.

Se oli tuolloin 7 vuotias, ja kisannut 135 luokkia, hypännyt 6 vuotiaana Falsterbon 4 virheellä, ja muutenkin näytöt olivat todella hyvät. Se oli hyväsukuinen hollantilainen tamma, Navarone x Mytens xx. Luonne sillä oli mitä parhain, mutta äärimmäisen helposti kuumuva. Liikkeet sillä olivat myös äärimmäisen hienot, ja monesti ihmiset luulivat kouluhevoseksi niiden perusteella.
Ensimmäiset kisat
Alkuun ongelmana oli liika kuumuminen, ja se veikin minua kuin märkää rättiä. Ensimmäisen vuoden jälkeen se sai hiusmurtuman jalkaansa, ja seuraava kesä menikin sitä parannellessa. Pääsimme vaihtelevasti kilpailemaan, parhaimillamme kisasimme 110cm alue-tasolla, mutta kun kieltelyt astuivat kuvaan kisaaminen jäi. Hevonen kävi klinikalla, mutta mitään ei löytynyt. Välillä hyppääminen sujui täysin ilman ongelmia, mutta välillä se ei mennyt edes puomin yli.
Viimeisiä hyppykertojamme

2012 kesän jälkeen löytyi sopiva valmentaja, ja toivoa alkoi olemaan. Varsinkin alkuvuodesta olin jo varma että pääsemme pitkästä aikaa radoille. Sitten helmikuussa se sai ensimmäisen lihasjumin ilman mitään syytä ja lähdimme tämän seurauksena Tupamäen luokse. Diagnoosina oli spondyloosi keuhkojen kohdalla viidessä nikamassa, mikä murensi kaikki unelmat hevosen suhteen. Se esti sen kokoamisen ja hyppäämisen, runko ei taipunut ja liikkeestä tuli sille iskevä, jolloin siitä tuli todella kipeä. Kesäkuussa 2013 se pääsi vihreämmille laitumille.
Talvi 2013
Vivan oli luonteeltaan uskomaton hevonen, en ole koskaan yhtä kilttiä ja luottavaista hevosta ihmistä kohtaan päässyt näkemään. Tasaisella ja maastakäsin se oli valmis tekemään mitä vain ratsastajan puolesta, vain hypätessä kipu meni sen ohi jolloin se stoppaili. Olisin halunnut siitä varsan enemmän kuin mitään, mutta kun spondyloosin periytymisestä ei tiedetä kunnolla mitään riskit olivat aivan liian suuret, en halunnut tehdä sitä.


Nyt voin myöntää, että se oli minulle ehkä ostohetkellä liian vaikea, mutta ainakin sen kanssa oppi ratsastamaan oikein, koska mitään se ei tehnyt väärillä avuilla. Siinä oli kaikki ominaisuudet jota hevoselta halusin, ja päivääkään sen kanssa en pois vaihtaisi kaikesta kokemastamme huolimatta. Nyt tiedän että se saa vapaana laukkailla pilven reunalla ilman ainuttakaan kipua.

Tarkemmin voit lukea tarinamme tästä linkistä: osa 1 ; osa 2 ; ja osa3
Liian pian lähdit pois luotani
12.4.2002-17.6.2013


2 kommenttia:

  1. Moi,
    uskomatonta kuinka voi olla lähes täysin samanlainen tarina kuin itsellä.
    Oma hevonen sai diagnoosin tänään... Olisiko mahdollista saada sähköpostisi, haluaisin kysyä paria asiaa, lähinnä tuohon vakuutusyhtiön korvauksiin liittyen?

    VastaaPoista
  2. Lotta.laurikainen@gmail.com
    mielelläni vastaan kaikkiin kysymyksiin jos vain pystyn ja osaan

    VastaaPoista